Kiukkuketju

Menkat alko tänään ja testipäivä olisi vasta 19.12.2008. Kaikki kärsimykset oli turhaa.

 

Sain ke aamul kotitestist plussan. Pe verikoe.

 

Pakko on tulla kiukuttelemaan tanne vaikkakin ennen joulua.
Olen nyt noin 3 vuotta haaveillut vauvasta mieheni kanssa, 2 vuotta "vakavaa" yritysta, 1.5 vuotta konsultoinnin aloituksesta. 1 epaonnistunut IVF tuoresiirto takana ja yksi epaonnistunut PAS.
Talla valilla on 27 tuntemaani laheista tai vahemman laheista tuttuani tulleet raskaaksi tai saaneet lapsia. Naista 9 ovat tosi hyvia ystavia tai sukulaisia. Naista kaikista "puukkouutisista" 16 on sadellut viimeisen puolen vuoden aikana.
Kaiken lisaksi joudun kuuntelemaan joka viikko toissa raportaaseja vauvoista, raskauksista ja viimeisempana kirvesuutuutena jouduin kuuntelemaan tyotoverin veljen sikion sydamenlyonteja multimediaviestina. Juuri kun olen toipunut tasta multimediaviestista niin tyotovereni ilmoittaa olevansa myos itse raskaana tyyliin "ei varmaan pitaisi kertoa sinulle kun teilla on vaikeaa..."
Jaksaako tassa edes kiukutella kun elaman nauraa niin pain naamaa?

 

Mun oli pakko tulla tänne nyt purkaan kiukkuani ihmisten ajattelemattomuuteen, vaikka en juuri nyt tänne kuulukaan (kun hoidoilla nyt raskaana lopulta olen). Mutta niin....kuka muu saa postiluukusta nykyisin kasapäin ystävien joulukortteina kymmeniä vauva-/lapsikuvia ja toivotuksia "Leikkisää joulua jne" missä lapset on puettu tontuiksi ja enkeleiksi ja poseeraavat mitä ihmeellisimmissä karhuntaljoissa ja kynttiänvalossa.

Mua kiukuttaa eniten se, että moni mun lapsettomuudesta tietävistä (jotka ei viä tiedä tästä alussa olevasta raskaudesta) lähettelee mulle näitä kortteja. Voin vain kuvitella, että jos nyt ei olisi tärpännyt niin hajoilisin itkuun joka kerta, kun saisin tuollaisen "ihanan" joulukortin.

Päätettiin miehen kanssa, että meiltä ei sitten lähisukulaisia lukuun ottamatta moisia kuvia jouluisin lähetellä, jos tämä pieni tänne maailmaan ehjänä saadaan. Eikä varsikaan niille, jotka jouluna joutuu muutenkin kestään lapsettomuuden surua....

 

Stellina, todella ajankohtainen ja osuva huomio nuo tonttukortit.
Ja samaan suuntaan olen miehelleni hokenut, että meiltä ei sellaisia
kortteja lähde liikkeelle, vaikka jonain kauniina jouluna se lapsonen olisikin.
Ensi jouluna sen sijaan aiomme itse poseerata, karhuntaljalla tai ilman, mutta
maailmalle lähtee iloisin tervehdyksin varustettuna meidän pärstät!!!!

Ja vielä kiukkuketjuun oma tän hetken tunnelmani... ankeaa, neljäs joulu yhdessä
ilman lasta, kolmas omassa talossamme. Eikä ensi jouluksikaan taida olla muuta luvassa, koska yksityiselle ei oikein ole varaa mennä ja julkisen ivf jono on pitkä kuin mikä.
Muut hoidot on jo hyvin pitkälti testattu. Tämä homma alkaa olla lapsen saamisen suhteen niin toivoton, että enimmät paineet jäävät ihan vaan tämän täyslamauksen alle.

