Olen miehelle kakkonen ja korvattavissa

Olemme olleet reilut pari vuotta yhdessä, on yhteinen kotikin. Mieheni on jäänyt kiinni asioiden salailusta ja on rajannut minut elämästään ulkopuolelle todella monta kertaa. Lisäksi hän on jäänyt kiinni salaviestittelystä nuoren naisen kanssa ja kiinni jäätyään vielä pohdiskeli ääneen minulle, kannattaakohan hänen lähteä kokeilemaan, kun heillä on ikäeroakin.. Olin tyrmistynyt.

Jos ei olisi yhteistä kotia ja asuntolainaa olisin ottanut tavarani ja häipynyt. Sitä vastoin kävimme parisuhdeterapiassa, mutta en kokenut siitä hyötyä meille. Otimme uuden puhtaan alun keväällä, mutta jo parin kuukauden jälkeen mies jäi kiinni taas valehtelusta ja hän puhuu minulle aika epäkunnioittavasti. Hän harmitteli yhtenä viikonloppu-iltana tv:tä katsoessamme, ettei mennyt treffeille jonkun naisen kanssa. Mitä ihmettä tämä on?!?! Siitä alkoi taas uusi kriisi, en vain pysty enää vastaanottamaan tällaista puhetta yhtään tämän enempää. Tunnen itseni niin arvottomaksi ja aina tuntuu olevan mielenkiintoisempaa tarjolla jossain muualla.

Mies myönsi, ettei ole ollut täysin sitoutunut (kuten käytöskin kertoo) ja olen ollut hänelle toisarvoinen monessa tilanteessa. Koen, että minua on huijattu yli kahden vuoden ajan. Nyt mies anelee uutta mahdollisuutta näyttääkseen, että asiat muuttuu ja voisi osoittaa, kuinka tärkeä hänelle olen. Osa minusta miettii, jospa sittenkin asiat muuttuisi, iso osa minusta kokee ahdistusta, millaista elämä enää yhdessä olisi, kun ei ole luottamusta ja jos koko ajan joutuu epäilemään, sehän on todella raskasta. En halua elää sellaistakaan elämää.
Miten päästä edes yli, että on ollut koko suhteen kakkonen, ei riittävä eikä riittävän hyvä ja kiinnostava, eikä tarpeeksi viehättävä, vaikka itse on antanut kaikkensa? Enhän minä tästä muuksi muutu ja nytkö sitten yhtäkkiä kelpaisinkin?!

 

Hei se asunto on vain kasa tiiliä. Et voi jäädä tuollaiseen epäkunnioittavaan ja epäluotettavaan suhteeseen vain asunnon vuoksi. Mieti nyt kyseessä on sinun ainutlaatuinen elämäsi joka menee hukkaan ja näivertää itsetuntosi. Mars pankkiin keskustelemaan ja hoitamaan asiat kuntoon, että pääset lähtemään.

 

Olemme olleet reilut pari vuotta yhdessä, on yhteinen kotikin. Mieheni on jäänyt kiinni asioiden salailusta ja on rajannut minut elämästään ulkopuolelle todella monta kertaa. Lisäksi hän on jäänyt kiinni salaviestittelystä nuoren naisen kanssa ja kiinni jäätyään vielä pohdiskeli ääneen minulle, kannattaakohan hänen lähteä kokeilemaan, kun heillä on ikäeroakin.. Olin tyrmistynyt.

Jos ei olisi yhteistä kotia ja asuntolainaa olisin ottanut tavarani ja häipynyt. Sitä vastoin kävimme parisuhdeterapiassa, mutta en kokenut siitä hyötyä meille. Otimme uuden puhtaan alun keväällä, mutta jo parin kuukauden jälkeen mies jäi kiinni taas valehtelusta ja hän puhuu minulle aika epäkunnioittavasti. Hän harmitteli yhtenä viikonloppu-iltana tv:tä katsoessamme, ettei mennyt treffeille jonkun naisen kanssa. Mitä ihmettä tämä on?!?! Siitä alkoi taas uusi kriisi, en vain pysty enää vastaanottamaan tällaista puhetta yhtään tämän enempää. Tunnen itseni niin arvottomaksi ja aina tuntuu olevan mielenkiintoisempaa tarjolla jossain muualla.

Mies myönsi, ettei ole ollut täysin sitoutunut (kuten käytöskin kertoo) ja olen ollut hänelle toisarvoinen monessa tilanteessa. Koen, että minua on huijattu yli kahden vuoden ajan. Nyt mies anelee uutta mahdollisuutta näyttääkseen, että asiat muuttuu ja voisi osoittaa, kuinka tärkeä hänelle olen. Osa minusta miettii, jospa sittenkin asiat muuttuisi, iso osa minusta kokee ahdistusta, millaista elämä enää yhdessä olisi, kun ei ole luottamusta ja jos koko ajan joutuu epäilemään, sehän on todella raskasta. En halua elää sellaistakaan elämää.
Miten päästä edes yli, että on ollut koko suhteen kakkonen, ei riittävä eikä riittävän hyvä ja kiinnostava, eikä tarpeeksi viehättävä, vaikka itse on antanut kaikkensa? Enhän minä tästä muuksi muutu ja nytkö sitten yhtäkkiä kelpaisinkin?!

Vaikuttaisi siltä, että olet traumasiteessä. Googlaa "traumaside", jos et tiedä, mitä se tarkoittaa. Sun on lähdettävä ja vähän äkkiä tuosta pois! Kuten jo edellinen sanoi, niin mene pankkiin yksinäsi keskustelemaan tilanteestasi. Ja muista, että tuo ei ole rakkautta mieheltäsi. Suhteenne tulee tuhoamaan sinut, jos et lähde nyt!

Itsekin olen ollut traumasiteessä. Tunsin riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta jatkuvasti...En voi kertoa enempää, ettei joku tuttu tunnista.

 

Entä jos myy asunnon ja maksaa sillä lainan, vai siirtyykö laina seuraavalle jos on taloyhtiön. Eri asuntoon eri maksut tai systeemi. Ei kannata pitää yhteisiä lainoja ainakaan tai pitää samaa taloutta. Asuminen erillään voisi olla helpotus. Jos henkilöön ei voi luottaa ja olet kärsinyt jo asioista, on vaikea tehdä päätöstä että jatkaisi, koska ei ole mitään takuuta - paitsi ne aiemmat ikävät kokemukset. Joillakin tuuli heiluttaa huulia lupauksissa. Miksi nyt olisi toisin? Entä jos hän taas muuttaa mieltään ja joku nuorempi kiinnostaa, menot ja naiset. Ei kauhean vakaalta systeemiltä kuulosta. Juoko tai työkuvioita, nollailua?