Kiukkuketju

macy grey,

se on ongelma varmaan tässä nyt oli se, että moni ei juuri tässä ketjussa halua keskustellen auttaa ketään ymmärtämään vieraita tunteita. Vaan moni ajatteli, että tämä olisi se ketju jossa voisi kirjoittaa ns. kielletyistä vihan tunteista ja kokee sen, että joku haluaa ylipäänsä keskustella niistä tunteista kriitisesti, epäempaattisena.

Ongelma ei siis ole se, että haluat kysellä, keskustella ja ymmärtää, vaan se, että juuri tämä yksittäinen ketju ei ollut se oikea paikka yrittää viritellä sitä keskustelua. Suurella osalla tänne kirjoittajista voi olla hyvinkin huono omatunto jo valmiiksi niistä negatiivisista tunteista, eikä sinänsä näin ollen hyödy niiden kyseenalaistamisesta, koska tekee sitä päässään jo valmiiksi. Pikemminkin se nostaa sen huonon omatunnon pintaan ja aiheuttaa sitä kautta lisää tuskaa.

Mutta eipä mitään, tämmöistään keskustelupalstat on, aina ei kaikki mene superhyvin, mutta sitä vaan sitten mennään ylitse

 

Onpa mielenkiintoista, että tässä pinossa on eri ihmisille eri säännöt. Muut ovat kyllä saaneet keskustella rauhassa vaikka eri tavalla ovatkin ajatelleet.

 

Nyt varsinkin mun on sanottava, että mäkin pahimmassa aallonpohjassa todellakin toivoin keskenmenoa tai sairasta lasta ja vieläpä omalle siskolleni, mitäs siihen sanotte? Ja kyllä, käyn psykiatrian klinikalla terapeutilla säännöllisesti ja syön masennuslääkkeitä, ja silti olen näin hullu. Repikää siitä. Vituttaa ihmiset jotka pitää asioita ja esim lapsia itsestäänselvyytenä ja vielä retostelee niillä ja niitten hankkimisella.

Ja yks mikä on tehnyt mieli sanoa jo KAUAN: Mä VIHAAN tätä helvetin vanhaa ja kulunutta täys klisee lausetta: ei se toisen raskaus/onni ole sulta pois!!!!!!!!!!! Hyi saasta oikeesti, kuka voi sanoa noin?? Toi on kamalin, rumin ja väärin lause mitä ikinä tiedän. Hyi oksetus.

Joooh, piti näköjään päästä kans vähän purkautumaan..

 

Ittee ahistaa oma vajaus se ettei pysty yhtä maailman luonnollisinta asiaa toteuttamaan ilman apua :/ juurikin eilen hyvä ystävä puhu mulle kuinka hänellä on vauva kuume ja yms.yms. tuntuu pahalle sellaset puheet ,mutta ei kai se sitä tahallaan tehny mutta noi kommentit tyyliin älä ajattele äläkä kuvittelemitään jos menkaton myöhässä niin saa mielen maahan syytäkin kyllä luulen...

 

Voihan video argggghhhhh... Sisko puoli on seurustellu uuden miesystävänsä kanssa alle puoli vuotta niin eikö tää oota nyt vauvaa itkupotku epäreilua tää elämä ...

 

- " lapsi on lahja, ei lapsia tekemällä saa"
- " No sanotaan sitten että jotkut tekee lahjojensa eteen vähän enempi töitä"
- " Hei kyllä mätiedän sen osan myös... Meillä tehtiin nyyttiä 5 vuotta, mutta hei.... se tekeminen on sentään kivaa"
- " jep jep... jos tykkää piikeistä"

On se mahtavaa että saa ymmärrystä myös pitkän linjan lapsettomilta. Ihan oli 5v yritystä takana mutta onneksi aika kultaa muistot ja tää konehuoneen jatkuva kuukausittainen tai viikottainenkin levittely eri lääkäreille yhistettynä tuhansien eurojen laskuihin ja piikittely/sumuttelu myös näköjään unohtuu... Vai olisko ollu niin että ei oltu edes hoidoissa asti...

Todella toivon että tän ahdingon unohtaisi noin helpolla...

Se mitä tulee vauvamahojen esittelyyn yms juttuihin... Mua ei haittaa ne mahaa korostavat paidat ja muu geegoilu. Mua harmittaa PALJON enemmän ne sanat mitä sieltä suusta tulee. Murhaavaa on se vikinä olotilan huonoudesta (paitsi jos se on ihan oikeesti todellista eikä vaan narinaa) Raivonvaltaan saa kertomukset juurikin "pitkästä yrittämisestä" kun on mennyt muutamia kuukausia...

Nostan myös käden pystyyn että olen toivonut erinäisille sukulaisille keskenmenoja ja muita ongelmia.. Ihan olen omassa pienessä mielessäni niitä ajatuksia väännellyt kun on tultu neuvomaan miten lapsia tehdään, tai muutoin järkytetty lapsetonta mieltä.

 

Elkaa hyvat naiset pyytako keneltakaan anteeksi yhta ainuttakaan negatiivista ajatusta joka teidan paahanne poksahtaa tai suusta sujahtaa. Te olette ihmisia ja kaikki negatiiviset tunteet ovat normaaleja!! Teilla on taysi oikeus olla vihaisia ja katkeria ja kirjottaa noista tunteista tanne palstalle! Sita varten se on olemassa!
Mina olen itkenyt ja nauranut kun olen lukenut tata ketjua, ja olen ylpea teista kaikista etta teilla on pokkaa tunnustaa kaikki synkimmatkin ajatukset. Olette rohkeita naisia. Jokainen joka vaittaa, ettei joskus toivo pahaa toisille, teeskentelee! Se on valitettavasti ihmisen luonto, emmeka sille mahda mitaan.

Puretaan vaan jatkossakin tanne kaikki turhaumat. Ehka sitten tuolla "ulkomaailmassa" riittaa paremmin positiivista mielta. =)

 

Kiukuttaa suunnattomasti eilinen 5D dokumentti "Tilauksessa tyttövauva", missä kerrottiin muutamista äideistä joilla oli VAIN pelkkiä poikia ja jotka yrittivät kuka kotikostein kuka koeputkihedelmöityksen, missä testattiin alkiosta sukupuoli avulla, saada tyttövauvan. Esim. yksi täti jolla oli ennestään 4 poikaa, alkoi itkemään harmista ultrassa kun sai tietää odottavansa taas poikaa. Ei häntä kiinostanut pätkääkään kysellä onko lapsi terve tms. ainoastaan sukupuoli oli pääasia, terveyttä piti itsestään selvyytenä samoin kuin koko raskautta. Tämä äiti jatkoi odotusta masentuneena tiedosta tulevasta pojasta. :kieh: Jep, ehkä jotkut saavat elämältä liikaa kun eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on ja mitä saavat....

 

Enpä onneks ite kattonut koko ohjelmaa Olis tullu vaan paha mieli Nooh onneks tänään tuli tietoa omasta kohtalosta hoitojen suhteen ehkä tää tästä joskus

 

Tuleeko teille koskaan tässä suossa rämpiessä sellanen olo, että tosi läheisenkin ihmisen raskausuutinen masentaa ihan täysin. Tulee tosi p***mainen ja katkeroitunut olo. Tuntuu että vois tän pahan olon oksentaa ja huutaa päin naamaa. Vaikka kyse olis kuinka läheisestä sukulaisesta, nii ei osaa mitenkää iloita uutisesta ja se kyvyttömyys iloita masentaa vieläkin enemmän. Miten ihmisestä tulee tällainen??

 

^ Mulla ainakin tunteet ovat sitä voimakkaammat mitä läheisempi ihminen kertoo raskaudestaan. Hyvän ystävän raskaus oli niin iso isku vyön alle, ettei edelleenkään pidetä yhteyttä vaikka hänen tyttärensä taitaa olla jo vuoden vanha En vaan pysty. He aloittelivat yritystään n. vuosi meidän jälkeen ja vuodessa heillä tärppäsikin. Heidän pieni prinsessansa on aivan liian kipeä muistutus siitä, mitä meilläkin voisi olla. Varsinkin kun oltiin haaveiltu että saatais odottaa yhdessä.

Harmittaa, mutta minkäs tunteilleen voi. Nyt kun alkaa olla jo useampi vuosi takana tätä taistelua, niin olen päättänyt suojella itseäni, enkä yritä väkisin pitää suhteita yllä ihmisiin joiden näkeminen sattuu. Hyvien ystävien kanssa välit varmasti ovat korjattavissa myöhemmin, kun lapsettomuus on takanapäin tai se on hyväksytty osana elämää eikä se aiheuta enää suuria tunnemyrskyjä.

 

Komppaan niin montaa ihmistä tässä ketjussa, mulla on just samoja "kiellettyjä" ajatuksia aika ajoin.
Samoin tuo Jadekiven "mitä läheisempi ystävä, sen hankalampaa". Välillä olen miettinyt että kannattiko laittaa välit poikki, mutta kun mä en vaan kerta kaikkiaan pysty kohtaamaan heidän vauvaelämäänsä.
Aina mietityttää että miksi se vauvaelämä ei osu meidän kohdalle?

 

olen viime aikoina huomannut että itseäni ärsyttää tänne lapsettomuuspuolelle ilmestyvät ihmetarinat. Niin ja niin monen vuoden jälkeen yhtäkkkiä luomuna olenkin äiti (parhaillaan useamman). Niitä ihmeitä tapahtuu aina jollekin muille kuin itselle eikä tässä epätoivossa jaksa olla iloinen toisten puolesta. nyt omiin ajatuksiin ei mahdu se että joku olisi yhä lapsen saatuaan jotenkin lapseton. se katkeaa siihen lapsen saamiseen.

 

Just nyt muo itkettää toi perkeleen facebook....

Yksi kaverini, joka tuli heti raskaaksi kun jätti pillerit pois, postittaa koko ajan näitä "my baby progress week 21" päivityksiä. Viikottain on kuvat ja kehitys asteet ja kaikki mitä pikku maha asukki on saanut ruuaksi tänään ja lastenhuonekin on täysin kalustettuna odottamassa vaikka puolet on vielä jäljellä odotuksesta.... huh huh...

Ja eilen toinen ystäväni postitti vastasyntyneen poika vauvansa kuvat facebookkiin... samana päivänä me saatiin tietää että oma IVF yritys tod.näk. kemiallinen raskaus ja ei ole juurikaan toivoa että jatkuu.

Muo niin itkettää. Meidän pienistä tähdistä tuli tähdenlentoja taivaan rantaan... :'(

Mää postitan kohta facebookkiin, et "my baby progress week 2; meidän vauva on nyt 8 soluinen alkio ja yrittää henkensä kaupalla takertua kiinni kohdunseinämään. Isä ja äiti ovat toivoneet lasta todella pitkään ja maksaneet itsensä kipeiksi ja pistelleet itseään piikeillä kipeeksi asti. Viikon lopulla pieni tähti ei jaksakaan pysyä kohdun seinämässä ja valuu pikkuhiljaa pois. Äiti ja isä jäävät jälleen kerran tyhjän sylin kanssa kaipaamaan pientä ihmettä."

Josko toi pistäis huolettomat ihmiset miettimään onneaan....

 

Dreamer74 uskon, että sua raastaa tuo "epäreiluus" mut eikö ihmisillä ole oikeus nauttia raskaudesta? ei voi olla riemuitsematta siksi, että joku toinen loukkaantuu varsinkin jos ei tiedä että tuttavapiirissä joku käy hoidoissa ja on kokenut pettymyksiä... tiedän, että se tuntuu epäreilulta, mutta kyllä raskaudesta saa iloita ja toivon että sinä ja miehesi saatte vielä oman vuoronne, tsemppiä ja jaksamista, älkää menettäkö toivoa :heart:

 

Tämä palsta on terveellinen tapa tuulettaa turhautumisia ja suruja. En usko, että kukaan oikeastaan haluaa pahaa toiselle, mutta oman kokemuksen kautta tiedän, että lapsettomuus satuttaa lähes joka päivä. Siitä aina yhtä usein vaikenen ja kannan yksin arpeni ja iloitsen muiden vauva-tapauksia. Yhä toivon lasta, joka kuukausi, vaikka olen tottunut negatiivisiin tuloksiin siinä määrin, että alkaa jo turhauttaa testien ostaminen.

Jotkut mulkut kirjoittivat mm. suomi24 lapsettomuuspalstalla kommentteja siitä kuinka kohtuutonta on katkeroitua lapsettomuudesta. Jotenkin satuttaa yhä enemmän se, että ei ole oikeutta osoittaa suurta suruansa siitä, ettei ikinä tule kenties olemaan äitinä. Itselleni tämä on ollut aina tärkein päämäärä elämässäni. Mutta nyt tiedän, ettei elämä mene kuin suunnitellaan, yhtä lailla kuin ihmiset saavat lapsia suunnittelematta. Tämä on kipeä asia. Taistelen itseni kanssa joka päivä, että kokisin itseni täydeksi ilman lapsia, että kokisin olevani oikea nainen. Ja siskoni lapset ovat minulle maailman rakkain asia. Tsemppiä ja jaksamisia kaikille. Tämä on joillekin koko elämän kestävä matka itsensä arvostamiseen ja hyväksymiseen.

 

Annastiina79:
Mina olen ihan samaa mielta, etta kaikilla on oikeus nauttia raskaudestaan.
Sita vastoin minun ei tarvitse nauttia heidan raskaudestaan.
Minulla on oikeus olla surullinen ja minustakin olisi ihana nauttia raskaudesta
jos sellainen joskus tapahtuu. Mutta arvaa mita? Todennakoisesti en tule nauttimaan siitakaan, vaan pelkaan joka hetki etta jotain tapahtuu.

Tama on kai edelleenkin kiukkuketju, johon saa kirjoittaa mika kiukuttaa? voi menna toisiin ketjuihin nauttimaan toisten ja omasta raskaudesta.

 

Tietenkin ihmisillä on oikeus nauttia raskaudesta ja toivottavasti nauttivatkin. Ei ole kyse siitä, onko ihmisillä oikeus nauttia vai ei, vaan tämän ketjun tarkoitus (käsittääkseni) on tuoda hieman lohtua ja tuuletella ajatuksia, joita ei ihan hevillä halua huudella lähipiirissä (ja varsinkin juuri näiden raskaina olevien naisten kuullen). Ihan terapeuttistahan se on näin huudella ajatuksia, joita muuten joutuu pitää sisällään. Ainakin näin itse tän koen.

 

tottakai =) huutakaa vaan kaikki paha pois =) jostain syystä tuli tarve kommentoida...

 

Kyllä tämä vihapurkausasia on ihan täysin normaalia ja tarpeellistakin...

Otetaan nyt raaka esimerkki ylipainosten ihmisten maailmasta. Kuinka pahoja asioita ylipainoiset sanovat normaalipainoisista tai laihoista ihmisistä ihan oikeassakin elämässä eikä vain netin kiukkupalstoilla. He haluaisivat sisimmässään olla terveempiä ja normaalipainoisempia siihen kuitenkaan kykenemättä...

ihan sama asia yhdellä erotuksella on myös lapsettomilla... Me haluaisimme olla niitä pallomahoja ja perheellisiä... Me olemme kateellisia ja katkeria kun jotkut saavat sen perheensä ihan lahjana elämältä... Se erotus tässä on vaan siinä, että jokaisella ylipainoisella ihmisellä ON mahdollisuus laihtua oman sitekyden, määrätietoisuuden ja kurinalaisuuden kautta... Meillä lapsettomilla ei ole sitä mahdollisuutta... Olimmepa kuinka kurinalaisia, sitkeitä tai määrätietoisia, niin silti on se mahdollisuus että me emme tule koskaan pääsemään omin, tai lääkärin avuin siihen havittelemaamme maaliin...

Ongelmat sinänsä ovat hyvinkin samankaltaisia... Molemmat ovat jatkuvasti päivittäin vastassa. Pyörivät mielessä aamusta iltaan... Aiheuttavat pahennusta kanssaeläjissä... Saa kuunnella "hyviä neuvoja"... Molemmat asiat vaikuttavat mieleen ja sen terveyteen... Molemmat asiat johtavat herkästi masennukseen... ja mikä pahinta... molemmat asiat ruokkivat toisiaan ja tekevät toinen toisistaan vaikeampia voittaa...

 

Dreamer74
Hei Ite just samasta syystä poistin eilen profiilini Facesta ei tarvii aina masentua totaalisesti kun huomaa jonkun odottavan.. Meillä tuota yritystä takana melkein 3 vuotta :/

 

Helmikuu on helvetistä. Milloin lähipiirini lopettaa sen sikiämisen. Nyt taas tuli jo neljäs laskettu aika ilmoitus tuohon vuoden alkuun...

En ole vielä selvinnyt edes viimekeväisestä vauvasumasta.

 

Ihana keskustelu kerrassaan!

Kyllä jokainen ihminen kaipaa täälaista tapaa aueta ja etenkin lapsettomat.
Kukaan, oikeasti lapsettomuudesta kärsivä ja lapseton, ei voi sano puhtaalla omallatunnolla ettei olisi koskaan ollut katkera, kateellinen ja halunnut kertakaikkia aukaista sanaisen arkun ihan apoisen auki kun muutaman läheltä riipaiseva raskausuutinen kantautuu korviin.

Itse en voi sietää silmissäni erään läheisen raskaus kuvia ja hehkutusta tulevasta vauvasta, kun tiedän millainen äiti tämä on ja etenkin sen jälkeen kun meidän aiemmin luomuna alkanut raskaus paljastui tuulimunaksi ja keskeytettiin, jonka tämä kyseinen ihminen tiesi tapahtuneen vajaa kuukausi taka perin kun ilmoitti oman "ilo uutisensa" ja kun hän kommentinsa meidän ongelmaamme oli tyylillä sanoen "hyvä kun sinusta ei voi koskaan tulla äitiä". KUKA V**** sanoo toiselle ihmiselle noin jos itse odottaa jo seuraavaa baari reissua raskauden jälkeen. Ja muut kanssa ihmiset on vain olleet asenteella että minä olen kohtuuton! AI KOHTUUTON KUN JOKU KUVITTELEE ETTÄ HÄN VOI TULLA JA SANOA MITÄ HUVITTAA JA KELLE HUVITTAA! ODOTTAEN ETTÄ VAIN HÄNEN UUTISIAAN PITÄÄ RIEMUITA!

Kiitos, tämä riittää tältä erää...

 

Nyt on pakko purkaa tunteitansa!

Minua raivostuttaa lääkärit! Yksityisellä tuomiona tuli, että vika kummassakin (3v yritystä, PCO + teratozoospermia, 99% epämuodostuneita) ja kehoitettiin siirtymään suoraan icsi:hin. Lähete julkiselle ja siellä täysin samojen papereiden perusteella diagnosoitiin "selittämätön lapsettomuus", nyt ensimmäistä inssiä odotellaan.

Miten voi olla mahdollista?! Miksi tuota inseminaatiota (+ ovu ind. Gonal F) tehdään ainakin 3-4 krt jos onnistumisprosentti on vain 10? Yksityinen sanoi silloin että näillä siittiöillä inssissä ei ole järkeä, kerroin tämän julkisen lääkärille ja hän tokaisi vain että "yksityinen lääkärisi oli kyllä turhan pelotteleva, hyvät mahdollisuudet on, en minä näe mitään vikaa!" ARGH! Turhauttaa! :headwall:

 

Tuleeko teille koskaan tässä suossa rämpiessä sellanen olo, että tosi läheisenkin ihmisen raskausuutinen masentaa ihan täysin. Tulee tosi p***mainen ja katkeroitunut olo. Tuntuu että vois tän pahan olon oksentaa ja huutaa päin naamaa. Vaikka kyse olis kuinka läheisestä sukulaisesta, nii ei osaa mitenkää iloita uutisesta ja se kyvyttömyys iloita masentaa vieläkin enemmän. Miten ihmisestä tulee tällainen??

Todellakin ja häpeissäni myönnän tämän piirteen itsessäni. Paras ystäväni, josta tulee varmasti maailman paras ja rakastavin äiti, ilmoitti olevansa raskaana. Hän on kärsinyt piinaavasta vauvakuumeesta jo vuosia, mutta mies ei ollut aikaisemmin suostuvainen lapsen hankintaan. Nyt alkuvuodesta pois jätettyjen pillereiden jälkeen hänellä oli kierto sekaisin, eikä menkkoja kuulunut yli puoleen vuoteen, nyt hän kuitenkin teki positiivisen raskaustestin, juuri kun oli ehtinyt varata itselleen uuden ajan lääkäriin, kun kuukautisia ei taaskaan ollut ollut moneen kuukauteen. Mistään vanhinkovauvasta tai pikaraskautumisesta ei siis edes ole kysymys. Vaikka olen sitä mieltä että hän, jos kuka, ansaitsee tulla raskaaksi ja saada lapsen, mutta silti minua kalvaa kammottava kateus ja katkeruus. Oma alkanut raskaus päättyi heti alkuunsa keskenmenoon reilu kuukausi sitten, jos se olisi jatkunut toivotulla tavalla, olisi meillä ollut suurinpiirein sama laskattuaikakin. Miksi en voi olla vain onnellinen ystäväni puolesta! Minulla kuitenkin on jo yksi lapsi, eikä se todellakaan ole minulta pois jos ystäväni saa lapsen, päin vastoin...