 

Tonttukorteista.
Mulla on yksi kaveri joka ei laheta pelkastaan tonttukorttia vaan joka helkatin sahkopostissa kuvan lapsestansa. Siis uusin kuva on aina liitteena (ja rehellisesti sanottuna lapsi ei ole kaikkein kaunein, ymmarrettavasti rakas tietenkin, ehkapa juuri sen takia lahettaa kuvan joka kerta etta joku sita kehuisi)
Ja valilla sahkopostit on kirjoitttu lapsen nakokulmasta, siis ei koskaan mun kaverin - tyyliin tanaan ukki ja mummi tuli kylaan ja Aku-seta tulee kanssa ensi viikolla.
Pitais varmaan pistaa kanssa joku tonttukortti ensi vuonna ja pistaa kuva jostain babyborn nukesta tonttulakki paassa...siinahan miettivat

 

PeePee-kulta, kiitos joulutonttutoivon tuomisesta kyyniseen mieleeni..!

Chicken73, repesin makeasti tolle sun babyborn-idelle
Jee, ensi jouluna vaan tuumasta toimeen! (Tosin onneksi ei tarvi, kun olemme kaikki älynneet siihen mennessä "lopettaa stressaamisen" ja saada lapsen tai pari joka tapauksessa niitä tonttusia esittämään!)

Mä olen ajatellut meidän koiran kuvaamista joulukorttiin, mutta se tuntuu lähtökohtaisesti jo niin säälittävältä "laittoivat koiralle tonttulakin paremman puutteessa".

 

menkat ei oo alkanut ajallaan. Tiedän hyvin ett tässä kuussa ei edes ollut mahiksia raskautumiselle ja nyt ne antaa oottaa itteään ihan syyttä suotta. Kyllä pistää VIHAKS!!! Mistähän moinen? Myöhässä kaks päivää ainakin.

 

Mulla oli taas ihmeen kituliaat ja nihkeen niukat menkat, että tul(v)is sitte ihan kunnolla ku kuitenki on alkanu ja negaakin on! Joo, pakkohan se oli varmistaa taas yhellä turhalla testillä että voi huoletta jatkaa lääkkeitä :ashamed: ja että jaksaa vieläkin olla jopa vähä pettynykin vaikka tietää 99-varmasti että minkäänlaista väriä ei viivan kohalla näy vaikka kuinka koittas tihrustaa!!

 

Mun piti tulla tänne kiukkuamaan siitä, että kroppa on ihan sekasin, tänään KP1, mutta menkat alkoi vasta kaksi päivää negatestin jälkeen, ja testi tehty täsmälleen VL:stä annettuna päivänä eli ei tippaakaan etunojassa. Ja koko päivän vuoto on ollu tosi niukkaa. Päättäis nyt tää kroppa jo mitä oikein meinaa! Grrrr... :kieh:

Noista tonttukorteista on pakko kommentoida (johonkin blogiinkin siitä jo kommentoin ennen joulua), että itse olen niistä taas aina tykännyt. Mulla on paljon kavereita, joita nähdään tosi harvoin, osa asuu ulkomailla jne, joten musta on ollu aina kiva katsoa minkä näköstä jälkikasvua kullakin on ja kuinka paljon ne on kasvanut. Pakko sanoa, että jos joku kokee ne satuttaviksi/loukkaaviksi, niin kannattaisi varmaan asiasta mainita (joo, tiedän, että on vaikeeta, mutta silti). Emmä ainakaan niitä piruuttani lähettele, vaan tarkoitus on sama kuin miksi minusta on niitä kiva vastaanottaa.

 

KIITOS KAIKKIEN KIUKUISTA, olen räkättänyt ääneen koko illan ketjua lukiessani..samaistun niin tähän kaikkeen kyynisyyteen ja katkeruuteen "tonttukortteja myöten".

