Täällä saa olla niin kiukkuinen ja kohtuuton kun huvittaa, eikä kukaan ala moralisoimaan. Mua sapettaa seuraavat asiat :
- olen menettänyt hyvän ystäväni lähes kokonaan hänen tultuaan raskaaksi. Molemmat olimme samassa tilanteessa ja toivoimme, itkimme ja kärsimme yhdessä ja jännitimme. Lopulta hänellä tapahtui tämä suuri ihme, joka ilahdutti muakin aivan älyttömästi ja antoi toivoa. Tämän jälkeen jatkoimme ystävyyttä ihan normaalisti ja olin kiinnostunut hänen raskaudestaan ja juttelimme paljon, katsoimme ultrakuvat ja ostimme pikkutossut. Hiljalleen aloin huomata, että en saa mitään vastakaikua, jos sanallakaan puhuin omasta tilanteestani.. Enkä mitenkään edes yrittänyt vallata keskusteluja omilla ongelmillani vaan jossain välissä palata myös omaan tilanteeseeni saadakseni rohkaisua ja tukea jne.. Lopulta hänen kommenttinsa olivat tasoa "ota iisisti, kyllä se tulee kun on tullakseen.." Ja tämä ihmiseltä, joka tietää tasan tarkkaan joka ikisen yksityiskohdan minun alakerran asioista ja ongelmista..
- vihaan kommenttia, jonka usein kuulen "ettehän te ole niin kovin vanhoja, on teillä aikaa". Olen lähellä kolmenkympin rajapyykkiä eli en todellakaan mikään ihan nuori ja ymmärrän, että monilla on vaikeampaa, jos on vielä enemmän ikää ja lähempänä vaikka neljääkymppiä. Mutta kun minä halusin olla nuori äiti ja saada usemman lapsen ennen kolmeakymmentä. Että ei se ole mitenkään helpompi asia, vaikka on niin sanotusti vielä vuosia edessä aikaa yrittää.. Ei ole myöskään hauskaa käyttää elämänsä parhaita vuosia tähän itsensä psyykkaamiseen, ettei masentuisi tästä tilanteesta!
- inhottaa kysymykset työhaastatteluissa että "onkos lapsentekosuunnitelmia.. Ihan vaan sillä, että tämä työ on vähän sellaista, että ei ihan pienellä varoitusajalla oikein voida järjestää sijaista tms." Tekisi mieli huutaa, että ENSINNÄKIN on laitonta kysyä tuota senkin moukka ja TOISEKSI jos tulen raskaaksi niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa miten te järjestätte asianne, koska raskaus on minulle MAAILMAN TÄRKEIN ASIA
- on joitain ihmisiä, joita näkee tasan joka toinen kuukausi ohi mennen ja heidän ensimmäinen kysymys on "no onko aluillaan?" Olin esimerkiksi juhlissa viimeisen päälle laitettuna uusi vaateparsi päällä nauttimassa olostani, niin eikös joku jo tule tiiraamaan vatsan seutua ja kyselemään.. Siihen vain, että etkö tolvana nää, että mulla on punaviinilasi kädessä ja olisi ihan hienoa ajatella, että ei näytä olevansa raskaana, kun kerran ei ole! Lisäksi se asia ei kuulu sinulle pätkän vertaa!
-kaikista eniten ottaa päähän se, että joskus on kuukautiset myöhässä, vaikkei ole raskaana. Se on ihan eri asia, jos kuukautiset alkaa ajallaan, kamala pettymys, mutta odotettavissa.. Vihaan sitä upeaa toivon tunnetta, joka herää, kun kuukautiset eivät alakaan ajallaan. Se hetki kun ensimmäinen verinen viiru tulee paperiin vessakäynnillä, tuntuu aivan järkyttävän pahalta, niin pahalta, että tekisi mieli hukuttaa itsensä vessanpönttöön!
Kiitos tästä! Jatketaan samaan malliin! Toivoa on kuitenkin enemmän kuin katkeruutta :hug: