Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

"vieras"
[QUOTE="vieras";27047897]Entäs kun seurakuntien näkemykset ovat ristiriitaisia ja jokainen pystyy tempaisemaan Raamatusta pari lausetta omaansa tukemaan? Heitätkö noppaa ja valitset sen seurakunnan, jolle lankeaa isompi luku?[/QUOTE]

Raamatussa on neuvoja miten uskovainen voi tunnistaa hyvä seurakunnan ja luotettavan papin, eli hyvän paimenen.
 
"vieras"
Ei se kylla ole kauhean viisasta uskoa juuri ketaan , vaan ota itse asioista selvaa.
Jokainen opettaa niinkuin heita on opetettu.
En nyt kuitenkaan halua sanoa , etta kukaan haluais valehdella noissa asioissa.
Vaan sanotpa kuitenkin.

Tuon logiikan mukaan mitään seurakuntaa ei siis pitäisi olla olemassakaan. Jokaisen pitäisi lukea ja tulkita Raamattua yksin, ja jokainen tulkinta on yhtä oikea.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27048107]Raamatussa on neuvoja miten uskovainen voi tunnistaa hyvä seurakunnan ja luotettavan papin, eli hyvän paimenen.[/QUOTE]

Miksi sitten kaikki uskovaiset eivät ole saman seurakunnan jäseniä ja luota samaan pappiin? Vai ovatko kaikki toisistaan poikkeavat seurakunnat sittenkin oikeassa? Sinäkö määrittelet mikä on hyvä seurakunta ja mikä ei? Ovatko väärään tietämättään eksyneet matkalla helvettiin?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27048099]Millainen taivas se on, jossa jokainen istuu tyynenä kuin viilipytty sellaisen vieressä, joka teki häntä kohtaan suurta vääryyttä? Aivopesua ja suorastaan lobotomiaahan se on jos pakotetaan unohtamaan osa elämästään.[/QUOTE]

Lobotomian lisäksi ylösnousuun liittyy fyysinen silpominen jonka yhteydessä ihminen mm. luopuu sukupuolielimistään. Maallisesta näkökulmasta tämä on väärin mutta jos ajattelet taivas-konseptia vähän laajemmin ymmärrät miksi tämä on välttämätöntä ikuisen rauhan ja täydellisen Jumalallisen yhteyden saavuttamiseksi.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27048145]Miksi sitten kaikki uskovaiset eivät ole saman seurakunnan jäseniä ja luota samaan pappiin? Vai ovatko kaikki toisistaan poikkeavat seurakunnat sittenkin oikeassa? Sinäkö määrittelet mikä on hyvä seurakunta ja mikä ei? Ovatko väärään tietämättään eksyneet matkalla helvettiin?[/QUOTE]

Seurakunnan valinta vaikutaa lähinnä siihen miten haluaa elää oman maallisen elämän ja miten saavuttaa oman henkilökohtaisen mielenrauhan. Raamatussa ei ole sellaisia elämänohjeita joita rikkomalla joutuu helvettiin koska kaikki synnit on annettu anteeksi. Seurakunnan valinta ei näin voi johtaa helvettiin niin kauan kun seurakunnan toiminta perustuu Jeesususkoon.
 
[QUOTE="vieras";27048110]Vaan sanotpa kuitenkin.

Tuon logiikan mukaan mitään seurakuntaa ei siis pitäisi olla olemassakaan. Jokaisen pitäisi lukea ja tulkita Raamattua yksin, ja jokainen tulkinta on yhtä oikea.[/QUOTE]Ma tarkoitan , etta jos ma kerron sulle jotain niin ymmarran sen mun tavalla ja sina sen sun tavalla ja ne eivat valttamatta ole yks ja sama.
Timppa ei edes ymmatta mita KAIKKIVALTIAS tarkoittaa , mutta luulisin , etta sina sen tiedat. Got my point?
 
"vieras"
[QUOTE="...";27047967]No näinpä se on. Hienosti oivallettu![/QUOTE]

Vapaata tahtoa ei siis oikeasti olekaan, vaan jokaisen teon takana on joko Jumala tai saatana teon laadusta riippuen?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27048207]Seurakunnan valinta vaikutaa lähinnä siihen miten haluaa elää oman maallisen elämän ja miten saavuttaa oman henkilökohtaisen mielenrauhan. Raamatussa ei ole sellaisia elämänohjeita joita rikkomalla joutuu helvettiin koska kaikki synnit on annettu anteeksi. Seurakunnan valinta ei näin voi johtaa helvettiin niin kauan kun seurakunnan toiminta perustuu Jeesususkoon.[/QUOTE]

Miksi teillä on niin erilaisia näkemyksiä tuosta? Kuten ketjussa on kuultu: yhden mukaan pelkkä Jeesususko riittää pelastamaa, aivan sama miten paljon syntiä tekee. Tärkeää on usko. Toisen mukaan pitää myös elää ns. hyvä elämä uskon lisäksi. Usko ei siis riitä pelastamaan. Kenen sanaan tässä pitäisi luottaa ja miten on mahdollista, että samaan uskontoon ja sen haaraan kuuluvilla (oletan, että kukaan vastanneista ei ole esim. katolinen tai amish) on näin erilaiset näkemykset niinkin tärkeästä asiasta kuin sielun pelastuminen?

Sinun mukaasi seurakunnan valinta ei ole niin hirvittävän tärkeää, tärkeintä on se että on itse tyytyväinen. Toisen mukaan osa seurakunnista ja papeista opettaa väärin ja on kenties perkeleen vallassa. Kuka on oikeassa?
 
"vieras"
Ma tarkoitan , etta jos ma kerron sulle jotain niin ymmarran sen mun tavalla ja sina sen sun tavalla ja ne eivat valttamatta ole yks ja sama.
Timppa ei edes ymmatta mita KAIKKIVALTIAS tarkoittaa , mutta luulisin , etta sina sen tiedat. Got my point?
Eli uskoa voi monella tavalla ja kaikilla tavoilla pääsee taivaaseen? Miten on reilua, että Raamattua vain noin niin kuin yleislinjoilla seuraava pääsee taivaaseen samalla tavalla kuin se, joka noudattaa jokaista käskyä? Jos esimerkiksi luterilaiset ja jehovat kerran pääsevät samaan taivaaseen (samaan Jumalaan ja Jeesukseen kun uskovat), kumman taivas se on?

Tiedän kyllä mitä sana tarkoittaa. Mitään todisteita kaikkivaltiaan läsnäolosta en kyllä ole löytänyt.
 
"Uskis"
En jaksa lukea koko ketjua. Mutta onko yleistäkin, että uskossa olevat tuomitsevat toisten uskot, jos se on heidän mielestään vähänkään vääränlaista? Sanovat jopa, että sinun uskosi on suoraan paholaisesta. Jos siis toisenkin usko perustuu samoihin perusjuttuihin kuin toisenkin, mutta uskoo vaikka johonkin juttuun/ilmiöön josta ei raamatussa kerrota mitään.

Minä en tuota vaan ymmärrä.Kun uskovanhan pitäisi rakastaa lähimmäisiään ja olla suvaitsevaisia. Silti ainakin moni minun tapaamani on kaikkea muuta.

Ja itsekin uskon Jumalaan syvästi, mutten ole kaikilta "opeiltani" ihan samanlainen kuin monet uskovat, vaan uskon joidenkin asioiden osalta vaihtoehtoisemmin.

Minua vaan jotenkin ottaa päähän kun uskovat ovat heti helvettiin toivottamassa.
Moi Suzie. Viittaatko tällä "uskovat teilaavat toisen uskon" johonkin tiettyyn tämän ketjun kohtaan, new age tms?
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27051740]Miksi teillä on niin erilaisia näkemyksiä tuosta? Kuten ketjussa on kuultu: yhden mukaan pelkkä Jeesususko riittää pelastamaa, aivan sama miten paljon syntiä tekee. Tärkeää on usko. Toisen mukaan pitää myös elää ns. hyvä elämä uskon lisäksi. Usko ei siis riitä pelastamaan. Kenen sanaan tässä pitäisi luottaa ja miten on mahdollista, että samaan uskontoon ja sen haaraan kuuluvilla (oletan, että kukaan vastanneista ei ole esim. katolinen tai amish) on näin erilaiset näkemykset niinkin tärkeästä asiasta kuin sielun pelastuminen?

Sinun mukaasi seurakunnan valinta ei ole niin hirvittävän tärkeää, tärkeintä on se että on itse tyytyväinen. Toisen mukaan osa seurakunnista ja papeista opettaa väärin ja on kenties perkeleen vallassa. Kuka on oikeassa?[/QUOTE]

Tästä usko pelastaa / teot pelastaa -jutusta on olemassa oikein hyvä kohta Raamatussa. Nuo molemmat on siis totta, yhden asian käänteisiä puolia.

Sillä hetkellä kun joku tulee uskoon, niin siinä ei vaadita, eikä siinä saa esittää Jumalalle hyviä tekoja. Usko ja pelastus tulee ilmaiseksi sille, joka sitä haluaa ja pyytää.
Mutta (taas se mutta). Uskon täytyy tuottaa hedelmää. Jos se usko Jeesukseen ei koskaan näy tekoina, niin silloin on jotain vialla, sitten se laiskottelu vaikuttaa siihen uskoonkin näivettävästi.

Vertauskohtana avioliitto: ei riitä se, että sanomme puolisollemme kirkossa "tahdon" vaan se rakkaus pitää näkyä tekoina elämän loppuun asti. Joka ei koskaan tee mitään avioliittonsa eteen niin voi sanoa että ei häntä oikein kunnon puolisoksi voi laskea, ja se avioliitto on lähes kuollut.

Mutta uskovanakaan niitä tekoja ei saa tehdä pelastumisen takia, eli motiivit on oltava kunnossa. Uskovatkaan ei loppupelissä pelastu kuin lahjaksi saadun uskon kautta. Oikeita motiiveja hyville teoille on rakkaus Jeesukseen, tämä on oltava ykkösenä. Sitten rakkaus muihin ihmisiin, plus se että joskus on hyvä ja pakko tehdä hyviä ja oikeita juttuja vaikkei millään jaksaisi. Näistä kahdesta viimeksimainitusta on meillä kaikilla, sekä ei-uskovilla että uskovilla kokemusta. Jokainen meistä auttaa jotakuta vaikka itseä väsyttäisi tms.

Jumala vaikuttaa ja mahdollistaa kaiken, ihan uskovan tahtoelämästä lähtien. Uskovilla on monesti kausia jolloin se rakkaus Jeesukseen ei kukoista, ja ei jaksaisi/viitsisi tehdä mitään hyvää. Silloin voi rukoilla sitä, että täyttyisi Jeesuksen rakkaudella -> se rakkaus heijastuu siihen miten kokee muut ihmiset -> niille ihmisille haluaa tehdä hyvää.

Fil. 2:13

...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä TAHTOMISEN että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jos en tahdo tehdä mitään hyvää kellekään, niin voin rukoilla että Jumala antaa sitä tahtoa. Voin rukoilla sitä, että Jumala vahvistaa sitä tahtoani, eli tulee ihan uutta päättäväisyyttä arkiasioihin ja hyvän tekemiseen.


- Niin, se raamatunkohta missä puhutaan siitä, että usko yksin pelastaa, ja samassa todetaan että uskon hedelmiäkin vaaditaan:
Jaak.2:14-22
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
 
"vieras"
[QUOTE="Uskis";27053492]Sillä hetkellä kun joku tulee uskoon, niin siinä ei vaadita, eikä siinä saa esittää Jumalalle hyviä tekoja. Usko ja pelastus tulee ilmaiseksi sille, joka sitä haluaa ja pyytää.[/QUOTE]

Kannattaa siis viivästyttää uskontuloa mahdollisimman paljon. Optimitilanne on tulla uskoon vasta viimeisen elinvuoden aikana jolloin ehtii elää täyden elämän täynnä lihan nautintoja.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27051740]Sinun mukaasi seurakunnan valinta ei ole niin hirvittävän tärkeää, tärkeintä on se että on itse tyytyväinen. Toisen mukaan osa seurakunnista ja papeista opettaa väärin ja on kenties perkeleen vallassa. Kuka on oikeassa?[/QUOTE]