Kiukuttaa eniten ihmisien toteamukset:

- rakennetaan isoa taloa, ja rakennusta katsomaan tulijoiden toteamukset: [i]"täällä on lapsilla tilaa temmeltää"," kuinka monta lastenhuonetta?", "mitäs te kahdestaan teette näin isolla talolla, asialle pitäis varmaan jotain tehdä", "onpas iso piha...siihenhän mahtuu kokonainen jalkapallo joukkue ja koulukin noin lähellä[/i]"...johon vastaan "niin, jos niitä lapsia tulee"...johon "no kyllä se mieli vielä muuttuu"
PERKELE KUN TÄSSÄ EI OLE MISTÄÄN MIELEN MUUTTUMISESTA TAI MIELEN VOIMASTA KYSE...jos olisi niin jokainen urkkija saisi kokea mun mielenvoiman...

- Ystävät, joilla on lapsia: "joo tää meidän ella-esikoinen syntyi samalla viikolla kun tapasimme, mutta kuule ymmärrän miltä tuntuu, koska me ollaan yritetty tätä kerkko-kakkosta ainakin kolme kuukautta ja mietittiin, että tulikohan meistä lapsettomia ton ekan jälkeen"
TEILLÄ ON SENTÄÄN YKSI KAKARA, OLKAA NYT EDES SIITÄ TYYTYVÄISIÄ...ahneet...

"on varmaan ihanaa kun ei oo lapsia"
JUU IHAN YHTÄ IHANAA KUN TEISTÄKIN OLI SILLOIN KUN TEILLÄ EI OLLUT LAPSIA...lapset on vaan lainassa...


ai onko se nyt ihan varma, että se lapsettomuus johtuu siitä?"
IHAN YKSI LYSTI MISTÄ SE JOHTUU KUN LOPPUTULOS ON SAMA...ei kiinnosta kenestä johtuu paketin toimittamattomuus kun paketti ei ole tullut perille niin ei ole tullut...

ja sitten "rohkaisevat tarinat" : [/i]..no oottakaa vaan vielä neljä vuotta, kyllä se tulee kun on tullakseen, urpo ja ulpu yritti yhdeksän vuotta ja sitten niille synty luomu kuutosten lisäksi kaksi koiraa ja mersu"...että sellanen ihme, vaikka urpolla ja ulpulla tärppäsi se ei tarkota että kaikilla tärppää..

PLUSSIA KAIKILLE

 

:attn: Nosto

 

Kirjoittelin syksyllä tuonne IVF/ICSI jonoon ja toki välillä tännekin. Olimme jälleen kerran taas toiveikkaita josko nyt olis meidän vuoro saada se nyyti mutta EI.... Eli luovuin jo toivosta kiukun vain jääden kytemään. Samalla lopetin tämän palstan lukemisen mutta nyt oli pakko tulla purkautumaan. Olemme yrittäneet jo iäisyyden ja mulla alkaa tulla ikä vastaan ( ei ollut ongelma tätä hommaa aloittaessa). No syksyllä kävimme taas hoidot läpi ja tulos nolla... ainoa joka tiesi niistä oli veljeni vaimonsa kanssa. Heillä on jo onnellisesti 2v lapsi jonka tulosta ilmoittivat kun itse olin just saanut km!!!!! Okei eihän he tienneet mun km ....mutta PE******! Nyt sit veljeni vaimo on taas raskaana ja alku on samoihin aikoihin kuin meidän hoidot!!!!!!!!!!!! Eivät ole vielä virallisesti ilmoittaaneet, eivätkö sitten uskalla vai mikä on mutta voitte kuvitella kuinka OTTAAA PÄÄHÄÄN!!! EIKÖ IHMISET TOSIAANKAAN MIETI TOISTEN TUNTEITA JA LÄHIOMAISET VARSINKAAN! Ihan oikeesti jos ne sen toisen lapsen halusivat niin olisiko ollut liikaa odottaa vähän aikaa?! Olin meinaan just kesällä päässyt itseni kanssa sinuiksi siitä aiemmasta lapsesta ja nyt taas sama homma. Ja meidän vanhemmat on TAAS aivan sekaisin siitä SAATANAN KAKARASTA!!!!!!!!!!!!!! Ai niin ja kaiken lisäksi tämä käly aiemmin suorastaan inhosi lapsia, niitä ei olis saanut tulla edes heidän häihinsä. Että voi PE******!

 

prkl. että ottaa päähän. pakko purkaa täällä että saa olla sitten loppuillan rauhassa kotosalla.

"Me ei edes yritetty ja kappas vain..." JA ME YRITETÄÄN MUTTA EIHÄN SIITÄ MITÄÄN TULE. "nythän meijän täytyy niitä häitäkin lykätä...." NIIN PITÄÄ (asiat tärkeysjärjestykseen)

näihin ristiäisiin en muuten lähde. se on saatana aivan varma. ne niin tietää että me yritetään ja tietää kuinka vaikeaa se meille että nyt saavat sitten ymmärtää miksi ainakaan mua ei siellä näy. sori vaan. mutta jos pää on tässä kunnossa niin parempi ollakin ilman mua.

Mistä ihmeestä tällainen katkeruus aina näiden uutisten kohdalla ilmestyy. Tuntuu aivan järjettömän pahalta. Siis sen uutisen tuoman oman lapsettomuuden tunteen lisäksi hävettää omat ajatukset. hyi! mutta minkäs sille teen... Se vaan tuntuu siltä. Mä en ainakaan rupea näistä lässyttämään. aaaaaaaaaaaaaaarrrrrgggggggggggggggggg.

sitäkin mietin joskus että jos/kun se testi positiivista näyttää niin loppuuko nämä ajatukset vai onko sitä loppuelämän kateellinen ja vihainen näille vilauksesta raskautuville?

kiitos avautumismahdollisuudesta -nyt on jo vähän parempi olo. :'(

 

Perhone : sekundana (kaksi lasta on) voin sanoa, että on tietysti helpompi kestää raskausuutiset kun on lapsi/lapsia, koska kalvavaa pelkoa siitä, "tuleeko minusta koskaan äitiä ja miehestäni isää" ei taustalla ole. Kuitenkin tiettyä kateutta tällaisena keskenmenoveteraanina tunnen ihmisille, jotka julistaa "meille tulee vauva, olen viikolla 5+1 nyt"..Mielessään ajattelee, hmm. ei kauhean kivoja ajatuksia. Itselle ei tulisi mielenkään kertoa kenellekään ennen rakenneultraa (eli raskauden puoliväliä) mitään kellekään. Usko on niin totaalisesti mennyt siihen, että raskaus voisi mennä hyvin loppuun asti.

Olen kaikille niille kateellinen, jotka iloitsevat plussasta (itse en uskalla, nyt vasta rv 5), hehkuttavat raskautta (en uskalla), valittavat raskausoireita (en uskalla, jos valitan, pelkään saavani "rangaistuksena" taas uuden keskenmenon, naurettavaa.. tiedän), en uskalla nauttia liikkeistä, en ostaa mitään vauvalle jne. Voitte varmaan kuvitella, kuinka helvetin rankkaa on pelätä 9 kuukautta, että taasko se kuolee. 9 kuukauteen en voi viedä lapsiani esim. uimaan, "jos vuoto alkaa taas uimassa, kuten kerran", en halua lähteä lomalle, "jos menee kesken". Murehdin, itken ja pelkään. Yhtään ei lohduta, että tilastojen valossa mahdollisuudet on ihan ok..:ashamed: :ashamed:

Tiger : Ymmärrän tuskaasi ja kiukkuasi, silti olen sitä mieltä, että eivät muut ihmiset voi odottaa elämän isoja asioita, kuten lasten hankintaa, muiden vuoksi.

Voimia kaikille! :hug: Merkku

 

tuo hymiö ekassa kappaleessa oli vahinko..

 

Täällä saa olla niin kiukkuinen ja kohtuuton kun huvittaa, eikä kukaan ala moralisoimaan. Mua sapettaa seuraavat asiat :

- olen menettänyt hyvän ystäväni lähes kokonaan hänen tultuaan raskaaksi. Molemmat olimme samassa tilanteessa ja toivoimme, itkimme ja kärsimme yhdessä ja jännitimme. Lopulta hänellä tapahtui tämä suuri ihme, joka ilahdutti muakin aivan älyttömästi ja antoi toivoa. Tämän jälkeen jatkoimme ystävyyttä ihan normaalisti ja olin kiinnostunut hänen raskaudestaan ja juttelimme paljon, katsoimme ultrakuvat ja ostimme pikkutossut. Hiljalleen aloin huomata, että en saa mitään vastakaikua, jos sanallakaan puhuin omasta tilanteestani.. Enkä mitenkään edes yrittänyt vallata keskusteluja omilla ongelmillani vaan jossain välissä palata myös omaan tilanteeseeni saadakseni rohkaisua ja tukea jne.. Lopulta hänen kommenttinsa olivat tasoa "ota iisisti, kyllä se tulee kun on tullakseen.." Ja tämä ihmiseltä, joka tietää tasan tarkkaan joka ikisen yksityiskohdan minun alakerran asioista ja ongelmista..

- vihaan kommenttia, jonka usein kuulen "ettehän te ole niin kovin vanhoja, on teillä aikaa". Olen lähellä kolmenkympin rajapyykkiä eli en todellakaan mikään ihan nuori ja ymmärrän, että monilla on vaikeampaa, jos on vielä enemmän ikää ja lähempänä vaikka neljääkymppiä. Mutta kun minä halusin olla nuori äiti ja saada usemman lapsen ennen kolmeakymmentä. Että ei se ole mitenkään helpompi asia, vaikka on niin sanotusti vielä vuosia edessä aikaa yrittää.. Ei ole myöskään hauskaa käyttää elämänsä parhaita vuosia tähän itsensä psyykkaamiseen, ettei masentuisi tästä tilanteesta!

- inhottaa kysymykset työhaastatteluissa että "onkos lapsentekosuunnitelmia.. Ihan vaan sillä, että tämä työ on vähän sellaista, että ei ihan pienellä varoitusajalla oikein voida järjestää sijaista tms." Tekisi mieli huutaa, että ENSINNÄKIN on laitonta kysyä tuota senkin moukka ja TOISEKSI jos tulen raskaaksi niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa miten te järjestätte asianne, koska raskaus on minulle MAAILMAN TÄRKEIN ASIA

- on joitain ihmisiä, joita näkee tasan joka toinen kuukausi ohi mennen ja heidän ensimmäinen kysymys on "no onko aluillaan?" Olin esimerkiksi juhlissa viimeisen päälle laitettuna uusi vaateparsi päällä nauttimassa olostani, niin eikös joku jo tule tiiraamaan vatsan seutua ja kyselemään.. Siihen vain, että etkö tolvana nää, että mulla on punaviinilasi kädessä ja olisi ihan hienoa ajatella, että ei näytä olevansa raskaana, kun kerran ei ole! Lisäksi se asia ei kuulu sinulle pätkän vertaa!

-kaikista eniten ottaa päähän se, että joskus on kuukautiset myöhässä, vaikkei ole raskaana. Se on ihan eri asia, jos kuukautiset alkaa ajallaan, kamala pettymys, mutta odotettavissa.. Vihaan sitä upeaa toivon tunnetta, joka herää, kun kuukautiset eivät alakaan ajallaan. Se hetki kun ensimmäinen verinen viiru tulee paperiin vessakäynnillä, tuntuu aivan järkyttävän pahalta, niin pahalta, että tekisi mieli hukuttaa itsensä vessanpönttöön!

