Kirjoita runo, kiitos =)!

Nostampa tätä vapun kunniaksi =)

 

\

"Katselen mustaan veteen. Näen vain surullisen peilikuvani,
se itkee mustia kyyneleitä. Yksitellen kyyneleet putoavat syvään veteen.
Värjäävät veden vielä tummemmaksi, pikimustaksi."


"Rakasta minua. Pyydä hetkeksi jäämään.
Kosketa minua,
etten tuntisi itseäni turhaksi.
Älä sano etten osaa rakastaa, minä yritän koko ajan."

Ihana, kaunis ja romanttinen :heart: <br><br>

 

Eikö keneltäkään löydy kaunista vappurunoa...kaipaan romanttista runoa nyt

 

Heipä hei =) Kaivoimpa tämän suosikeistani esille taasen :wave:

 

"Naisten välinen ystävyys on luonteeltaan aselepo!"


"Minä en tahdo rakastaa sinua suotta.
Mieluummin lähden pois vuorille jonnekkin,
painan pään kiveen, kuolen."


"Nykyaikainen nuori nainen toivoo, että se oikea mies odottaa,
kunnes hänen vuoronsa tulee!"


"On niin paljon sanottavaa, mutta silmäsi keskeyttävät minut koko ajan."


"Rakkaus on loputonta anteeksiantoa, herkkä katse josta tulee tapa."

 

Entä sitten kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu?
Entä sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin tuuli tuiskuna lunta kun heittää, yhä kätesi löydänkö kädestäin paksu jää vaikka muistoja peittää?

Entä sitten kun päivä jo hämärtyy, se pois viekö elämän uskon?
Entä sitten kun eessämme värjäytyy ranta taivaan jo väreillä ruskon?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu, yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin päivä lopulta mailleen kun vaipuu?

Entä sitten kun lyhenee askeleet, on haaveiden tilalla muistot?
Entä sitten kun silmiin saa kyyneleet nauru lasten ja leikkipuistot?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, kun on kaikki jo sanottu kerran?
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin, se on sun yhden elämän verran.

 

\

Entä sitten kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu?
Entä sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin tuuli tuiskuna lunta kun heittää, yhä kätesi löydänkö kädestäin paksu jää vaikka muistoja peittää?

Entä sitten kun päivä jo hämärtyy, se pois viekö elämän uskon?
Entä sitten kun eessämme värjäytyy ranta taivaan jo väreillä ruskon?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu, yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin päivä lopulta mailleen kun vaipuu?

Entä sitten kun lyhenee askeleet, on haaveiden tilalla muistot?
Entä sitten kun silmiin saa kyyneleet nauru lasten ja leikkipuistot?
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, kun on kaikki jo sanottu kerran?
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin, se on sun yhden elämän verran.

Kaunis :heart: Kiitos tästä :flower:

 

\

Suoleni sait pulppuamaan,
kun runoa aloit kaipaamaan.
Mulla siis on runosuoli,
se ampuu riimejä niinkuin nuoli.
Välillä riimit kyllä ontuu,
yhteen kyllä jotenkin sointuu.
Tuskin kelpaa sulle runo tää,
jonka JF äkkiä kyhää...
Mutta väliäkö sillä,
kiusaan teitä kaikkia muutamalla riimillä.
Viiru terveisiä laittaa,
ruokakin sille taitaisi maittaa.
Viiruhan on siis kissa,
siksi meillä välillä haisee pissa.
Jos on on emäntä ollu laiska,
saattaa myös p a s k a haista....
Kivoja nuo sisäkissat,
kun tekevät laatikkoon pissat.
Varmasti kaikki tykkää ihan hulluna runosta tästä,
lopetan nyt hyvää edes yrittämästä.

Hauska,siitä :flower: Sait minut hymyilemään

 

awwwww, ekalla sivulla oli muisto raskausajasta sen kunniaksi:

Nyt vauva vuoteellaan pymmertää
Unenmaassa jo pienoinen mymmertää
Päivällä haisi kukkakaalinen lasti
Haju vanui ja virttyi äidin sieraimiin asti
On hiivan muisto nyt hämärää utua vain
Tuoksut vaipan kun tunnen mä sieraimissain.

 

Paljaat varpaat vasten asfalttia.
Mieleni tekisi kaatua, sirpaleisiin pudota.
Ja silti jatkan, jatkan vaikka se sattuu.
Tahto on kova, ja siirrän surun,
murheen ja katkeruuden syrjään.
En edes tiedä minne olen matkalla.
Kuljen vain asfalttia pitkin,
kohti asfalttista siltaa,
kohti parkkipaikkaa,
kohti pihaa.
Ja jalat kipeinä, rakoilla, kuljen tieni loppuun asti.

Ja perillä huomaan olevani sittenkin vahva.


tämmönern lyhyt nopeesti värkätty vaan... :ashamed:

 

\

awwwww, ekalla sivulla oli muisto raskausajasta sen kunniaksi:

Nyt vauva vuoteellaan pymmertää
Unenmaassa jo pienoinen mymmertää
Päivällä haisi kukkakaalinen lasti
Haju vanui ja virttyi äidin sieraimiin asti
On hiivan muisto nyt hämärää utua vain
Tuoksut vaipan kun tunnen mä sieraimissain.

Tulipa vauvantuoksuinen olo Kiitos :flower:

 

\

Paljaat varpaat vasten asfalttia.
Mieleni tekisi kaatua, sirpaleisiin pudota.
Ja silti jatkan, jatkan vaikka se sattuu.
Tahto on kova, ja siirrän surun,
murheen ja katkeruuden syrjään.
En edes tiedä minne olen matkalla.
Kuljen vain asfalttia pitkin,
kohti asfalttista siltaa,
kohti parkkipaikkaa,
kohti pihaa.
Ja jalat kipeinä, rakoilla, kuljen tieni loppuun asti.

Ja perillä huomaan olevani sittenkin vahva.


tämmönern lyhyt nopeesti värkätty vaan... :ashamed:

Ei kun hieno, etenkin kun itse viitsii keksiä =) :flower:

 

Ylpeinä me kuljemme
haavojamme peittelemättä
Nöyrinä me polvistumme
kun emme enää löydä, ymmärrä
Vahvoina me nostamme
pudonneet taakat
Heikkoina me tunnustamme
ettemme jaksa enää
Ylpeinä me näytämme
kasvomme kaikille

- Tommy Tabermann

 

Kun en kehtaa omaa tuotantoa laittaa,laitan muutaman itselleni läheisen Saima Harmajan runon:

Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt-


Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi,sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö,iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

Onnellinen ilta
On taivas himmentynyt hentoon sineen,
ja sinenevät varjot hankien,
mut vielä hohtaa katu luminen
heleine lyhtyineen ja unelmineen.
Ma kuljen kekeästi kotiinpäin,
kun hämyyn värähtelee ensi tähti.
Pois kaikki tuska povestani lähti,
ja ilman syytä autuaaksi jäin.
Vain lumen rauha,sinen kuulakkuus,
vain tähden jälkeen vieno tähti uus,
vain tieto: huoneessani lämpimässä
hymyilee ruusu yksin hämärässä,
hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.
Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin?

 

Nyt on hyvin väsynyt äiti tää,
nukutin lastani ja alkoi väsyttää.
Ei enää oikein runosuoni laukkaa,
niin väsyttää tätä äiti raukkaa.
Silti istun mä aina vain tässä,
typeriä täällä lörpöttelemässä.
Ukko on töissä ja lapsi nukkuu,
siksi kai tää äiti aina vaan kukkuu.
Silti en tosiaan taida runoa aikaseksi saada,
ellen ämpärillistä kylmää vettä niskaani kaada.
Voin toki vanhan kokoelmani kaapista kaluta,
jos nyt niitä enää kukaan mahtaa haluta?
Vastaapa siis vaikka yhdellä juulla,
tahdotko jotain järkevämpää multa kuulla?

 

Tummien pilvien takaa
kuu nyt pilkottaa
Hiljaa vettä sataa
mua väsyttää.
En silti unta saa
kun sua aattelen
sadepilvien taakse
terveiset lähettelen.

Hiljaisuus seittiään kutoo
sinut muistan vaan.
Hymysi herkän taion
eteeni välkkymään.
Sitä en unohtaa saata,
nauruskin muistan ain.
Sateessa tasaisessa
kaipuuni kasvaa vain.

Pilvet jo kaikkos,
kuu taas jo loistaa saa.
Maiseman ylle
valoa nostattaa.
Uni jo voittaa
sua vielä muistelen
taakse tuon kaukaisuuden
yön suukon lähettelen.

 

\

Nyt on hyvin väsynyt äiti tää,
nukutin lastani ja alkoi väsyttää.
Ei enää oikein runosuoni laukkaa,
niin väsyttää tätä äiti raukkaa.
Silti istun mä aina vain tässä,
typeriä täällä lörpöttelemässä.
Ukko on töissä ja lapsi nukkuu,
siksi kai tää äiti aina vaan kukkuu.
Silti en tosiaan taida runoa aikaseksi saada,
ellen ämpärillistä kylmää vettä niskaani kaada.
Voin toki vanhan kokoelmani kaapista kaluta,
jos nyt niitä enää kukaan mahtaa haluta?
Vastaapa siis vaikka yhdellä juulla,
tahdotko jotain järkevämpää multa kuulla?

Oikein hauska! Tahdon kuulla lisää, kaivapa vaan vanha kokoelmasi jos vain joskus viitsit :flower: Minä nostelen tätä aina silloin tällöin kaikkien iloksi =)

 

Jäipä hyvä mieli näistä runoistanne taasen, kiitos kovasti :hug: Toivottavasti näistä on muillekin yhtä paljon iloa kuin minulle :heart: <br><br>

 

Nostampa tätä taasen =)

 

Missä ruusut, jos ei siellä,
missä luonto kukoistaa,
missä lempi, jos ei siellä,
ketä sydän rakastaa?

****************************

Rakkaus on kuin yskä:
sitä ei voi kätkeä!

Rakkaus on sisäistä kutinaa,
jota ei voi raapia.

****************************

Laiva lähti kyntämään
meren tummaa pintaa,
täytti kaiho, kaipaus
monen monta rintaa.

****************************

 

Pieni satu

Mä eilenkin näin sen pikku enkelin,
se katseli päin mua
silmin surullisin.
kai taas peilin taa
se ehti piipahtaa.
En milloinkaan saa
sen kanssa jutellakaan.
Minä tiedän miksei se
puhu kellekään,
vaikka aina seuraakin
surusilmillään.
Se on onneton, kun joku häijy on.
Jos äksyile en, niin ehkä
näkisin sen.
Mä huomenna nään
sen pikkuenkelin,
leikkimään sen kanssani saan.

-Sauvo Puhtila

***********************************

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas pitkän päivän myötä,
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin taivaanmaan.
Ja pienellä pilvenhattaralla,
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.

-Elina Karjalainen

************************************

Ota kädestä kiinni, enkeli,
ohjaa mun tieni mainen,
tule aina turvaksi vierelleni
olen yksin niin harhailevainen.

Nyt kun menen nukkumaan,
anna enkeleitä,
unimaani siunaamaan
koko perhe peitä.

Älä säiky tuskaa, vaivaa,
ylpeänä tiesi raivaa,
taivaan enkeliit
ohjaa laivaa.

Kun huoli hiipi sydämees,
ja toivon tummentaa,
niin enkeli saapuu luo
ja avun ojentaa.

Unten maille matka kulkee,
uni lapsen silmät sulkee,
nuku suojass enkelten,
he suojana on lapsosen.

Enkeli ohjaa, lapsi, sun tiesi
kun kuljet maailman rantaa.
Läpi huolien, päivien vaikeiden
hän siivillä vahvoilla kantaa.

Vaikka sä kulkisit
maailman rantaa
ja pelko mielessä oisi,
suojelusenkeli siellä sua kantaa,
hän siipeinsä suojaan
sun toisi.

Oi enkeli valkea, pieni
mua seuraa sä ainiaan,
käy kanssani lapsuudentieni
ja vie ulos maailmaan.

 

Pilvistä ja tähdistä

Taivaan enkelit varmaan luulee,
kun katsovat maata öistä,
että oikeita tähtiä täynnä on maa
kun lampuista, lyhdyistä, kynttilöistä
valot pimeään yöhön tuikahtaa

- Kaija Pakkanen

*************************************

Ei edes yöllä metsässä
voi olla pilkkopimeää.
Valoa hohtaa siell.
En näe, mutta selvästi
sen tunnen: hyvä enkeli
on vierelläni tiellä.
Näin yhtä jalkaa astutaan
varoen, askel kerrallaan.
Turvassa, käsikkäin
käymme kotiin päin.

**************************************

Suojelusenkeli

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt' ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei kädessä enkelin ois
jos käsi ei kädessä enkelin ois.

 

Kevyt nosto ennen nukkumaan menoa Kauniita unia :wave:

 

Täällä taas öitäni istun ja mietin
miksi niin kauan kaikkea p*skaa siedin,
ei menneisyyttä muuttaa voi, vaikka
sieluni sitä kapinoi.
Vanhat haavat vuotaa saa,
kai sekin loppuu aikanaan.
Siihen tuntuu olevan niin pitka matka vaan,
että sekin ihan ahdistaa.
Jos elämä olisi yksi taiteenlaji
kai sille olisi oma juhlasali,
mutta täällä me onnettomat tietämme kuljetaan
ja nyt silmämme suljetaan.
Tämä on sekava runo sulle,
älä siitä suutu mulle.
Eipä tämä omakaan pää niin järjestyksessä oo,
että se on nyt soronoo!

 

\

Täällä taas öitäni istun ja mietin
miksi niin kauan kaikkea p*skaa siedin,
ei menneisyyttä muuttaa voi, vaikka
sieluni sitä kapinoi.
Vanhat haavat vuotaa saa,
kai sekin loppuu aikanaan.
Siihen tuntuu olevan niin pitka matka vaan,
että sekin ihan ahdistaa.
Jos elämä olisi yksi taiteenlaji
kai sille olisi oma juhlasali,
mutta täällä me onnettomat tietämme kuljetaan
ja nyt silmämme suljetaan.
Tämä on sekava runo sulle,
älä siitä suutu mulle.
Eipä tämä omakaan pää niin järjestyksessä oo,
että se on nyt soronoo!

jotain surullista on tapahtunut Sinulle, olen pahoillani :hug: jaksua kovasti Sinulle :heart: