Kirppispino (sisältää megahehkutusta!)

No ei tuo Chefin harrastus enää ihan harmittomalta kuulosta, kyllä siinä on vähän pakkomielteisiäkin piirteitä.

Blogissa Chef itse kirjoittaa, ettei vaatteita ehditä pitää paria kertaa enempää, koska vaatteita on niin paljon. Joten ei tuo "lasten vaatteet ovat aina käytössä" kuulosta kovin hyvältä argumentilta shoppailun mielekkyydestä. Tavaramäärä on huikea, ja se haittaa elämistä, mikä onkin yksi kriteeri sairaalloiselle hamstraamiselle. Chefkin kirjoittaa, että vaatesäkit ovat menneet sekaisin ja hävitykseen meni vääriä säkkejä. Nyt sitten täytyy ostaa samoja tavaroita uudelleen, kun niitä mieluisia meni säkeittäin hukkaan... Normiarkea?

Chef tietää itsekin, että shoppaa liikaa ja yrittää itsekin rajoittaa toimintaansa. Jostain se tietysti kertoo, että marraskuun kirppislakkoa piti pohjustaa kiertelemällä lokakuun viimeiset päivät erityisen paljon kirppareita. Lakko kesti... öö... pari päivää, ja nyt lakkokuussa on ostettu jo 116 tuotetta, ja lakkokuuta on vielä toista viikkoa jäljellä. Homma hallinnassa?

Kirpparit ja kierrätys on huippujuttuja, mutta kyllä tuollainen materian palvonta näyttää tosi hyvin onnistuvan kierrätystavaroillakin. Ei tässä minusta ole oleellista se, että ovatko tavarat uusia vai käytettyjä ja halpoja vai kalliita. Chefillä tosin ei ole varaa ostoksiinsa. Viime viikolla herätekirppisostoksiin humpsahti 150 €, mutta välttämättömään turvaistuimeen pitää säästää erikseen. Lakkokuukauteen motivoi rahan vähyys. Viimeisiin överishoppailuihin ennen lakkoilua Chefin täytyi hakea rahaa mieheltä. Ja seuraavina viikkoina 116 heräteostosta lisää... Säästöä ja hallittua rahankäyttöä?

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Minusta tuo blogi on kuin jokin tavaranpalvonnan alttari tai uskonnolliset menot. Täällä aina täytyy mainostaa uusinta seremoniaa, ja vain ylistävät kommentit ovat sallittuja...

 

No ei tuo Chefin harrastus enää ihan harmittomalta kuulosta, kyllä siinä on vähän pakkomielteisiäkin piirteitä.

Blogissa Chef itse kirjoittaa, ettei vaatteita ehditä pitää paria kertaa enempää, koska vaatteita on niin paljon. Joten ei tuo "lasten vaatteet ovat aina käytössä" kuulosta kovin hyvältä argumentilta shoppailun mielekkyydestä. Tavaramäärä on huikea, ja se haittaa elämistä, mikä onkin yksi kriteeri sairaalloiselle hamstraamiselle. Chefkin kirjoittaa, että vaatesäkit ovat menneet sekaisin ja hävitykseen meni vääriä säkkejä. Nyt sitten täytyy ostaa samoja tavaroita uudelleen, kun niitä mieluisia meni säkeittäin hukkaan... Normiarkea?

Chef tietää itsekin, että shoppaa liikaa ja yrittää itsekin rajoittaa toimintaansa. Jostain se tietysti kertoo, että marraskuun kirppislakkoa piti pohjustaa kiertelemällä lokakuun viimeiset päivät erityisen paljon kirppareita. Lakko kesti... öö... pari päivää, ja nyt lakkokuussa on ostettu jo 116 tuotetta, ja lakkokuuta on vielä toista viikkoa jäljellä. Homma hallinnassa?

Kirpparit ja kierrätys on huippujuttuja, mutta kyllä tuollainen materian palvonta näyttää tosi hyvin onnistuvan kierrätystavaroillakin. Ei tässä minusta ole oleellista se, että ovatko tavarat uusia vai käytettyjä ja halpoja vai kalliita. Chefillä tosin ei ole varaa ostoksiinsa. Viime viikolla herätekirppisostoksiin humpsahti 150 €, mutta välttämättömään turvaistuimeen pitää säästää erikseen. Lakkokuukauteen motivoi rahan vähyys. Viimeisiin överishoppailuihin ennen lakkoilua Chefin täytyi hakea rahaa mieheltä. Ja seuraavina viikkoina 116 heräteostosta lisää... Säästöä ja hallittua rahankäyttöä?

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Minusta tuo blogi on kuin jokin tavaranpalvonnan alttari tai uskonnolliset menot. Täällä aina täytyy mainostaa uusinta seremoniaa, ja vain ylistävät kommentit ovat sallittuja...

järkkyä

 

Tosi kivoja löytöjä

 

Chef, mun täytyis oikeesti haastaa sut Niin et joutus kärsii yksin noista haukuista ja mielenosotuksista. Musta sä teet loistavia löytöjä ja jos niillä on teille käyttöä niin ei luulisi muiden pussissa painavan. Kateellisten panettelua eikä mitään muuta.

 

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Itse kuvaan paljon kirppismyytäviä (siis myyntiä varten) ja ei niissä saa nyt työpäiviä menemään vaikka määrät ovat toki vähäisemmät kuin Chefillä. Ei noissa kauan kyllä mene, kun pikkaisen tekstiä rustaa blogiin. Pitäisikö kotiäidin puunata kotia kaiket päivät? (anteeksi, täällä on muuten ihmisiä jotka siivoavat, imuroivat ja luuttuavat joka ikinen päivä...) Normipalstalaisen (kotiäidinkin) lapset leikkivät keskenään, yllättävän harva leikki lastensa kanssa päivittäin tunteja. Mitä sitten saa tehdä, kun ei harrastuksissakaan saa äiti käydä (toinen ketju joku aika sitten)?

 

Chef, mun täytyis oikeesti haastaa sut Niin et joutus kärsii yksin noista haukuista ja mielenosotuksista. Musta sä teet loistavia löytöjä ja jos niillä on teille käyttöä niin ei luulisi muiden pussissa painavan. Kateellisten panettelua eikä mitään muuta.

Kateellisten panettelua kun yks tunkee kirppikselle satoja, satoja euroja kuussa. Mä voin tulla kertomaan mun löydoistä kunhan kirppiksellä käyn Sis ihan oikeista löydöistä, ei mistään ylihintaisista lindexin kamoista.

 

sä ostat kirppikseltä joululahjat? okei.

 

[QUOTE="vieras";22507008]Kateellisten panettelua kun yks tunkee kirppikselle satoja, satoja euroja kuussa. Mä voin tulla kertomaan mun löydoistä kunhan kirppiksellä käyn Sis ihan oikeista löydöistä, ei mistään ylihintaisista lindexin kamoista.[/QUOTE]

Mutta takuulla halvemmalla kuin kaupasta uutena hankittuna.

 

No ei tuo Chefin harrastus enää ihan harmittomalta kuulosta, kyllä siinä on vähän pakkomielteisiäkin piirteitä.

Blogissa Chef itse kirjoittaa, ettei vaatteita ehditä pitää paria kertaa enempää, koska vaatteita on niin paljon. Joten ei tuo "lasten vaatteet ovat aina käytössä" kuulosta kovin hyvältä argumentilta shoppailun mielekkyydestä. Tavaramäärä on huikea, ja se haittaa elämistä, mikä onkin yksi kriteeri sairaalloiselle hamstraamiselle. Chefkin kirjoittaa, että vaatesäkit ovat menneet sekaisin ja hävitykseen meni vääriä säkkejä. Nyt sitten täytyy ostaa samoja tavaroita uudelleen, kun niitä mieluisia meni säkeittäin hukkaan... Normiarkea?