Kiitos tästä! Jatketaan samaan malliin! Toivoa on kuitenkin enemmän kuin katkeruutta :hug:

 

No nyt sitten tieto kälyni raskaudesta on kaikilla muilla mutta ei meillä. Eipä ole veljellä ollut pokkaa kertoa meille suoraan vaan kuulemme sen muualta........ Onneksi olen tällä hetkellä ulkomailla ja kun menen käymään päätin jo että en tapaa heitä. Taidan sanoa vielä suoraan että miksi en, siinäpä saavat hekin miettiä kuinka asia loukkaa meitä ja kuin vaikeaa se on mulle!!! Laskettu aika on ilmeisesti heinäkuussa(eli samoihin aikoihin jos meidän syksyinen hoito olis onnistunut) mutta onneksi en ole suomessa niin ei tarvi mennä sairaalaan pällistelemään tekohymy naamalla. Mietin vain kuin ihmeessä voisin välttää edessäolevat ristiäiset ym. tapaamiset. Tällähetkellä en ole valmis niihin enkä haluakaan!

 

Kiukuttelenpa tänne niin en rasita turhaa pas-ketjua!

Piinapäiviä täällä viettelen ja täysin kettuuntuneissa mielialoissa! Oon tietty onnellisessa asemassa, et olen päässy piinailuihin saakka. Nyt vaan tuntuu, et nää hoidot ei onnistu ikinä meillä ainakaan. Saakeli soikoon, miten voikin epätoivo iskeä TAAS jälleen kerran päälle!
Tekis mieli korkata viinapullo ja vetää kunnon känni päälle! Kai se on ihan sama mitä sitä piinapäivien aikana tekee, kun tulokseen ei itte voi vaikuttaa mitenkään!

Näin siis täällä tänään! :kieh:

 

että on tällainen paikka, missä saa purkaa itseänsä! Mä olen pitänyt sisällä ajatukseni, koska olen ajatellut olevani aivan kauhea kun en pysty olemaan iloinen muiden puolesta, mutta näin reilun kahden vuoden jälkeen alkaa toisten "tuuletukset" vauvoistansa ottaa aivoon! Ei todellakaan kiinnosta tekeekö jonkun muun vauva hampaita ja miten jonkun toisen rakenneultra on menny! Ja kummiksi pyytelyt tuntuu armopaloilta ja tunteettomalta. EI KIITOS, en halua hoitaa sinun lastasi oman sijasta!

Ja sit nämä "kyllä se naapurin Helenan kummin kaimakin yritti viisi vuotta ja sitten niille vaan tuli". Niin, mitä sitten?! Tämä on meidän ongelma eikä muiden ongelmat paranna meidän oloa! Tai aivan huippuhyvä neuvo kaikilta sukulaisilta: "Älkää miettikö asiaa!" Miten HEMMETISSÄ se voi onnistua, jos lääkärillä hypätään parin viikon välein ja kaapit on täynnä ovulaatio- ja raskaustestejä ihan siinä siteiden ja tampoonien kanssa nätissä rivissä?!!! Puren seuraavaa joka tulee neuvomaan viiden lapsensa kanssa, että kuinka niitä nyt sitten tehdään! :kieh:

 

Mua kiukuttaa se että me ollaan selittämättömiä. Että ei ole löytynyt mitään syytä. Siis syyhän tietysti on olemassa mutta alkaa tuntua ettei se oli mikään sellainen minkä saa korjattua.

Pelottaa ihan hirveästi ettei me saadakaan lapsia. Mitäs sitten? Onko mun loppuelämä tätä?? Kaikki muut ihmiset saavat lapsia, viettävät lapsiperheiden kesken lomia puuhamaassa, vievät niitä harrastuksiin ja koulun joulujuhliin, juhlivat niiden rippijuhlia ja häitä ja lopulta saavat lapsenlapsia. Ja mitä mun elämässä tapahtuu? Ei mitään. Tämä on tässä sitten vai? Mikään ei muutu? En pysty samaistumaan muihin, ja mitäs jos katkeroidun niin pahasti että eristäydyn kaikesta sosiaalisesta elämästä, siksi koska en kestä että en voi saada lapsia?

Ahdistaa. Miksi asiat menee näin! |O

 

Pakko oli tulla taas pitkästä aikaa kiukuttelmaan. Oli taas maailman typerin päivä. Mua kiukuttaa mun typerä vartaloni joka ei tajua toimia oikealla tavalla, vaan tuntuu kiusaavan aina, kun joku asia riippuu mun kuukautiskierrostani - Muuten kyllä kaikki toimii, mutta kun pitäis toimia niin ei sitten millään. Vituttaa, että piti olla PAS, mutta limakalvo ei kasvanut, ja munis oli pieni, ja kun luomusti mentiin, niin siirtyi sitten kuukaudella eteenpäin ja nyt vaan toivotaan, että ens kierto ei venyis. Mutta kun on kyse mun vartalostani niin varmasti venyy, sen varaan ei pitäis mitään laskea. Olis tehnyt mieli kirkua sille lääkärille (joka siis on kuitenkin ihana, ja pidän hänestä todella paljon) kun ehdotti, että siirretään kuukaudella eteenpäin, että "mä tehdon sen alkion siirron NYT ja TÄSSÄ kierrossa, enkä sitten myöhemmin." pelottaa muakin, ettei me saada koskaan lapsia, ja kiukuttaa, että kaikki muut vaan sikiää. Tässäkin kuussa on syntynyt jo ainakin 3 tuttua vauvaa. Ahdistaa ja kiukuttaa. Prkele.

 

Veena Vielä halusin sanoa, että aivan sama tunne. Miksi asiat menee näin. Miksi tämän lapsen saamisen pitää olla näin saakutin vaikeaa. Pelkään myös, etten ikinä pääse niille kavereiden lasten kutsuille omien lasten kanssa, vaan olen aina se lapseton. Inhon jo nykyään kaikissa vieraissa paikoissa keskustelua muiden lapsista, koska kiemurtelen vain kun en voi sanoa, että minullakin on lapsia. En voi samaistua keneenkään, ja musta tulee se säälittävä nainen, joka ei saanut kokea äitiyttä.

Muutenkin inhottaa, että muut sanoo, että nauti nyt niistä yöunista kun vielä voit. Ja et voi tietää minkälaista on olla oikeasti väsynyt ja kiireinen, kun sun ei tarvii herätä lasten kanssa pitkin yötä, viedä niitä lääkäriin, perua työtapaamisia ja omia menoja. Voi kuinka mielelläni vaihtaisin ne kaikki "kamaluudet" tämän hirveän tyhjyyden sijaan.

Ja vielä kiukuttaa ja vihaan tätä omakotitalon tyhjyyttä ilman lapsia. Kahdestaan miehen kanssa sipsutellaan ympäriinsä, ja odotetaan, että jossain juoksisi niitä omia pieniä mussukoita. Ei vaan juokse ja hiljaisuus kummittelee kaikki päivät mun korvissani.

 

Pakko tulla kiukuttelemaan taas. Johan sain olla kuukauden rauhassa ja taas puukkouutisia satelee. Ainoa jaljella oleva potentiaalisesti raskaaksi tuleva tyokaveri on 17. raskaana oleva puolenvuoden tuttu tilastoissani. Saa samaan aikaan lapsensa kuin toinen kollegamme. Tyopaikka kuhisee raskauskeskusteluja ja en voi menna edes ruokalaan enaa kun en halua kuulla heidan ongelmista miten vaikeaa on valita nimi lapselle.
Kiukuttaa myos etta meidan PASsista tassa kuussa ei tullut mitaan, kun klinikalla sulattivat vain kaksi ja molemmat kupsahti. Olin niin henkisesti varautunut uuteen yritykseen. Ei mitaan selitysta, vain "sori, soittakaa hoitajille jos viela haluatte". Aha, nainko tama elama toimii. Tosi hienoa, olen varmaan ansainnut taman kaiken paskan kun menee niin ironiseksi.

 

Etkä kyllä ole ansainnut! :hug: