miten irti mustasukkaisuudesta ja ikävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mira

Jäsen
04.06.2004
156
0
16
Minusta on tullut mustasukkainen miehestäni ja en luota häneen enää täysin. Joskus olin niin tyhmä, että luotin ja sitten selvisi, että hän olikin pelaillut henkisellä tasolla toisen naisen kanssa niin, että nainen ihastui mieheeni silmittömästi ja halusi toiminnallaan rikkoa perheemme. Epäluottamus syntyi salailusta ja valehtelusta. Nyt mieheni on työmatkalla, hermostui eilen kun lähetin kiukkuisen viestin lasten toiminnasta ja kiitti riidanhaastamisesta, vaikka ei ollut tarkoitus haastaa riitaa, vaan toivoin häneltä tukea lasten hoitoon edes tekstarin välityksellä... Selitin tämän vielä tekstarilla hänelle, mutta vastausta ei tullut... Nukuin todella huonosti, pelkään kokoajan, että mieheni tapaa menoissaan jonkun ihanan naisen. Hän ei oman vihaisen vastauksensa jälkeen ole ottanut enää mitään yhteyttä. Minä joudun todella työskentelemään, että en soita hänelle, jotta hän ei ajattelisi, että vahdin häntä. Toivon niin kovasti, että hän soittaisi minulle tai laittaisi tekstarin, mutta mitään ei tunnu kuuluvan. Tämä tuntuu kummalliselta peliltä hänen puoleltaan, en osaa pelata tätä peliä, sillä haluaisin vaan niin kovasti olla hänen kanssaan. Apua!
 
No minun mielestäni se ei ole mitenkään osoitus vahtimisesta tai liiallisesta mustasukkaisuudesta jos soittaa omalle miehelleen. On outoa ajatella näin - onko tämä ajattelutapa peräisin mieheltäsi? Jos hän pitää sitä vahtimisena kun vaimo soittaa niin herää vähän epäilys onko hänellä sitten puhtaita jauhoja pussissaan. Joka tapauksessa et minusta kuulosta sairaalloisen mustasukkaiselta vaan ihan terveeltä miestään ikävöivältä ja arjen raadantaan väsyneeltä perheen äidiltä.
 
Kiitos. Tunnen itseni vaan jotenkin liian mustasukkaiseksi ja epävarmaksi. Työskentelen kovasti, jotta se ei purkautuisi mieheeni enempää kuin kiukkuna useista työmenoista. Työt on hoidettava, niinhän ne on. Kaipaan vaan ehkä enemmän huomiota kuin saan.
 
Itse huomasin aikoinani, että mustasukkaisuus johtui omista peloista ja epävarmuudesta. Jos oma itsetunto on kohdillaan, ei varmaan tarttis antaa mustasukkaisuuden ja epäilyjen kalvaa sisällä. Olenkin yrittänyt ottaa vastuun omista tunteistani ja selvittää mistä ne johtuu.
Ehkä mustasukkaisuus on vain oire jostain toisesta asiasta, kuten huomion ja läheisyyden kaipuusta?

että tällästä psykologisointia =) ...
 
