Kiukkuketju

Voi helv...!! Ovis digitestin mukaan tänään (ja luultavasti plussaa myös huomenna) ja ukko 250km päässä!! Perjantaina vasta kotiutuu ja viime sunnuntaina pas**t simpat laitettu meneen ku juopottelua tuli la harrastettua... Ei sillä, mutta ei taida clomeista huolimatta mulla ovista olla kun mitään ovisoireita ei nyt ole!! -> Pikkujouluissa saa siis luvan kanssa juopotella ihan luvan kanssa!! ***kele!

Vadelmaunelma: Mulla olis myös haaveissa ihan vakivirka, auttaskohan "mahotodistus" sen saannissa?! Neljännen keskenmenon jälkeen en oo enää tarvinnut edes saikkua, vaikka keskellä viikkoa keskenmeno tapahtuikin! Kun pa*** tulee niskaan tarpeeksi, siihen tottuu!


Itkua ja huutoa: Ystävät on mulla aika vähissä, juuri tuon välttelyn takia. EN siis kestä "lapsellisia" kavereita, odottavia tai edes mahdollisia tulevia odottajia. Ystävinä mulla on enää siis niitä, jotka eivät aio tehdä lapsia, ovat ikisinkkuja tai joilla on jo kouluikäisiä lapsia, lapset jo "tehty" tai sitten yritystä enemmän takana kuin meillä :ashamed: :'(

FB on myös minusta aivan perseestä! Joka päivä pelkään mennä sinne ja muutaman "lapsien tehtailijan" olenkin jo "peittänyt" näkyvistä, en siis kestä sitä saamarin hehkutusta siitä ihanasta vauva-arjesta ja tissittelystä ja vaikka mistä!! Pelkään myös siellä törmääväni uusiin vauvauutisiin, vaikkakin vähän kaukaisempia olisivatkin.

Tämmöstä tällä kertaan. Nih.

 

Voi Vi"#¤

Käytiin lekuris 9.11 ja täyteltii lappuja että ivf-jonoon mennään. Kertoivat jonon olevan puolisen vuotta. No joo ajattelin no kiva huhtikuussa vois päästä tositoimiin.
Mitäsitä PA"#¤% Tänään tulee lappu jossa kysellään menkoista. Miksei sitä oli sillon voinu täyttää, häh?? Piti odottaa pariviikkoa että voivat kysellä jotain stanan menkoista!!!

Vähäkö kyrsii!!!

Voittaispa lotosta niin mentäs samoin tein yksityiselle.

 

Voi helvetti... En malttanut odottaa huomiseen.. tänään kierron pv 25 ja luget menee vielä tänään illalla.. Tein raskaustestin jo tänään, negatiivinenhan se tietenkin oli... tuskin se huomisaamuks positiiviseks muuttuu.. Miksei voi onnistua???? Että osaakin taas kerran vituttaa!!!

 

^juuri tämä ottaa pannuun ja pahasti.

Muutama ystäväni tuputtaa mulle aina ihmetarinoita kun kerron epäonnistumisista. Se ja se sai 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen vauvan. Se ja se adoptoi ja sitten tulikin raskaaksi. Sitten kun luovut toivosta niin kyllä se sitten tärppää. Lakkaat vaan stressaamasta.

Niin... ne ihmetarinat... Niitähän riittää... myös toiseen suuntaan. On paljon pariskuntia, joiden pitäisi pystyä saamaan lapsi, mutta joille sitä ei vaan tule tuntemattomasta syystä...

 

On filikset alamaissa. Piti tänään päästä tuttavalle purkamaan sydäntäni, mutta se ei onnistunutkaan. Olin purskahtaa itkuun töissä, kun sain tietää tämän. Olisi kova puhumisen tarve... Tuntuu tosi pahalta koko tilanne, ja oon jaksanut nää muutamat päivät sillä ajatuksella, että tänään pääsisin puhumaan.... Tuttavani sairastui, enkä tiedä, löytyykö tällä viikolla yhteistä aikaa. Elän nyt siinä toivossa, että huomenna (jos hän on terve)... Ja jos ei huomenna... APUA!

Nyt ei ihan hirveesti kiukuta, mutta halusin tuohon kertoa jatkoa: pääsin eilen purkamaan sydäntäni. Ja TOSI ymmärtäväisen ihmisen luona. On paljon huojentuneempi olo nyt. Onneksi on tällaisiakin ihmisiä. Muuten en kestäisi tätä.

 

Jospa sitten minäkin avautuisin, kun nyt tuntuu ettei enää pää kestä mitään!!

Joskus kauan sitten olin iloinen ja pienetkin asiat olivat tärkeitä ja stressi-sanaa en tuntenutkaan. Ja se kauan sitten oli yli viisi vuotta sitten.

Nyt luonteeni on muuttunut.. äksyilen, stressaan ja mikään ei tahdo saada minua enää oikeasti onnelliseksi. Hymyilen ja nauran aika-ajoin, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Kaikki katuu päälle; jonottaa saa enemmän kuin haluaisi, työ alkaa maistua puulta ja muutenkin p***a hommaa. Joustaakin pitää, kun ei ole esteitä, muilla kun on lapsia niin ei voi tehdä paskavuoroja!! Mikään ei saa innostumaan. Onneksi mulla on edes se ymmärtävä mies (ainakin yleensä ), jonka vuoksi täytyy yrittää jatkaa.

Miksi lapseton ei saa olla katkera raskaana oleville tai äideille!!!??!! Kuka sydänsiirtoa jonottavakaan on iloinen, että " hei tuo sai sydämen ja saa jatkaa elämäänsä, kyllä munkin vuoro vielä tulee..jos tulee!" :kieh: Ei se niihin vauvoihin ole kai vuoronumeroita laitettu! Numero 9 878 545 on sitten mun

Työpaikka alkaa pursuamaan isoja mahoja.. Kiva kuunnella kahvipöydässä, kun toisessa pöydässä joku ääliö kuulutta isoon ääneen " närästääköhän tääkin?" Voi vit*u jos munkin murheet ois noin pienet ja kehtais kääntyä pöydässä ja huutaa se sille päin näköä!! |O Ja sitten muut työkaverit ( osa tietää osa ei ) mainostaa kuinka noilla isomahoilla on vaikeeta ja se teki sitä ja lääkäri sanoi tätä ja voi kun verensokereitakin pitää mitata!! Tunkis per***le itteensä noita sikapiikkejä ja olis vaihdevuosioireet ja maha mustana pistelemisestä..ja minkä takia?? Sen että EHKÄ joskus tuhannennen piikin jälkeen tärppää!! Voi H****TTI!!

Joo.. tais tulla aika pitkä sepustus, mutta nyt ottaa oikein yber kupoliin!! Ei mitään tietoa seuraavasta/ viimeisestä hoidosta!! Ja jonotettukin on jo kuukausia!! Mut saan kai se minäkin joskus hermostua :ashamed:

 

Tänään ois ollu koululaiseni joulukirkko, mutta eipä oikein innostanu mennä, siellä kuulee vaan jotain hurskastelevia lässytyksiä.. menin sitten sen jälkeen koululle vanhempien glögitarjoiluun vaikka oikeesti ahisti,.. mutta kun oli tullu pojalle luvattua että käyn. No eikös siinä eteisessä ollukin heti vastassa pallomaha jota kilvan suureen äänen jokkut ihasteli että -ootpas sä jo isona!, ja tää siveli siinä niiin hehkuvana sitä kumpuaan!! :'( V***U että meinasin kääntyä saman tien kotio, että TÄN takiahan tietysti ahistikin kun sen tietää että tollasissa paikoissa on melkein aina jotain vauvoja ym. "kivaa".. en kuitenkaan kehdannu kun olin jo menny sinne, ja hörpin sitten mahdollisimman nopeeta vaan ne litkut ja lähin kiireesti pihalle.
Etukäteen yritin psyykata itteeni että pitää olla kiitollinen (niinkun tietty oonkin) että ylipäätään voi mennä tollasiin vanhempainjuttuihin, mutta kyllä ne pystymahat vaan JOKA kerran kääntää kahvaansa myöten uponnutta puukkoo jossain, vaikka välillä melkein erehtyy luuleen että ois jo turtunu..

 

Täältä muuten kun puuttuu kokonaan vihasuus-hymiöt niin tässä ettiskelin muutamia glitteristä..

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.


muok. Tätä viestiä voidaan lainailla vaikkapa tän kiukkuketjun myöhemmille sivuille niin nää on sitten näppärämmin käytössä eikä tarvi alkaa hakee tätä yhtä ainoota sivua missä nää on

muok.2 Lisäsin eteen vielä numeron, jotta olisi helpompi löytää se oikean hymiön koodi.

 

heeheeheeh risupesä, noi viha-hymiöt oli paras veto pitkään aikaan, täytyypä tulla niitä käyttelemään seuraavan kerran ku oikeen potuttaa! :kieh:

 

KIITOS!!
Mistä noita hymiöitä saa?????

Nimim. Eräs kaveri FB:ssa on kuuluttanut tänään olevansa 14. viikolla!! Ja tiedän, että eka raskaus tuli vissiin yhden kierron jälkeen E-pillereistä.

... ja rutiinilla taas yksi kaveri piilotettu FB:ssa... Ja olotila?? Nuo hymiöt kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

 

Itkua ja huutoa Ne on haettu glittergarphics.comista.

Eli ensin painat viestin alhaalta 'lainaa', sitten kopioit halutun hymiön hakasulkeissa olevan koodi-rimpsun ja lisäät ('liitä') sen omaan tekstiisi.

 

TAAS yksi tuttu raskaana. Jos joku viittii seurata, niin edellisellä sivulla on mun viimeisin kirjoitus samaisesta asiasta (nyt siis eri kaveri hehkuttamassa onneaan). Nyt en viitti (lue:jaksa) ees sen kummemmin kiukutella. Sanonpahan vaan, et VOI V***U tää elämä on epäreiluu!! :'(

Ai joo ja mä en kyllä saanu noita risukasan kiukkuhymiöitä tähän kopioitua...ehkä syy oli jossain muussa kuin mussa tai sit tänään menee vaan kaikki pieleen...

 

Miksi joku ei voi vaan sanoa, että ette tule saamaan koskaan lasta?
Miksi joku ei voi vaan sanoa, että vaikka kymmenen keskenmenon jälkeen me saamme lapsen?
Miksi tämä on näin vaikeeta?
Miksi kaikilla ei ole näin vaikeeta?
Miksi just meidän elämä on muuttunut helvetiksi?
Milloin on aika luovuttaa?
Miten paljon ihmisen annetaan kärsiä?
Mistä saada uutta voimaa jatkaa?
Miten voi unohtaa tämän kaiken paskan?
Miten saada uuden merkityksen elämälle?
Miksi en vain voi nauttia elämästä?
Kuka antoi mulle tän jatkuvan harmauden ja ilottomuuden?

Pelottaa, että mies jättää mut koska oon tällanen masentunut maho!!

 

Ai joo ja mä en kyllä saanu noita risukasan kiukkuhymiöitä tähän kopioitua...ehkä syy oli jossain muussa kuin mussa tai sit tänään menee vaan kaikki pieleen...

No voihan harmi osaisko joko neuvoo paremmin? Se on kyl totta ettei taida pystyä avaan kahta kirjotusikkunaa samaan aikaan, jos yrittää kopsata toisesta viestistä samalla kun kirjottaa jo sitä omaa tekstiä, niin sit se toinen häviää.. Jos haluaa käyttää noita hymiöitä niin tarvii alkaa kirjottaa sitä omaa viestiä siihen 'lainattuun' missä noi kaikki hymiöt on ja sitten pyyhkiä pois kaikki ylimääräset tekstit ja jättää vaan ne haluttujen hymiöiden koodirimpsut.. tai sitten niin että ensin avaa viestin ('lainaa' -kohdasta) jossa on noi hymiöt, kopioi tarvittavat koodit ja sitten avaa uuden ikkunan siellä mihin on kirjottamassa ja liittää ne rimpsut heti alkuunsa sinne... on kyllä hieman mutkikasta :/

 

En tiedä onko noilla lugeilla vaikutusta, mutta nää mun fiilisten vaihtelut on jotain aivan karmeeta! Joo, normaalioloissakinhan mun mielialat vaihtelee tosi nopsaan = tuuliviiri olen, muttta nyt eilen mentiin jo aivan yli mun ymmärryksen..

Ou jes honey. Trust me. Luget tekee tehtävänsä. Mulle ne ei muuhun vaikuttaneetkaan kuin mielialoihin ja muutuin temperamenttisesta herkästi räjähtäväksi ja itkeskelin joka paikassa kuin kuolemaan tuomittu. Nyt sitten, kun luget on jo kuukausia sitten lopetettu, keräilen itsetuntoni ja ylpeyteni rippeitä tuolta ihmisten ilmoilta.. oon saanut itkuhysteria"raivareita" vähän kaikkialla, joten ei tuu oleen ihan helppoa saada ihmisten luottamus takaisin.. kaikki ei todellakaan ymmärrä tai halua kuulla typeriä lapsettomuuslääkitys/hormoniselityksiä. Jos sanoisin, että olen raskaana ja sain siksi itkuraivarin, kaikki kyllä ymmärtäisivät yskän ja taputtelisivat päähän.

--- ja kirjoitettuani tämän tekstin tulin nyt taas katkeraksi ja kiukkuiseksi, enkä siedä ajatustakaan raskaana olevista ihmisistä, joita paijataan kuin kukkaa kämmenellä, koska ne on niin v*n hyviä joka v*n asiassa ja niille sallitaan joka v*n v*tuilu johon ne väsyneenä sortuu. V*u. Kohta alan itkemään. Eikä oo edes luget enää käytössä.

 

Meiän firma se ei maksa hoitopäiviltä kun joutuu olemaan sairaslomalla,niin sairasloman palkkaa. Pitää olla palkattomalla. Voi vittu,että ku lähetään rankaseen,niin rankastaan kunnolla! En mä oo tätä osaa valinnu! Vittu!!!

 

7. PASin jälkeen testiin pärähti plussa, tietysti kesken meni sitten tämäkin. Itkin sitten hysteerisesti parhaalle ystävälleni puhelimessa. No, hän ajattelee sitten piristävänsä mua tuomalla mulle kaikkein parasta ja ihaninta mitä keksii ja seuraavana päivänä seisoo ovellani vajaan kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Hän työntää vauvan syliini lohdutukseksi. Oikeasti, mitä h*lvettiä?! Sydän oli jo ennestään palasina mutta tuossa tilanteeessa se särkyi tuhansiin muruihin. Niin, ja tämän vierailun jälkeen ystäväni ei ole kertaakaan kysynyt miten jaksan tai voin. Taidan erakoitua lopullisesti.

 

Saanko minäkin kiukutella??? niinpä tietenkin, joka kuukautinen pettymys, menkat alkoi.. Ja taas yksi kaverini kertoi olevansa raskaana.. jälleen sai hymyillä ja onnitella sekä olla iloita toisen puolesta kyyneleitä pidätellen.. vaikka mieli olisi tehnyt vain sanoa, että miksi Helvetissä sä mulle sen kerrot!!!!! miksi muut onnistuu heti ja me ei varmaan koskaan??? kylläpä taas ottaakin päähän!!

 

Ruusunen79: oi luoja sentään että voi olla asiatonta toimintaa m-i-t-e-n ihmeellä ja kummassa jollakin voi välähtää tuolla lailla?? ? ei voi käsittää nyt ollenkaan..

 

Kiukkuan vahan mieheni puolesta, kun kay mieskin saaliksi. Hanen yksi tyokaveri sai vauvan ja raahasi vauvan ja vaimon toihin ja jarjesti kaikille tiimilaisille aamupalan. Minun mieheltani kysyi nelja eri ihmista 40min aamiaisen aikana etta "Nooooo, millos teille tulee sitten se vauva?".... Etta osaa olla ihmisilla otsaa - eli han on saanut vastailla kymmenen minuutin valein etta "Noooooo, empa nyt osaa tuota menna ihan tarkasti sanomaan........" Prkle. Jos joutuisin itse tollaseen tilanteeseen niin alkas varmaan hiukset palamaan pelkasta kiukusta.

Mies ressukka, eihan se kohta enaa voi menna toihin! Jaa koti-isaksi hoitovapaalle vaikkei sita vauvaa olekaan!

 

Ruusunen79: Voi kamalaa, mikä tilanne!! Miten helkatissa...? Käsittämätöntä käytöstä.

).( P***a päivä!!! Työkaveri kertoi odottavasti vauvaa. Onpas helkatin kiva alkaa seurailemaan masun kasvua ja kuunnella joka saakelin päivä sitä hehkutusta. Röökiäkin polttaa minkä kerkee!! Ei hel****!!!! :'( :'( :'( :'( :'(

 

Eikös se oo niin, että vaan hyvät ihmiset saa lapsia, inhottavat ja vialliset ei? Vain hyvät ihmiset ansaitsevat olla äiti ja isä ja niissä muissa on jotain säälittävän pahasti vialla, että mahtaa olla jotain tarttuvaa...
|O


Tarttuvasta puheen ollen; Päätin sitten oikeasti olla inhottava. Kaveri mölisi taas mulle loputtomasti vauvastaan ja teki oloni turbokurjaksi ainakin puolitahallaan, koska tietää hyvin tilanteestani eikä suostunut isoista vihjauksista huolimatta lopettamaan. Joten yskin ja niistin + valittelin että oon varmaan kuumeessa ja sikaflunssa tarttui varmasti ystävästäni, jota olen ollut hoivaamassa... säikähdys oli ilmeinen ja olin ihan (liiankin) tyytyväinen kun kamu hävisi paikalta huutelin vielä perään, että älä nyt johan se on tarttunut jos on tarttuakseen, onhan tässä töitä tehty jo monta tuntia........
Vaikkei mitään räkätautia mulla tai kaverillani olekaan.

Oikeesti, toi oli tosi ilkeetä ja tiedän sen. Mutta tän iän kestäneen paskan olon pikkuinen takaisin isku tuntui vaan syntisen hyvältä.

Ja helpotti siksikin, että olisin muuten ruvennut taas itkemään, joka tuntui olevan sen jauhannan tarkoituskin :'(

 

Ruusunen ja bittersweet, ihan käsittämätöntä noilta "kavereilta" (?)!! Mä en varmaan pahemmin pitäs enää yhteyttä tollasiin, kun ei sitä oikein oo enää muutenkaan pitäny viime vuosina lisääntyneeseen kaveriin.. :ashamed: Ja hyvin keksitty toi sikainfluenssa-juttu, oikein toimittu!

 

Nyt on aivan pakko purkaa kiukkua! Mun on hyvin, hyvin vaikea uskoa, että testitulos enää mihinkään muuttuisi. Tänäkin aamuna tuli aivan puhdas negatulos ja testinä superherkkä Gravidan, joka tunnistaa virtsasta jo 10 iu/ml hcg-hormonia. On pp 11 ja yksityisellähän testipäivä on jo pp 12. Eli kyllä siinä joku haamu pitäisi näkyä. Usko on olematon, vaikka aina muiden kohdalla jaksan siihen mahdollisuuteen uskoa loppuun saakka, en itseni. MIKSI NÄMÄ EI ONNISTU??? Ei sekään auta, että on top-alkiota, pitkälle viljeltyjä blastokystejä, jotka on kestäneet sulatuksen täydellisesti ja limakalvo on 9 mm. Vaikka siirretään kaksi tuollaista priimaa, ei kumpikaan selviä! Ei auta hormonitankkaukset hevoskuureina. Ei auta rauhallinen mieli, liikunta, lepo, alkoholista pidättäytyminen, terveellinen syöminen, helokkiöljy, foolihappo, ei mikään riitä! Suoraan sanottuna vittumaisinta on, että olin nyt kovin toiveikas ja uskoin onnistumiseen. Tissit kipeät ja juuri samanlaisia juilimisia alavatsassa kuin raskaana, paskan marjat, pelkästään hormonien aiheuttamia! Anteeksi kun kiroilen, mutta tällä kiukulla mä saan itkun pidettyä poissa. Itkin aamulla jopa työmatkalla bussissa, kyyneleet vain valui, enkä voinut mitään.

Mies itki eilen ja sitä ei tapahdu usein. Sydäntä riipi. Äiti itki aamulla puhelimessa. Miksi olen tälläinen vanha maho hieho, joka ei sitten millään onnistu raskautumaan ja antamaan miehelleni lasta ja vanhemmilleni lastenlasta? (Kuuluisikohan tämä viesti mieluummin tuonne kiukkuketjuun) Mies sanoi, ettei maailma voi olla niin epäoikeudenmukainen, että tällaiset hyvät vanhemmat haaskataan. ON SE! Kuulin juuri eräältä sijaisvanhemmuuskoulutuksessa olleelta, miten joku biologinen vanhempi oli heitellyt lastaan seinään, kun se ei suostunut pesemään hampaitaan. Tottakai sellaiset raivohullut lisääntyy, ilman hoitoja ja vahingossa! Samoin kuin pedofiilit ja huumehörhöt! Lapsia vaan niille kaikille ja jätetään meidät täällä lapsettomiksi!

Mä olen koittanut olla purkamatta katkeruuttani muihin. Olla hyvä kummi, täti ja kiltti kaikille lapsille joita kohtaan. Työpaikalla organisoin yhden kollegan kanssa keräyksen työkavereiden kesken joulupakettien keräämiseksi vähävaraisille lapsille. Miksi kukaan ei auta mua tässä henkisessä tuskassa ja anna lasta, jota olen kaivannut 7 vuotta?

Lähemmäs 7-kymppinen miespuolinen työkaveri kysyi juuri eilen, eikö minulla vieläkään ole vauvakuumetta. En vastannut mitään. Moneen kertaan hän on huomautellut, miksi minulla ei ole lapsia, ja eikö olisi jo kiire tässä iässä. Kun olin sellainen rinnan alta rypytetty löysä tunika päällä töissä kerran, hän kovaan ääneen kysyi muiden aikana, odotanko jo vihdoin lasta, kun on tuollainen maha. Perkele, seuraavan kerran kun se tulee sanomaan jotakin tuollaista, mä kysyn suoraan ottaako itselläsi vielä eteen, kun olet noin ikäloppu!

Anteeksi, mutta mä en jaksa tänään olla positiivinen. Olen niin pettynyt ja kiukkuinen! Taidan siirtää tän myös tuonne kiukkuketjuun.

Mietin sitäkin, että olisin juuri jäämässä äitiyslomalle, jos olisin saanut pitää keväällä alkunsa saaneen pikkusen. En varmaan enää ikinä pysty kuuntelemaan Varpusta jouluaamuna, koska työpaikan pikkujouluissa keskiviikkona aloin itkemään sen kuultuani. "olen pieni veljesi enkeleiden maasta".

 

Chloe, tuo kosketti kovasti minua! Lapsettomuudesta puhutaan paljon. Miten ihmiset voivat olla noin ajattelemattomia, että kyselevät kerta toisensa jälkeen. Ja mitä v***ua sun työkaverillesi edes kuuluu, haluatteko vai ette lapsia! Auttaisiko, jos sanoisit seuraavalla kerralla, että asia ei työkaverille kuulu. Ja kovalla äänellä muiden läsnäollessa. Ja ei varmaan haittaa, vqaikka lause tulisi karjumalla. Ei ainakaan tule enää kysymään.

Multakin udeltiin samaa aikaisemmin, mutta silloin emme onneksi vielä yrittäneet lasta, eikä asia ollut siis vielä näin kipeä. Mutta utelu oli raivostuttavaa. Nää ei muille kuulu!!

Mun työkaverit tietää tilanteeni - ja esimies. Yhden työkaverin välityksellä saatiin muillekin kerrottua. Hän välitti myös sellaisen viestin, että en halua MITÄÄN hössötyksiä tästä. Ainakaan toistaiseksi ei mitään ole tullutkaan.

Oli pakko kertoa. Suru aiheutti parin päivän työkyvyttömyyden, enkä haluaisi valehdella ja peitellä liikaa. Tää rupeaa nyt vaikuttamaan niin paljon minuun. Onneksi työkaverit - ja varsinkin esimies - ymmärtävät. Esimiehelleni sain purettua tunteitanikin. Ei kaikilla ole näin ihanaa työyhteisöä!

Pelkään ihan sikana, että aletaan kysellä, kun ihmiset eivät työyhteisöni ulkopuolella ihan kauheasti tiedä... enkä kuitenkaan välittäisi kertoa. En voi luottaa tiettyjen ihmisten kohdalla, että he eivät rupeaisi neuvomaan tms. Tai säälittelemään.

On tää vain niiiiin vittumaista. Nyt on kierron sellainen vaihe meneillään, että mietin, voisinko olla raskaana - niinkuin viime kierroksellakin. Ja tämä päättyi kovaan itkuun. No, menkat alkaa juuri joulun tietoilla. Joten v-mäinen joulu tulossa. Oon toki ollut 2krt raskaana, joista pidempi kesti peräti vkolle 6. Joten raskautuminen ei ole mahdotonta, mutta epätodennäköistä kylläkin.

Toi lasketun ajan lähestyminen oli mullekin rankkaa. Mulla tuo tilanne oli kesäkuussa. Ja seuraava sellainen kevättalvella. Ja ensimmäisestä keskenmenosta oli kulunut vuosi lokakuun lopulla. tämäkin oli rankkaa aikaa. Kivaa, jos näitä laskettuja aikoja/vuosipäiviä alkaa keryä useampikin... Aina joku itku menossa. V***u!! Olis muutakin elämää!!!