Joskus piiritys auttaa
Et sit varmaan koskaan ole itse ollut todella ihastunut tai rakastunut. Ei se ole helppoa luovuttaa, jos toinen antaa riittävän epäselviä signaaleja että pystyy pitämään toivoa yllä.Minä en kyllä haluaisi, että oma mieheni olisi omani siksi, että sain hänet piirittämällä..
Mutta tapansa kullakin.
Itse en kehtaisi piirittää ketään noin kauan. Jos rakkautta ei ole molemmilla heti, en lähde väkisin sitä jahtaamaan. Mutta näköjään meitä on moneen junaan.
Tulee vaan se pelko mieleen, että jos mies on "piirittämällä" napattu, mitäs sitten kun mies oikeasti rakastuu johonkin ihmiseen ensisilmäyksellä. Se voi olla menoa sitten...
Ja ei missään parisuhteessa olla enää kemiallisesti toiseen ihastuneita/rakastuneita monen vuoden jälkeen. Tahdosta se on kiinni niilläkin, jotka on ihan päättömästi rakastunut alkujaan.
Toki minäkin olen tuon huolen miehelle esittänyt, että kun ei alkujaan minuun palavasti rakastunut, niin mitäs jos rakastuu johonkuhun muuhun, miehen vastaus tähän on sisällöltään tämä: "Rakastan sinua ja olen sinun kanssa onnellinen. Meillä on ihana perhe, enkä luopuisi tästä mistään hinnasta. Jos ihastuisinkin johonkuhun, niin aktiivisesti olisin tekemättä sille mitään ja panostaisin meidän parisuhteeseen."
Ja näin se on kaikissa suhteissa. Aina voi ihastua toiseen, kyse on siitä antaako sen tunteen viedä vai ei. Ei millään lailla alkaneessa suhteessa kannata murehtia tulevasta.