[QUOTE="vieras";27051740]Miksi teillä on niin erilaisia näkemyksiä tuosta? Kuten ketjussa on kuultu: yhden mukaan pelkkä Jeesususko riittää pelastamaa, aivan sama miten paljon syntiä tekee. Tärkeää on usko. Toisen mukaan pitää myös elää ns. hyvä elämä uskon lisäksi. Usko ei siis riitä pelastamaan. Kenen sanaan tässä pitäisi luottaa ja miten on mahdollista, että samaan uskontoon ja sen haaraan kuuluvilla (oletan, että kukaan vastanneista ei ole esim. katolinen tai amish) on näin erilaiset näkemykset niinkin tärkeästä asiasta kuin sielun pelastuminen?
Sinun mukaasi seurakunnan valinta ei ole niin hirvittävän tärkeää, tärkeintä on se että on itse tyytyväinen. Toisen mukaan osa seurakunnista ja papeista opettaa väärin ja on kenties perkeleen vallassa. Kuka on oikeassa?[/QUOTE]
Tästä usko pelastaa / teot pelastaa -jutusta on olemassa oikein hyvä kohta Raamatussa. Nuo molemmat on siis totta, yhden asian käänteisiä puolia.
Sillä hetkellä kun joku tulee uskoon, niin siinä ei vaadita, eikä siinä saa esittää Jumalalle hyviä tekoja. Usko ja pelastus tulee ilmaiseksi sille, joka sitä haluaa ja pyytää.
Mutta (taas se mutta). Uskon täytyy tuottaa hedelmää. Jos se usko Jeesukseen ei koskaan näy tekoina, niin silloin on jotain vialla, sitten se laiskottelu vaikuttaa siihen uskoonkin näivettävästi.
Vertauskohtana avioliitto: ei riitä se, että sanomme puolisollemme kirkossa "tahdon" vaan se rakkaus pitää näkyä tekoina elämän loppuun asti. Joka ei koskaan tee mitään avioliittonsa eteen niin voi sanoa että ei häntä oikein kunnon puolisoksi voi laskea, ja se avioliitto on lähes kuollut.
Mutta uskovanakaan niitä tekoja ei saa tehdä pelastumisen takia, eli motiivit on oltava kunnossa. Uskovatkaan ei loppupelissä pelastu kuin lahjaksi saadun uskon kautta. Oikeita motiiveja hyville teoille on rakkaus Jeesukseen, tämä on oltava ykkösenä. Sitten rakkaus muihin ihmisiin, plus se että joskus on hyvä ja pakko tehdä hyviä ja oikeita juttuja vaikkei millään jaksaisi. Näistä kahdesta viimeksimainitusta on meillä kaikilla, sekä ei-uskovilla että uskovilla kokemusta. Jokainen meistä auttaa jotakuta vaikka itseä väsyttäisi tms.
Jumala vaikuttaa ja mahdollistaa kaiken, ihan uskovan tahtoelämästä lähtien. Uskovilla on monesti kausia jolloin se rakkaus Jeesukseen ei kukoista, ja ei jaksaisi/viitsisi tehdä mitään hyvää. Silloin voi rukoilla sitä, että täyttyisi Jeesuksen rakkaudella -> se rakkaus heijastuu siihen miten kokee muut ihmiset -> niille ihmisille haluaa tehdä hyvää.
Fil. 2:13
...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä TAHTOMISEN että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Jos en tahdo tehdä mitään hyvää kellekään, niin voin rukoilla että Jumala antaa sitä tahtoa. Voin rukoilla sitä, että Jumala vahvistaa sitä tahtoani, eli tulee ihan uutta päättäväisyyttä arkiasioihin ja hyvän tekemiseen.
- Niin, se raamatunkohta missä puhutaan siitä, että usko yksin pelastaa, ja samassa todetaan että uskon hedelmiäkin vaaditaan:
Jaak.2:14-22
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
