yksinäinen äiti
[QUOTE="Uskis";27058846]Niin...ylistysmusiikki on ihanaa, se luo uskonmyönteistä ilmapiiriä jne. Ja Taivaassa ylistetään paljon.
Mutta niin kauan kun me eletään täällä syntiinlangenneessa maailmassa, me tarvitaan muunlaisiakin kristillisiä lauluja: lohduttavia, kaipaavia, uskovan taisteluja kuvaavia, synnistä varoittavia, Jumalan luomistyöstä kertovia, evankelioivia ym. lauluja. Tää on mun mielipide, mutta ehkä ylistysmusiikin tulisi olla karismaattisissakin vain yksi kristillisen musiikin laji, ei ainoa laji.
No, näin luterilaisena tekee mieli sanoa, että luterilaiset taas häviävät vapaille ja karismaattisille suunnille siinä, että meillä ei ole oikein minkäänlaista karismaattisuutta, ei opeteta armolahjoista tai ihmeisiin uskomisesta. Ollaan vähän niin kuin toinen ääripää.
Mutta vaikka jokasunnuntainen jumalanpalvelus on vähän kankea, niin se tapahtumien järjestys on hyvin mietitty: heti ensi alkuun on synnintunnustus (saa heitettyä syntinsä ja taakkansa pois), sitten synninpäästö. Moni tulee seurakunnan tilaisuuteen kiireiden keskeltä, taakkojensa ja syntiensä kanssa, ja ehkä siinä heti alkuun ei ole hyvä ottaa tunnin reipasta ylistysmaratonia vaan ihan rauhoittua ja laskea kuormat ristin juurelle.
Sitten jumalanpalveluksessa on saarna, ja lopuksi ylistys. Jos saarna ja tilaisuus on ollut voimakkaasti koskettava, niin se loppuylistys tulee helpostikin sydämestä.
Mutta tuohon saarnan jälkeen lisäisin uskoontulokutsun, mikä on usein vapaissa suunnissa, ja näkyvämmän sielunhoito-ja esirukouspalvelun.
Millaisia ajatuksia tämä herätti?[/QUOTE]
Miulla ei muuta musiikkia ollut kuin ylistysmusiikkia, mie sain sieltä seurakunnasta ekan levyn ja sitten mie ostin sieltä kaiken musiikkini. Mie kuuntelen tosi paljon musiikkia ja mie mielelläni vaihdoin entisen musiikin hengelliseen. Mutta nyt mie olen kokeillut rauhallisempaakin hengellistä musiikkia, kun mie ilokseni löysin netistä myytävän sellaistakin. Mie jo luulin ettei sellaista musiikkia enää olekkaan mitä miun mummo kuunteli mutta löytyihän niitä. Joissain on jopa vanhoja virsiä joita mummo lauloi. Mummon suosikkilaulu oli "Pauhatkoompa elon meri" ja siitä on tullut yks mun suosikeista. Se ylistysmusiikki alkoi tuntua vähän yksipuoliselta ja mie jotenkin kaipasin rauhallisempaa, jotain missä olisi lohtua. Miulle siel seurakunnassa sanottiin että vain ylistysmusiikki on Jumalan mieleistä musiikkia joka vie meidät läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jotkut heistä suhtautui tosi negatiivisesti kirkkoon, heidän mielestä kirkossa ei voi mitenkään olla uskovaisia ja se on pelkkää uskonnollisuutta ja siellä ei tapahdu mitään todella hengellistä, toisin kuin siinä seurakunnassa jossa Pyhä Henki saa toimia. Tuota mie kuulin usein siellä ja mie erosin kirkosta sitten. Nyt mie koen että voisin käydä kirkossakin katsomassa, ehkä jopa mieluummin näistä vaihtoehdoista joita täällä päin on. Tuo siun kuvaus kuulosti ainakin hyvälle. Miusta on kiva tietää vähän etukäteen millaista on luvassa. Ja miul on hyviä muistoja kirkosta. Vaikken mie silloin lapsena kauheesti viihtynyt siellä, mutta mie muistan sen tunnelman. Ja nyt kun miun esikoinen käy kirkon kerhossa niin mie olen alkanut arvostaa kirkon työtä. Millaista se ylistys on kirkossa? Mua mietityttää tämä, että voiko ylistää Jumalaa muillakin lauluilla kuin sillä ylistysmusiikilla? Mie koen halua ylistää Jumalaa ja laulan noita lauluja joita olen nyt kuunnellut mutta nehän ei ole sitä ylistysmusiikkia.
Mutta niin kauan kun me eletään täällä syntiinlangenneessa maailmassa, me tarvitaan muunlaisiakin kristillisiä lauluja: lohduttavia, kaipaavia, uskovan taisteluja kuvaavia, synnistä varoittavia, Jumalan luomistyöstä kertovia, evankelioivia ym. lauluja. Tää on mun mielipide, mutta ehkä ylistysmusiikin tulisi olla karismaattisissakin vain yksi kristillisen musiikin laji, ei ainoa laji.
No, näin luterilaisena tekee mieli sanoa, että luterilaiset taas häviävät vapaille ja karismaattisille suunnille siinä, että meillä ei ole oikein minkäänlaista karismaattisuutta, ei opeteta armolahjoista tai ihmeisiin uskomisesta. Ollaan vähän niin kuin toinen ääripää.
Mutta vaikka jokasunnuntainen jumalanpalvelus on vähän kankea, niin se tapahtumien järjestys on hyvin mietitty: heti ensi alkuun on synnintunnustus (saa heitettyä syntinsä ja taakkansa pois), sitten synninpäästö. Moni tulee seurakunnan tilaisuuteen kiireiden keskeltä, taakkojensa ja syntiensä kanssa, ja ehkä siinä heti alkuun ei ole hyvä ottaa tunnin reipasta ylistysmaratonia vaan ihan rauhoittua ja laskea kuormat ristin juurelle.
Sitten jumalanpalveluksessa on saarna, ja lopuksi ylistys. Jos saarna ja tilaisuus on ollut voimakkaasti koskettava, niin se loppuylistys tulee helpostikin sydämestä.
Mutta tuohon saarnan jälkeen lisäisin uskoontulokutsun, mikä on usein vapaissa suunnissa, ja näkyvämmän sielunhoito-ja esirukouspalvelun.
Millaisia ajatuksia tämä herätti?
[/QUOTE]Miulla ei muuta musiikkia ollut kuin ylistysmusiikkia, mie sain sieltä seurakunnasta ekan levyn ja sitten mie ostin sieltä kaiken musiikkini. Mie kuuntelen tosi paljon musiikkia ja mie mielelläni vaihdoin entisen musiikin hengelliseen. Mutta nyt mie olen kokeillut rauhallisempaakin hengellistä musiikkia, kun mie ilokseni löysin netistä myytävän sellaistakin. Mie jo luulin ettei sellaista musiikkia enää olekkaan mitä miun mummo kuunteli mutta löytyihän niitä. Joissain on jopa vanhoja virsiä joita mummo lauloi. Mummon suosikkilaulu oli "Pauhatkoompa elon meri" ja siitä on tullut yks mun suosikeista.
Se ylistysmusiikki alkoi tuntua vähän yksipuoliselta ja mie jotenkin kaipasin rauhallisempaa, jotain missä olisi lohtua. Miulle siel seurakunnassa sanottiin että vain ylistysmusiikki on Jumalan mieleistä musiikkia joka vie meidät läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jotkut heistä suhtautui tosi negatiivisesti kirkkoon, heidän mielestä kirkossa ei voi mitenkään olla uskovaisia ja se on pelkkää uskonnollisuutta ja siellä ei tapahdu mitään todella hengellistä, toisin kuin siinä seurakunnassa jossa Pyhä Henki saa toimia. Tuota mie kuulin usein siellä ja mie erosin kirkosta sitten. Nyt mie koen että voisin käydä kirkossakin katsomassa, ehkä jopa mieluummin näistä vaihtoehdoista joita täällä päin on. Tuo siun kuvaus kuulosti ainakin hyvälle. Miusta on kiva tietää vähän etukäteen millaista on luvassa. Ja miul on hyviä muistoja kirkosta. Vaikken mie silloin lapsena kauheesti viihtynyt siellä, mutta mie muistan sen tunnelman. Ja nyt kun miun esikoinen käy kirkon kerhossa niin mie olen alkanut arvostaa kirkon työtä. Millaista se ylistys on kirkossa? Mua mietityttää tämä, että voiko ylistää Jumalaa muillakin lauluilla kuin sillä ylistysmusiikilla? Mie koen halua ylistää Jumalaa ja laulan noita lauluja joita olen nyt kuunnellut mutta nehän ei ole sitä ylistysmusiikkia.