Nyt tuntuu, että tätä taakkaa kannan loppuelämäni. Ei koskaan tullut minun vuoroni, vaikka sitä niin kauan odotin. Ensin ei ollut mitään kiirettä löytää ketään, sitä ajatteli, että kyllä se sitten tulee, kun on tullakseen. Vähemmän oikeita jos olikin, eivät ne kestäneet. Ja sitä paitsi pitihän sitä opiskella kiltisti valmiiksi ja päästä töihin. Seuraavaksi olikin sitten vakityöpaikan löytäminen. Silloinkin kyllä olisi sopinut sen erityisen tulla vastaan, mutta vielähän sitä oli aikaa ja mottona: kyllä se eteen tulee, kun on aika. No, lopulta sitä oli jo 2. vakipaikassa ja silloin alkoi ihmetellä, että tässäkö tämä nyt sitten oli. No, tulihan se sieltä lopulta ja sitä ajatteli, että nyt, nyt minäkin saan sen kaipaamani kodin ja perheen, mutta miten sitten kävikään: itsellä ikää ja toisella muutenkin ongelmia perheellistyä. Jaa, mutta onhan ne nämä hedelmöityshoidot, kyllähän nyt niillä. Vaan tässä sitä ollaan 5. (vai liekö jo 6. , en jaksa/halua laskea) hoito menossa ja huonolta näyttää. Jostain syystä olen tullut kärsimättömäksi ja haluan kaiken nyt ja heti. En jaksa enää uskoa odottamiseen. Itsekkyyss kasvaa ihan silmissä. Ja katkeruus, se on varmasti läsnä koko loppuelämän. Lapsia en välitä nähdä enkä heistä kuulla (pitänee muuttaa, kun ympäristössä niitä kuhisee).
Kiukkuketju
- Viestiketjun aloittaja Kukka77
- Ensimmäinen viesti
Viime yönä taas aloin miettiä että mä saatan hyvinkin olla juuri niiden joukossa joille ei edes hoidotkaan auta. Se on kuitenkin 20% sekin osuus, ja 50% on jo menny kun ei onnistunu ekassa hoidossa.. Ja taas niitä kirottuja unia missä muka tikussa on kaks niin vahvaa viivaa kun voi olla :headwall: ja vähän aikaa sitte taas se missä maha on pystyssä ja taas herää ja kokeilee mahaa että niin joo, ihan yhtä littana paska ku ennenkin.
En nyt tosiaan halua alkaa "nokkiin" muita tän saman (tai ainakin ehkä puolet siitä ) kokeneita, mutta masentaa kyllä sekin ketju jossa vilisee tuttuja nimiä parin vuoden ajalta, ja ne on jo toisella kierroksella..ja mä jumitan edelleen tätä samaa, ja vielä epätoivosempana kun vuosi sitten, ilman MITÄÄN tulosta :'( joillain nää hoidot tehookin, parhaimmillaan saa pakkasen täyteen ja niistä kaikki sisaruksetkin.. ei tarvi koskaan kokee toistakaan punktioo! Puhumattakaan niistä joilla tehoo jo inssitkin, senkun ruiskastaan vaan tavara sisään. Miks just MUN piti kuulua siihenkin jämien jämäsakkiin joka joutuu käymään näitäkin vihonviimesiä hoitoja useempia!? Vaikka kai sekin ois pitäny arvata..
Miten sitä voi olla niiiin kateellinen jo niillekin jotka onnistuu tyyliin heti ekasta siirrosta kaksoset ja parit luomuihmeyllärit sen jälkeen..ei oo sentään pahemmin tarttenu pettyäkään näissä rankoissa hoidoissa!! :ashamed: :ashamed: Pitäs varmaan olla edes vähän positiivisemmalla mielellä kun taas uus hoito tulossa mutta kun ei vaan jaksa....jotenkin tuntuu että se tulos on niin selvä jo nyt.
En nyt tosiaan halua alkaa "nokkiin" muita tän saman (tai ainakin ehkä puolet siitä ) kokeneita, mutta masentaa kyllä sekin ketju jossa vilisee tuttuja nimiä parin vuoden ajalta, ja ne on jo toisella kierroksella..ja mä jumitan edelleen tätä samaa, ja vielä epätoivosempana kun vuosi sitten, ilman MITÄÄN tulosta :'( joillain nää hoidot tehookin, parhaimmillaan saa pakkasen täyteen ja niistä kaikki sisaruksetkin.. ei tarvi koskaan kokee toistakaan punktioo! Puhumattakaan niistä joilla tehoo jo inssitkin, senkun ruiskastaan vaan tavara sisään. Miks just MUN piti kuulua siihenkin jämien jämäsakkiin joka joutuu käymään näitäkin vihonviimesiä hoitoja useempia!? Vaikka kai sekin ois pitäny arvata..
Miten sitä voi olla niiiin kateellinen jo niillekin jotka onnistuu tyyliin heti ekasta siirrosta kaksoset ja parit luomuihmeyllärit sen jälkeen..ei oo sentään pahemmin tarttenu pettyäkään näissä rankoissa hoidoissa!! :ashamed: :ashamed: Pitäs varmaan olla edes vähän positiivisemmalla mielellä kun taas uus hoito tulossa mutta kun ei vaan jaksa....jotenkin tuntuu että se tulos on niin selvä jo nyt.
Mua v*tuttaa silmittömästi ihmiset/TEINIT jotka saa ja TEKEE lapsia silloin kun niitä huvittaa mutta eivät sitten ole kiinnostuneita niistä ja haluavat päästä vaan eroon niistä jatkuvasti! Tässä saa vierestä kattoo läheisriippuvaisen kälyn ja alkoholistinarsistimiehensä vuoristorataelämää, jonka keskellä pieni 2v tyttö joutuu selviytymään. Mä en voi sanoin kuvailla kuinka raivona mä oon näille ihmisille!