Ymmärrän sua todella hyvin. Mun miehellä oli samanlainen juttu, itseasiassa useampi, että oli liian ystävällinen naiselle, joka sitten ymmärsi tilanteen väärin ja olisi halunnut enemmänkin. Mies itse väittää ettei hakenut missään nimessä mitään seksiseuraa vaan ihan kaveripohjalta ajatteli että voi rupatella ja sähköposteilla kyseisten naisten kanssa. Liekö sitten totta, että on noin sinisilmäinen vaiko leikkikö tahallaan tulella. No joka tapauksessa meillä noi jutut on johtanu just tohon kuin teilläkin. Olen miehestä mustasukkainen ja haluaisin vahtia häntä joka paikassa. Työmatkat on yhtä h.....ä. Koskas sitä tietää milloin toinen alkaa taas leikitellä ja kerran sitten ylittää sopivaisuuden rajan? Mua on vähän helpottanu se että tietoisesti valitsen että en vahtaa. Mietin muita asioita ja tapaan ihmisiä jne.Siinähän on sitten vaikeaa sen rajan vetäminen että mikä on normaalia ja mikä vahtaamista. Pidän kyllä kiinni oikeudestani soittaa miehelle työreissuille ja puhua perheen kuulumisista. Ei mun mielestä voi mitenkään olla kyllä vahtaamista. Ja toi edellä annettu neuvo on hyvä että miettii myös miksi on mustasukkainen, johtuisko myös omasta päästä. Uskon kuitenki että useimmat perheelliset miehet (toisin kun uskoisi, kun tätä palstaa lukee), haluavat kuitenkin pääsääntöisesti elää tavallista perhe-elämää ja olla uskollisia. Olen ajatellut rakentaa itselleni niin hyvän itsetunnon ja verkoston kaikilla mahdollisilla elämänaloilla, että eipä sit juuri hetkauta, jos ukko erehtyy väärään petiin. Pihalle siinä tapauksessa koko häirikkö. Nyt vielä ajattelen että oon niin rakastunut ja riippuvainen hänestä, että en missään tapauksessa voisi ajatellakaan elämää ilman häntä! Yritän kasvaa itsenäisemmäksi. Vaikka tietysti toivon että voitais olla yhdessä aina ja aina.

Tulipa sekava sepustus, mutta toivottavasti ymmärsit pointin.
 
Ymmärsimpä hyvinkin ja ajatuksissanne on ideaa. Kiitos vastauksista, niin, ja enhän minä pystynyt olemaan ottamatta yhteyttä, laitoin viestin ja sain kyllä heti vastauksenkin. Suurin ongelma on varmaan minun päässäni ja huomiontarpeessani.
 
Mulla ollut ihan samanlainen tilanne. Alku vuodesta olin sairaalloisen mustasukkainen miehestäni. Epäilin kaikkea mitä hän tekee ja olin ihan täysin varma että hän minua pettää (vaikka eihän minulla mitään todisteita tästä ollut). Etsin kaikkia mahdollisia merkkejä pettämisestä. Sain omassa päässä kaiken näyttämään siltä, että hän minua pettää. Syytinkin häntä pettämisestä, josta hän sai oikein voimaakohdella minua huonosti.
No nyt olen parin kuukauden ajan tietoisesti yrittänyt poistaa mielestä nämä ajatukset. Olen harrastanut kaikkea ja tavannut ystäviä. Se on kumma tuo ihmisen mieli, jos se saa vallan niin ajatukset on ihan sekaisin.

Totta kai edelleen tuntuu, että olen varpaillani, koska pahin pelkoni on juuri se että minut petetään. Meilläkin pieniä lapsia ja olen aikoinani päättänyt, että minua ei nöyryytetä. Tämän myös mieheni tietää ja hän kyllä tietää mitä on pelissä jos pettämis linjalle lähtee.

Joten suosittelen todellakin etsimään itselle harrastuksia, ystäviä ja kaikkea mikä vie ajatukset pois mustasukkaisuudesta. Ota itsellesi aikaa eikä sille miehelle tarvitse aina ilmoitella minne kotoa lähtee. Minäkin lopetin jatkuvan ilmoittelun, että nyt mennään mummolaan tai kauppaan. Alkoi mieskin olla kiinnostunut missä lasten kanssa mennään, milloin tullaan kotiin jne.

Rankkaa se on, tiedän. Tsemppiä ja aikaa =)
 
Mulla on vuosien varrella mustasukkaisuus vaihdellut. Ihan suhteen alku aikoina olin tosi mustasukkainen. Olin varmaan niin epävarma itsestäni ja meidän suhteestamme. Se meni ohi ja on melko hyvin pysynytkin poissa. Raskaana ollessa olen ollut jälleen mustasukkainen mutta sen varmaan voi laittaa hormoonien tiliin. Tosin varmaan joku syyhän siellä on oltava pohjalla. Nämä mustasukkaisuuden tunteet ovat olleet ohimeneviä.

Noin vuosi sitten kesällä huomasin taas olevani mustasukkainen. Näin jälkikäteen en muista ensimmäisä tilannetta. Välillä tunne on hiipunut mutta nyt parin viime kuukauden aikana tunne on tullut vahvempana kuin ehkä koskaan. Olen ollut aivan varma että miehelläni on suhde tai ainakin jotain sen tapaista. Olen urkkinut ja vahdannut. Mitään todisteita en ole löytänyt. Mieheni kanssa olen asiasta jutellut. Lopulta mieheni jo alkoi hermostua tilanteeseen ja näytti sille ettei tästä ole ulos pääsyä. Lopulta aloin avautua kunnolla. Osin mustasukkaisuus johtuu minun huonosta itsekuvasta ja epävarmuudesta. Toinen aivan yhtä tärkeä syy oli se etten ollut varma välittikö mies minusta lainkaan. Minun täytyi puhua ja puhua että hänen pitää näyttää tunteitaan minua kohtaan. Nyt yritämme joka päivä löytää toisillemme aikaa arjen keskellä. Koskettelua, välittämisen osoittamista. Pikku hiljaa olen taas alkanut luottaa mieheeni. Aina vain harvemmin mieleeni nousee uhkakuvia pettämisestä. Ongelmaa en ole kokonaan voittanut mutta olen edistynyt kovasti.

Pitkässä suhteessa helposti unohtuu suhteen hoitaminen. Täytyy osoittaa että välittää toisesta. Ihana kuulla toisen suusta vuosien jälkeen että hän rakastaa minua. Jos ei pysty sanoin sitä ilmaisemaan niin sitten muulla tavoin. Meidän suhteemme voi taas hyvin mutta sitä pitää muistaa hoitaa edelleenkin.
 
Niin joo, miehenne vaan ihan viattomasti kaverina ajatteli olla näiden toisten naisten kanssa... niinhän ne tietysti teille sanoo! Eivätkä ehkä petiin ajatelleet heti hypätäkään (en minäkään ajatellut) mutta ei se ihan viatonta ole sekään, että alkaa "henkiseen suhteeseen" toisen naisen kanssa. Sanoisin, ettei sellaista viatonta 100 % platonista kaveruutta juuri koskaan olekaan miehen ja naisen välillä. Ja jos on, niin sitten siitä pitää suoraan ja sanallisesti sopia, muuten on aina vaara, että toinen ymmärtää väärin. Niin että älkää syytelkö, että se toinen nainen oli yksin se syyllinen, joka ymmärsi väärin ja yritti hajottaa teidän avioliittonne!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 20:52 se lankaan mennyt kirjoitti:
Niin joo, miehenne vaan ihan viattomasti kaverina ajatteli olla näiden toisten naisten kanssa... niinhän ne tietysti teille sanoo! Eivätkä ehkä petiin ajatelleet heti hypätäkään (en minäkään ajatellut) mutta ei se ihan viatonta ole sekään, että alkaa "henkiseen suhteeseen" toisen naisen kanssa. Sanoisin, ettei sellaista viatonta 100 % platonista kaveruutta juuri koskaan olekaan miehen ja naisen välillä. Ja jos on, niin sitten siitä pitää suoraan ja sanallisesti sopia, muuten on aina vaara, että toinen ymmärtää väärin. Niin että älkää syytelkö, että se toinen nainen oli yksin se syyllinen, joka ymmärsi väärin ja yritti hajottaa teidän avioliittonne!

Siis tuota repliikkiä, älkää yleistäkö - jos kaikki ei pysty, niin joillekin se on se oletusarvo. Itsellä vuosia takana jo 37, joista saman miehen kanssa yli puolet - onneksi tunnettiin toisemme sellaisista ympyröistä, että on oppinut siihen alusta asti, että minulla on näitä kavereita, jotka on miehiä. En sellaisen miehen kans vois olla, joka vaatis mut valitsemaan kaverit sukupuolen mukaan. Tiedän, että kaikki ei pysty kaveruuteen, mut silti on aika paksua väittää, ettei sellaista voi olla. Mulla ku on yli 30v kokemus sellaisesta!
 

Yhteistyössä