Chef tietää itsekin, että shoppaa liikaa ja yrittää itsekin rajoittaa toimintaansa. Jostain se tietysti kertoo, että marraskuun kirppislakkoa piti pohjustaa kiertelemällä lokakuun viimeiset päivät erityisen paljon kirppareita. Lakko kesti... öö... pari päivää, ja nyt lakkokuussa on ostettu jo 116 tuotetta, ja lakkokuuta on vielä toista viikkoa jäljellä. Homma hallinnassa?

Kirpparit ja kierrätys on huippujuttuja, mutta kyllä tuollainen materian palvonta näyttää tosi hyvin onnistuvan kierrätystavaroillakin. Ei tässä minusta ole oleellista se, että ovatko tavarat uusia vai käytettyjä ja halpoja vai kalliita. Chefillä tosin ei ole varaa ostoksiinsa. Viime viikolla herätekirppisostoksiin humpsahti 150 €, mutta välttämättömään turvaistuimeen pitää säästää erikseen. Lakkokuukauteen motivoi rahan vähyys. Viimeisiin överishoppailuihin ennen lakkoilua Chefin täytyi hakea rahaa mieheltä. Ja seuraavina viikkoina 116 heräteostosta lisää... Säästöä ja hallittua rahankäyttöä?

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Minusta tuo blogi on kuin jokin tavaranpalvonnan alttari tai uskonnolliset menot. Täällä aina täytyy mainostaa uusinta seremoniaa, ja vain ylistävät kommentit ovat sallittuja...

täytyy kyl peesata joka sanaa.

tuo on sairaus. valitettavasti. kun ei ole varaa ostella kauppoja tyhjäksi uudesta romusta niin jostain se hohto pitää saada, eli kirpparilta.

 

Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto. Lievemmässä muodossaan ilmiö näyttäytyy ajoittaisena vastustamattomana haluna ostaa tavaroita, joita ei välttämättä tarvitse tai joiden ostamiseen ei itse asiassa olisi varaa. Vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos ihmisen keskeisimmäksi ajatusten kohteeksi muodostuu tavan takaa toistuva pakkomielteen kaltainen ostamisen suunnittelu ja ostaminen, vaihtoehtoisesti toistuvat "heräteostokset", ja niiden jälkeen ostamisen seurausten selvittely (tavaroiden piilottelu tai selittelyt perheelle, tavaroiden palautus ja vioista valittaminen, ostovelkojen hoitaminen). Ostamisen yhteydessä ihminen kokee voimakasta mielihyvää, ostamisen huumaa ja jälkivaikutuksena ostokrapulaa, pettymystä ja masennusta. Kaikki tämä toistuu lähes saman kaavan mukaan kerrasta toiseen päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Samalla ihmisellä voi ilmetä samanaikaisesti tai peräkkäin muitakin riippuvuuksia (päihteet, liikasyöminen, pelaaminen jne.) tai psyykkisen tilan epätasapainon merkkejä, kuten yksinäisyyttä, turhautuneisuutta, masennusta tai ahdistuneisuutta. Ostamisen huumassa ihminen voi hetken kokea itsetuntonsa kohoavan, kun hän ostaessaan "ei ole köyhä eikä kipeä" (samansuuntainen tunne kuin alkoholin aiheuttaman nousuhumalan aikana). Naisilla ostokiihko kohdistuu usein vaatteisiin ja kosmetiikkaan, miehillä taas elektroniikkaan ja harrastusvälineisiin.

Nyky-yhteiskunnassa ei ostoriippuvuutta kovin helposti nimitetä ongelmaksi, kun ostaminen, kuluttaminen ja yleinen hyvinvointi rinnastetaan toisiinsa. Siksi kynnys ulkopuolisen avun etsintään on korkea, ja sopivaa hoitopaikkaa ei ole helppo löytää. Useimmiten hoito tapahtuu muiden riippuvuuksien tai mielenterveyspulmien käsittelyn yhteydessä. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua mielialan tai itsetunnon kohottamiseen tähtäävää keskusteluterapiaa, joko yksilö-, ryhmä- tai perheterapian muodossa. Tarjolla olevista terapiasuuntauksista erilaiset kognitiivisen käyttäytymisterapian muodot, joita käytetään muidenkin riippuvuuksien hoidossa, saattavat olla tuloksellisimpia. Mielialaa säätelevät tai muut psyykenlääkkeet voivat toisinaan olla hyödyllisiä.

Jos siis shoppailuhalu ei pysy kohtuuden rajoissa omilla säätelykeinoilla, pulma kannattaa ottaa puheeksi esim. yleislääkärin vastaanotolla, perheneuvolassa, A-klinikalla, nuorisoasemalla tai mielenterveystoimistossa. Pulma ei ole mitenkään harvinainen, pikemminkin yleistymään päin.

Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri

 

Täällä tuppukylässä ei IKINÄ ole mitään kivaa tarjolla. Ei silti, ei ole kyllä Porissakaan kirpputoreilla. Taas tuli kierreltyä varmaan viisi kirpparia läpi, enkä ostanut mitään. Alkaa vituttamaan jo. Ainakin täällä päin ihmiset lätkii lumppuihinsa ja luluihinsa jotain ihme tunnearvolisää. Käytetyistä haalareista pyydetään järjestään yli 30 € ja vaatteista kahta-kolmea euroa. Minusta 2 euroa käytetystä bodysta vaan yksinkertaisesti ON liikaa.

 

No ei tuo Chefin harrastus enää ihan harmittomalta kuulosta, kyllä siinä on vähän pakkomielteisiäkin piirteitä.

Blogissa Chef itse kirjoittaa, ettei vaatteita ehditä pitää paria kertaa enempää, koska vaatteita on niin paljon. Joten ei tuo "lasten vaatteet ovat aina käytössä" kuulosta kovin hyvältä argumentilta shoppailun mielekkyydestä. Tavaramäärä on huikea, ja se haittaa elämistä, mikä onkin yksi kriteeri sairaalloiselle hamstraamiselle. Chefkin kirjoittaa, että vaatesäkit ovat menneet sekaisin ja hävitykseen meni vääriä säkkejä. Nyt sitten täytyy ostaa samoja tavaroita uudelleen, kun niitä mieluisia meni säkeittäin hukkaan... Normiarkea?

Chef tietää itsekin, että shoppaa liikaa ja yrittää itsekin rajoittaa toimintaansa. Jostain se tietysti kertoo, että marraskuun kirppislakkoa piti pohjustaa kiertelemällä lokakuun viimeiset päivät erityisen paljon kirppareita. Lakko kesti... öö... pari päivää, ja nyt lakkokuussa on ostettu jo 116 tuotetta, ja lakkokuuta on vielä toista viikkoa jäljellä. Homma hallinnassa?

Kirpparit ja kierrätys on huippujuttuja, mutta kyllä tuollainen materian palvonta näyttää tosi hyvin onnistuvan kierrätystavaroillakin. Ei tässä minusta ole oleellista se, että ovatko tavarat uusia vai käytettyjä ja halpoja vai kalliita. Chefillä tosin ei ole varaa ostoksiinsa. Viime viikolla herätekirppisostoksiin humpsahti 150 €, mutta välttämättömään turvaistuimeen pitää säästää erikseen. Lakkokuukauteen motivoi rahan vähyys. Viimeisiin överishoppailuihin ennen lakkoilua Chefin täytyi hakea rahaa mieheltä. Ja seuraavina viikkoina 116 heräteostosta lisää... Säästöä ja hallittua rahankäyttöä?

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Minusta tuo blogi on kuin jokin tavaranpalvonnan alttari tai uskonnolliset menot. Täällä aina täytyy mainostaa uusinta seremoniaa, ja vain ylistävät kommentit ovat sallittuja...

Erinomainen ja perusteltu kirjoitus. Pian ap ryntää taas tänne puolustelemaan itseään ja shoppailuholismiaan ...

 

[QUOTE="vieras";22507188]Erinomainen ja perusteltu kirjoitus. Pian ap ryntää taas tänne puolustelemaan itseään ja shoppailuholismiaan ...[/QUOTE]

tuskin tuota tulee puolustelemaan, on nimittäin joka sana totta. chef tietää sen itsekin ja blogissaan sen kertookin. tuskin on pokkaa.

 

ja nyt taitaa olla kirppiskierros ja kuvaussessio ennen kun edes uutta aloitusta tekee

hah!

 

mun mielestä oli hyviä löytöjä ja todellakin kateellisena katselen koska täällä meillä päin ei ole yhden yhtäkään kirppistä. Sitä oliko tarpeellisia en kommentoi, eiköhän jokainen osaa (tai sitten ei) mitoittaa ostoksensa oman perheensä budjettiin.

 

[QUOTE="puddighinu";22507723]mun mielestä oli hyviä löytöjä ja todellakin kateellisena katselen koska täällä meillä päin ei ole yhden yhtäkään kirppistä. Sitä oliko tarpeellisia en kommentoi, eiköhän jokainen osaa (tai sitten ei) mitoittaa ostoksensa oman perheensä budjettiin.[/QUOTE]

jos kirpparilta ostaa vajaassa parissa viikossa 116 tavaraa ja se ei edes jää siihen niin uskoisin että silloin sitä tavaraa todellakaan EI TARVITSE.

 

jos kirpparilta ostaa vajaassa parissa viikossa 116 tavaraa ja se ei edes jää siihen niin uskoisin että silloin sitä tavaraa todellakaan EI TARVITSE.

voi olla niin. useinhan ihminen tekee sitten vaikka väkisin sen tarpeen, etenkin kun vielä "halvalla saa".

 

Aika huono perustelu tuo, että käytettynä sai halvemmalla. Ei kukaan täysjärkinen uutenakaan oloisi noita ostanut. Kävinpä kirppiskierroksella ja olisi siellä ollut näitä "löytöjä" 4-5 eurolla suunnilleen. Me&i, uusretroa jne mutta kun ei iske niin ei. Kateellinen siis

 

No ei tuo Chefin harrastus enää ihan harmittomalta kuulosta, kyllä siinä on vähän pakkomielteisiäkin piirteitä.

Blogissa Chef itse kirjoittaa, ettei vaatteita ehditä pitää paria kertaa enempää, koska vaatteita on niin paljon. Joten ei tuo "lasten vaatteet ovat aina käytössä" kuulosta kovin hyvältä argumentilta shoppailun mielekkyydestä. Tavaramäärä on huikea, ja se haittaa elämistä, mikä onkin yksi kriteeri sairaalloiselle hamstraamiselle. Chefkin kirjoittaa, että vaatesäkit ovat menneet sekaisin ja hävitykseen meni vääriä säkkejä. Nyt sitten täytyy ostaa samoja tavaroita uudelleen, kun niitä mieluisia meni säkeittäin hukkaan... Normiarkea?

Chef tietää itsekin, että shoppaa liikaa ja yrittää itsekin rajoittaa toimintaansa. Jostain se tietysti kertoo, että marraskuun kirppislakkoa piti pohjustaa kiertelemällä lokakuun viimeiset päivät erityisen paljon kirppareita. Lakko kesti... öö... pari päivää, ja nyt lakkokuussa on ostettu jo 116 tuotetta, ja lakkokuuta on vielä toista viikkoa jäljellä. Homma hallinnassa?

Kirpparit ja kierrätys on huippujuttuja, mutta kyllä tuollainen materian palvonta näyttää tosi hyvin onnistuvan kierrätystavaroillakin. Ei tässä minusta ole oleellista se, että ovatko tavarat uusia vai käytettyjä ja halpoja vai kalliita. Chefillä tosin ei ole varaa ostoksiinsa. Viime viikolla herätekirppisostoksiin humpsahti 150 €, mutta välttämättömään turvaistuimeen pitää säästää erikseen. Lakkokuukauteen motivoi rahan vähyys. Viimeisiin överishoppailuihin ennen lakkoilua Chefin täytyi hakea rahaa mieheltä. Ja seuraavina viikkoina 116 heräteostosta lisää... Säästöä ja hallittua rahankäyttöä?

Chefillä on varmaan myös aikaa harrastukseensa. 2-4 kirpparia viikossa ja yhtä monta kuvausoperaatiota, bloginkirjoitusta ja aloitusta Kaksplussalla siitä, kuinka mahtislöytöjä tänään on tehty. Tuo vie aikaa varmaan parin normityöpäivän verran viikossa. Aikaahan kotiäidillä on, mutta tokihan tuo jotain arvomaailmasta kertoo. Haittaako harrastus muuta elämää, sen tietää vain Chef itse. Tämäkin on yksi pakkomielteen kriteereistä: "harrastus" haittaa muuta elämää.

Minusta tuo blogi on kuin jokin tavaranpalvonnan alttari tai uskonnolliset menot. Täällä aina täytyy mainostaa uusinta seremoniaa, ja vain ylistävät kommentit ovat sallittuja...

On näköjään se ja sama mitä kirjoitan...se kun aina tulkitaan ihan tahallaan väärin

Niin...kaikkia vaatteita ei tosiaan ehditä käytämään kuin muutama kerta. Joistakin vaatteista tulee suosikkeja ja niitä sitten käytetään niin paljon, että muita vaatteita ei tule käytetyä kuin sen pari kertaa.

Tavaramäärämme ei edelleenkään ole huikea, enkä ole sairaalloinen hamstraaja. Johan olen moneen kertaan kertonut että myyn myös pois.

Niin...väärä säkki joutui roskikseen VUONNA 2004 jolloin kävin kirppiksellä ehkä kerran vuodessa. Jotta sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä kirppistelyn tai tavaramäärän kanssa. Mulla oli tasan 2 säkkiä...toinen oli roskis ja toiseen säilöin tytön söpöstysvaatteet jotka halusin säästää mahdolliselle seuraavalle tytölle. Vein tuolloin tosiaan väärän säkin roskikseen. Kyse oli YHDESTÄ säkistä, vaikka sinä taas pienen päädytyksen kera puhutkin säkillisistä tavaraa. Enkä ole ostanut takaisin kuin yhden takin.

Lakko kesti yli viikon, joka on enemmän kuin muutama päivä. Ja mitä siihen ostosten lukumäärään tulee, niin melkolailla tuo sunkin toimintasi kummastuttaa. Meinaan että ihan olet ottanut tehtäväksesi laskea montako tavaraa olen ostanut

Ja jos et ymmärtänyt, niin se lakko on loppu. Se loppui siihen päivään, kun ostin kirppikseltä, eikä tarkoituskaan ole ollut sitä siitä enää jatkaa.

Ja mistä ihmeestä päättelit että jouduin erikseen säästämään rahaa turvaistuinta varten? Mulla on joka kerta ollut jokin juttu, mihin kirppisrahat milläkin kerralla menee. En mä myy kirppiksillä siksi, että muutoin mulla ei ole siihen tavaraan tai asiaan varaa. Kyllä meillä on varaa ostaa se turvaistuin muutoinkin, eli tilimme ole nollilla. Ja mitä siihen mieheltä rahanhakuun tulee, niin meillä on kyllä yhteiset rahat...joten jos mun lompakossa ei ole, niin haen miehen lompakosta ja toistepäin.

Haittaako tuo muuta elämää? Ei. Kirppiksellä menee aikaa 0,5-1h kerralla. Tuotteiden kuvaamiseen 5 min ja niiden muokkaukseen toiset 5 min. Kuvien lisäämisen blogiin ja blogitekstin kirjoittaminen vie kerrasta riippuen 5-15 min. Eli jos käyn sen 4 kertaa viikossa kirppiksellä ja aikaa menee keskiverrollisesti noin 1-1,5h...niin se tekee noin 5 tuntia viikossa.
Kirppisreissut teen pääsääntöisesti muiden reissujen yhteydessä, eli en yleensä lähde pelkälle kirppisreissulle, jolloin matkojakaan ei oikein voi mukaan laskea.

Harrastan kyllä myös muutakin, kun kirppistelyä ja bloggailua. Ja niihin menee viikossa enemmän aikaa, kuin 5 tuntia. Mikäköhän siis olen arvomaailmaltani, kun harrastuksiini kuluu viikossa ainakin 10 tunia?

Edelleenkin olen sitä mieltä että kyllä negatiivistäkin kommenttia saa antaa, mutta mielestäni olisi fiksua antaa sitä asianmukaisesti, eikä asioita väärietellen ja mitä tahansa suusta suoltaen.

Mä omalta osaltani olen nyt koittanut vastata mahdollisimman kattavasti ja sitä selventää niitä asioita, joita yrittämällä yritetään vääntää ja kääntää vääriksi.

Edelleenkin pohdin vain sitä yhtä asiaa...miksi saan moisen ryöpyn niskaani?

 

Chef, mun täytyis oikeesti haastaa sut Niin et joutus kärsii yksin noista haukuista ja mielenosotuksista. Musta sä teet loistavia löytöjä ja jos niillä on teille käyttöä niin ei luulisi muiden pussissa painavan. Kateellisten panettelua eikä mitään muuta.

Älä turhaan altista itseäsi tälle

Tää on vähän kun seinille puhuis...ihan sama mitä sanot...sua ei kuitenkaan kuunnella ja jos kuunnellaan niin vain osin, eli poimitaan vain paloja joista kootaan mieluinen palapeli, joka on koottu tosin väärin.

 

minusta on mukava seurata blogiasi ja hyviä löytöjä teet. Siksi kiinnostaa erityisesti kun itselläkin tyttöjä. Ite vaan asun tämmösessä tuppu kylässä missä on kaksi kirpparia, eli tulee ehkä kerran viikossa kirpparit kierrettyä, oiskin tuommoset apajat kun siellä päin..

 

Edelleenkin pohdin vain sitä yhtä asiaa...miksi saan moisen ryöpyn niskaani?

minä haluaisin sanoa ihan hyvällä, että kannattaa silti miettiä noita "ryöpytettyjä" asioita. edes hetken.
en mä tiedä onko sulla ongelmaa,itsehän sä tiedät. mutta mulla pistää silmään, että olet tosiaan ilmeisesti koittanut pitää taukoa hommaan, mutta et ole sitten siihen kyennyt kuten olet alunperin suunnitellut.sillon vois jo varmaan pikkusen miettiä missä mennään - oli sitten kyseessä tupakka,alkoholi,kirppisvaatteet,nettipelailu,rahapelikoneet jne.
riippuvuus kun on aina negatiivinen asia loppujen lopuksi minun mielestä.

 

jos kirpparilta ostaa vajaassa parissa viikossa 116 tavaraa ja se ei edes jää siihen niin uskoisin että silloin sitä tavaraa todellakaan EI TARVITSE.

Et lainkaan katsonut kokonaisuutta. Tuohon 116 tavaraan sisältyy 3 lapselle, minulle ja miehelle vaatetta, leluja ja kodintavaraa.

Ja mä olen ostanut niitä vaatteita keskimmäselle lapselle koossa 92-110cm, eli 4 eri kokoa. Näin toimin siksi, että noita isompia kokoja on vaikeampi löytää ja kun niitä löytää kohtuuhintaan, niin ne kannattaa ostaa pois. Eli kyllä...me tullaan tarvitsemaan kaikki ne tavarat. Osaa ei tarvita ihan vielä, mutta myöhemmin tarvitaan.

