[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29211888]Olen kuullut tosi monen naisen sanovan, etteivät alun alkaen olleet ollenkaan kiinnostuneita "elämänsä miehestä" vaan tämän kaverista tms. Mies sitten onnistui piirityksellään herättämään naisen kiinnostuksen, ja pintaa raaputtamalla paljastuikin se elämän rakkaus. Miksei tämä onnistuisi myös, kun aktiivinen osapuoli on nainen? Ei kai jokainen mies halua metsästää ja pelata pelejä.
Mielenkiintoista, kuinka moni tässä ketjussa haluaa tyrmätä ap:n lähestymisyritykset, olipa tarina sitten totta tai ei. Mikä saalistavassa naisessa herättää niin suurta vastenmielisyyttä toisissa naisissa? Apua, onko Laasanen sittenkin oikeassa?[/QUOTE]
Vaikka tosiaan se mitä AP tähän kirjoitti kovasti kuulostaa siltä, että mies ei tosiaan ole yhtään kiinnostunut, niin joskus se kiinnostus tosiaan voi herätä sillä piirityksellä. Ei tosin aina ja useammin varmaan ei, mutta on niitä toisenlaisiakin tarinoita.
Kuten omani. Mies on todella kiltti, eikä vain oikein osaa sanoa ei. Lyhyehkön seurustelun jälkeen, hän sai todettua, että ei ole minusta kiinnostunut, mutta minä olin ehtinyt häneen todella pahasti ihastua, joten en huolinut eitä vastaukseksi. Yli puolivuotta ahkerasti piiritin miestä, jonka jälkeen aloimme uudelleen seurustella.
Olemme nyt naimisissa ja meillä on lapsia ja useita yhteisiä vuosia takana. Mies on aivan unelma puoliso (osallistuu kotitöihin, hoitaa lapsia, hemmottelee minua) ja osoittaa sekä teoin että sanoin, että rakastaa minua. Ollaan usein puhuttu noista seurustelun alku ajoista ja mies on todennut, että jossain vaiheessa vaan huomasi kuitenkin viihtyvänsä kanssani todella hyvin ja on kasvanut rakastamaan minua todella paljon.