Kiitos taasen :hug:Alkuperäinen kirjoittaja 20.12.2005 klo 20:07 Sleepyhead kirjoitti:Suru
Läpinäkyvä kristallinkirkas hetki tuhansien muiden joukossa
ikuisesti mieleenpainuva. Muisto kurkottaa äärettömyyttä, kosteat posket maahan painuneina.
"Rakkauteni sinuun on pimeä näyttämö edessäni.
Siellä tanssivat kaipauksen ja surun kyyneleet loputonta tanssiaan.
Raikuvat aplodit kaikuvat korviini ja tanssijat hukkuvat tuskaansa!"
"Tunnetko vapauden? Perhonen taskussasi.
Minulta se lensi pois."
"Hiljaisena minä otin vastaan kaikki ilkeydet ja lyönnit.
Se oli luonnollista."
"Elämä on juuri sitä, että juuri kun tuntee olevansa koossa,
sitä hajoaa tuhansiksi palasiksi."
"Sinä viilsit ja itkien puhalsin sinut pois.
Tiedätkö, teit puutarhasta kipeän kaktuksen..."
"Petyin ihmisluontoon, kun totesin sen liian paljon omani kaltaiseksi!"
Tässä muutama runo.... aika synkkiä näytti tulevan... sori...
ei vaan oo paras mahdollinen fiiliskään...
Mutta jospa O.C ja sauna senkin parantaisi!
Arvasin että oli omasta elämästä, se tuntui niin aidolta =)Alkuperäinen kirjoittaja 20.12.2005 klo 23:58 black-velvet kirjoitti:Kuin pohjoistuuli, tuli rasitus taloomme.
Sen aiheutti luulo, että lämpiäis automme.
Kun iski kylmyys, auto oli kuin pakastin,
niin ehdin jo unohtaa, että sinua rakastin...
Nyt iskee väsymys, peti kutsuu kuin seireeni
sinä nukahdit odottaessasi mua viereesi.
Jauhaa teevee, ei mitään tuu sieltäkään.
Täytyy varmaan tulla viereesi nukkumaan.... :heart: :heart: :heart:
Ps: tää oli sit tosielämästä....äkkiä vetästy...