Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!
- Viestiketjun aloittaja Mammuliinos
- Ensimmäinen viesti
Tervetuloa LittleMissLadyBird ja onnenkantamoisia ekaan inssiin! Toivottavasti se jää myös vikaksi 
mammy, kun sinne polille on tosi vaikea päästä soittoaikoina läpi, niin kokeile ihmeessä lähettää soittopyyntö tekstarina hoitajan kännykkänumeroon, minulle on ainakin vastattu, kun on ollut jokin tärkeä tai akuutti asia. Toivotaan, että saat tulokset pian, kun kaikenlainen odottaminen, varsinkin tämmöisessä asiassa, on niiiiin piinallista. Ja tietysti toivotaan myös, että ne tulokset on hyviä!
Onko Garfieldin säryt ja yskä jo helpottaneet? Kurjia kaikki tuommoiset sivuvaikutukset ja ylimääräiset harmit. Ehkäpä kortisonilla olisi kuitenkin jotain positiivisia vaikutuksia
ON pp13, en haluaisi testata lainkaan, ettei tarvitsisi kohdata pettymystä. Huomenna olisi virallinen päivä, mutta ajattelin venyttää perjantaihin, kun silloin on mahdollista olla kotona koko päivä. Jos tulee nega, niin on helpompi taas keräillä itseään kasaan, töissä saattaisi mennä itkuksi yhdestä väärästä sanasta. On kyllä ihan omituinen olo, ei oikeestaan ole minkäänlaista ennakkoaavistusta miten käy. Tietysti järjen ääni sanoo, että ole realisti, ei ole onnistanut, mutta kummallisen neutraali olo muutoin. Ja ihmeellisesti on niin mahtava joulufiilis :xmas: jo päällä et taidan hakeutua kohta nuppitohtorille
mammy, kun sinne polille on tosi vaikea päästä soittoaikoina läpi, niin kokeile ihmeessä lähettää soittopyyntö tekstarina hoitajan kännykkänumeroon, minulle on ainakin vastattu, kun on ollut jokin tärkeä tai akuutti asia. Toivotaan, että saat tulokset pian, kun kaikenlainen odottaminen, varsinkin tämmöisessä asiassa, on niiiiin piinallista. Ja tietysti toivotaan myös, että ne tulokset on hyviä!
Onko Garfieldin säryt ja yskä jo helpottaneet? Kurjia kaikki tuommoiset sivuvaikutukset ja ylimääräiset harmit. Ehkäpä kortisonilla olisi kuitenkin jotain positiivisia vaikutuksia
ON pp13, en haluaisi testata lainkaan, ettei tarvitsisi kohdata pettymystä. Huomenna olisi virallinen päivä, mutta ajattelin venyttää perjantaihin, kun silloin on mahdollista olla kotona koko päivä. Jos tulee nega, niin on helpompi taas keräillä itseään kasaan, töissä saattaisi mennä itkuksi yhdestä väärästä sanasta. On kyllä ihan omituinen olo, ei oikeestaan ole minkäänlaista ennakkoaavistusta miten käy. Tietysti järjen ääni sanoo, että ole realisti, ei ole onnistanut, mutta kummallisen neutraali olo muutoin. Ja ihmeellisesti on niin mahtava joulufiilis :xmas: jo päällä et taidan hakeutua kohta nuppitohtorille
Tervetuloa LittleMissLadyBird , toivottavasti saatte hommat vauhdikkaasti alulle, me taidetaan mennä aika samoilla yrityskuukausilla kun meilläkin tulee vuodenvaihteessa täyteen 2 vuotta. Inssiä yritellään myös seuraavaksi.
Tuo mammyn tilanne argh ... voin kuvitella kun kuvioihin lisätään vielä suuret toiveet ja odottelut, miten kyrsii kun soittoa ei kuulu. Sulla on varmaan maanantai mennyt kun tulisilla hiilillä, eikä puhelin vain pirise. Kokeile ihmeessä tuota Niiskusen neuvoa pistää tekstaria, jos ne sitten soittasivat takasinpäin.
Niiskunen toivotaan parasta! Hurjaa, kun ei voi tietää vielä, vaan täytyy odottaa. Miten se onkaan piinaavaa ja toiveita herättävää kun haluaisi innostua, mutta ei vain uskalla. Kuitenkin sitä tavallaan on "Raskaana kunnes toisin todistetaan". Toivottavasti saataisiin lokakuun plussa tähän ketjuun, nyt niitä voisi alkaa jo vähitellen tippumaan. Go Girl!
Minä oottelen suunnittelukäyntiä polille torstaiksi. Sitten päätetään miten lähdetään taas liikkeelle. Eli sovitaan sitä inssiaikaa marraskuulle. "Odotellaan nyt ensin että ne seuraavat kuukautiset alkaa ..." sanoi hoitaja puhelimessa, eli ne kuukautisethan ALKAA tottakai. Tottakai, niinhän se menee, mutta tuntuu pahalta ajatella että tässä me vaan hutia ammutaan välikuukausi ja mahdollisuudet onnistua on 0,2%, eli aewan sama vaikka ei sekstailisi ollenkaan enää tässä kuussa, ihan samat mahdollisuudet joka tapauksessa. Odotellaan vaan sitä inssiä nyt kiltisti.
Pakko kertoa tapaus omasta elämästä, joka taas pisti vähän miettimään. Mulla on ystävä, joka on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia. Jo vuosia ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. He ovat käyneet kaikki tahot läpi hoidoissa, julksien kautta yksityiselle, taukoa, ja vielä yksityiselle. Rahaa on palanut pienen kesämökin verran ja elämä ollut muutenkin ankeaa lapsettomuuden takia. Noh, nyt sitten kun he lopettivat kaikki hoidot, vika löytyikin tältä naiselta ihan muualta, johon hän sai täsmälääkityksen. Tämän lääkityksen jälkeen he raskautuivat viime keväänä luomusti ilman hoitoja. Se oli hieno uutinen, olin todella onnellinen heidän puolestaan ja tämän ystävän kanssa heti juteltiin sitten tästä meidän lapsettomuustilanteesta, koska hän tietää paljon lapsettomuushoidoista, lääkkeistä yleisistä fiiliksistä asian suhteen. Olin ihan varma, että tässä on mahtava vertaistukihenkilö, joka varmasti ymmärtää minun fiilikseni asian suhteen eikä liikoja hehkuttele omaa oloaan ja tilaansa muistaen hyvin mitä itse on käynyt läpi.
Mutta EI! Noin kuuden kuukauden odotuksen kohdalla asiat muuttuivat, viestit alkoivat olla kirjaimellisesti sitä, miten ihanaa on olla raskaana ja miten aivan mahtavaa äidiksi tulo nyt on. Sivulauseessa kysyi että no mites teillä, varmaan ärsyttää kun ei vieläkään onnista? Kiva vastailla tuommosiin kysymyksiin...
Mutta kaiken huipennus herkälle mielelleni tämän asian suhteen oli eilen sähköpostissani, jota piti pyytää ihan miehenikin katsomaan. Tämä kaveri oli lähettänyt kuvan mulle omasta raskausmahastaan, ja viestin otsikkona oli: Vauvamasu. Huhhui, vaikka todella kovasti toivoinkin heidän onnistuvan tuossa yrityksessään, ei ymmärrykseni kertakaikkiaan nyt riitä ottamaan vastaan kaikkea tätä. Siis olenko pyytänyt jotain H******n maha pystyssä kuvia nähtäväkseni? EN todella! Olisin oikeasti voinut käsi sydämellä vannoa vielä puoli vuotta sitten, että 120% varmuudella siinä on ihminen joka ei taatusti leiju raskaudellaan, mutta kuinkas sitten kävikään. En tiedä olenko nyt vain niin syvällä omassa suossani, että asia tuntuu rankemmalta kuin onkaan. En vain jaksa ymmärtää, että ihminen joka tietää miten kamalaa tämä meille on, lähettää mulle vielä kuvan siinä sulle vähän raskautta, perhana
-tyylillä ...
Mitä ihmettä ihmisille tapahtuu? mammy ja soja, teillä on onnistuneet hoidot takana ja lapsia, te ehkä tiedätte paremmin. Muuttuuko se oma todellisuus jotenkin hetkellisesti raskaudesta vaaleanpunaiseksi, unohtuuko se lapsettomuus todella täysin ja niin nopeasti? Pystyykö oikeasti enää ymmärtämään täysin lapsettomuuden kanssa painivia?
Pelottavaa. Never say never. Matkalla siihen suuntaan kun ollaan itsekin.
Tuo mammyn tilanne argh ... voin kuvitella kun kuvioihin lisätään vielä suuret toiveet ja odottelut, miten kyrsii kun soittoa ei kuulu. Sulla on varmaan maanantai mennyt kun tulisilla hiilillä, eikä puhelin vain pirise. Kokeile ihmeessä tuota Niiskusen neuvoa pistää tekstaria, jos ne sitten soittasivat takasinpäin.
Niiskunen toivotaan parasta! Hurjaa, kun ei voi tietää vielä, vaan täytyy odottaa. Miten se onkaan piinaavaa ja toiveita herättävää kun haluaisi innostua, mutta ei vain uskalla. Kuitenkin sitä tavallaan on "Raskaana kunnes toisin todistetaan". Toivottavasti saataisiin lokakuun plussa tähän ketjuun, nyt niitä voisi alkaa jo vähitellen tippumaan. Go Girl!
Minä oottelen suunnittelukäyntiä polille torstaiksi. Sitten päätetään miten lähdetään taas liikkeelle. Eli sovitaan sitä inssiaikaa marraskuulle. "Odotellaan nyt ensin että ne seuraavat kuukautiset alkaa ..." sanoi hoitaja puhelimessa, eli ne kuukautisethan ALKAA tottakai. Tottakai, niinhän se menee, mutta tuntuu pahalta ajatella että tässä me vaan hutia ammutaan välikuukausi ja mahdollisuudet onnistua on 0,2%, eli aewan sama vaikka ei sekstailisi ollenkaan enää tässä kuussa, ihan samat mahdollisuudet joka tapauksessa. Odotellaan vaan sitä inssiä nyt kiltisti.
Pakko kertoa tapaus omasta elämästä, joka taas pisti vähän miettimään. Mulla on ystävä, joka on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia. Jo vuosia ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. He ovat käyneet kaikki tahot läpi hoidoissa, julksien kautta yksityiselle, taukoa, ja vielä yksityiselle. Rahaa on palanut pienen kesämökin verran ja elämä ollut muutenkin ankeaa lapsettomuuden takia. Noh, nyt sitten kun he lopettivat kaikki hoidot, vika löytyikin tältä naiselta ihan muualta, johon hän sai täsmälääkityksen. Tämän lääkityksen jälkeen he raskautuivat viime keväänä luomusti ilman hoitoja. Se oli hieno uutinen, olin todella onnellinen heidän puolestaan ja tämän ystävän kanssa heti juteltiin sitten tästä meidän lapsettomuustilanteesta, koska hän tietää paljon lapsettomuushoidoista, lääkkeistä yleisistä fiiliksistä asian suhteen. Olin ihan varma, että tässä on mahtava vertaistukihenkilö, joka varmasti ymmärtää minun fiilikseni asian suhteen eikä liikoja hehkuttele omaa oloaan ja tilaansa muistaen hyvin mitä itse on käynyt läpi.
Mutta EI! Noin kuuden kuukauden odotuksen kohdalla asiat muuttuivat, viestit alkoivat olla kirjaimellisesti sitä, miten ihanaa on olla raskaana ja miten aivan mahtavaa äidiksi tulo nyt on. Sivulauseessa kysyi että no mites teillä, varmaan ärsyttää kun ei vieläkään onnista? Kiva vastailla tuommosiin kysymyksiin...
Mutta kaiken huipennus herkälle mielelleni tämän asian suhteen oli eilen sähköpostissani, jota piti pyytää ihan miehenikin katsomaan. Tämä kaveri oli lähettänyt kuvan mulle omasta raskausmahastaan, ja viestin otsikkona oli: Vauvamasu. Huhhui, vaikka todella kovasti toivoinkin heidän onnistuvan tuossa yrityksessään, ei ymmärrykseni kertakaikkiaan nyt riitä ottamaan vastaan kaikkea tätä. Siis olenko pyytänyt jotain H******n maha pystyssä kuvia nähtäväkseni? EN todella! Olisin oikeasti voinut käsi sydämellä vannoa vielä puoli vuotta sitten, että 120% varmuudella siinä on ihminen joka ei taatusti leiju raskaudellaan, mutta kuinkas sitten kävikään. En tiedä olenko nyt vain niin syvällä omassa suossani, että asia tuntuu rankemmalta kuin onkaan. En vain jaksa ymmärtää, että ihminen joka tietää miten kamalaa tämä meille on, lähettää mulle vielä kuvan siinä sulle vähän raskautta, perhana
-tyylillä ...
Mitä ihmettä ihmisille tapahtuu? mammy ja soja, teillä on onnistuneet hoidot takana ja lapsia, te ehkä tiedätte paremmin. Muuttuuko se oma todellisuus jotenkin hetkellisesti raskaudesta vaaleanpunaiseksi, unohtuuko se lapsettomuus todella täysin ja niin nopeasti? Pystyykö oikeasti enää ymmärtämään täysin lapsettomuuden kanssa painivia?
Pelottavaa. Never say never. Matkalla siihen suuntaan kun ollaan itsekin.
Viimeksi muokattu:
MarieClaire mietin kysymystästi lapsettomuuden unohtumisesta.... ei se ainakaan miulta koskaan unohdu, siksi kai täälläkin vielä pyörin. Toki se jää jonnekin taakse, mutta se on osa meidän perhettä aina. Ystäväsi on kyllä käyttäytynyt todella erikoisesti ja kurjasti... en oikein ymmärrä häntä. Itse ajattelisin kyllä parikin kertaa miten toimisin.
Esimerkkinä jos kerron, niin kesällä ystäväni sai keskenmenon ja kun menin häntä lohduttamaan, en tosiaan ottanut kahta pikkuvauvaa mukaan! Vaikkakin heillä oli heti ensimmäisestä kieolrrosta tärpännyt, en voi edes kuvitella mikä kauhea menetys ja tuska keskenmenoon liittyy... Tuntui karmean pahalta hänen (heidän) puolesta. ja melkein väärältä että meillä on jo 2 lasta kun toinen menettää haaveen...:'(
Mutta kyllä me on toisaalta hehkuttu lapsistamme ja ylpeänä heitä kaikkialla esitellään ja sukulaiset ja ystävät saavat sähköpostia, kuulumisia ja kuvia =) Olen välillä miettinyt miten jotkut ystäväni kokevat asian, kun tiedän, että esim. parisuhdetilanteen takia eivät ole vielä lapsia saaneet... jos edes saavat. Ehkä jatkossa olen tässäkin asiassa sitten varovaisempi kun huuma haihtuu.
tälläisiä nopeita ajatuksia aiheesta, pitää palata muihin asioihin tuonnempana.
Esimerkkinä jos kerron, niin kesällä ystäväni sai keskenmenon ja kun menin häntä lohduttamaan, en tosiaan ottanut kahta pikkuvauvaa mukaan! Vaikkakin heillä oli heti ensimmäisestä kieolrrosta tärpännyt, en voi edes kuvitella mikä kauhea menetys ja tuska keskenmenoon liittyy... Tuntui karmean pahalta hänen (heidän) puolesta. ja melkein väärältä että meillä on jo 2 lasta kun toinen menettää haaveen...:'(
Mutta kyllä me on toisaalta hehkuttu lapsistamme ja ylpeänä heitä kaikkialla esitellään ja sukulaiset ja ystävät saavat sähköpostia, kuulumisia ja kuvia =) Olen välillä miettinyt miten jotkut ystäväni kokevat asian, kun tiedän, että esim. parisuhdetilanteen takia eivät ole vielä lapsia saaneet... jos edes saavat. Ehkä jatkossa olen tässäkin asiassa sitten varovaisempi kun huuma haihtuu.
tälläisiä nopeita ajatuksia aiheesta, pitää palata muihin asioihin tuonnempana.
En päässy taaskaan läpi tänään. Joten marssimpa paikan päälle noh selvis et ne on sotkenu ne linjat eli ei ihmekkää etten päässy...ja syy miks ei ollu soittanu on se ettei tulos ole tullut vieläkään!!!se on ulkoistettu ja se tehdään helsingissä joten voi mennä kuusikin viikkoa!!!eli siis kaksi viikkoa VIELÄ...aaaarrrrggghhhh!!! Ja joo...mul oli kännynumero edellisen hoidon aikaan,mut olen hukannu sen..enkä muistanu tänäänkään kysyä sitä ko siinä käytävällä vaan juteltiin pikaisesti...
Ehdin kysyä et ehtiikö se syksy hoitoja varten niin sanoi et,PITÄIDI ehtiä...en jaksa itse uskoa tähänkään enää...ilmeisesti me aloitamme hoidot vasta joskus hamassa tulevaisuudessa jos silloinkaan...mun tuurilla...en oo kovin positiivisella mielellä nyt...
Palaan MarieClairen kysymykseen jahka palataan vanhempainillasta...
noh selvis et ne on sotkenu ne linjat eli ei ihmekkää etten päässy...ja syy miks ei ollu soittanu on se ettei tulos ole tullut vieläkään!!!se on ulkoistettu ja se tehdään helsingissä joten voi mennä kuusikin viikkoa!!!eli siis kaksi viikkoa VIELÄ...aaaarrrrggghhhh!!! Ja joo...mul oli kännynumero edellisen hoidon aikaan,mut olen hukannu sen..enkä muistanu tänäänkään kysyä sitä ko siinä käytävällä vaan juteltiin pikaisesti...Ehdin kysyä et ehtiikö se syksy hoitoja varten niin sanoi et,PITÄIDI ehtiä...en jaksa itse uskoa tähänkään enää...ilmeisesti me aloitamme hoidot vasta joskus hamassa tulevaisuudessa jos silloinkaan...mun tuurilla...en oo kovin positiivisella mielellä nyt...
Palaan MarieClairen kysymykseen jahka palataan vanhempainillasta...
Moikka!
kiitos kysymästä, jalkasäryt on loppuneet, akne on helpottanut, kuumia aaltoja on vielä. Nollaultra vasta viikon päästä. Toivottavasti jarrun vaikutus kestää sinne asti. Viimeksi oli piikin laittamisesta kolmen viikon päästä, nyt tällä kertaa piikin laitosta tulee kuluneeksi 4 viikkoa. Lekuri sanoi että PERIAATTEESSA vaikutuksen pitäisi kestää n. kuusi viikkoa. On hyvin yksilöllistä. No, mitään aktivoitumisen merkkejä ei ole olemassa, joten eiköhän "koneisto" ole sammuksissa, niinkuin kuuluukin.
Keuhkoputken tulehdus jyllää yhä. Kortisoni auttaa kyllä, mutta sekin kuuri loppuisi jo ylihuomenna, enkä ole vielä täysin terve, joten houkuttelee jatkaa kuuria pidempään. Purkissa on pillereitä kyllä. Pitänee soittaa lekurille ja kysyä mielipidettä.
mammy- Voi HUOH. Tuleepa elävästi mieleen meidän viime syksy kun odotettiin klinikan aukeamisesta aina marraskuuhun saakka, että päästiin suunnittelukäynnille. Olipa tuskaa. Älä nyt lannistu! Nämä on käytännön asioita, jotka tökkii. Mitään periaatteellisia "ei ole tarkoitettu" kohtalotulkintoja ei kannata tehdä. Nyt vain tsemiä ja tuulta päin. Soittelet ja jätät viestejä. Hyvä kun menit käymään! Minä tein saman tempun viime keväänä, kun peruivat meiltä yhden ajan, jolloin olisi juuri pitänyt laittaa eka jarrupiikki. Jos en olisi mennyt väkisin käymään, olisi hoidot lykkääntyneet kuukaudella, enkä silloin olisi enää kestänyt sitä viivästystä, joten omatoiminen kannattaa olla! Onneksi henkilökunta ymmärtää tämän panikoinnin hyvin. Minuun ainakin suhtautuivat hienosti, vaikka olin raivopaniikki-kohtauksessa. Jos vaikka testitulokset eivät nopeudukaan, niin voi saada lohtua ja sympatiaa... ?
M.C.: : ohhoh, melkoinen virhearvio nyt ehkä käynyt kaverilla. Ajatteleekohan hän että tieto tuosta raskaudesta jotenkin luo sinuun toivoa? Tosiaan hänen luulisi ymmärtävän paremmin. Mulla on juuri yksi hyvä ystävä raskaana ja hän tietää meidän lapsettomuus tilanteesta. Meillä keskustelu on sujunut hyvin. hän tunnistaa jo äänen sävystäni, milloin mennään sellaiselle alueelle, josta en halua kuulla. Yleisellä tasolla on helppo "hyväksyä" heidän raskaus, mutta kaikki asiat jotka konkretisoivat sitä on vaikeita kestää. Valokuvan lähettäminen vauvamahasta menisi ehdottomasti "vaikea kestää" kategoriaan!! Sellaiset toteamukset kuin että "vauva potkii paljon" on myös jotenkin häiritsevän konkreettista ja tuo asian niin lähelle, etten tahdo kestää kuulla. Helpomi on puhua kaverini yleisestä voinnista tms. Voi voi, kyllä tänne nyt tarvittaisin niitä plussauutisia!
kiitos kysymästä, jalkasäryt on loppuneet, akne on helpottanut, kuumia aaltoja on vielä. Nollaultra vasta viikon päästä. Toivottavasti jarrun vaikutus kestää sinne asti. Viimeksi oli piikin laittamisesta kolmen viikon päästä, nyt tällä kertaa piikin laitosta tulee kuluneeksi 4 viikkoa. Lekuri sanoi että PERIAATTEESSA vaikutuksen pitäisi kestää n. kuusi viikkoa. On hyvin yksilöllistä. No, mitään aktivoitumisen merkkejä ei ole olemassa, joten eiköhän "koneisto" ole sammuksissa, niinkuin kuuluukin.
Keuhkoputken tulehdus jyllää yhä. Kortisoni auttaa kyllä, mutta sekin kuuri loppuisi jo ylihuomenna, enkä ole vielä täysin terve, joten houkuttelee jatkaa kuuria pidempään. Purkissa on pillereitä kyllä. Pitänee soittaa lekurille ja kysyä mielipidettä.
mammy- Voi HUOH. Tuleepa elävästi mieleen meidän viime syksy kun odotettiin klinikan aukeamisesta aina marraskuuhun saakka, että päästiin suunnittelukäynnille. Olipa tuskaa. Älä nyt lannistu! Nämä on käytännön asioita, jotka tökkii. Mitään periaatteellisia "ei ole tarkoitettu" kohtalotulkintoja ei kannata tehdä. Nyt vain tsemiä ja tuulta päin. Soittelet ja jätät viestejä. Hyvä kun menit käymään! Minä tein saman tempun viime keväänä, kun peruivat meiltä yhden ajan, jolloin olisi juuri pitänyt laittaa eka jarrupiikki. Jos en olisi mennyt väkisin käymään, olisi hoidot lykkääntyneet kuukaudella, enkä silloin olisi enää kestänyt sitä viivästystä, joten omatoiminen kannattaa olla! Onneksi henkilökunta ymmärtää tämän panikoinnin hyvin. Minuun ainakin suhtautuivat hienosti, vaikka olin raivopaniikki-kohtauksessa.
Jos vaikka testitulokset eivät nopeudukaan, niin voi saada lohtua ja sympatiaa... ?M.C.: : ohhoh, melkoinen virhearvio nyt ehkä käynyt kaverilla. Ajatteleekohan hän että tieto tuosta raskaudesta jotenkin luo sinuun toivoa? Tosiaan hänen luulisi ymmärtävän paremmin. Mulla on juuri yksi hyvä ystävä raskaana ja hän tietää meidän lapsettomuus tilanteesta. Meillä keskustelu on sujunut hyvin. hän tunnistaa jo äänen sävystäni, milloin mennään sellaiselle alueelle, josta en halua kuulla. Yleisellä tasolla on helppo "hyväksyä" heidän raskaus, mutta kaikki asiat jotka konkretisoivat sitä on vaikeita kestää. Valokuvan lähettäminen vauvamahasta menisi ehdottomasti "vaikea kestää" kategoriaan!! Sellaiset toteamukset kuin että "vauva potkii paljon" on myös jotenkin häiritsevän konkreettista ja tuo asian niin lähelle, etten tahdo kestää kuulla. Helpomi on puhua kaverini yleisestä voinnista tms. Voi voi, kyllä tänne nyt tarvittaisin niitä plussauutisia!
noniih...joo mul oli sama tilanne erään kaverin kanssa aikoinaan kun M.C:llä..et kaveri tuli raskaaksi vaikka ongelmia oli molemmilla. Meil meni välit oikeestaan siksi kun sain teksiviestin:"ensin meinasin ,etten kerro,mutta olen raskaana". Tää loukkas mua tosi paljon,,,siis se tieto ettei hän meinannut ensin kertoa koko asiasta...Olin toki onnellinen hänen raskaudestaan,mutta en jaksanut kuunnella hehkutusta. Joten välit vaan viileni.
Ite hehkutin ihmisille jotka tiesin sen kestävän. Lapsettomille ystäville vastasin kysyttäessä hyvin asiapohjaisesti, ilman ylimääräisiä hehkutuksia,ilman mitää masu kuvien lähettämisiä heille. Mut on se niin ihanaa aikaa et kyl sitä jollekkin on pakko päästä hehkuttamaan,ja varmasti myös lapsettomat kaverit näkevät naamasta sen onnellisuuden tunteen. Ei sitä salaamaankaan pysty.
Mie suosittelisin, et sanoisit sille kaverille miltä susta tuntuu. Uskon ja toivon että hän ymmärtää.
Garfield joo sympatiaa sain ja edes vastauksen siihen ettei ole hävinny koko tulos jonnekkin!!Kai tässä pitää vaan yrittää ajatella muuta ja odotella tulosta...
Ite hehkutin ihmisille jotka tiesin sen kestävän. Lapsettomille ystäville vastasin kysyttäessä hyvin asiapohjaisesti, ilman ylimääräisiä hehkutuksia,ilman mitää masu kuvien lähettämisiä heille. Mut on se niin ihanaa aikaa et kyl sitä jollekkin on pakko päästä hehkuttamaan,ja varmasti myös lapsettomat kaverit näkevät naamasta sen onnellisuuden tunteen. Ei sitä salaamaankaan pysty.
Mie suosittelisin, et sanoisit sille kaverille miltä susta tuntuu. Uskon ja toivon että hän ymmärtää.
Garfield joo sympatiaa sain ja edes vastauksen siihen ettei ole hävinny koko tulos jonnekkin!!Kai tässä pitää vaan yrittää ajatella muuta ja odotella tulosta...
Moi!
Tervetuloa LMLB.
M.C: :hug: Vihastuksissani ystäväsi käytöksestä hakkaan päätäni seinään.. :headwall:
Niiskunen ja Carpalo: Olisko uutisia...
Mammy-: Kurja tilanne teillä, onneks ei tulokset kuitenkaan oo hävinny.. Laitoin sulle (jos osasin) yksärillä sen kännykkä numeron vastaisuuden varalle. En uskaltanu tässä laittaa ettei linjat ruuhkaudu, kun sitä numeroa ei näkynyt ees nettisivuilla.
Itselleppä ei kuulu mitään, pelkkää odottelua. Procrenin pistin maanantaina, eikä tunnu vielä missään. Paitsi mustelma pistoskohdassa ja pieni patti
Tervetuloa LMLB.
M.C: :hug: Vihastuksissani ystäväsi käytöksestä hakkaan päätäni seinään.. :headwall:
Niiskunen ja Carpalo: Olisko uutisia...
Mammy-: Kurja tilanne teillä, onneks ei tulokset kuitenkaan oo hävinny.. Laitoin sulle (jos osasin) yksärillä sen kännykkä numeron vastaisuuden varalle. En uskaltanu tässä laittaa ettei linjat ruuhkaudu, kun sitä numeroa ei näkynyt ees nettisivuilla.
Itselleppä ei kuulu mitään, pelkkää odottelua. Procrenin pistin maanantaina, eikä tunnu vielä missään. Paitsi mustelma pistoskohdassa ja pieni patti
M.C: Juu samoilla yrityksillä mennään, meillä tulee siis joulukuussa tuo 2 vuoden yritys täyteen...
Minulla on vähän vastaava kokemus yhden ystävän käytöksestä.. Hänellä on reilun vuoden ikäinen lapsi.. Hän on oikeastaan ainuita kenelle olen tästä lapsettomuudesta puhunut ja purkanut tuntojani. Ja hän on ollut myös tukemassa silloin kun on halunnut hakata päätä seinään.. Tietää myös että minulle oli aika iso askel hakeutua hoitoihin asian tiimoilta ja nyt kun hoidot on sitten alkaneet niin hän soitti tuossa yksi päivä ja kyseli kuulumisia ja joko on tärpännyt.. sanoin ei ja että inseminaatio on edessä.. Minun äänensävyni oli varmaan surkea, siksi tulikin yllätyksenä kun yhtäkkiä ystäväni äänensävy muuttui yli-iloiseksi ja tokaisi sitten että ; No mutta harmi juttu teidän kannalta, onneksi jollain on asiat paremmin ja me saadaan pikkukakkonen! Ja kuvittele taas onnistui ensiyrittämällä!
Oli kyllä totaalinen isku taas vastenkasvoja.. toki olen iloinen ystäväni puolesta, mutta tuli aika kurja olo joka tapauksessa... Olisin odottanut ehkä vähän hienovaraisempia sanavalintoja...
Oma napa: Meillä oli tänään siis ensimmäinen inseminaatio ja nyt sitten piinailu alkakoon..
Toimenpide olikin nopea ja kivuton.. Olin varautunut pahempaan ja hiukan jännitin, koska esimerkiksi aukiolotutkimus oli kohdallani tosi kivulias...
En elättele kyllä suuria toiveita, koska onhan tämä vasta yrityskierros yksi tuolla konstilla...ja prosentuaalinen mahdollisuus ei kai inseminaatiossa paljoa kasva? Ensi kuusta sovittiin sen verran, että menopur+pregnyl+inssi..
Mutta nyt eikai auta kun yrittää saada pari viikkoa kulumaan....: /
Minulla on vähän vastaava kokemus yhden ystävän käytöksestä.. Hänellä on reilun vuoden ikäinen lapsi.. Hän on oikeastaan ainuita kenelle olen tästä lapsettomuudesta puhunut ja purkanut tuntojani. Ja hän on ollut myös tukemassa silloin kun on halunnut hakata päätä seinään.. Tietää myös että minulle oli aika iso askel hakeutua hoitoihin asian tiimoilta ja nyt kun hoidot on sitten alkaneet niin hän soitti tuossa yksi päivä ja kyseli kuulumisia ja joko on tärpännyt.. sanoin ei ja että inseminaatio on edessä.. Minun äänensävyni oli varmaan surkea, siksi tulikin yllätyksenä kun yhtäkkiä ystäväni äänensävy muuttui yli-iloiseksi ja tokaisi sitten että ; No mutta harmi juttu teidän kannalta, onneksi jollain on asiat paremmin ja me saadaan pikkukakkonen! Ja kuvittele taas onnistui ensiyrittämällä!
Oli kyllä totaalinen isku taas vastenkasvoja.. toki olen iloinen ystäväni puolesta, mutta tuli aika kurja olo joka tapauksessa... Olisin odottanut ehkä vähän hienovaraisempia sanavalintoja...
Oma napa: Meillä oli tänään siis ensimmäinen inseminaatio ja nyt sitten piinailu alkakoon..
Toimenpide olikin nopea ja kivuton.. Olin varautunut pahempaan ja hiukan jännitin, koska esimerkiksi aukiolotutkimus oli kohdallani tosi kivulias...
En elättele kyllä suuria toiveita, koska onhan tämä vasta yrityskierros yksi tuolla konstilla...ja prosentuaalinen mahdollisuus ei kai inseminaatiossa paljoa kasva? Ensi kuusta sovittiin sen verran, että menopur+pregnyl+inssi..
Mutta nyt eikai auta kun yrittää saada pari viikkoa kulumaan....: /
Mulla alkoi eilen päivällä luomumenkat!!!!siis ensimmäiset sitten öööö,,,moneen vuoteen siis siten ettei kierto ollu joku 60-80 päivää,vaan ainoastaan 35 päivää ) Olin onnellinen siihen asti kun alkoi illalla kamala kipu alas vasemmalle yön ja aamupäivän kärvistelin,mut sit menin päivystykseen ja laittoivat gynen päivystykseen...paperit oli hukassa ja sanoin et käykäähän hakemassa lapsettomuuspolilta et todennäköisesti on siellä,,ja sieltähän ne löytyi, kera odotetun verikoevastauksen ja marjatan tekstin verikokeessa siis kaikki ok odottelen siis puhelua klinikalta jos ei aamupäivällä kuulu,laitan soittopyynnön
Ja siis kipu, ei löytyny mitään varsinaista syytä. munasarjat, kohtu,torvet jne oli kunnosa,verikokeet oli kunnossa jne...Tosi kiva lääkäri oli tuo marja vainio,selitti tosi tarkkaan kaikki jutut ja tutki hyvin tarkasti. Kertoi että ehkä se että menkat on ns oikeet eikä hormooneilla saatu aikaan, voi kipu olla niin erilaista kuin "normaalisti"..Sain kipulääkkeet ja kipu alkaa pikkuhiljaa helpottaa...olin ihan varma et mul on joku kysta ja koko munasarja räjähtää...sen verran kovaa sattui vasempaan munasarjaan. Se tästä vielä puuttui, ja oli huojentavaa kuulla et kaikki oli kivasta huolimatta ok...
