I
Isän kodista
Vieras
Miten voin asiallisesti sanoa lasten isälle, että laittaisi kotiiaan kuntoon. Toki se ei minulle pitäisi kuulua pätkääkään, mutta se on myös yhteisten lastemme toinen koti, ei vaan pelkästään hänen.
Eli, muutimme erilleen mieheni kanssa vuosi sitten, sisustin hänen pyynnöstään hänen uuden kodin, hänen valitsemillaan huonekaluilla yms. se sopi minulle. Kävin siellä kerran viime kesänä, koti oli edelleen viihtyisä, mutta nyt olin pyörtyä, hän pyysi hakemaan lasten tavaroita sieltä kun olin siellä suunnalla ja käymään kahvilla, se ei enää ollut koti vaan poikamiehen nukkumiseen ja kääntymiseen tarkoitettu kämppä (likaista, kaikki rempallaan, lapsilla ei lakanoita sängyssä, peitot pitkin lattioita, tietokone lattialla, en tiedä mitä pöydälle oli tapahtunut, hajoittanut ilmeisesti ym. ym.). Ei ihme ettei lapset enää viihdy siellä, vaan haluavat olla luonani.
Vaikka itselläni on toisinaan lue. usein =) sotkuista mutta ei likaista ja lapsilla on puhdasta. Minulla on lasten takia asiasta paha olla. Viime viikolla nuorin lapsista isällä pari tuntia hoidossa ollessaan, oli ilmoittanut, että ei halua enää asua siellä, vaan asuu äidin luona, ja oli pakannut leluja mukaan. Nyt ymmärrän miksi.
Isä on kunnollinen työssä käyvä ihminen, huolehtii lapsista, mutta en saa mielestäni sitä näkyä, ja lapsetikin puhuu, että pyyhkeitä ei pestä eikä vaihdeta, ei liioin petivaatteita.. En ole heiltä mitään kysellyt, he itse ovat ruvenneet puhumaan.
Mietin, että onko hänellä masennus vai mistä moinen välinpitämättömyys. Voinko mitenkään puuttua tuohon vai pitääkö vaan antaa olla. Jos hän asuisi yksin, minulle olisi sama missä sikolätissä hän olisi, mutta tällä hetkellä kärsin ku lapset kärsii.
Eli, muutimme erilleen mieheni kanssa vuosi sitten, sisustin hänen pyynnöstään hänen uuden kodin, hänen valitsemillaan huonekaluilla yms. se sopi minulle. Kävin siellä kerran viime kesänä, koti oli edelleen viihtyisä, mutta nyt olin pyörtyä, hän pyysi hakemaan lasten tavaroita sieltä kun olin siellä suunnalla ja käymään kahvilla, se ei enää ollut koti vaan poikamiehen nukkumiseen ja kääntymiseen tarkoitettu kämppä (likaista, kaikki rempallaan, lapsilla ei lakanoita sängyssä, peitot pitkin lattioita, tietokone lattialla, en tiedä mitä pöydälle oli tapahtunut, hajoittanut ilmeisesti ym. ym.). Ei ihme ettei lapset enää viihdy siellä, vaan haluavat olla luonani.
Vaikka itselläni on toisinaan lue. usein =) sotkuista mutta ei likaista ja lapsilla on puhdasta. Minulla on lasten takia asiasta paha olla. Viime viikolla nuorin lapsista isällä pari tuntia hoidossa ollessaan, oli ilmoittanut, että ei halua enää asua siellä, vaan asuu äidin luona, ja oli pakannut leluja mukaan. Nyt ymmärrän miksi.
Isä on kunnollinen työssä käyvä ihminen, huolehtii lapsista, mutta en saa mielestäni sitä näkyä, ja lapsetikin puhuu, että pyyhkeitä ei pestä eikä vaihdeta, ei liioin petivaatteita.. En ole heiltä mitään kysellyt, he itse ovat ruvenneet puhumaan.
Mietin, että onko hänellä masennus vai mistä moinen välinpitämättömyys. Voinko mitenkään puuttua tuohon vai pitääkö vaan antaa olla. Jos hän asuisi yksin, minulle olisi sama missä sikolätissä hän olisi, mutta tällä hetkellä kärsin ku lapset kärsii.