 

onko se noin hintava kirppikselläkin:O me ollaan saatu tollanen

 

minä haluaisin sanoa ihan hyvällä, että kannattaa silti miettiä noita "ryöpytettyjä" asioita. edes hetken.
en mä tiedä onko sulla ongelmaa,itsehän sä tiedät. mutta mulla pistää silmään, että olet tosiaan ilmeisesti koittanut pitää taukoa hommaan, mutta et ole sitten siihen kyennyt kuten olet alunperin suunnitellut.sillon vois jo varmaan pikkusen miettiä missä mennään - oli sitten kyseessä tupakka,alkoholi,kirppisvaatteet,nettipelailu,rahapelikoneet jne.
riippuvuus kun on aina negatiivinen asia loppujen lopuksi minun mielestä.

Kiitos. Tässä on nyt kirjoitettu siitä, mistä puhuin. "Negatiivishenkistäkin" palautetta saa antaa, kunhan sen antaa nätisti. Ihan oikeasti, kiitos

Olen kyllä miettinyt. Ja jopa useamman kertaa.

On totta, että tykkään ihan hirmuisesti ostaa vaatteita ja leluja lapsille. Kaipa se jollakin tasolla on jotakin "riippuvuutta" mutta kun se toden totta ei ole sellaista, miksi ihmiset sen tällä palstalla määrittelevät.

Meillä kun ei ihka oikeastikaan ole kämppä täynnä kamaa. Meillä mahtuu lasten kaikki vaatteet siten, että jokaisella on YKSI vaatekaappi. Poikkeuksena nuo varastoon ostetut isot vaatteet, jotka odottaa lasten kasvamista. Ne on kahdessa pahvilaatikossa.

Niin...päätin pitää tauon, sillä koin ettemme oikeastaan tarvinneet sillä hetkellä mitään. Mutta kuten olen kertonut, esikoisen vaatekaappi oli läpikäymättä...ja havahduin myös siihen, että keskimmäiselle pitää alkaa ostamaan seuraavaa kokoa, jos meinaa senkin koon vaatteet löytää pääsääntöisesti kirppikseltä.
Mun taukonihan päättyi siihen, kun löysin sellaista, jonka olisin joka tapauksessa ostanut...mun mielestä vaan on tuperää jättää ne kirppikseltä ostamatta ja ostaa kaupasta kalliimmalla vain siksi että olin ajatellut pitää taukoa.
Se tauko oli mun oma hassutukseni...siis ei se ollut mikään vakavamielinen päätös, vaan lähinnä sellainen extemorejuttu, joka ei tosiaan ollut oikeasti ajateltu niin, että se olisi mikään testi tms.

Nyt vähän ärsyttää se, että mun ikäänkuin pitäisi Teille (eikä tämä nyt ollut niinkään viittaus sinuun, vaikka se tässä sinun lainauksesi alla onkin) vakuuttaa ja selvittää ja selittää tilannetta ja puolustella sitä, ettei minulla ole sellaista ongelmaa kuin mitä nyt väitetään. Toisaalta taas jos OIKEASTI nälvimiseni loppuu siihen, että lupaan pitää kuukauden kirppistauon, niin se kyllä on varmasti sen arvoista.

Mutta kun en vaan usko että se nälviminen siihen loppuu. Tai edes rauhoittuu. Jollakulla nyt vaan on joku käsittämätön syy olla kimpussani.

Ja kun pohdin sitä, että miksi saan ryöpyn niskaani...en tosiaan sitä tiedä.
Jos mulla nyt sitten on ostoholismi ja ongelma ja riippuvuus...niin eikai siihen hittolainen sentään se nyt ainakaan auta, että mua solvataan?! Eli tarkoitus tuskin on auttaa, vaan päinvastoin. Enkä ymmärrä edelleenkään että miksi.