Tsemppiä piinailijoille...toivottavasti meki päästään pian yrittämään...
siis siten ettei kierto ollu joku 60-80 päivää,vaan ainoastaan 35 päivää ) Olin onnellinen siihen asti kun alkoi illalla kamala kipu alas vasemmalle yön ja aamupäivän kärvistelin,mut sit menin päivystykseen ja laittoivat gynen päivystykseen...paperit oli hukassa ja sanoin et käykäähän hakemassa lapsettomuuspolilta et todennäköisesti on siellä,,ja sieltähän ne löytyi, kera odotetun verikoevastauksen ja marjatan tekstin verikokeessa siis kaikki ok odottelen siis puhelua klinikalta jos ei aamupäivällä kuulu,laitan soittopyynnön Ja siis kipu, ei löytyny mitään varsinaista syytä. munasarjat, kohtu,torvet jne oli kunnosa,verikokeet oli kunnossa jne...Tosi kiva lääkäri oli tuo marja vainio,selitti tosi tarkkaan kaikki jutut ja tutki hyvin tarkasti. Kertoi että ehkä se että menkat on ns oikeet eikä hormooneilla saatu aikaan, voi kipu olla niin erilaista kuin "normaalisti"..Sain kipulääkkeet ja kipu alkaa pikkuhiljaa helpottaa...olin ihan varma et mul on joku kysta ja koko munasarja räjähtää...sen verran kovaa sattui vasempaan munasarjaan. Se tästä vielä puuttui, ja oli huojentavaa kuulla et kaikki oli kivasta huolimatta ok...
Tsemppiä piinailijoille...toivottavasti meki päästään pian yrittämään...
ei voi mennä mikään putkeen taas kävin polilla ja siel oli marjatta...joka oli nyt sitä mieltä et ehkä menee keväälle meidän hoito koska mun diabeteslääkitys pitää vaihtaa ja nähdä et se toimii( on toiminut ennekin). kysyin edellisellä käynnillä asiasta jolloin esa sanoi et sen ehtii vaihtaa nyt ja soitin vielä perään hoitajalle että onko varma et ehtii vaihtaa, ja kuulemma on...eipä sit ehdikkää vissiin..marjatan mielestä...konsultoi viel sisätautipolia ja jos sieltä saadaan siunaus niin voidaan aloittaa,mut jos ei niin ei voida aloittaa...ei jaksasi taas tehdä tätä ajatustyötä uudelleen
kävin polilla ja siel oli marjatta...joka oli nyt sitä mieltä et ehkä menee keväälle meidän hoito koska mun diabeteslääkitys pitää vaihtaa ja nähdä et se toimii( on toiminut ennekin). kysyin edellisellä käynnillä asiasta jolloin esa sanoi et sen ehtii vaihtaa nyt ja soitin vielä perään hoitajalle että onko varma et ehtii vaihtaa, ja kuulemma on...eipä sit ehdikkää vissiin..marjatan mielestä...konsultoi viel sisätautipolia ja jos sieltä saadaan siunaus niin voidaan aloittaa,mut jos ei niin ei voida aloittaa...ei jaksasi taas tehdä tätä ajatustyötä uudelleen Pahoittelut, mutta eipä taida täältä tulla hyviä uutisia. Tein eilen testin, joka näytti miinusta ja vuotoa nyt odottelen :headwall:. Polilta ohjeistivat kuitenkin testailemaan vielä huomenna, mutta enpä jaksa oikein uskoa plussaan. Se siis insseistä. Edessä on keskustelu siitä, mitä seuraavaksi. Ehkä uudet hoidot tuovat sitten paremman mahdollisuuden...
Ja niistä hehkutuksista! Olen vähitellen alkanut vältellä ystäväämme FB:tä. Aina sisään kirjautuessa ruudulle pomppaa uusia vauvakuvia uusista kultapuppeleista ja uusia tekstejä siitä, kuinka se osaa jo sanoa äiti ja kakka. Ja sitten kuvia niistä masuista. Puuh!
Kummalta kuulostaa kyllä MarieClairen kertoma! kai sitä sitten voi päässä naksahtaa jotain ja oma lapsettomuuspiina unohtua...mene ja tiedä?
LMLB tsemppiä piinailuun!
Mammy; voimia kovasti!
Entäs Niiskunen? Olisiko siellä parempia uutisia?
Ja niistä hehkutuksista! Olen vähitellen alkanut vältellä ystäväämme FB:tä. Aina sisään kirjautuessa ruudulle pomppaa uusia vauvakuvia uusista kultapuppeleista ja uusia tekstejä siitä, kuinka se osaa jo sanoa äiti ja kakka. Ja sitten kuvia niistä masuista. Puuh!
Kummalta kuulostaa kyllä MarieClairen kertoma! kai sitä sitten voi päässä naksahtaa jotain ja oma lapsettomuuspiina unohtua...mene ja tiedä?
LMLB tsemppiä piinailuun!
Mammy; voimia kovasti!
Entäs Niiskunen? Olisiko siellä parempia uutisia?
Voi carpalo, I feel you! Tee vielä uusi testi, ennekuin katse taas eteenpäin... ei ole helppoa ei. Tosi harmi, jos nyt ei onnistanut. :hug: joo, samaa mieltä olen tuosta Fb.n maailmasta, aivan hirveitä juttuja siellä. Huomasin kun yksi kaveri oli raskaana, niin aina 72 ihmistä tykkäsi heti kun se vain vähänkin kirjoitti "Vauva potkii" tai "Tajusi juuri että musta tulee ÄITI!!!!!!" -juttuja siellä. Voi elämä. Voi elämän elämä. Eihän me sitten vaan ikinä... Se on todellakin niin In-your-Face-book.
LMLB kokemus kaverin puhelusta ... no huhhuhuh, olipas taas kategoriaa itkeäkö vaiko nauraa kun ei jaksa enää itkeä. Ymmärrän hyvin, että tuli varmasti ihan hirveä olo. Yritetään me silti uskoa että vielä se meidänkin aika koittaa jakaa niitä ilouutisia, eikö? Vaikeaa se on, mutta sen avulla jaksaa jatkaa eteenpäin.
Itsekin kävin tänään polilla, olin jotenkin varautunut että edessä on ihan rutiinikeissi, katsotaan paikat ja edetän sitten. Yllätyksekseni yhtään munasolua ei ollut kehittymässä tähän luomukiertoon, vaikka nyt oli kp9. Siis ei yhtään! Tämä on mulle aivan uusi juttu, sillä aina aiemmin on näkynyt siellä jotain elämää. Olen vieläkin ihan ihmeissäni, mutta uskottava se on. Nyt on luomukierrot totaalisesti hiipuneet.
Nyt sitten sain ehdotuksen, että aloteltaisiin seuraavan kierron alkuun Menopur-piikitykset. Voisiko joku, kiltii, ihana, tätä kokeillut kertoa että kannattaako kokeilla, onko vaikeaa ja mitä on odotettavissa ... voi että ... kun ei vaan jaksais.
