Kiukkuketju

DronttiEdvard> Jos olet jossain isommassa yksikössä niin vaadi saada uusi keskusteluaika aiheesta ja pyydä selitystä uudestaan eri lääkäriltä miten teidän mahdollisuudet muka olisivat kuitenkin olemassa jos tilanne on niinkuin itse kerroit.

Itse jouduin julkiselle mennessä kokemaan hieman vääryyttä ja hermostuin siitä sitten todenteolla. Lähetin hoitavalle lääkärille sähköpostia ja sainkin myöhemmin puhelinkeskustelun avulla sovittua meitä riivanneet ristiriidat.
 
Mikä perkele siinä on, että aina tähän mennessä menkat on alkaneet normaalisti, mutta nytten ei kun eessä ois hysteroskopia:kieh: 8pv aikaa toimenpiteeseen ja perse ei vain voi alkaa vuotamaan vaikka en ole raskaana ja lugetkin on lopetettu. Nyt kun piti kaikkien hoitojen rueta rullaamaan niin ei nää perkeleen menkat sit ala vaikka viimiset puoltoista vuotta ovat aina alkaneet ja joka kerta niiden alettua on pettymys ollut suuri. Nyt kun menkkoja ootta kuin kuuta taivaalta ei ne tietenkään tule..kyllä tämä on taas niin vitu**a!!
 
Huh kuinka paljon pää kestää suruja ennen kuin se poksahtaa ?? Tää oma lapsettomuus kalvaa,porukat erosivat alkuvuodesta,pelkäsin että pikkuveljellä on kasvain päässä ja se kuolee(ei onneksi ollut) ja nyt kaiken kukkuraksi Appiukolla todettiin syöpä sillä on kasvain paksusuolessa joka on lähettänyt etäispesäkkeitä maksaan ja keuhkoihin ja on kuulemma niin pitkällä ettei voida leikata :'(
 
Juttelin yhden tuttavaperheen kanssa ja selvisi sitten, että vaimo on raskaana, odottaa toista lasta. He sanoivat että olivat aina suunnitelleet, että lapsille tulisi 3 vuotta ikäeroa. No, kun esikoinen oli sitten vähän päälle 2 vuotta, he alkoivat jo remointoimaan valmiiksi toiselle lapselle huonetta, ennen kuin vaimo oli edes raskaana. Mutta kappas kuukausi siitä eteenpäin niin vaimo olikin jo raskaana ja lapsille tulee juuri tuo 3 vuotta ikäeroa.

Miten ihmeessä se voi joillakin vaan mennä noin helposti ja juuri niin kuin suunnitellaan jo vuosia aikaisemmin???
 
Huh kuinka paljon pää kestää suruja ennen kuin se poksahtaa ?? Tää oma lapsettomuus kalvaa,porukat erosivat alkuvuodesta,pelkäsin että pikkuveljellä on kasvain päässä ja se kuolee(ei onneksi ollut) ja nyt kaiken kukkuraksi Appiukolla todettiin syöpä sillä on kasvain paksusuolessa joka on lähettänyt etäispesäkkeitä maksaan ja keuhkoihin ja on kuulemma niin pitkällä ettei voida leikata :'(
Voi että :( Tosiaan miten voi sattua kaikki tuollainen yhtäaikaa....
 
Saanks mäkin tulla tänne kiukkuilemaan....Kun mulla ei oikeesti oo ketään, kelle mä voisin tätä ärtymystä purkaa....
Tää syksy on ollut niin pitkä ja harmaa. Mä oon niin luullu, että oisin päässy yli tästä kaikesta p..kasta, mut en näköjään ole. Oon luullu että näillä mennään, kun ei muuta saa.
Nyt vaan tuntuu, että sydän on niin täysi.
Mua ärsyttää se, etä kun meidän lapsettomuudesta ei oikeastaan tiedä kovin moni. Mut ne jotka on kuullu jonkun juorukellon kautta, tulee kysymään asiasta sillon kun ollaan vaikka juhlimassa tai viettämässä iltaa. Kesällä yks kaveri tuli kyselee mun synttäreillä ja nyt viikonloppuna kun oltiin kaveriporukalla syömässä niin yks tuli kyselee. Onpa kiva kun siinä sitten pitää alkaa vuodattaa tarinaa lapsettomuudesta ja hoidoista...Oishan ihan kiva ees viettää yks ilta miettimättä koko asiaa!!!
Mä oon saanu yhen luomuraskauden keskenmenon ja siitä mun tietääkseni ei pitäny tosiaan tietää kun mun miehen vanhemmat ja mun sisarukset. No nyt miehen serkun vaimo juoruaa asiasta pitkin kyliä....Mua niin ärsyttää tollanen, että toisten asioita levitellään ja varsinkin kun on tollanen "arka"asia. Ei voi olla kovinkaan vaikee ymmärtää, etten halua että asiaa julistetaan jos en kerran oo siitä kenellekään kertonu.

Että tämmöstä nyt sitten.....
 
robotti ruttunen sama asia vituttaa muakin. kun 3v sitten jouduttiin raskaus keskeyttää niin oma sisko juoruili pitkin kyliä mitä oli sattunu,jopa parturissa oli kertonu kampaajalleen ja sitten kun itse kävin samalla kampaajalle hän alko kyselemään ja voivottelemaan tapahtunutta.en käy siellä enää. sitten tämä samainen sisko myös kertoi yhdelle minun kaverille keskeytyksestä jonka kanssa ystävystyin keskeytyksen jälkeen ja en ollut hänelle tarkoituksella kertonut että olisi edes yksi kaveri joka ei säälisi ja surkuttelisi,noh sekin meni siinä. sisko vaan sanoi että minä olen kertonut siksi ettei sinun tarvitse käydä asiaa läpi joka kerta ja kertoa kaikille! EHKÄ EN OLISI HALUNNUT KAIKKIEN TIETÄVÄN!!
nyt ottaa päähän kun (ex)kaveri sai juuri ekan lapsen ja sopivasti isänpäiväksi tämä syntyi. kylläpä on nyt sitten herttaista ja hehkutusta riittää!! tuntuu vaan ettei pää kestä enää näitä uutisia ja ite vaan pitää yrittää ja jaksaa puskee ettenpäin jatkuvista negoista ja pettymyksistä huolimatta!tuntuu välillä ettei saa henkeä ja pää tosiaan räjähtää!!!:'(
 
Vuosi ollaan esikoista yritetty saada aikaiseksi ja taas ne menkat vaan alkoivat :'( Taas meni 500€ hoitokierto kankkulan kaivoon. Pikkuveljellä ja sen tyttöystävällä kävi onnellinen vahinko ja raskautuivat vahingossa. Mukava tässä laskeutua kohti kaamosaikaa ja oma mutsi mummohöyryissään ei sitten muusta puhukaan kuin tuosta vauva-asiasta. Olipa mukavat isänpäiväkahvit kun siellä vauvamahaa taas taputeltiin ja itsellä samaan aikaan lorahti menkat pöksyihin :'( Jouluksi on varmaan pakko paeta jonnekin sillä eihän tätä järjissään kestä :kieh:
 
IHANAA KIUKKUKETJU MÄ OON TÄÄLLÄ TAAS :D

Aikaisemmin tuolla kerroin kun naapuri ilmoitti raskaudesta, he ovat kans vuosi sen jälkeen aloittanut yrittämisen, kun me alettiin yrittämään. No eihän niillä menny kun 2kk HUPS me ollaan raskaana.

Noh, voisin sanoa suoraan että en ollut 9kk sen naisen kanssa tekemisissä, muutama morjestaminen tapahtu silloin tällöin ja toivon todellakin kaikkea pahaa sille raskaudelle (näin jälkikäteen ajatellen ihan hirvittää) nyt olen taas onnellinen niiden puolesta kun he saivat eilen pienen tytön.

Ajattelinpa heti et HAHA...yöttömät yöt ja jos oikein huonotuuri niin kolikki iskee. Ennen itkin ihan hulluna kun näin naapurin taapertavan vattapystyssä koiran kanssa lenkillä. Nyt ajattelen että voi lapsi parka kun sellaiseen perheeseen missä koira on ihan adhd ja kotipiha täynnä koiran paskaa ja kusta kun päästää koiran sinne aina tekee hommansa...yök.
Ongelmiahan niillä meinaan sen koiran kanssa tulee kun on niin mustis. Noh, mulla on taas hyvä päivä, käy vaan vähän sääliksi tuota perhettä. :D

Täällä ISO vitutus kun kaksi inssiä takana tuloksettomia, kolmas inssi meni pipariksi kun perjantaille sattu ovis, eihän ne julkisella tee ku ma-pe mutta vain jos ovis on to niin pe tehdään inssi :(

Nyt on viimeinen Clomikuuri (kolme takana) ja jos nyt ei onnistu, tulee järemmät hoidot käyttöön eli IVF, eipä siihenkään kyllä kovin isoja odotuksia oo, mutta jos testeissä sais vähän tarkennusta miksi ei tärppää.
 
Katkera, kateellinen, vihainen, *ittuuntunut, kyllästynyt, surullinen ja toivoton.
Pitkään jaksoin ja pystyin olemaan neutraali kunnes vauvauutistulva iski ja viilsi jälleen kerran.
Muiden puolesta onnellinen? Hah, en edes muista koska tuohon kykenin.

Kaksi kolme päivää itkua, tunnetta ettei kukaan ymmärrä (paitsi te); edes ne pari ketkä tietävät oloni.

Tähän päälle; jälleen kerran, mitäs muutakaan, kuin paskamenkat.
Monta vuotta, lukuisia *itun kuukausia... aina sama homma ja kuvio...
Ja kohta joku taas tuulettelee vauvauutisilla ja itse pidättelen itkua/mielihalua huutaa ja juosta kaikkea pakoon.

Tekee mieli vetäytyä, olla yksin, itkeä peiton alla.

Kaikki keillä oli vähääkään sama tilanne (vuosikausia sitten) ovat raskaana tai saaneet lapsen. Että silleen. Venaa sata vuotta että toinen haluaa lapsia ja totea että venasit liian kauan, mikään ei enää onnistu syystä tai toisesta... kyllä sitä katkeroituu väkisinkin ja viimeinenkin positiivisuuden ripaus katoaa kuin tuhka tuuleen...

Itkettää, *ituttaa, ottaa päähän. Toiset saa 12 lasta, toiset ei yhtään.
 
Kyllä ja kyllä.
Kaikki tunteet tuttuja. Tuttava piirissä vilisee niin päivälleen suunniteltuja kuin vahinkojakin. Kaiken kruunaa tuttava, kuka tappeli miehensä läkähdyksiin saadakseen 5 lapsensa, ja yllätys, ekalla kierrolla nappasi jälleen.
En tiiä pitäskö näistä olla katkera vai onnellinen? Eihän ne minulta pois ole, mutta oma "kyvyttömyys" iskee naamaan joka kerta kahta kauheenmin. Kaiken huippuna säälin miesparkaa joka olis saanu jonkun muun kanssa vaikka 10 mukulaa :(
 
Miksi tämä paska kroppa ei voi edes joskus toimia?!?! Sitä on vedetty huiviin jo 4 viikkoa rintasyöpälääkettä, jonka piti saada limakalvo ihan Huissin paksuksi ja kuukautiset Vuolaaksi.
Joo ei. Ei niin mitään kuulu. Olenkohan jo kokonaan sisältä kuivunut kasaan.

Ja eniten vituttaa kun mitään ei voi tehdä eikä ne paskan kuukautiset ala, eikä hoitoihin päästä ennen joulua ja menee sekin puihin.

Jos olisikin edes yksi varma tapa niin se olisi siinä. Vaikka kuinka elää by the book ja koittaa noudatta sääntöjä ja syödä sitä ja juoda tuota ja olla syömättä ja juomatta noita ja liikkuu ja on niin perkeleen positiivinen niin ei ja ei.

Ja mies sohvalla sanoo että koita vain rentoutua, niin saadaan varmasti luomustikin.
 
  • Tykkää
Reactions: krisuli
Nyt on sitten naapurin tytössä facessa kuvia..... enpä oo onnitellu sitä kautta, enkä onnittele. sitten serkku hehkuu kun heidän Sanni päätti kuumeessa opetella kävelee.. voi ny wittu. pitäs lopettaa koko facetus.
 
Surffailin tuossa vanhoissa keskusteluissa ja tutkailin jotai jenkkisivuja liittyen pcohon ja ivfään. Kyllä niin alko ottaa oikeasti päähän :mad:
Siis ekanakin nää moralisoijat joiden mielestä pcolaisen ei pitäisi jatkaa sukua, se on vastuutonta jne. Ja paskat! Kukaan ei tiedä onko pco perinnöllinen ja mitä jos olisikin niin :headwall: Mistä he itse tietää mitä geeniperimää kuljettavat?! Eikö ihmiset kuolis sukupuuttoon aika pian, kun sydänsairaat, diabetikot, rintasyöpää sairastaneen sukulaiset, astmaatikot, IBDläiset jnejnejne eivät haluaisi enää lapsia! Entäs veritulpat, allergiat, atoopikot, munuaisten vajaatoiminta, reumat, verkkokalvon rappeutumiset, nivelrikko, MS ja kaaaaikki muut mahdollisesti periytyvät sairaudet?!!! Eikö nämä ole ratkaisuja, jotka me jokainen ihan itse teemme, lähteäkkö edes yrittämään raskautta.. tuskin kenelläkään on tässä asiassa varaa nakata sitä ensimmäistä kiveä, kenen suku on täysin terve!

Ja sitte nuo jenkkisivut... alko ottaan päähän se, että vaikka Suomi on niin pitkällä kaikissa hoidossa, niin siltikin nuo naiset tuolla keskusteluissaan tiesivät paljon enempi pcosta(ja lapsettomuuden hoidosta pcolaisella) kuin useat normilääkärit täällä! Ja osa niistä keskusteluista oli 6-7v vanhoja :O
 
  • Tykkää
Reactions: Pinkku-84
Että ottaa päähän tämä rahanmeno. Meillä on nyt mennyt noin 5000 euroa tähän mennessä ja ei ole rahaa yhtään mihinkään muuhun kuin tähän touhuun. Ja sitten pyysin lähetteen julkiselle kun meillä ei ole kolmeen ICSIIn rahaa yksityisellä, mutta me joudutaan ensin odottamaan paikalliseen keskussairaalaan, josta sitten pannaan lähete vasta HUS:iin, mikä on aivan turhaa jonotusta, kun jo yksi ICSI tuloksetta tehty / tai no pas-piina nyt menossa vielä tosin.

Ja sitten ottaa päähän se, että mä vanhenen. Koko ajan luen noita onnistumisprosentteja ja ikää on nyt 38 ja joka kuukausi aina kuukauden verran enemmän. Ja julkisella ne ei hoida enää 40 täyttäneitä :( jos me sinne jonottamisen jälkeen päästään.

Ja että mua ottaa päähän tää toimimaton kroppa. Jos edes tietäisi miksi ne alkiot ei kiinnity, mutta kun ei ole tietoa :(

Mutta siis ottaa päähän, masentaa yms yms. ja jokainen vastaantuleva näyttää olevan vielä raskaana. Miksi meille ei sitä ole suotu?
 
  • Tykkää
Reactions: Pinkku-84
Ihana ketju, saa oikein "luvalla" valittaa ja purkaa vittuuntumistaan!:popcorn:
Mua harmittaa lyhyesti sanoen minä. Eli se mikä musta on tullut näiden parin vuoden aikana ku on tuloksetta koitettu lasta saada aikaseks! Mä olen katkera, vihainen, turhautunut, kateellinen, mikään ei kiinnosta. Ystäviin olen enää aniharvoin yhteydessä koska kaikilla on pieni lapsi tai ovat raskaana. Jokainen ystävän tai tutun raskausuutinen saa vatsan kääntymään ylösalaisin ja kyyneleet kihoamaan silmiin, enkä näin ollen voi edes pienessä määrin sanoa olevani iloinen näiden ihmisten puolesta.

Jotkut suoraan sanoen naitattavat itteään kylillä ja tulevat siten raskaaksi vaikka hädin tuskin on varaa elättää itseään kun ei ole ammattia tai työtä(eikä sitä miestäkään siis)... Meillä olisi äiti ja isä valmiina, on työpaikat ja oma koti. Vain se lapsi puuttuu ja sitä ei ilmeisesti sitten millään anneta. Mitään vikaa ei ole:ashamed: Josko me sitten vaan oltaisi kuitenkin niin paljon paskempia vanhempia ku ne kännäävät yh:t tuolla kylillä...

Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa. Mä olen aina uskonut että mun tarkoitukseni on olla äiti, haluan useamman lapsen. Mutta kun ei sitä yhtäkään?! Ja tosiaan, jos ei musta tule äitiä niin mikä se mun suurempi tarkotukseni tässä elämässä on? Paljon on kysymyksiä joihin ei mistään tunnu löytyvän vastausta:'(

Eiköhän tätä tässä ollut näin alkuun, palailen taas kun seuraavan kerran saavutan vastaavanlaisen masennuksen ja vitutuksen multihuipentuman.
 
Mä oon vaan taas niin vihanen. Multa on viety se ainoa ilo, minkä vuoksi yleensä elän ja olen syntynyt tänne. Mitään muuta en ole ikinä halunnu, muutaku ison perheen ja nyt se on viety. Kuukaudesta toiseen käydä läpi näitä paskoja hoitoja. Joka päivä melkein kuulen, että "sullahan on jo yksi lapsi", sekö pitäis riittää!?!? Ei tää lapsettomuuden tuska poistu ikinä. Jos Jumala on olemassa, niin Hän on kyllä niin pirun epäreilu! "Lisääntykää ja täyttäkää maa", just! No sitähän tässä yritetään, mutku ei onnistu! Alan valmistautumaan siihen, että enempää lapsia ei tule. Klinikaltaki vaan toivotettiin hyvää joulun odotusta. Joo, mun joulu oli tässä. Ei mitään haluja enää mihinkään. Maaliskuussa vasta päästään seuraaviin hoitoihin. Onneksi on ees tuo yksi laps joka on tällä hetkellä ainoa syy, minkä takia jaksan edes elää ja tarpoa täällä paskassa.
 
Joo-o, pitkästä aikaa tääl!!!
Mua ärsyttää minä itseni, oikeestaan saamattomuuteni!!!!!!
Mun pitää laihtuu ennen ku edes päästää hoitoihn!! On ollu helpo jotenki alitajuntaisesti työntää tätä ajatusta pois päästä!!! En ole siis saanu laihdutettuu ainakaa 2 vuoteen!!
Nyt vähä niskasta kii itteeni ja n. 5kg lähteny. Mut takana taas repsahdusta, oon paska tunnesyöppö :(
Mä kuitenki haluun sinne helvetin hoitoihin!!!!!!
Mä jotenki onnistun perkele!!
Ärsyttää vaa itsensä et vaix selviytyjä olenkin, niin näin kipeän asian työnnän vaan jonneki piiloon ja väistelen sitä enkä saa laihdutettuuu!!!! On nii paljon helpompi elää siinä ajatuksessa et viel on toivoo, kuin et hoidot olis käyty läpi ja kävis nii ettei saatais sitä lasta!!!
iha perseestä. Ekax pitäs tehä duunii et pääsis ees niihi vitun hoitoihin, ja sn päälle sit kestää viel kaikki.
Ehkä tässä kaikki täl kertaa.
Ps. Tietääx kukaa mist vois ostaa itsekurii??????
T: Itseensä loppu ja Vittuuntunu TanzZzku
 
no nyt se sitten tapahtu....yks "kaveri" pyyti 2 viikkoo sit syntyneen vauvansa kummiksi! tätä mä oon pelänny koko sen ajan kun se tuli raskaaks,poistin sen fb-kavereista,en vastannu viesteihin,en pitänyt mitään yhteyttä ja se saakeli kyllä ties että on yritetty vauvaa kohta 3 vuotta,yrittihän nekin melkein vuoden ja "hän tietää kyllä miten rankaa meillä on"! en jumaliste ois ite menny pyytämään sitä jos se ois samassa tilanteessa!! kai tuon nyt pöljempikin älyää jos toinen ei halua olla missään tekemisissä raskaus uutisen jälkeen että ei nyt enää kummiksi pyydä!!! ja veti vielä säälikortilla,on kuulema masentunut kun mies ei osallistu mitenkään vauvan hoitoon! minunko pitäisi??! fuuuuckkkkkkk!!!!!! :kieh:
 
onnes ei asuta samalla paikkakunnalla,eli en tulis näkemään sitä lasta paljoa muutenkaan vaikka haluisinkin. eihän se ole sen lapsen syy että minä oon tällänen,vinksahtanu,katkera ihmispaska,mutta eniten pelottaa että mä repeen siellä ristiäisissä! eikä mua muutenkaan huvittas nähdä toisten vauvoja saati pidellä niitä sylissä. en tiijä,toisaalta tekis mieli suostua sen lapsen takia,toisaalta taas ei... voi video mihinkä tilanteeseen nyt pistivät!!
 
Mua vituttaa ihmiset, jotka kuvittelee jostain ihmeen syystä olevansa lapsettomia, vaikka lapsi olisikin! Eiköhän se ole tule ilmi jo nimityksestä LAPSETON= EI LAPSIA!! Hemmetti!!! Olisivat perhana onnellisia siitä yhdestä elämän valosta. On nimittäin ihmisiä, jotka ei voi koskaan ikinä saada sitä yhtä ainuttakaan! Ja se jos mikä on lapsettomuutta!! PISTE.
 
Mä oon miettiny myös tätä, mikä ois sopiva termi sekundäärisesti lapsettomalle. Hedelmätön? Raskaaksitulematon? Lapsensaantiongelmainen? Maho?
Tuntus jotenkin irvokkaalta puhua itsestä lapsettomana kun yks kuitenkin on. Jos puhun jollekin lapsettomuudesta tai lapsettomuushoidoistani, niin lapsi kommentoi loukkaantuneen olosena, että 'mut ethän sä oo lapseton!'. Se tuntuu niinkun pistolta sydämessä että ikäänku oisin jotenkin vähätelly sen merkitystä!
Ymmärrän senkin hyvin että "lapsellisten" lapsettomuudesta kärsimisen puheet voi loukata niitä ns. oikeesti lapsettomia.
 
Voi että tulipa kuin tilauksesta luettua tämä ketju!!
Elän just noiden kaikkien mahdollisten kiukkuaiheiden keskellä, yrittäen samalla pitää järjen edes jotenkin päässä.
Allekirjoitan siis jokaisen kiukun, jonka olette tänne kirjoittaneet!
Ei parempaa ketjua!!

Mua kans ärsyttää eniten täällä palstoilla "muka-lapsettomat"!
Tässä maailmassa tuntuu kaikki olevan suhteellista. MUTTA.
Ihminen ei ole LAPSETON, jos on synnyttänyt lapsen.
Niin ja sitten ei puhuta lapsettomuudesta kun on alle vuosi yritystä.

Oma tarina onkin surullista kertomaa.
Yhdentoista vuoden lapsettomuus.
4 ICSIÄ lukemattomine passeineen.
Yksi kemiallinen.
Tällä hetkellä kiukuttaa se, että viimesimmän hoidon kaksi ainoata alkiota valuivat vessanpöntöstä alas.
Kiukuttaa olla jo kolmatta vuorokautta järkyttävän kipeä, edes särkylääkkeet ei tehoa.
Joka ikinen kuukausi mun pitää olla kaks päivää lähes saikulla näiden kipujen kanssa eikä mikään auta.
Ja nyt kun takana hoidot niin limakalvo entistä paksumpi ja vuotaa tietysti kahta kauheampien kipujen kera tällä kertaa. AARGGHH!!!

Kyllä ottaa päähän.

Vähän helpotti tämä kiukkuketju kuitenkin.
KIITOS teille!!!
 
Just tässä mietin, että oon ollut 18 v kun ensimmäisen kerran huomasin, että haluisin lapsen saada. Ei ollut edes poikaystävää silloin ja kotonakin asuin vielä, mutta jotenkin se on niin sisäänrakennettu homma. Silloin vielä naiivisti ajattelin, etten ainakaan halua, että olisi vain yksi lapsi, kun ite oon kärsinyt siitä että oon ainoa lapsi. Joo, ajattelin, että kolme niitä pitää olla :D Ja nyt oon 37 (oon luullut tässä muutaman kk ajan että oon 38, kunnes mies korjasi, että ethän sä nyt vielä ;D) ja ei oo yhtään lasta ja hoidoista ei ole tullut tulosta.

Ilman ehkäisyä olen ollut elämässäni noin 5 vuotta ja 2 eri miehen kanssa eikä ainuttakaan plussan häivähdystäkään koskaan. Eikä missään pitäisi olla mitään kunnollista vikaa edes.

Noh, ottaa päähän vaan.
 

Yhteistyössä