Tai kai ne jotain 24-25v oli ku tytön saivat mutta käytöksestä ja vastuunkannosta päätellen voisin veikata 15v! Pikkunen on JOKA viikonloppu jollain sukulaisella hoidossa ku vanhempien PAKKO päästä 'hoitaan parisuhdetta' ja nollaan pää --> siis BAARIIN, kun on niin v*tun rankkaa elämä ja kaikki ja lapsenhoito. (ja sit kuitenkin tapellaan siellä baarissa aina rankasti ja sen jälkeenkin aina viikko pari ja ollaan eroamassa ja kämppää etsimässä, kunnes mies saa viimeisen mahdollisuuden taaaaas ja ollaan niiiiin rakastuneita...) Kehtaakin ämmä tollasta valittaa, eihän se edes nää sitä lastaan ku pari tuntia päivässä ja viikonloput hoidossa, ja yökylässäkin se on ollu syntymästään saakka raukka ja usein vielä useamman yön putkeen, että pistää vihaksi!
Töihin piti mennä heti ku pääsi ja tyttö hoitoon 10kk iässä jolloin ei edes osannut vielä kävellä eikä puhua. Ei siinä mitään jos on pakko nii on pakko mutta syy kun taitaa olla se että ei jakseta hoitaa omaa lasta. Just jouduin laskemaan miljoonaan ja vetämään henkeä kun akka valittaa kuinka ihanaaaa ois päästä (hyväksikäyttäjäjuoppopelinarkomaani)miehensä kanssa ihan KAKSIN ulkomaille etelään viikoksi!! Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan, omaa lasta???? Eihän sen ikäinen edes SAA olla yökylässä ku kaks yötä putkeen.
Eihän ne sentään hakkaa ja pieksä sitä lastaan mutta silti mä mietin sen kohtaloa ja suren. Kehtaavatkin vielä toitottaa että 'ei todellakaan enää lapsia meille, piuhat poikki vaan, kaikenhuippu ett jo raskausaikana tuota toitottivat!!' Oli vissiin liian rankkaa ku miehen ryyppäämisestä ja bilettämisestä yhtäkkiä vaimo nalkuttikin, ja ku ei akka ite päässykään enää bailaan joka päivä. No hyvähän se tietysti vaan on jos piuhat katkastaan tollasilta luusereilta, mutta mitä tuo kertoo siitä eskoistyttöraukasta, noinko kamalaa onkin lapsiperhe-elämä sitten, ja noinko vähän arvoa sillä pikkutytöllä on sitten?? Oikein tekemällä nekin sitä lasta aikoinaan tekivät kuitenkin, vissiin bilehileteineille tuli kuitenkin yllätyksenä ja pettymyksenä että ei olekaan koko ajan pumpuliunelmaa se elämä ja sitä lasta ihan tosi täytyy hoitaakin! Mikä järkytys. Kaikille sitä annetaankin lapsia, ihmisille jotka ei jaksa eikä halua viettää aikaa niiden kanssa, ja sitten kunnon ihmiset ei voi saada lapsia ollenkaan :'(
Tai kai ne jotain 24-25v oli ku tytön saivat mutta käytöksestä ja vastuunkannosta päätellen voisin veikata 15v! Pikkunen on JOKA viikonloppu jollain sukulaisella hoidossa ku vanhempien PAKKO päästä 'hoitaan parisuhdetta' ja nollaan pää --> siis BAARIIN, kun on niin v*tun rankkaa elämä ja kaikki ja lapsenhoito. (ja sit kuitenkin tapellaan siellä baarissa aina rankasti ja sen jälkeenkin aina viikko pari ja ollaan eroamassa ja kämppää etsimässä, kunnes mies saa viimeisen mahdollisuuden taaaaas ja ollaan niiiiin rakastuneita...) Kehtaakin ämmä tollasta valittaa, eihän se edes nää sitä lastaan ku pari tuntia päivässä ja viikonloput hoidossa, ja yökylässäkin se on ollu syntymästään saakka raukka ja usein vielä useamman yön putkeen, että pistää vihaksi!
Töihin piti mennä heti ku pääsi ja tyttö hoitoon 10kk iässä jolloin ei edes osannut vielä kävellä eikä puhua. Ei siinä mitään jos on pakko nii on pakko mutta syy kun taitaa olla se että ei jakseta hoitaa omaa lasta. Just jouduin laskemaan miljoonaan ja vetämään henkeä kun akka valittaa kuinka ihanaaaa ois päästä (hyväksikäyttäjäjuoppopelinarkomaani)miehensä kanssa ihan KAKSIN ulkomaille etelään viikoksi!! Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan, omaa lasta???? Eihän sen ikäinen edes SAA olla yökylässä ku kaks yötä putkeen.
Eihän ne sentään hakkaa ja pieksä sitä lastaan mutta silti mä mietin sen kohtaloa ja suren. Kehtaavatkin vielä toitottaa että 'ei todellakaan enää lapsia meille, piuhat poikki vaan, kaikenhuippu ett jo raskausaikana tuota toitottivat!!' Oli vissiin liian rankkaa ku miehen ryyppäämisestä ja bilettämisestä yhtäkkiä vaimo nalkuttikin, ja ku ei akka ite päässykään enää bailaan joka päivä. No hyvähän se tietysti vaan on jos piuhat katkastaan tollasilta luusereilta, mutta mitä tuo kertoo siitä eskoistyttöraukasta, noinko kamalaa onkin lapsiperhe-elämä sitten, ja noinko vähän arvoa sillä pikkutytöllä on sitten?? Oikein tekemällä nekin sitä lasta aikoinaan tekivät kuitenkin, vissiin bilehileteineille tuli kuitenkin yllätyksenä ja pettymyksenä että ei olekaan koko ajan pumpuliunelmaa se elämä ja sitä lasta ihan tosi täytyy hoitaakin! Mikä järkytys. Kaikille sitä annetaankin lapsia, ihmisille jotka ei jaksa eikä halua viettää aikaa niiden kanssa, ja sitten kunnon ihmiset ei voi saada lapsia ollenkaan :'(
taidan tosiaan olla ihan toivoton tapaus..niin kuin lääkäri tänään sanoi että olen hankala tapaus.Minä en osaa lapsia tehdä en sitten millään.Tänään vain maannut kun niin pahaolo henkisesti.Ei jaksa aina näitä pettymyksiä pettymysten päälle.Olen nyt miettinyt että jospas sitä jättäisi hoidot sikseen ja rupean olemaan vain katkera akka!! :headwall:
ah, ihana ketju. 
tätä mä olen niin kaivannut, onneksi törmäsin tänne. Ja nyt mä aion sitten tuijottaa täysin omaan napaani ja listata kaikki mahdolliset raivostuttavat asiat..
-vahingossa raskaaksi tulevat. Just kuulin taas, että yks tuttuni oli tullut raskaaksi vaikka syö säännöllisesti pillereitä. Mitä helvettiä??
- samaan kasaan kuuluu nää, "en mä tiedä halutaanko me pitää tää lapsi kun tää tuli niin yllättäen" -vinkujat
- "mä en ainakaan halua omia lapsia, enkä voi ymmärtää miten joku voi haluta" -kommentit. jep. mä siis omalta osaltani pelastan maailman. onpa hienoa.
-noh, nyt vaan uutta matoa koukkuun. Näin totesi lääkäri kun makasin tutkimuspöydällä, jossa oli juuri todettu ettei pienellä ollut enää sykettä.
-eräs tuttavani änkesi kylään parin viikon ikäisen vauvan kanssa kolme päivää mun keskenmenon jälkeen. jos olisin ollut voimissani olisin heittänyt sen pihalle.
-et sä ikuisesti voi vältellä raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja. AI ENKÖ?? voin ainakin perkele yrittää jos siltä tuntuu.
- noh, kyllä teidänkin pitäis nyt hankkiutua eroon niistä koirista ja ruveta tekemään lapsia tilalle. Näin totesi eräs työkaverini.
ja sitten vielä yleistä vuodatusta päälle. Ärsyttää niin sikana joutua johonkin hoitoihin kun muilla kaikki onnistuu ihan vaan naps, tosi helposti. Tiedän, että lääkkeet pistää pään ja kropan ihan sekaisin ja sitten mä vasta raivona olenkin. Ja myöskin toi keskenmeno on edelleen mielessä usein, välillä sekin herättää ihan järjetöntä raivoa, miksei kaikki vaan voinut mennä hyvin??
tätä mä olen niin kaivannut, onneksi törmäsin tänne. Ja nyt mä aion sitten tuijottaa täysin omaan napaani ja listata kaikki mahdolliset raivostuttavat asiat..-vahingossa raskaaksi tulevat. Just kuulin taas, että yks tuttuni oli tullut raskaaksi vaikka syö säännöllisesti pillereitä. Mitä helvettiä??
- samaan kasaan kuuluu nää, "en mä tiedä halutaanko me pitää tää lapsi kun tää tuli niin yllättäen" -vinkujat
- "mä en ainakaan halua omia lapsia, enkä voi ymmärtää miten joku voi haluta" -kommentit. jep. mä siis omalta osaltani pelastan maailman. onpa hienoa.
-noh, nyt vaan uutta matoa koukkuun. Näin totesi lääkäri kun makasin tutkimuspöydällä, jossa oli juuri todettu ettei pienellä ollut enää sykettä.
-eräs tuttavani änkesi kylään parin viikon ikäisen vauvan kanssa kolme päivää mun keskenmenon jälkeen. jos olisin ollut voimissani olisin heittänyt sen pihalle.
-et sä ikuisesti voi vältellä raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja. AI ENKÖ?? voin ainakin perkele yrittää jos siltä tuntuu.
- noh, kyllä teidänkin pitäis nyt hankkiutua eroon niistä koirista ja ruveta tekemään lapsia tilalle. Näin totesi eräs työkaverini.
ja sitten vielä yleistä vuodatusta päälle. Ärsyttää niin sikana joutua johonkin hoitoihin kun muilla kaikki onnistuu ihan vaan naps, tosi helposti. Tiedän, että lääkkeet pistää pään ja kropan ihan sekaisin ja sitten mä vasta raivona olenkin.
Ja myöskin toi keskenmeno on edelleen mielessä usein, välillä sekin herättää ihan järjetöntä raivoa, miksei kaikki vaan voinut mennä hyvin??Isla, olipa juuri kuin oma ajatusmaailmani tällä hetkellä!! Sain joulukuussa PAS:sta elämäni ensimmäisen plussan 7 vuoden yrityksen jälkeen ja meni kesken heti alkuunsa. Ja nyt näyttää siltä ettei tule edes ulos ilman apuja! Saan varmaan vielä kohtutulehduksen kaupan päälle...
Eilen oli tupa täynnä porukkaa ja mä meinasin käskee kaikkien painua vittuun! Sain sitten sanottua mikä tilanne on ja taisi vähän helpottaa...
Lapsettomuus ei ollut kriisi ennen hoitoja, mutta nyt on! Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, vaikka vasta eka ivf takana...
Eilen oli tupa täynnä porukkaa ja mä meinasin käskee kaikkien painua vittuun! Sain sitten sanottua mikä tilanne on ja taisi vähän helpottaa...
Lapsettomuus ei ollut kriisi ennen hoitoja, mutta nyt on! Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, vaikka vasta eka ivf takana...
Oltiin anoppilassa kylässä viikonloppuna. Miehen veljen vaimo on raskaana ja tietävät kyllä meidän vaikeuksista. Olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan ison mahan, ei siinä enää mitään dramatiikkaa, mutta kyllä meinas kahvit mennä väärään kurkkuun, kun yht'äkkiä lyötiin käteen neuvolakortti ja ultrakuvat. Eikö ihmisillä ole mitään tilannetajua!
Viimeksi muokattu:
Ei ole, siis mitään tilannetajua! Lasten saaminen ja hyvä terveys on suurelle osalle alle 35 vuotiaille itsestään selvyys. Silti mua ihmetyttää, miten pienten lasten vanhemmat jaksaa uskoa, että kaikki on tosi kiinnostuneita niiden vauvoista ja lapsista. No, mä en ainakaan oo! :wave:
Ja sitten on nää valittajat, että ette te lapsettomat ymmärrä miten raskasta on näiden lasten kans. Mä oon tyynesti alkanu näille vali-vali-vanhemmille sanomaan, että toivotaan että edes yks niistä lapsista kuolee, niin alkaa teilläkin vähän helpottamaan. Joo, tosi ilkeää, mutta niin ne on nuo niidenkin jutut kohtukuoleman kokeneelle lapsettomalle naiselle! Fair play!
