Kirkkoon kuulumattoman perheen lapsi eskarissa ja uskontokasvatus?

En tiedä kuinka uskontotunnit nykyään hoidetaan, mutta kun itse olin peruskoulussa, niin ennen yläasteen yhdeksättä luokkaa ei käyty käytännössä muita uskontoja läpi ollenkaan. Tai no, seiskalla käytiin läpi juutalaisuutta koska uskonnonopettaja oli juutalainen.

Kuten sanoin, mulla itselläni ei ole niin jyrkkää kantaa asiaan ja olis oikeasti kiva jos lapset saisi tasapuolisesti tietoa monista eri uskonnoista. mutta kuinka se oikeasti toteutuu? Varsinkin siellä uskonnon tunnilla?

Mä oon käynyt ysikytluvulla peruskoulun ja muistan kyllä oppineeni siellä aika paljonkin muista uskonnoista. Ja mulla on sellanen käsitys että se ois näin aina mut en sit tiiä? Voiko olla opettajasta kiinni, tai oppilaista, miten kyselevät ym. Meidän luokalla ainakin oli oppilaita jotka oli kiinnostuneita mm. hindulaisuudesta, wiccalaisuudesta, buddhalaisuudesta... ja niistä keskusteltiin aika paljonkin.

Ehkä sitten jokaisen vanhemman pitäisi rohkaista omaa lastaan ottamaan kiinnostavia asioita puheeksi?

 

Koulujen uskontotunnit eivät ole yleissivistävää, vaan ne ovat tunnustuksellisia. Yleissivistävä olisi informatiivista ja monipuolista ja tarjoaisi tietoa kaikista maailman uskonnoista, niiden historiasta, perinteistä, käytännöistä, levinneisyydestä ja nykypäivästä. Lisäksi yleissivistävässä uskonto-opetuksessa käsiteltäisiin ehkä uskontoa kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Tunnustuksellinen uskonto-opetus ei ole tätä, vaan siinä pääpaino on kristinuskossa, joka esitetään totena, opetukseen voi kuulua uskonnon harjoittamista (kuten rukouksia, jumalanpalveluksia, ainoastaan kristillisten juhlien viettoa, jne). Muut uskonnot käydään läpi ylimalkaisemmin ja niiden asema uskonto-opetuksessa on olla "vieraita" uskontoja.

Tottakai vieraina uskontoina kun ne eivät ole Suomen pääuskontoja. Pitäiskö täällä opettaa jokaisen maan historiasta yhtä paljon kuin Suomen?

Mutta tosiaan, meidän ope ei esittänyt mitään totena vaan asioihin tutustuttiin ja niitä pohdittiin jne... Oon luullut et se ois näin aina mut ilmeisesti mulle vaan sitten sattunut erinomainen opettaja

 

Koulujen uskontotunnit eivät ole yleissivistävää, vaan ne ovat tunnustuksellisia. Yleissivistävä olisi informatiivista ja monipuolista ja tarjoaisi tietoa kaikista maailman uskonnoista, niiden historiasta, perinteistä, käytännöistä, levinneisyydestä ja nykypäivästä. Lisäksi yleissivistävässä uskonto-opetuksessa käsiteltäisiin ehkä uskontoa kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Tunnustuksellinen uskonto-opetus ei ole tätä, vaan siinä pääpaino on kristinuskossa, joka esitetään totena, opetukseen voi kuulua uskonnon harjoittamista (kuten rukouksia, jumalanpalveluksia, ainoastaan kristillisten juhlien viettoa, jne). Muut uskonnot käydään läpi ylimalkaisemmin ja niiden asema uskonto-opetuksessa on olla "vieraita" uskontoja.

:O

Kuuluuko oikeasti joissain kouluissa uskonto-opetukseen rukouksia ja jumalanpalveluksia?!

Sinänsä ei ole mikään ihme, että uskonto-tunneilla keskitytään niin paljon kristinuskoon, sillä kun on aika iso osa suomen historiassa. Kyllä mä ainakin muistan, että kaikkia uskontoja käytiin läpi. Eikä uskonto-tunnit ikinä ollut mitään henkilökohtaisen uskon tuputtamista, tuskinpa opettajat olivat itsekään mitään hartaita uskovaisia. Jos olivat, niin eivät ainakaan tuoneet sitä mitenkään esille.

 

[QUOTE="sondersson";26907708]Mä oon käynyt ysikytluvulla peruskoulun ja muistan kyllä oppineeni siellä aika paljonkin muista uskonnoista. Ja mulla on sellanen käsitys että se ois näin aina mut en sit tiiä? Voiko olla opettajasta kiinni, tai oppilaista, miten kyselevät ym. Meidän luokalla ainakin oli oppilaita jotka oli kiinnostuneita mm. hindulaisuudesta, wiccalaisuudesta, buddhalaisuudesta... ja niistä keskusteltiin aika paljonkin.

Ehkä sitten jokaisen vanhemman pitäisi rohkaista omaa lastaan ottamaan kiinnostavia asioita puheeksi?[/QUOTE]

Minä olin tuollainen oppilas, mutta opettaja "dissasi" aina kysymykseni tai asiat, joita saatoin pohtia ja kyseenalaistaa. Oikein yrittämällä yritti nolata. Lopulta en edes viitannut kun en saanut puheenvuoroa.

 

:O

Kuuluuko oikeasti joissain kouluissa uskonto-opetukseen rukouksia ja jumalanpalveluksia?!

Sinänsä ei ole mikään ihme, että uskonto-tunneilla keskitytään niin paljon kristinuskoon, sillä kun on aika iso osa suomen historiassa. Kyllä mä ainakin muistan, että kaikkia uskontoja käytiin läpi. Eikä uskonto-tunnit ikinä ollut mitään henkilökohtaisen uskon tuputtamista, tuskinpa opettajat olivat itsekään mitään hartaita uskovaisia. Jos olivat, niin eivät ainakaan tuoneet sitä mitenkään esille.

Tarkoittanee varmaan niitä kertoja kun koulun kanssa käytiin kirkossa. Minusta hyvä että käydään, moni meistä kuitenkin tulee käymään esim. hautajaisissa, hyvä oppia kuinka kirkossa ollaan.
Isä meidän -rukoukseen ehkä tutustuttiin tunnilla, en oo aivan varma?

Meidän ope tuskin oli kovinkaan kummoinen uskovainen, kirosi kerran että "perkele kun meni taas aski tupakkaa kun teiän kokeita korjasin"

 

Minä olin tuollainen oppilas, mutta opettaja "dissasi" aina kysymykseni tai asiat, joita saatoin pohtia ja kyseenalaistaa. Oikein yrittämällä yritti nolata. Lopulta en edes viitannut kun en saanut puheenvuoroa.

Harmi Onhan nuita opettajia moneen lähtöön.

 

[QUOTE="sondersson";26907736]Tottakai vieraina uskontoina kun ne eivät ole Suomen pääuskontoja. Pitäiskö täällä opettaa jokaisen maan historiasta yhtä paljon kuin Suomen?

Mutta tosiaan, meidän ope ei esittänyt mitään totena vaan asioihin tutustuttiin ja niitä pohdittiin jne... Oon luullut et se ois näin aina mut ilmeisesti mulle vaan sitten sattunut erinomainen opettaja [/QUOTE]

No ehkä sinulla olikin poikkeuksellisen edistyksellinen opettaja. Tarkoitin sitä, että muita uskontoja "toiseutetaan" ja se kristinuskon osuus on tunnustuksellista. Ja on vähän huono asia, jos uskonnon opetuksen sisältö riippuu kovin vahvasti opettajan omasta vakaumuksesta tai näkökulmasta. Se uskontotieto, jota on ehdotettu uskonnon opetuksen tilalle, olisi enemmänkin informatiivista kaikista uskonnoista. Kristinuskon osalta voisi toki käsitellä sen asemaa ja vaikutusta suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta tunnustuksellisuuden saisi minusta poistaa.

 

[QUOTE="sondersson";26907708]Mä oon käynyt ysikytluvulla peruskoulun ja muistan kyllä oppineeni siellä aika paljonkin muista uskonnoista. Ja mulla on sellanen käsitys että se ois näin aina mut en sit tiiä? Voiko olla opettajasta kiinni, tai oppilaista, miten kyselevät ym. Meidän luokalla ainakin oli oppilaita jotka oli kiinnostuneita mm. hindulaisuudesta, wiccalaisuudesta, buddhalaisuudesta... ja niistä keskusteltiin aika paljonkin.

Ehkä sitten jokaisen vanhemman pitäisi rohkaista omaa lastaan ottamaan kiinnostavia asioita puheeksi?[/QUOTE]

Mulla samanlaisia kokemuksia. Muistan et katottiin paljon mm. opetusvideoita eri uskonnoista ja meidän opettaja oli semmoinen, et se tsemppas meitä kovasti ottamaan asioihin kantaa ja yritti aina saada kaikkia keskustelemaan kustakin aiheesta. Eli et se opetus ei ollut vaan sitä, että opettaja näyttää vaan kalvoja piirtoheittimellä ja oppilaat tuppisuuna kopioi. Siks uskonto ja historia oli yläasteella mun lempiaineita, kun niitä opetti sama opettaja, ja ne tunnit oli ihan törkeen mielenkiintoisia.

 

:O

Kuuluuko oikeasti joissain kouluissa uskonto-opetukseen rukouksia ja jumalanpalveluksia?!

Sinänsä ei ole mikään ihme, että uskonto-tunneilla keskitytään niin paljon kristinuskoon, sillä kun on aika iso osa suomen historiassa. Kyllä mä ainakin muistan, että kaikkia uskontoja käytiin läpi. Eikä uskonto-tunnit ikinä ollut mitään henkilökohtaisen uskon tuputtamista, tuskinpa opettajat olivat itsekään mitään hartaita uskovaisia. Jos olivat, niin eivät ainakaan tuoneet sitä mitenkään esille.

Kirkossa käyntiä, lisäksi meillä oli kerran viikossa uskonnollinen aamunavaus (voi olla, että nykyisin monessa koulussa on näistä luovuttu).

Niin, kristinuskolla on aika iso osa Suomen historiassa - miksi sitä ei sitten käsitellä osana historiaa, vaan sitä opetetaan nimenomaan uskontona? Huomaatko eron - tarkoitan nimenomaan sitä opetuksen tunnustuksellisuutta. Ja ennen kristinuskoa täällä oli myös uskontoja - luonnonuskonto, shamaani- ja tietäjälaitos, yms. Näitä ei kuitenkaan käsitellä osana maan historiaa, vaikka niitä oli ajallisesti kauemmin kuin kristinuskoa.

 

[QUOTE="sondersson";26907780]Tarkoittanee varmaan niitä kertoja kun koulun kanssa käytiin kirkossa. Minusta hyvä että käydään, moni meistä kuitenkin tulee käymään esim. hautajaisissa, hyvä oppia kuinka kirkossa ollaan.
Isä meidän -rukoukseen ehkä tutustuttiin tunnilla, en oo aivan varma?

Meidän ope tuskin oli kovinkaan kummoinen uskovainen, kirosi kerran että "perkele kun meni taas aski tupakkaa kun teiän kokeita korjasin" [/QUOTE]

Joo, mikäs siinä olisi kirkossa käydä, jos samalla lailla käytäisiin yleissivistyksen nimissä myös muiden uskontojen vastaavissa tilaisuuksissa. Nuo kirkkokäynnit eivät kuitenkaan ole mitään TAPAkasvatusta, vaan ne ovat osa USKONTOKASVATUSTA.

Oli meilläkin ihan rentoja ja vapaamielisiä uskonnonopettajia, mutta minkäs hekään opetussuunnitelmalle ja kirjojen sisällölle mahtoivat...

 

Kirkossa käyntiä, lisäksi meillä oli kerran viikossa uskonnollinen aamunavaus (voi olla, että nykyisin monessa koulussa on näistä luovuttu).

Niin, kristinuskolla on aika iso osa Suomen historiassa - miksi sitä ei sitten käsitellä osana historiaa, vaan sitä opetetaan nimenomaan uskontona? Huomaatko eron - tarkoitan nimenomaan sitä opetuksen tunnustuksellisuutta. Ja ennen kristinuskoa täällä oli myös uskontoja - luonnonuskonto, shamaani- ja tietäjälaitos, yms. Näitä ei kuitenkaan käsitellä osana maan historiaa, vaikka niitä oli ajallisesti kauemmin kuin kristinuskoa.

Joo, ymmärrän sun pointin. Niin kuin tuolla aiemmin sanoin, niin mä en vissiin osaa kovin puolueettomasti ajatella tätä asiaa, mutta kovasti yritän.

 

Joo, mikäs siinä olisi kirkossa käydä, jos samalla lailla käytäisiin yleissivistyksen nimissä myös muiden uskontojen vastaavissa tilaisuuksissa. Nuo kirkkokäynnit eivät kuitenkaan ole mitään TAPAkasvatusta, vaan ne ovat osa USKONTOKASVATUSTA.

Oli meilläkin ihan rentoja ja vapaamielisiä uskonnonopettajia, mutta minkäs hekään opetussuunnitelmalle ja kirjojen sisällölle mahtoivat...

Tottakai olis hienoa jos ois mahdollista että oppilaat pääsis tutustumaan muiden uskontojen tilaisuuksiin, toivoisin omille lapsillekin sellasta mahdollisuutta. MUTTA aatteles kuinka jostain perähikiältä moinen onnistuu. Matkat vois olla hyvinkin pitkiä ja kouluilla taitaa olla massit vähissä muutenkin. Ja kaikissa uskonnoissa ei olla yhtä vapaamielisiä kuin luterilaisuudessa, eivät välttämättä haluaiskaan muiden uskontojen edustajia tilaisuuteensa.

Mun mielestä on kuitenkin hyvä että edes johonkin uskontoon tutustutaan myös jossain määrin käytännössä, ja luonnollisesti se on se maan pääuskonto koska siihen täällä on kaikkialla mahdollisuus.

Tietty suuremmissa kaupungeissa noin voitais tehdä mutta onko se sitten reilua että opetussuunnitelma ei ole sama kaikille.

 

Kannattaa tosiaan odottaa, että eskariope ottaa selvää käytännöistä. Eskarivuoteen voi sisältyä esim lasten katedraalissa käyntiä, joulukirkko "kotikirkossa" tai joulutapahtuma helluntaiseurakunnassa. Tai sitten ei sisälly mitään uskonnollista.

Koulun puolella on srk:n päivänavaulsia, joululauluharjoituksia, musiikkiesityksiä esim gospelia tai reipasta hengellistä lastenmusiikkia. Ehkä virsilauluharjoituksia.

 

Minä en kyllä ymmärrä miksei lapsen voi antaa mennä muiden mukana ja sitten vanhempana päättäköön itse mihin uskoo. Ei se ainakaan tyhmäksi tee, vaikka uskontoa opiskeleekin, vaikkei Jumalaan usko, päinvastoin! Aina kannattaa sivistää itseään, kun mahdollisuus.

 

Mun lapsi aloitti toisen luokan ja osallistuu uskontoon, koska tuolla ei järjestetä et-opetusta. On siis ilmeisesti ainoa enkä halua että eristyy muista. Ja lapsi on ollut ihan tyytyväinen. Olen ajatellut sen yleissivistävänä. Opettaja ei vaikuta yli-innokkaalta tuputtajalta

 

Lisään vielä että lapsi on osallistunut aina uskonnon opetuksiin ja jumalanpalveluksiin pääsiäisenä esim. On ollut innoissaan noista retkistä, joissa uskonto ei ole ollut se pääasia pikkusille...

 

en usko et poika menee jo eskariin!!en suostu uskomaan.. =D

mut joo, peruskoulussa 8lk käydään muut uskonnot läpi, ja jokainen voi kuvitella kuin pintapuolisesti niitä opetetaan jos oppikirjassa on islamin usko esim tiivistetty yhdelle aukeamalle.Toki opettajasta riippuu kuinka paljon muuta tietoa se kertoo oppilaille.Muistan itsekkin kuinka kiinnosti just noi muut uskonnot ja pettymys nykyiseen 8lk kirjaan oli suuri kun sen käsiini muutama vuosi sitten sain.

meillä oli eskarissa viime vuonna Neidillä muutaman kerran srk järjestämiä hetkiä (pyhäkoulu tms ) mut niitä tosiaan oli 5-6 koko vuonna.

onko esikoulu koulun vai pk yhteydessä? jos pk:n niin silloin varmaankin lapsi voi sen ajan vietää jonkun toisen ryhmän kanssa.

 

Heh, ei me kaikki kirkkoon kuulumattomat olla "pakanoita".

Mun lapset on molemmat siunattu, muttei kastettu. Nuo saavat itse päättää menevätkö ripille tai ottavatko kasteen. Ja juu, osallistuvat uskontokasvatukseen ihan normaalisti. Miksei lapsille voi samalla tapaa kertoa tarinoita Daavidista ja Goljatista, kuin punahilkastakin?


Itse erosin kirkosta kokemuksesta, pidin porukkaa suvaitsemattomana ja sisään päin kääntyneenä. Totesin, että voin raamattua lukea kotonakin.

 

Jos teidän perhe ei kuulu kirkkoon, niin onko lapsi kuitenkin osallistunut uskontokasvatukseen eskarissa? Jos ei, niin kuinka se on hoidettu teillä?

Meillä osallistuvat toimintaan ja esim kirkossakäynteihin. Ei niistä mitään haittaa ole.

 

Kirkossa käyntiä, lisäksi meillä oli kerran viikossa uskonnollinen aamunavaus (voi olla, että nykyisin monessa koulussa on näistä luovuttu).

Niin, kristinuskolla on aika iso osa Suomen historiassa - miksi sitä ei sitten käsitellä osana historiaa, vaan sitä opetetaan nimenomaan uskontona? Huomaatko eron - tarkoitan nimenomaan sitä opetuksen tunnustuksellisuutta. Ja ennen kristinuskoa täällä oli myös uskontoja - luonnonuskonto, shamaani- ja tietäjälaitos, yms. Näitä ei kuitenkaan käsitellä osana maan historiaa, vaikka niitä oli ajallisesti kauemmin kuin kristinuskoa.

Uskonto on osa kulttuuria nykypäivänäkin, se ei ole vain historiaa. Itse olen eronnut kirkosta jo lukioaikana, mutta en kokenut sielläkään uskonnontunteja mitenkään "pakkosyöttönä" tai että niillä olisi yritetty käännyttää.

 

Minä en kyllä ymmärrä miksei lapsen voi antaa mennä muiden mukana ja sitten vanhempana päättäköön itse mihin uskoo. Ei se ainakaan tyhmäksi tee, vaikka uskontoa opiskeleekin, vaikkei Jumalaan usko, päinvastoin! Aina kannattaa sivistää itseään, kun mahdollisuus.

Tässä on nyt vaan sellainen pieni juttu, että se päiväkotien, eskareiden ja koulujen uskontokasvatus ja -opetus on NIMENOMAAN uskontoKASVATUSTA, sen ei edes ole tarkoitus olla luonteeltaan vain yleissivistävää, kuten vaikka historia. Se on verrattavissa siihen, että kouluissa opetettaisiin jotain tiettyä poliittista aatetta - eikä, kuten nyt, jolloin puolueiden pääperiaatteet kahlataan läpi yhteiskuntaopin tms. yhteydessä. Uskonnon opetus nykyisellään ei ole mitään itsensä sivistämistä, koska se on luonteeltaan tunnustuksellista. Tämä on ihan opetussuunnitelmassa. Ja jos vaikka päiväkotiin/eskariin tulee kirkon työntekijä puhumaan uskonnosta ja Jumalasta, niin noin pienten lasten kohdalla pidän sitä aika arveluttavana, en suinkaan "itsensä sivistämisenä".

 

Alkuperäiseen kysymykseen: mun eskarilainen ei osallistu kirkkoreissuille ( ei käynyt ennen eskariakaan kirkossa kuin pari krt alussa). Eskarin uskontoaiheisiin tunteihin saa osallistua.
Vanhemmat lapset ovat osallistuneet uskontotunneille ja käyneet kirkossa pääsiäisenä ( ope ei ole vienytkään useammin kirkkoon- pääsiäisenä on käynti uspenskin katedraalissa). Koululaisilla uskontotunnit ovat ennemminkin yleisisivistäviä kuin paatoksellisia- käyvät läpi eri uskontoja ja puhuvat yleisellä tasolla erilaisisten uskontojen vaikutuksista ihmisiin/ maailmaan/yms.

Se riippuu niin paljon opettajasta millaisia uskontotunnit ovat. Sellainen käsien ristiin laittaminen ja uskonsa tunnustaminen ei oikein istu meidän tapoihimme, joten sellaiseen eivät lapsetkaan osallistu elleivät niin itse halua.

 

[QUOTE="...";26908669]Uskonto on osa kulttuuria nykypäivänäkin, se ei ole vain historiaa. Itse olen eronnut kirkosta jo lukioaikana, mutta en kokenut sielläkään uskonnontunteja mitenkään "pakkosyöttönä" tai että niillä olisi yritetty käännyttää.[/QUOTE]

Historia on kyllä historia ja yhteiskuntatieto. Eikö uskonto nimenomaan kuulu tuonne?

Minusta on aika omituista, että jotkut haluavat väen vängällä tuputtaa omaa uskontoaan toisille sillä verukkeella, ettei siitä nyt mitään haittaa ole. No ei varmasti olekaan mitään haittaa jos opetetaan maltillisesti faktoja, mutta kun ikävän harvoin se sitä on. Minulla on myös kokemuksia rukouksista ja jeesusfaktoista. Yläasteella nykyisen mieheni vanhemmille soitettiin, että häntä epäillään saatananpalvonnasta, kun hän oli kyseenalaistanut opettajan opetuksia. Samainen opettaja "puhui kielillä" meille oppilaille ja sai raivokohtauksen kun istuttiin jooga-asennossa. Vauhkosi koko tunnin "portaaleista pahoihin ulottuvuuksiin". Eikä tämä opettaja mitään potkuja saanut, päinvastoin, uskonnonopettajan yksi vaatimuksista oli kristinuskoon uskominen ja kuuluminen.

Mitä vikaa siinä ET:ssä on? Tai vaikkapa sitten yleisessä uskontotiedossa? Mielestäni nykyaikana nimenomaan vieraiden uskontojen ja kulttuurien opettaminen olisi meidän omaa uskontoamme tärkeämpää. Kulttuurihistoria kuuluu historian tunnille ja uskonnolliset osat voi jättää ihan hyvin kodin ja vapaaehtoisen pyhäkoulun hoidettavaksi.

Ja sitten alkuperäiseen kysymykseen. Meidän tyttö ei ole vielä eskarissa, mutta päiväkodissa on tarjolla pikkukirkko kaikille, ja minun lapseni ovat oikeasti ainoat, jotka eivät siihen osallistu. Enkä ole siellä naama punaisena vaatinut mitään, vaan kun asioista puhuttiin noissa vasu-keskusteluissa ja tämä "uskonnoton" kanta kävi yleisesti esiin, päiväkodista ihan itse ehdottivat, että he kyllä järjestävät muuta ohjelmaa. Meinasin vielä itse, että jos ovat tosissaan ainoat, niin ei se olisi niin paha vaikka osallistuvat, mihin täti sanoi, että kyllä se on heidän asiansa järjestää sitä ohjelmaa eikä minun huolehtia siitä riittävätkö heillä resurssit. Eiköhän sama päde eskariinkin. Olen kyllä ollutkin tyytyväinen tuohon päiväkotiin.

 

Te, joiden lapset eivät osallistu päiväkodin/eskarin uskonnollisiin osioihin (kuten kirkkoon): Millaista ohjelmaa heille on järjestetty sinä aikana?

 

Te, joiden lapset eivät osallistu päiväkodin/eskarin uskonnollisiin osioihin (kuten kirkkoon): Millaista ohjelmaa heille on järjestetty sinä aikana?

Mun lapsi saa sen aikaa olla muun päiväkotiryhmän kanssa päiväkodilla, ulkoilevat, tms.
Eskariryhmä ( sekä viisivuotiaat ) menevät omina ryhmminään kirkkoon, ym. ja pienemmät jäävät päiväkodille. Ainakin mun lapsi on ollut ihan onnessaan saadessaan jäädä pienien kanssa