Tervetuloa
LittleMissLadyBird , toivottavasti saatte hommat vauhdikkaasti alulle, me taidetaan mennä aika samoilla yrityskuukausilla kun meilläkin tulee vuodenvaihteessa täyteen 2 vuotta. Inssiä yritellään myös seuraavaksi.
Tuo
mammyn tilanne argh ... voin kuvitella kun kuvioihin lisätään vielä suuret toiveet ja odottelut, miten kyrsii kun soittoa ei kuulu. Sulla on varmaan maanantai mennyt kun tulisilla hiilillä, eikä puhelin vain pirise. Kokeile ihmeessä tuota Niiskusen neuvoa pistää tekstaria, jos ne sitten soittasivat takasinpäin.
Niiskunen toivotaan parasta! Hurjaa, kun ei voi tietää vielä, vaan täytyy odottaa. Miten se onkaan piinaavaa ja toiveita herättävää kun haluaisi innostua, mutta ei vain uskalla. Kuitenkin sitä tavallaan on "Raskaana kunnes toisin todistetaan". Toivottavasti saataisiin lokakuun plussa tähän ketjuun, nyt niitä voisi alkaa jo vähitellen tippumaan. Go Girl!
Minä oottelen suunnittelukäyntiä polille torstaiksi. Sitten päätetään miten lähdetään taas liikkeelle. Eli sovitaan sitä inssiaikaa marraskuulle. "Odotellaan nyt ensin että ne seuraavat kuukautiset alkaa ..." sanoi hoitaja puhelimessa, eli ne kuukautisethan ALKAA tottakai. Tottakai, niinhän se menee, mutta tuntuu pahalta ajatella että tässä me vaan hutia ammutaan välikuukausi ja mahdollisuudet onnistua on 0,2%, eli
aewan sama vaikka ei sekstailisi ollenkaan enää tässä kuussa, ihan samat mahdollisuudet joka tapauksessa. Odotellaan vaan sitä inssiä nyt kiltisti.
Pakko kertoa tapaus omasta elämästä, joka taas pisti vähän miettimään. Mulla on ystävä, joka on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia. Jo vuosia ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. He ovat käyneet kaikki tahot läpi hoidoissa, julksien kautta yksityiselle, taukoa, ja vielä yksityiselle. Rahaa on palanut pienen kesämökin verran ja elämä ollut muutenkin ankeaa lapsettomuuden takia. Noh, nyt sitten kun he lopettivat kaikki hoidot, vika löytyikin tältä naiselta ihan muualta, johon hän sai täsmälääkityksen. Tämän lääkityksen jälkeen he raskautuivat viime keväänä luomusti ilman hoitoja. Se oli hieno uutinen, olin todella onnellinen heidän puolestaan ja tämän ystävän kanssa heti juteltiin sitten tästä meidän lapsettomuustilanteesta, koska hän tietää paljon lapsettomuushoidoista, lääkkeistä yleisistä fiiliksistä asian suhteen. Olin ihan varma, että tässä on mahtava vertaistukihenkilö, joka varmasti ymmärtää minun fiilikseni asian suhteen eikä liikoja hehkuttele omaa oloaan ja tilaansa muistaen hyvin mitä itse on käynyt läpi.
Mutta EI! Noin kuuden kuukauden odotuksen kohdalla asiat muuttuivat, viestit alkoivat olla kirjaimellisesti sitä, miten ihanaa on olla raskaana ja miten aivan mahtavaa äidiksi tulo nyt on. Sivulauseessa kysyi että no mites teillä, varmaan ärsyttää kun ei vieläkään onnista? Kiva vastailla tuommosiin kysymyksiin...
Mutta kaiken huipennus herkälle mielelleni tämän asian suhteen oli eilen sähköpostissani, jota piti pyytää ihan miehenikin katsomaan. Tämä kaveri oli lähettänyt kuvan mulle omasta raskausmahastaan, ja viestin otsikkona oli:
Vauvamasu. Huhhui, vaikka todella kovasti toivoinkin heidän onnistuvan tuossa yrityksessään, ei ymmärrykseni kertakaikkiaan nyt riitä ottamaan vastaan kaikkea tätä. Siis olenko pyytänyt jotain H******n maha pystyssä kuvia nähtäväkseni? EN todella! Olisin oikeasti voinut käsi sydämellä vannoa vielä puoli vuotta sitten, että 120% varmuudella siinä on ihminen joka ei taatusti leiju raskaudellaan, mutta kuinkas sitten kävikään. En tiedä olenko nyt vain niin syvällä omassa suossani, että asia tuntuu rankemmalta kuin onkaan. En vain jaksa ymmärtää, että ihminen joka tietää miten kamalaa tämä meille on, lähettää mulle vielä kuvan
siinä sulle vähän raskautta, perhana
-tyylillä ...
Mitä ihmettä ihmisille tapahtuu?
mammy ja
soja, teillä on onnistuneet hoidot takana ja lapsia, te ehkä tiedätte paremmin. Muuttuuko se oma todellisuus jotenkin hetkellisesti raskaudesta vaaleanpunaiseksi, unohtuuko se lapsettomuus todella täysin ja niin nopeasti? Pystyykö oikeasti enää ymmärtämään täysin lapsettomuuden kanssa painivia?
Pelottavaa. Never say never. Matkalla siihen suuntaan kun ollaan itsekin.