Ja sitten on nää valittajat, että ette te lapsettomat ymmärrä miten raskasta on näiden lasten kans. Mä oon tyynesti alkanu näille vali-vali-vanhemmille sanomaan, että toivotaan että edes yks niistä lapsista kuolee, niin alkaa teilläkin vähän helpottamaan. Joo, tosi ilkeää, mutta niin ne on nuo niidenkin jutut kohtukuoleman kokeneelle lapsettomalle naiselle! Fair play!
Ad Astra: Järkyttävää! Vaikka aina yritän ajatella ettei se ole multa pois jos joku toinen on raskaana, niin tosi pahalta se tuntuu silti. Ja varsinkin jos tuolla tavalla tullaan omaa asiaa tuputtamaan vaikka tiedetään toisen vaikeuksista!
Mun yksi ystävä sai molemmat lapsensa vahinkoina, jälkimmäisen niin että oli kierukka käytössä. Nyt valittaa koko ajan kun on niin raskasta ja vaikeaa, eikä meinaa millään jaksaa. Täysin tietoisena meidän hoidoista sanoi mulle "vitsinä": Kyllä mä lähetän sit sulle "otan osaa" -kortin jos olet joskus raskaana. Todella hauska vitsi... Sanoin kyllä suorat sanat! Ei noin voi käyttäytyä.
En voi ymmärtää miksi sellaiset saa lapsia jotka ei sitten niitä halua / jaksa hoitaa. Tuokin pieni ihminen on jatkuvasti hoidossa, oli jo 1kk -ikäisenä useamman yön mummolassa ja puolivuotiaana yli viikon hoidossa, kun äiti ja isä olivat reissussa. Sama meno on jatkunut koko ajan, vanhemmat pitkää päivää töissä ja sitten useana viikonloppuna kuussa lapsi hoitoon että saadaan "levätä".
Olen vähentänyt minimiin tapaamiset tämän ystävän kanssa, etten tulisi sanoneeksi mitään inhottavaa. Se vaan tuntuu niin pahalta kun toiset ei osaa arvostaa sitä mitä ovat saaneet.
Mun yksi ystävä sai molemmat lapsensa vahinkoina, jälkimmäisen niin että oli kierukka käytössä. Nyt valittaa koko ajan kun on niin raskasta ja vaikeaa, eikä meinaa millään jaksaa. Täysin tietoisena meidän hoidoista sanoi mulle "vitsinä": Kyllä mä lähetän sit sulle "otan osaa" -kortin jos olet joskus raskaana. Todella hauska vitsi... Sanoin kyllä suorat sanat! Ei noin voi käyttäytyä.
En voi ymmärtää miksi sellaiset saa lapsia jotka ei sitten niitä halua / jaksa hoitaa. Tuokin pieni ihminen on jatkuvasti hoidossa, oli jo 1kk -ikäisenä useamman yön mummolassa ja puolivuotiaana yli viikon hoidossa, kun äiti ja isä olivat reissussa. Sama meno on jatkunut koko ajan, vanhemmat pitkää päivää töissä ja sitten useana viikonloppuna kuussa lapsi hoitoon että saadaan "levätä".
Olen vähentänyt minimiin tapaamiset tämän ystävän kanssa, etten tulisi sanoneeksi mitään inhottavaa. Se vaan tuntuu niin pahalta kun toiset ei osaa arvostaa sitä mitä ovat saaneet.
En ole ketjusta lukenut kuin viisi viimeistä kommenttia, mutta puhutte niin asiaa.
Itsellä tosin yksi hoidoilla saatu lapsi, joten en siis sanan varsinaisessa merkityksessä ole lapseton. Sitä lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa ja kateutta ei kuitenkaan varmasti koskaan unohda. Eihän se mun onnesta ole pois kuten Neela Naranja mainitsikin, mutta kyllä se riipaisee ja syvältä kun toiset ilmoittaa vahinkoraskauksistaan etenkin kun he ovat lähellä 40 ikävuotta ja itse ei ole edes lähellä 30 vuotta eikä saa lapsia edes tahallaan. Tai sitten kun esim työkaverit utelee koska saamme lisää lapsia ja jo heti kun palasin äitiyslomalta, mistä tosin jo vierähtänyt aikaa. Mitä se kanssa niille kuuluu! Toinen lapsi meillä siis haaveissa ja teon alla nyt jo toista vuotta. Plussa pärähti joulukuussa, mutta kesken meni ja jouluaaton vastaisena yönä jouduttiin kaapimaan kun ei ulos suostunut lääkkeillä tulemaan. Ja mä kans välttelen parhaani mukaan kaikkia raskaana olevia ja vauvoja äiteineen.
Itsellä tosin yksi hoidoilla saatu lapsi, joten en siis sanan varsinaisessa merkityksessä ole lapseton. Sitä lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa ja kateutta ei kuitenkaan varmasti koskaan unohda. Eihän se mun onnesta ole pois kuten Neela Naranja mainitsikin, mutta kyllä se riipaisee ja syvältä kun toiset ilmoittaa vahinkoraskauksistaan etenkin kun he ovat lähellä 40 ikävuotta ja itse ei ole edes lähellä 30 vuotta eikä saa lapsia edes tahallaan. Tai sitten kun esim työkaverit utelee koska saamme lisää lapsia ja jo heti kun palasin äitiyslomalta, mistä tosin jo vierähtänyt aikaa. Mitä se kanssa niille kuuluu! Toinen lapsi meillä siis haaveissa ja teon alla nyt jo toista vuotta. Plussa pärähti joulukuussa, mutta kesken meni ja jouluaaton vastaisena yönä jouduttiin kaapimaan kun ei ulos suostunut lääkkeillä tulemaan. Ja mä kans välttelen parhaani mukaan kaikkia raskaana olevia ja vauvoja äiteineen.
