Tässäpä illan iloksi pohdittavaa:
1) Minä olen oikeastaan aina halunnut olla rauhassa. Olen halunnut vain, että minua rakastettaisiin, että kaikki olisi hyvin ja että asiat sujuisivat hankaluuksitta. Olen halunnut elää mukavasti, katsella elokuviani ja lueskella kirjojani ja olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Pitkään elinkin sellaista elämää, enkä voinut kuvitellakaan että asiat olisivat jotenkin toisin.
2) Kaikki on mahdollista. Mummon hautajaisissa käsitin, että mitä tahansa hirveätä saattoi tapahtua. Oli elokuun loppu, ja mummolan takametsä oli yhtä puolukkamattoa. Rakastin mummon tekemää punaista mannapuuroa. Äiti ei millään saanut siitä yhtä hyvää, ja omastani tuli joko kokkareista tai liian makeaa. Istuin kirkossa. Itketti.
3) I'd never given much thought to how I would die -- though I'd had reason enough in the last few months -- but even if I had, I would not have imagined it like this.