Ehkä kaikki ovat oikeassa. Jos tuo mielenrauhaa ajatella että väärin opettavat ovat perkeleen vallassa niin se voi olla oikea tapa ajatella. Usko on loppujen lopuksi hyvin henkilökohtainen juttu jossa yksilö pyrkii saavuttamaan mielenrauhan. Raamatusta ja pappien puheista voi olla apua, mutta se lopullinen mielikuva ja ajattelutapa mikä tuo rauhan tunteen on aina oman mielen tuotos.
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27053873]Kannattaa siis viivästyttää uskontuloa mahdollisimman paljon. Optimitilanne on tulla uskoon vasta viimeisen elinvuoden aikana jolloin ehtii elää täyden elämän täynnä lihan nautintoja.[/QUOTE]

Mistäs tiedät että näet vielä huomisenkin päivän?
Ja tämä ei ole mitään pelottelua, vaan herättelyä realismiin. Joka päivä äkkikuolema kohtaa jotakuta sun paikkakunnallasi.
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27053873]Kannattaa siis viivästyttää uskontuloa mahdollisimman paljon. Optimitilanne on tulla uskoon vasta viimeisen elinvuoden aikana jolloin ehtii elää täyden elämän täynnä lihan nautintoja.[/QUOTE]

Uskoontuloa kannattaa jouduttaa mahdollisimman paljon. :) Jotta pääsee elämään ihanaa, täyteläistä elämää. Jos jonkun uskovan elämästä Jumala onnistuu karsimaan kaiken synnin pois, niin lopputulos ei ole joku lobotomian käynyt nunna/munkki jolla on kalsea hymy kasvoilla ja hullu kiilto silmissä, vaan Jumalan antamista lahjoista (ihmiset, työ, harrastukset, luonto, terveys,koti, puutarha, ruoka jne.) ja Jeesuksesta/uskosta iloitseva, jopa reteä ihminen.

Siis, jos on tavissuomalainen. Mutta vaikka olisi neliraajahalvaantunut tai vankilan vanki, niin Jeesus uudistaa elämän.
 
"Uskis"
Vielä tuosta Jumalan suunnitelmasta: se Jumalan tarkoittamalla paikalla oleminen ei tarkoita aina mitään jetset -elämää. Joku sairaus voi olla Jumalan tarkoittama, jossain ankarassa työyhteisössä työskenteleminen oleminen voi olla sitä (jos ei ole mielenterveys uhattuna). Jonkun on tehtävä kaupungin likaviemärin huolto ja jonkun toisen oltava yövartijana.
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27051740]Miksi teillä on niin erilaisia näkemyksiä tuosta? Kuten ketjussa on kuultu: yhden mukaan pelkkä Jeesususko riittää pelastamaa, aivan sama miten paljon syntiä tekee. Tärkeää on usko. Toisen mukaan pitää myös elää ns. hyvä elämä uskon lisäksi. Usko ei siis riitä pelastamaan. Kenen sanaan tässä pitäisi luottaa ja miten on mahdollista, että samaan uskontoon ja sen haaraan kuuluvilla (oletan, että kukaan vastanneista ei ole esim. katolinen tai amish) on näin erilaiset näkemykset niinkin tärkeästä asiasta kuin sielun pelastuminen?

Sinun mukaasi seurakunnan valinta ei ole niin hirvittävän tärkeää, tärkeintä on se että on itse tyytyväinen. Toisen mukaan osa seurakunnista ja papeista opettaa väärin ja on kenties perkeleen vallassa. Kuka on oikeassa?[/QUOTE]

Seurakunnan valintaan vaikuttaa monia muitakin juttuja kuin usko. Siis, se Jeesus-usko on oltava opissa, mutta muutoin Jumala johdattaa ihmistä tämän itsensäkin mukaan. Jotkut tykkäävät reippaammasta menosta ja suorasta tekstistä, ja he saattavat valita hellarit. Joku taas arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta ja heidät löytää sitten luterilaisesta.

Ja joissain kirkoissa se näkyvin ja suurin osa seurakunnan elämästä voi olla hyvin liberaalia tai ulkonaisiin seikkoihin keskittyvää (jyhkeät kultakoristeet, kaavut jne.) tai vaikkapa katolisessa jopa jotain epämääräistä lisukeoppia (onko Maria-usko ihan nyt varmasti raamatullista?) mutta sitten esim. luterilaisessa ja katolisessa vaikuttaa uudestisyntyneiden uskovien porukka, jossa uskoontulleet viihtyvät. Se Jeesus-usko yhdistää.
 
"Uskis"
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen äiti;27047132:
Tuo kuulostaa miusta lohduttavalta ja järkevältä mitä kirjoitit. Mie kun tulin uskoon niin koin sen niin lohduttavana että mie syntisenä saan tulla suuren Jumalan tykö ja Hän varmasti miut armahtaa ja pelastaa ilman vaatimuksia. Mutta siel seurakunnassa sitten sain tosiaan kokea tuon "et ole uskossa jos et parane" vaikka kovin yritin uskoa paranemiseenkin. Ja se vaatimus alkoi mua ahdistaa samoin se että aina pitää ylistää tanssien ja vapautua enemmän kun mie väsyin ja olisin halunnut vaan istua ja kuunnella sanaa. Se touhu alkoi mua pelottaa mutta mie ajattelin että olenko mie vaan joku paheksuttu uskonnollinen kun osaa vapautua. Mutta mie vaan aloin siel kaipaamaan sitä mummoni rauhaa ja seurakuntaa jossa lapsena kanssansa kävin.
Niin...ylistysmusiikki on ihanaa, se luo uskonmyönteistä ilmapiiriä jne. Ja Taivaassa ylistetään paljon.
Mutta niin kauan kun me eletään täällä syntiinlangenneessa maailmassa, me tarvitaan muunlaisiakin kristillisiä lauluja: lohduttavia, kaipaavia, uskovan taisteluja kuvaavia, synnistä varoittavia, Jumalan luomistyöstä kertovia, evankelioivia ym. lauluja. Tää on mun mielipide, mutta ehkä ylistysmusiikin tulisi olla karismaattisissakin vain yksi kristillisen musiikin laji, ei ainoa laji.

No, näin luterilaisena tekee mieli sanoa, että luterilaiset taas häviävät vapaille ja karismaattisille suunnille siinä, että meillä ei ole oikein minkäänlaista karismaattisuutta, ei opeteta armolahjoista tai ihmeisiin uskomisesta. Ollaan vähän niin kuin toinen ääripää.

Mutta vaikka jokasunnuntainen jumalanpalvelus on vähän kankea, niin se tapahtumien järjestys on hyvin mietitty: heti ensi alkuun on synnintunnustus (saa heitettyä syntinsä ja taakkansa pois), sitten synninpäästö. Moni tulee seurakunnan tilaisuuteen kiireiden keskeltä, taakkojensa ja syntiensä kanssa, ja ehkä siinä heti alkuun ei ole hyvä ottaa tunnin reipasta ylistysmaratonia vaan ihan rauhoittua ja laskea kuormat ristin juurelle.
Sitten jumalanpalveluksessa on saarna, ja lopuksi ylistys. Jos saarna ja tilaisuus on ollut voimakkaasti koskettava, niin se loppuylistys tulee helpostikin sydämestä. :)
Mutta tuohon saarnan jälkeen lisäisin uskoontulokutsun, mikä on usein vapaissa suunnissa, ja näkyvämmän sielunhoito-ja esirukouspalvelun.

Millaisia ajatuksia tämä herätti? :)
 
"vieras"
[QUOTE="Uskis";27055566]Jos jonkun uskovan elämästä Jumala onnistuu karsimaan kaiken synnin pois, niin lopputulos ei ole joku lobotomian käynyt nunna/munkki jolla on kalsea hymy kasvoilla ja hullu kiilto silmissä, vaan Jumalan antamista lahjoista (ihmiset, työ, harrastukset, luonto, terveys,koti, puutarha, ruoka jne.) ja Jeesuksesta/uskosta iloitseva, jopa reteä ihminen.[/QUOTE]

Tässä on useita asiavirheitä. Jumala tai usko ei pysty karsimaan kaiken synnin pois. Jokainen uskossa elävä tekee syntiä ja on siksi pelastuksen tarpeessa.

Jumala ei palkitse lahjoilla vaan kaikki mitä elämässä tapahtuu on omien valintojen seurauksia. Oikeat valinnat voi joko tehdä uskon oppien avulla tai sitten täysin omalla neuvokkudella. Vahva ihminen saavuttaa maallisen onnen (terveys, työ, raha, jne.) täysin ilman Jumalan apua. Bonuksena hänen ei tarvitse elää minkään seurakunnan sääntöjen mukaan vaan on vapaa toteuttamaan itseään ja nauttimaan sellaisesta mistä jumalanpelossa elävä uskovainen voi vai uneksia.
 
[QUOTE="vieras";27058998]Tässä on useita asiavirheitä. Jumala tai usko ei pysty karsimaan kaiken synnin pois. Jokainen uskossa elävä tekee syntiä ja on siksi pelastuksen tarpeessa.

Jumala ei palkitse lahjoilla vaan kaikki mitä elämässä tapahtuu on omien valintojen seurauksia. Oikeat valinnat voi joko tehdä uskon oppien avulla tai sitten täysin omalla neuvokkudella. Vahva ihminen saavuttaa maallisen onnen (terveys, työ, raha, jne.) täysin ilman Jumalan apua. Bonuksena hänen ei tarvitse elää minkään seurakunnan sääntöjen mukaan vaan on vapaa toteuttamaan itseään ja nauttimaan sellaisesta mistä jumalanpelossa elävä uskovainen voi vai uneksia.[/QUOTE]

Osittain totta, mutta asiavirheet: usko on muutakin kuin uskonto tai yhteisön säännöt, läheskään kaikki uskovaiset eivät elä missään Jumalan pelossa, vanhvuudesta kertoo jotkut muut asiat kuin usko tai ateismi.
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27058998]Tässä on useita asiavirheitä. Jumala tai usko ei pysty karsimaan kaiken synnin pois. Jokainen uskossa elävä tekee syntiä ja on siksi pelastuksen tarpeessa.

Jumala ei palkitse lahjoilla vaan kaikki mitä elämässä tapahtuu on omien valintojen seurauksia. Oikeat valinnat voi joko tehdä uskon oppien avulla tai sitten täysin omalla neuvokkudella. Vahva ihminen saavuttaa maallisen onnen (terveys, työ, raha, jne.) täysin ilman Jumalan apua. Bonuksena hänen ei tarvitse elää minkään seurakunnan sääntöjen mukaan vaan on vapaa toteuttamaan itseään ja nauttimaan sellaisesta mistä jumalanpelossa elävä uskovainen voi vai uneksia.[/QUOTE]

Olet oikeassa, kirjoitin vähän hätäisesti. Oikea sanamuoto olisi konditionaali "Jos Jumala pystyisi karsimaan kaiken synnin pois". Synnitöntä ihmistä ei ole, jokainen uskova tekee syntiä joka päivä. Se täysi synnittömyys on vasta Taivaassa. Mutta ajattelin tässä sellaista suht´hyvin uskon sisäistänyttä ihmistä. Löytyy ehkä - no, jostain. :)

Mistä "itsensä toteuttamistavoista" puhut? Onhan meilläkin mahdollisuus toteuttaa kykyjämme ja luovuuttamme tässä maailmassa.
Niitä lahjoja ja kykyjä voi käyttää joko hyvään tai huonoon tarkoitukseen.
 
"Uskis"
[QUOTE="Uskis";27059131]Olet oikeassa, kirjoitin vähän hätäisesti. Oikea sanamuoto olisi konditionaali "Jos Jumala pystyisi karsimaan kaiken synnin pois". Synnitöntä ihmistä ei ole, jokainen uskova tekee syntiä joka päivä. Se täysi synnittömyys on vasta Taivaassa. Mutta ajattelin tässä sellaista suht´hyvin uskon sisäistänyttä ihmistä. Löytyy ehkä - no, jostain. :)

Mistä "itsensä toteuttamistavoista" puhut? Onhan meilläkin mahdollisuus toteuttaa kykyjämme ja luovuuttamme tässä maailmassa.
Niitä lahjoja ja kykyjä voi käyttää joko hyvään tai huonoon tarkoitukseen.[/QUOTE]

Siis tarkoitin ideaaliuskovaa, monet uskovat pystyvät sitä olemaan noin sekunnin joskus, mutta arki painaa päälle niin että vääristymiä tulee jokaiselle meistä. Äh, en osaa selittää.

Onko esim. lapsesta lähtien ollut hyvä terveys sulle lahja jota vaalia, vai kovalla työllä saavutettu etu? Entäpä kaunis luonto.
Mulle nuo molemmat on ilmaisia lahjoja, mutta niitä pitää hoitaa.
 

Yhteistyössä