Tällä hetkellä olen täynnä surua, pettymystä ja puhdasta vihaa.
Meillä kolmas inseminaatio onnistui ja tuotti kauan odotetun ja toivotun raskauden. Jouluna tein positiivisen raskaustestin ja voi sitä onnen ja kiitoksen määrää. Uuden vuoden ekana päivänä toiveet valui verenä pönttöön ja siteeseen, tuli km. Raskausoireet loppui kuin seinään. Keskenmenosta on vasta pari päivää, mutta tuntuu kuin olisin surrut ja itkenyt monta viikkoa.
Olotila on kuin "veitsen terällä", pieninkin arjen asia harmittaa ja saa itkun tulemaan. En tunne itseäni enää naiseksi. Sydäntä satuttaa myös miehen suru ja ahdistus tilanteesta.
Meillä kolmas inseminaatio onnistui ja tuotti kauan odotetun ja toivotun raskauden. Jouluna tein positiivisen raskaustestin ja voi sitä onnen ja kiitoksen määrää. Uuden vuoden ekana päivänä toiveet valui verenä pönttöön ja siteeseen, tuli km. Raskausoireet loppui kuin seinään. Keskenmenosta on vasta pari päivää, mutta tuntuu kuin olisin surrut ja itkenyt monta viikkoa.
Olotila on kuin "veitsen terällä", pieninkin arjen asia harmittaa ja saa itkun tulemaan. En tunne itseäni enää naiseksi. Sydäntä satuttaa myös miehen suru ja ahdistus tilanteesta.
Dijana :hug: ymmärrän niin sun tunteet. Meillä 7 vuoden yritys ja 1.plussa, jonka havaitsin jouluaattona keskenmenneeksi... Ottaa kyllä tosi koville ja miettii miten ikinä jatkossa uskaltaa iloita raskauksista, jos sellaista enää kohdalle toista kertaa osuu...
Toivotaan että aika auttaa, itsellä on vähän jo helpottanut. Se lohduttaa, että kaikki oli vasta niin alussa. Aivan järkyttävää on jos km tapahtuu myöhemmillä viikoilla, puhumattakaan kuolleen lapsen synnyttämisestä
Toivotaan että aika auttaa, itsellä on vähän jo helpottanut. Se lohduttaa, että kaikki oli vasta niin alussa. Aivan järkyttävää on jos km tapahtuu myöhemmillä viikoilla, puhumattakaan kuolleen lapsen synnyttämisestä
Olen nyt lukenut toista tuntia tätä ketjua ja niin monet asiat ovat kuin omasta kynästä kirjotettuja. Ollaan yritetty "vasta" 1,5 vuotta ja testeihin menossa.. Ensin luultiin että on endimetrioosi munasarjassa, ja jotenkin kummasti petyin kun se ei ollutkaan kyseessä. Jollain kierolla tavalla toivoin syyn jo löytyneen, gyne kun kumminkin antoi ymmärtää että sen poistamisen jälkeen tulisin raskaaksi suuremmalla todennäköisyydellä. Nyt taas ei voi tietää missä on vika, vai onko missään.. Pelottaa jos joku vika tosiaan on, eikä saada lapsia. Näin varhasessa yrittämisen vaiheessa on jo mennyt välit yhteen ystäväänkin joka pamahti raskaaksi melkein heti kun kävi yrittämään.. ihmetyttää ja kiukuttaa oma reagointi siihen kun kuulee jonkun läheisen tai tutun olevan raskaana... Tuntuu kun joku löisi puukolla rintaan... yritä siinä sitten olla onnellinen toisen puolesta, enkä itseasiassa olekaan. Hävettää. Enkä halua olla näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, en halua kuulla vauvan potkuista, vauvan huoneen sisustuksesta yms.. yök. Eikä helpota kun itse vielä töissä joutuu käsittelemään sitä "vauvakrääsää"...Täytyy kyllä myöntää että asiasta kirjottaminen ja näiden juttujen lukeminen helpottaa. Hieno ketju.
Babies :hug: Emmä tiiä tarviiks sun hävetä.. Itellä kävi ihan sama juttu, mutta oman siskopuolen kanssa. Hän tiesi kaiken meidän ongelmista, leikkauksista, hoidoista, aikatauluista.. ja silti hän kertoili koko ajan kuinka he kohta aloittavat vauvan yrittämisen. Ihan suurimmalla kriisinhetkellänikin, kun olin juuri menettänyt raskauteni, molemmat munatorvet ja toipumassa suuresta ja vakavasta leikkauksesta, jossa olin itsekin menettää henkeni, hän päätti avautua aiheesta kuinka jättävät ehkäisyn silloin ja silloin, kun hän on ajatellut että sillon ois hyvä aikataulu tulla raskaaksi, ja sen vauvan pitää syntyä siihen mennessä kun esikoinen 6v menee kouluun niin hän voi olla sitten kotona..
Noh, näin kävi tottakai ja mähän tiesin tän joten olin pyytänyt häntä valmiiksi etukäteen että ei ilmoittaisi minulle ollenkaan asiasta, koska halusin täyden rauhan ja mahdollisimman stressittömän valmistautumisen tulevaan PAS:iin ja olin jo hyvällä mallilla siinä. Sanoin että haluan kysyä sitten ITSE kun tunnen olevani tarpeeksi vahva, ja valmis kuulemaan totuuden. Hän päätti läväyttää kaikesta tästä huolimatta tiedon s-postiini ja vielä ensimmäisessä lauseessa niin että mulle ei jäänyt edes mitään mahdollisuutta skipata viestiä kun se eka lause näkyy heti kun avaa sivun. Ja oli vielä vaikka kuinka pitkällä raskaudessa jo menossa. Tää oli just nimenomaan se sun kuvaama PUUKKO rintaan, ja ei, en ole minäkään myöskään pystynyt minkäänlaiseen yhteydenpitoon, vaan välit on kertakaikkisen poikki nyt. Mä en kykene ajattelemaan ajatustakaan sinne suuntaan tai oksennan ja murrun totaalisesti. Onneks asuu toisella puolella maata niin mun ei konkreettisesti tarvi pelätä törmääväni siihen.
Voi kai se ollakin ett oon aika huono ihminen, mutta mielestäni mulla on (varsinkin tässä elämänvaiheessa!) oikeus päättää mun omasta elämästä ja hyvinvoinnista ja mielenterveydestä.
Tsemppiä tutkimuksiin ja oikein hedelmällistä uutta vuotta!
Noh, näin kävi tottakai ja mähän tiesin tän joten olin pyytänyt häntä valmiiksi etukäteen että ei ilmoittaisi minulle ollenkaan asiasta, koska halusin täyden rauhan ja mahdollisimman stressittömän valmistautumisen tulevaan PAS:iin ja olin jo hyvällä mallilla siinä. Sanoin että haluan kysyä sitten ITSE kun tunnen olevani tarpeeksi vahva, ja valmis kuulemaan totuuden. Hän päätti läväyttää kaikesta tästä huolimatta tiedon s-postiini ja vielä ensimmäisessä lauseessa niin että mulle ei jäänyt edes mitään mahdollisuutta skipata viestiä kun se eka lause näkyy heti kun avaa sivun. Ja oli vielä vaikka kuinka pitkällä raskaudessa jo menossa. Tää oli just nimenomaan se sun kuvaama PUUKKO rintaan, ja ei, en ole minäkään myöskään pystynyt minkäänlaiseen yhteydenpitoon, vaan välit on kertakaikkisen poikki nyt. Mä en kykene ajattelemaan ajatustakaan sinne suuntaan tai oksennan ja murrun totaalisesti. Onneks asuu toisella puolella maata niin mun ei konkreettisesti tarvi pelätä törmääväni siihen.
Voi kai se ollakin ett oon aika huono ihminen, mutta mielestäni mulla on (varsinkin tässä elämänvaiheessa!) oikeus päättää mun omasta elämästä ja hyvinvoinnista ja mielenterveydestä.
Tsemppiä tutkimuksiin ja oikein hedelmällistä uutta vuotta!
Viimeksi muokattu:
Jännästi menee aallottain minulla tuo kiukku ja turhautuminen. Juuri nyt voisin hyvin ottaa vastaan tiedon esim juuri lasta yrittämään aloittaneen serkkuni raskautumistiedon. Hänellä on syy olettaa että raskaus ei ala helposti, mutta jotenkin tiedän tuurin että hän taatusti paukahtaa ihan ekoista kierroista. Mietin alkuun että taas tulee sellainen jäätävä hermoromahdus kun sekin ehtii ennen meitä, mutta jostain syystä juuri nyt on niin seesteinen olo pääkopassa että ei ainakaan tänään maailmaani saisi järkkymään.... Huomenna saattaa olla sitten jo se täys vastakohtapäivä ja pelkään mottaavani jotakuta raskaana olevaa ohikulkijaa kuonoon ihan vaan koska viduttaa niin valtavasti.
Pieni purkaus täältä tulossa, tosin ei kiukuta, lähinnä surettaa. Näin eilen pitkästä aikaa raskaana olevan ystäväni kaupassa......Edelllisestä törmäämisestä on jo niin kauan aikaa, että kun nyt näin sen mahan, niin itkuhan siinä meinasi tulla. Ravasin hurjaa vauhtia ohi sivuille kattomatta ja edes moikkaamatta(reilua). Isäntä sitte siinä ihmettelee miks menin niin hiljaseks ja puoliksi juoksen ympäri kauppaa(no tottakai, kun itkua piti pidätellä koko kauppareissu, matka töihin ja työpäivä)... En sillekään viiti kokoaikaa purkaa mun pahaa oloa, tämä itkun tuhertaminen kun tuntuu olevan arkipäivää nykyään.
Paljon :hug: kaikille, koittakee jaksella!
Paljon :hug: kaikille, koittakee jaksella!
V*TTU S**TANA...
Couple abort twin boys in desperate bid for IVF girl | News.com.au
Antakaa mulle vielä vaikka 5 poikaa, kun vaan tulis.....
Couple abort twin boys in desperate bid for IVF girl | News.com.au
Antakaa mulle vielä vaikka 5 poikaa, kun vaan tulis.....
Osallistutaanpas tännekin, itse kestän kyllä hyvin ystävien raskaudet, mulla onneks sellasia ystäviä jotka ei tee raskaudestaan numeroa eikä lässytä mitään imelää vauva lällyä, vaan se menee huomaamatta siinä sivussa. Mutta auta armias kun sitte tulee se ihana " kyllä se siitä kun lakkaatte yrittämästä. varmasti ootte heti raskaana kun lopetatte yrittämisen ja ette mieti koko aisaa" potaska.
Silloin kyllä kilahtaa ja muutaman kerran oon antanu biologian luennon lisääntymis tieteistä!!
Silloin kyllä kilahtaa ja muutaman kerran oon antanu biologian luennon lisääntymis tieteistä!!
Mä oon tohon keksinyt jo vakiovastauksen... "Kerro minulle miten minä lopetan yrittämisen ja mitä on yrittämisen lopettaminen?" Jos neuvoja alkaa heti asiantuntevasti kertomaan miten se lopetetaan niin keskeytän ja kysyn "voisiko hän itse pistää nyt itsensä tähän lapsettoman asemaan joka on vuosia yrittänyt olla yrittämättä ja miettiä josko tuo neuvo on todella sanomisen arvoinen vai onko se kenties loukkaus."
Tämä jalkojen nostaminen seksin jälkeen kohti kattoa on myös mun yks lemppareista... Joskin siihen sopivan vastakommentin antaminen on hankalampaa... Yleensä sanon että "isäntä on ruuvannut makuuhuoneen kattoon jo koukun johon aina jyystettyään minut ripustaa roikkumaan lepakon lailla, mutta eipä ole tulosta tullut...."
Hienovaraisempi mutta ärsyttävä kommentti on myös että kyllä se sieltä tulee kun sen aika on... Sehän on periaatteessa ihan ok diplomaattilausahdus, mutta hermoja sekin kommentti hiukka kiristää...
Tämä jalkojen nostaminen seksin jälkeen kohti kattoa on myös mun yks lemppareista... Joskin siihen sopivan vastakommentin antaminen on hankalampaa... Yleensä sanon että "isäntä on ruuvannut makuuhuoneen kattoon jo koukun johon aina jyystettyään minut ripustaa roikkumaan lepakon lailla, mutta eipä ole tulosta tullut...."
Hienovaraisempi mutta ärsyttävä kommentti on myös että kyllä se sieltä tulee kun sen aika on... Sehän on periaatteessa ihan ok diplomaattilausahdus, mutta hermoja sekin kommentti hiukka kiristää...
Ihana ketju!! Jo pelkästään lukeminen oli terapiaa =)
Minun tekisi mieli haistattaa p***at yhdelle ystävälleni, ihan vaan siitä "ilosta" että on raskaana, huutaa tämä ahdistus ja tuska häneen, että hänkin saisi osansa olotilastani. Kiukuttaa hänen kommenttinsa siitä, että olin saanut tietää tästä odotuksesta jostain muualta, tulipahan selville miten tärkeää oli hänelle salata raskautensa minulta!! Että kehtaakin, ihan kuin sillä olisi väliä mistä tiedän, AAAARGH!! En haluaisi tietää ollenkaan..
Annastiina79: Meillä mies ehdotti tutkimuksiin menoa. Mies tuumaili vaan eilen, että vielä huomenna laittaa siittiöt liikenteeseen, se oliski neljäs pv peräkkäin oviksen hyödyntämistä.. Että mukana on!
Minun tekisi mieli haistattaa p***at yhdelle ystävälleni, ihan vaan siitä "ilosta" että on raskaana, huutaa tämä ahdistus ja tuska häneen, että hänkin saisi osansa olotilastani. Kiukuttaa hänen kommenttinsa siitä, että olin saanut tietää tästä odotuksesta jostain muualta, tulipahan selville miten tärkeää oli hänelle salata raskautensa minulta!! Että kehtaakin, ihan kuin sillä olisi väliä mistä tiedän, AAAARGH!! En haluaisi tietää ollenkaan..
Annastiina79: Meillä mies ehdotti tutkimuksiin menoa. Mies tuumaili vaan eilen, että vielä huomenna laittaa siittiöt liikenteeseen, se oliski neljäs pv peräkkäin oviksen hyödyntämistä.. Että mukana on!
Mahtava ketju D Monet näistä asioista on jo sanottu mutta kertaaminen tuntuu itsestä hyvältä:
- MUA KIUKUTTAA ihmiset, jotka kuvittelevat ymmärtävänsä lapsettoman tuskasta jotain, kun heillä kesti raskaaksi tulo kokonaista kolme kiertoa. Viime viikollakin työkaveri kertoi olevansa raskaana viikolla 13, ja tilitti hehkuen miten hän oli jo EHTINYT PELÄTÄ ettei tärppääkään kun aikaa kului peräti NELJÄ kuukautta! Voi kyynel! Istuin siinä hampaat kirskuen ja hoin itselleni äläalaitkeä, äläalaitkeä, äläalaitkeä.
- MUA KIUKUTTAA yksi vanhimmista ystävistäni joka on raskaana ja juuri paukautti mulle että hyvähän sun on kun et oo raskaana ja voit tehdä mitä huvittaa eikä oo iso maha TIELLÄ. V***u hyvä etten lyöny sitä ämmää.
- MUA KIUKUTTAA ihmiset jotka tekopyhä hymy naamallaan sanovat että "kyllä se lapsi tulee heti kun lakkaat vaan STRESSAAMASTA". No kiva, kiitti tiedosta! Meenkin HETI kertomaan asiasta gynelleni jottei turhaan tarttis syödä lääkkeitä ja käydä hoidoissa, passittais mut vaan hierojalle tms stressinpurkutoimintoon. Lakkaa stressaamasta, miksen tuota itse keksinyt?
- MUA KIUKUTTAA valitettavasti nyt myös ihmiset joilla on jo 1-2 lasta ja sanovat olevansa lapsettomia kun ei kuulu kolmatta. Sympatisoin toki heidän tilannettaan, varmasti tuntuu kurjalta kun lapsen haluaa eikä saa, mutta SE EI OLE SAMA kuin sellaisella, jolla ei ole sitä ensimmäistäkään lasta.
- MUA KIUKUTTAA ihmisten yritykset piristää mua tai olla ymmärtäväisiä. Hyvästä tahdostahan he varmasti toimivast ja kiva niin, mutta kun on tilanteita ja hetkiä jolloin kaikki puhe vaan itkettää ja kiukuttaa.
- MUA KIUKUTTAA joskus myös rakas kulta mieheni, jonka ei tarvi syödä neljää eri lääkettä kolmeen eri tautiin, laihduttaa, ravata gynen polilla epämukavissa tutkimuksissa, tehdä ovulaatiotestejä ja tehdä niitä IÄNIKUISIA NEGATIIVISIA RASKAUSTESTEJÄ ja kärsiä sen jälkeen helvetillisiä kuukautiskipuja endometrioosin kourissa. Helppohan se on s***ana siitä sanoa että älä kulta lannistu, kyllä se vielä onnistuu, otat vaan rauhallisesti.
- MUA KIUKUTTAA ETTEN TIEDÄ TULENKO IKINÄ SAAMAAN LASTA JA ONKO TÄMÄ KAIKKI YHTÄ TYHJÄN KANSSA!
Puuh. Kiitos.
D Monet näistä asioista on jo sanottu mutta kertaaminen tuntuu itsestä hyvältä:- MUA KIUKUTTAA ihmiset, jotka kuvittelevat ymmärtävänsä lapsettoman tuskasta jotain, kun heillä kesti raskaaksi tulo kokonaista kolme kiertoa. Viime viikollakin työkaveri kertoi olevansa raskaana viikolla 13, ja tilitti hehkuen miten hän oli jo EHTINYT PELÄTÄ ettei tärppääkään kun aikaa kului peräti NELJÄ kuukautta! Voi kyynel! Istuin siinä hampaat kirskuen ja hoin itselleni äläalaitkeä, äläalaitkeä, äläalaitkeä.
- MUA KIUKUTTAA yksi vanhimmista ystävistäni joka on raskaana ja juuri paukautti mulle että hyvähän sun on kun et oo raskaana ja voit tehdä mitä huvittaa eikä oo iso maha TIELLÄ. V***u hyvä etten lyöny sitä ämmää.
- MUA KIUKUTTAA ihmiset jotka tekopyhä hymy naamallaan sanovat että "kyllä se lapsi tulee heti kun lakkaat vaan STRESSAAMASTA". No kiva, kiitti tiedosta! Meenkin HETI kertomaan asiasta gynelleni jottei turhaan tarttis syödä lääkkeitä ja käydä hoidoissa, passittais mut vaan hierojalle tms stressinpurkutoimintoon. Lakkaa stressaamasta, miksen tuota itse keksinyt?
- MUA KIUKUTTAA valitettavasti nyt myös ihmiset joilla on jo 1-2 lasta ja sanovat olevansa lapsettomia kun ei kuulu kolmatta. Sympatisoin toki heidän tilannettaan, varmasti tuntuu kurjalta kun lapsen haluaa eikä saa, mutta SE EI OLE SAMA kuin sellaisella, jolla ei ole sitä ensimmäistäkään lasta.
- MUA KIUKUTTAA ihmisten yritykset piristää mua tai olla ymmärtäväisiä. Hyvästä tahdostahan he varmasti toimivast ja kiva niin, mutta kun on tilanteita ja hetkiä jolloin kaikki puhe vaan itkettää ja kiukuttaa.
- MUA KIUKUTTAA joskus myös rakas kulta mieheni, jonka ei tarvi syödä neljää eri lääkettä kolmeen eri tautiin, laihduttaa, ravata gynen polilla epämukavissa tutkimuksissa, tehdä ovulaatiotestejä ja tehdä niitä IÄNIKUISIA NEGATIIVISIA RASKAUSTESTEJÄ ja kärsiä sen jälkeen helvetillisiä kuukautiskipuja endometrioosin kourissa. Helppohan se on s***ana siitä sanoa että älä kulta lannistu, kyllä se vielä onnistuu, otat vaan rauhallisesti.
- MUA KIUKUTTAA ETTEN TIEDÄ TULENKO IKINÄ SAAMAAN LASTA JA ONKO TÄMÄ KAIKKI YHTÄ TYHJÄN KANSSA!
Puuh. Kiitos.
Viimeksi muokattu:
nyt mä sitten tulin taas tänne puolelle mitä jo uhkailinkin tuolla toisen ketjun puolella.. näillä fiiliksillä tää on just oikea paikka mulle. Ensinnäkin Annastiina79 ja Rödluvan, kirjoitatte niin asiaa!! Mua ottaa niin helvetisti päähän tällä hetkellä toi mun kultarakas mieheni, koska musta tuntuu, että sillä ei oo aavistustakaan mitä tää on. Joka kuukausi pettyä raskaustestien kanssa, ensin odottaa ja kuullostella kaikkia tuntemuksia. Sitten juurikin noi lääkeet, hyvä on huudella kun ei ite oo koko kroppa ja pää ihan sekaisin. Eikä mun miehen tarvi olla töistä poissa ja käydä makoilemassa milloin minkäkin lääkärin edessä. Eikä laihduttaa. Ja voi ihan vapaasti miettiä menemisensä ilman että täytyy olla kellon kanssa vahtimassa, että minkäs tabletin tai piikin nyt vetäis. ja suurimman raivarin sain toissapäivänä kun mies totesi, että ei kai nää hoidot nyt pakollisia oo jos se nyt noin koville ottaa (olin itkenyt kolmisen tuntia putkeen)
Voi helvetinperkele.
Sitten haukun tähän samaan kasaan vielä lääkärit ja noh, oikeestaan lähes kaikki muutkin ihmiset.
Oltiin suunnittelukäynnillä ja paras kommentti lääkäriltä oli, että jos olisitte terveitä ihmisiä niin niitä lapsiakin rupeisi tulemaan. Istuin siinä sitten suu auki ja mietin, että en oo kyllä itseäni pitänyt niin kovin sairaana, meillä lapsettomuuden syy on mun toisen puolen tukkeutunut munajohdin.
Että tämmöstä, Puuh ja Kiitos.
näillä fiiliksillä tää on just oikea paikka mulle. Ensinnäkin Annastiina79 ja Rödluvan, kirjoitatte niin asiaa!! Mua ottaa niin helvetisti päähän tällä hetkellä toi mun kultarakas mieheni, koska musta tuntuu, että sillä ei oo aavistustakaan mitä tää on. Joka kuukausi pettyä raskaustestien kanssa, ensin odottaa ja kuullostella kaikkia tuntemuksia. Sitten juurikin noi lääkeet, hyvä on huudella kun ei ite oo koko kroppa ja pää ihan sekaisin. Eikä mun miehen tarvi olla töistä poissa ja käydä makoilemassa milloin minkäkin lääkärin edessä. Eikä laihduttaa. Ja voi ihan vapaasti miettiä menemisensä ilman että täytyy olla kellon kanssa vahtimassa, että minkäs tabletin tai piikin nyt vetäis. ja suurimman raivarin sain toissapäivänä kun mies totesi, että ei kai nää hoidot nyt pakollisia oo jos se nyt noin koville ottaa (olin itkenyt kolmisen tuntia putkeen)Voi helvetinperkele.
Sitten haukun tähän samaan kasaan vielä lääkärit ja noh, oikeestaan lähes kaikki muutkin ihmiset.
Oltiin suunnittelukäynnillä ja paras kommentti lääkäriltä oli, että jos olisitte terveitä ihmisiä niin niitä lapsiakin rupeisi tulemaan. Istuin siinä sitten suu auki ja mietin, että en oo kyllä itseäni pitänyt niin kovin sairaana, meillä lapsettomuuden syy on mun toisen puolen tukkeutunut munajohdin.
Että tämmöstä, Puuh ja Kiitos.