Kuulumisia täältäkin
synnytyspelosta ollut juttua. Ja mä liityn joukkoon mukaan. Jotenkin ekalla ja ehkä tokalla kerrallakin se meni niin, ettei sitä niin ajatellut, enkä osannut koko asiaa edes ajatella! Kun mietin, et kautta aikain naiset on siitä selvinneet niin miksi ei sitten nyt. Nyt kuitenkin takana kaksi synnytystä, jotka molemmat on olleet kaukana oppikirjasynnytyksestä ja molemmissa on vierailtu leikkaussalissa ja oltu kirurgin veitsen alla niin nyt ihan tosissaan pelottaa, että mitäs nyt??? Mulla on raskausaika ollut helppo ja vauva-aika ollut helppo, joten pakko kait jonkun on pieleen mennä joten se on sitten se synnytys.
Pelottaa ihan hirmuisesti, että mikä tällä-kin kertaa menee pieleen eikä pelkoa helpota lainkaan se, kun mies sanoo pelkäävänsä kanssa, että jos tällä kertaa menettää mut tmv. Jotenkin kun tuo synnytys lähestyy koko ajan niin on ajatuksiin tullut tyyliin "jos saisin tän perua, peruisin" ajatus...
Noh, se on joka tapauksessa edessä ja siitä ei pääse yli eikä ympäri joten sen kanssa eletään.
vierailut mä tykkäsin et sairaalassa kävi vieraita. Musta se paikka on niin tylsä ja ankea, että oli edes jotain mitä sai odottaa! Nyt tuskin kovinkaan paljoa vieraita käy
Miehellekin sanoin, että turhaan hän sairaalaan ajelee, et hän tulee synnytykseen mukaan ja kun sen jälkeen kotiin lähtee niin seuraavan kerran tulee sitten kun me päästään vauvan kanssa kotiin. Eli muita vierailuja ei mies tee, ei vaan huvita tavallaan "turhan" takia ajella ja kuluttaa polttoainetta moiseen.
Minä siis teen retken kirjastoon ennen sairaalaan lähtöä, et on siellä ees jotain ajankulua.
isovanhempien hoitointo meillä on lähipiirissä isovanhemmat ja molempien sisaruksia jotka tarvittaessa ottavat lapset hoitoon
et ollaan siitä tosi onnellisessa asemassa, että lapsilla on tosi paljon läheisiä ja rakkaita ihmisiä ja me vanhemmatkin saadaan joskus vain olla. Muutaman kerran ollaan käyty miehen kanssa viikko etelän auringon alla kun lapset on jääneet mummille hoitoon
silti meilläkin joskus mummit sanoo, että ei jaksa tai ehdi ja heillä on siihen täysi oikeus!
Oma vointi on ollut ihan ok, eilen laskeskelin, että mulla olis vielä 7 työpäivää jäljellä ennen virallista äitiysloman alkua, mutta en taida silloin vielä lomalle jäädä
yöt on vähän katkonaisia ja lonkat särkee silloin tällöin, mut muuten olo on ihan jees
tatomira ja itu 33+2