Mie kaipaisin niin paljon samanhenkistä seuraa, että vois jutella näistä jutuista ... harmi kun Joensuussa ei toimi se yhdistys, enkä kyllä oo ihan varma haluaisinko istua ringissä puhumassa näistä asioista, ehkä vähän epävirallisemmin kahvin tai viinin ääressä. Jos joku haluaa lähteä syksyn mittaan kahville joku ilta, niin laittakaa yksityisviestiä Jotenkin tuntuu, että olis ihan kiva jutella jonkun samaa taivalta tallaavan kanssa, vaikka ihan muistakin jutuista.
Ja mammy ei voi muuta sanoa kun että voi ei! EI! Pitäiskö siun vielä kysellä perään, jos kerran joku onluvannut että sen lääkityksen diabetekseen ehtii vielä vaihtaa? Miksi ne niin lupasivat? Toivotaan, että jokin käänne siinä nyt tulisi sen sisätautipolin kautta ja saisit luvan yritykseen!
LMLB kokemus kaverin puhelusta ... no huhhuhuh, olipas taas kategoriaa itkeäkö vaiko nauraa kun ei jaksa enää itkeä. Ymmärrän hyvin, että tuli varmasti ihan hirveä olo. Yritetään me silti uskoa että vielä se meidänkin aika koittaa jakaa niitä ilouutisia, eikö? Vaikeaa se on, mutta sen avulla jaksaa jatkaa eteenpäin.
Itsekin kävin tänään polilla, olin jotenkin varautunut että edessä on ihan rutiinikeissi, katsotaan paikat ja edetän sitten. Yllätyksekseni yhtään munasolua ei ollut kehittymässä tähän luomukiertoon, vaikka nyt oli kp9. Siis ei yhtään! Tämä on mulle aivan uusi juttu, sillä aina aiemmin on näkynyt siellä jotain elämää. Olen vieläkin ihan ihmeissäni, mutta uskottava se on. Nyt on luomukierrot totaalisesti hiipuneet.
Nyt sitten sain ehdotuksen, että aloteltaisiin seuraavan kierron alkuun Menopur-piikitykset. Voisiko joku, kiltii, ihana, tätä kokeillut kertoa että kannattaako kokeilla, onko vaikeaa ja mitä on odotettavissa ... voi että ... kun ei vaan jaksais.
Mie kaipaisin niin paljon samanhenkistä seuraa, että vois jutella näistä jutuista ... harmi kun Joensuussa ei toimi se yhdistys, enkä kyllä oo ihan varma haluaisinko istua ringissä puhumassa näistä asioista, ehkä vähän epävirallisemmin kahvin tai viinin ääressä. Jos joku haluaa lähteä syksyn mittaan kahville joku ilta, niin laittakaa yksityisviestiä
Jotenkin tuntuu, että olis ihan kiva jutella jonkun samaa taivalta tallaavan kanssa, vaikka ihan muistakin jutuista.Ja mammy ei voi muuta sanoa kun että voi ei! EI! Pitäiskö siun vielä kysellä perään, jos kerran joku onluvannut että sen lääkityksen diabetekseen ehtii vielä vaihtaa? Miksi ne niin lupasivat? Toivotaan, että jokin käänne siinä nyt tulisi sen sisätautipolin kautta ja saisit luvan yritykseen!
M.C Joo mun pitää soitella sisuksille, et olisko se lääkäri mitä mieltä asiasta...En jaksa enää uskoa yhtään mitään ja yrittämisen fiilikset on aika alhaalla nyt Mie myös mielelläni lähtisin juttelee näistä,mut en oo ihan varma haluaako kukaan täysin lapseton jutttelemaan mamman kans jolla on jo lapsia Itse mietin jo et pitäis varmaan mennä juttelemaan näistä jonkun ulkopuolisen kans..Käykö kukaan juttelee MTT;ssä tai Päivin kans?
Mie myös mielelläni lähtisin juttelee näistä,mut en oo ihan varma haluaako kukaan täysin lapseton jutttelemaan mamman kans jolla on jo lapsia Itse mietin jo et pitäis varmaan mennä juttelemaan näistä jonkun ulkopuolisen kans..Käykö kukaan juttelee MTT;ssä tai Päivin kans?Voi Niiskunen :hug: Voimia!
Aika samaa rataa myös täällä. Eli aamuinen testi näytti negaa, kuten jo arvasin. Ensi vkolla suunnitellaan sitten uusia hoitoja. Hoitaja kehotti miettimään omaa jaksamista, mutta kun tuo jaksaminenkin tuntuu niin kaksipiippuiselta. Toisaalta tuntuu rankalta tahkota hoidosta hoitoon ja hakata vähän väliä päätä seinään, mutta toisaalta tauon pitäminen tuntuisi myös melko rankalta ajatukselta. Ovulaatiossa kun varmaankin on jotain häikkää, niin raskautuminen ilman apukeinoja ei tunnu kovin todennäköiseltä ja kaipuu saada oma lapsi on kova. No, en mielestäni ole kuitenkaan vielä niin rikki kuin viime keväänä, eli emmeköhän jatka hoitoja.
MarieClaire, mulla on ollut nyt kahdessa edellisessä kierrossa menopur (+clomit) käytössä. Ekalla kerralla kasvoi kaksi munista ja toisella yksi. Piikkikammoista itsensä pistäminen kammotti alkuun aika kovasti, mutta niin sitä vaan sai huomata, että kaikkeen tottuu. Ei siis mielestäni ollut ylivoimaisen hankalaa.
Aika samaa rataa myös täällä. Eli aamuinen testi näytti negaa, kuten jo arvasin. Ensi vkolla suunnitellaan sitten uusia hoitoja. Hoitaja kehotti miettimään omaa jaksamista, mutta kun tuo jaksaminenkin tuntuu niin kaksipiippuiselta. Toisaalta tuntuu rankalta tahkota hoidosta hoitoon ja hakata vähän väliä päätä seinään, mutta toisaalta tauon pitäminen tuntuisi myös melko rankalta ajatukselta. Ovulaatiossa kun varmaankin on jotain häikkää, niin raskautuminen ilman apukeinoja ei tunnu kovin todennäköiseltä ja kaipuu saada oma lapsi on kova. No, en mielestäni ole kuitenkaan vielä niin rikki kuin viime keväänä, eli emmeköhän jatka hoitoja.
MarieClaire, mulla on ollut nyt kahdessa edellisessä kierrossa menopur (+clomit) käytössä. Ekalla kerralla kasvoi kaksi munista ja toisella yksi. Piikkikammoista itsensä pistäminen kammotti alkuun aika kovasti, mutta niin sitä vaan sai huomata, että kaikkeen tottuu. Ei siis mielestäni ollut ylivoimaisen hankalaa.
No johan on hiivatti.. Tätä ketjua vaivaa nyt huono tuuri.
Niskunen, carpalo, mammy: :hug:
Onko Danitalla oireita?
M.C. : menopurista mulla ei mitään kokemuksia.
LMLB: miten menee?
ON: oireet on aika vähäiset. yöllä vain hiottaa. Tiistai lähestyy, jo on aikakin. Siitä se sitten etenee taas aika nopsaan. Ensin ootetaan ja ootetaan ja sitten... huh huh.
Niskunen, carpalo, mammy: :hug:
Onko Danitalla oireita?
M.C. : menopurista mulla ei mitään kokemuksia.
LMLB: miten menee?
ON: oireet on aika vähäiset. yöllä vain hiottaa. Tiistai lähestyy, jo on aikakin. Siitä se sitten etenee taas aika nopsaan. Ensin ootetaan ja ootetaan ja sitten... huh huh.
niiskunen:hug:
carpalo:hug:
mammy:hug:
suosittelen teille tapaamista, me saatiin toissa talvena täällä kasaan muutaman hengen porukka, laiteltiin ekaks yv:tä ja mailia ja sitten tavattiin kahvilla yms. itse sainkin silleen uuden ystävän lenkille yms arjen iloihin ja suruihin. Ollut mukavaa jutella ihan kaikesta, "normaalistakin", ekaks vaihdettu kuulumiset tietty hoidoista yms ja sitten muuta turistu. Se oli hyvin terapeuttista kun puhui kerrankin samaa kieltä jonkun kanssa.
Itse kävin pahimmassa vaiheessa sekä Päivin luona että mtt:ssä juttelee ja pari kertaa "avautumassa" myös työterveyslääkärille. Kaikista oli apua. Ehkä Päivi paras apu... toisaalta myös täysin ulkopuolinen työterv.l. (keski-ikäinen mies vielä oli) oli ihan hyvä pikakuuntelija... ja sainkin sitten pari viikkoa nukkumislomaa.... mtt:n henkilön kanssa ei ehkä kemiat kohdanneet, en käyny kun pari kertaa. Mutta suosittelen kuuntelemaan omaa jaksamista ylipäänsä. ja ulkopuolisen kanssa keskustelu auttaa näkemään usein asioita paremmin, tai ainakiin jäsentämään niitä. Käytiin mutuen Päivin luona miehenkin kanssa useamman kerran yhdessä, tilanne oli hänellekin raskas.
ja voihan sitä tässä palstallakin turista välillä muuta mukavaa, kun aina jotain kivaakin elämässä on!
Soja
ps. Mammy, tässä ois toinen lapsellinen lapseton?
carpalo:hug:
mammy:hug:
suosittelen teille tapaamista, me saatiin toissa talvena täällä kasaan muutaman hengen porukka, laiteltiin ekaks yv:tä ja mailia ja sitten tavattiin kahvilla yms. itse sainkin silleen uuden ystävän lenkille yms arjen iloihin ja suruihin. Ollut mukavaa jutella ihan kaikesta, "normaalistakin", ekaks vaihdettu kuulumiset tietty hoidoista yms ja sitten muuta turistu. Se oli hyvin terapeuttista kun puhui kerrankin samaa kieltä jonkun kanssa.
Itse kävin pahimmassa vaiheessa sekä Päivin luona että mtt:ssä juttelee ja pari kertaa "avautumassa" myös työterveyslääkärille. Kaikista oli apua. Ehkä Päivi paras apu... toisaalta myös täysin ulkopuolinen työterv.l. (keski-ikäinen mies vielä oli) oli ihan hyvä pikakuuntelija... ja sainkin sitten pari viikkoa nukkumislomaa.... mtt:n henkilön kanssa ei ehkä kemiat kohdanneet, en käyny kun pari kertaa. Mutta suosittelen kuuntelemaan omaa jaksamista ylipäänsä. ja ulkopuolisen kanssa keskustelu auttaa näkemään usein asioita paremmin, tai ainakiin jäsentämään niitä. Käytiin mutuen Päivin luona miehenkin kanssa useamman kerran yhdessä, tilanne oli hänellekin raskas.
ja voihan sitä tässä palstallakin turista välillä muuta mukavaa, kun aina jotain kivaakin elämässä on!
Soja
ps. Mammy, tässä ois toinen lapsellinen lapseton?
Niiskuselle, carpalolle ja mammylle :hug:
M.C.:n kanssa tossa laiteltiin yksäriä.. ja katsellaan jos sitä kahvittelis kuunlopussa/ens kuun alussa..
Eli siis täällä myös yksi juttelukaveria vailla oleva ja garfieldin kanssa samoilla linjoilla siitä että sellanen epävirallinen kahvitteluhetki ois varmasti paras.. En osaa oikein kuvitella itseäni liian "viralliseen" tapaamiseen ja istumaan rinkiin....
Onko teillä muilla muuten ollu millaisia tuntemuksia inssin jälkeen? Ja miten pian teitä on neuvottu aloittamaan luget? Kun mulla on siitä hiukan ristiriitaista tietoo.. Polilta kerran sanottu että vuorokausi ovulaation jälkeen ja välillä ohjeistettu (terveyskeskuksen puolelta) että saa aloittaa vasta 3vrk oviksen jälkeen ja niin se taitaa tuossakin pakkausselosteessa olla... ? Mutta Auttakaapa tyhmää?:O En muistanut kysyä siitä erikseen nyt inssin jälkeen..
M.C.:n kanssa tossa laiteltiin yksäriä.. ja katsellaan jos sitä kahvittelis kuunlopussa/ens kuun alussa..
Eli siis täällä myös yksi juttelukaveria vailla oleva ja garfieldin kanssa samoilla linjoilla siitä että sellanen epävirallinen kahvitteluhetki ois varmasti paras.. En osaa oikein kuvitella itseäni liian "viralliseen" tapaamiseen ja istumaan rinkiin....
Onko teillä muilla muuten ollu millaisia tuntemuksia inssin jälkeen? Ja miten pian teitä on neuvottu aloittamaan luget? Kun mulla on siitä hiukan ristiriitaista tietoo.. Polilta kerran sanottu että vuorokausi ovulaation jälkeen ja välillä ohjeistettu (terveyskeskuksen puolelta) että saa aloittaa vasta 3vrk oviksen jälkeen ja niin se taitaa tuossakin pakkausselosteessa olla... ? Mutta Auttakaapa tyhmää?:O En muistanut kysyä siitä erikseen nyt inssin jälkeen..
Soja olis kyl kiva nähdä ite ymmärrän täysin et jos on lapseton lapseton niin ei välttis haluu tavata lapsellisia...Päiiviä mieki mietin,kerran käyty miehen kans sillo ivf:ää ennen ja oli kyl tosi hyvä keskustelu!!Päivi osaa kysyy oikeat kysymykset, tuomitsematta tai ahdistamatta ollenkaan...
niiskunen :hug:
carpalo :hug:
ite ymmärrän täysin et jos on lapseton lapseton niin ei välttis haluu tavata lapsellisia...Päiiviä mieki mietin,kerran käyty miehen kans sillo ivf:ää ennen ja oli kyl tosi hyvä keskustelu!!Päivi osaa kysyy oikeat kysymykset, tuomitsematta tai ahdistamatta ollenkaan...niiskunen :hug:
carpalo :hug: