Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Pakko avautua (taas), anteeksi. On se tämäkin...Sain eilen jotenkin keräiltyä itseäni kasaan ja olin jo paremmalla mielellä, mutta sitten menin sukulaisten luokse kylään. Paikalla oli myös lapsiperheitä. Neiti 4 v. istuu viereeni ja kysyy: ai et sä haluu lapsia vai? Hämmentyneenä ja vaivaantuneena vastaan, että haluan. Tähän neiti 4 v. vastaa: no mee lääkäriin, sieltä niitä lapsia saa. ai etkö tienny, että sieltä niitä saa? En tiennyt itkisinkö vai nauraisinko...tilanne vaati hieman itsehillintää. Lasten suusta kuulee totuuden...vai miten se meni :headwall:? Toisinaan on kyllä sellainen olo, että koko maailma irvuilee itselle ja tälle tilanteelle. Tästä ei voi kai enää muuta kuin sisuuntua :kieh:.

Tapaamisesta: samoilla linjoilla olen, kuin Garfield. Kiireistä on, mutta toisaalta kasvotusten rennosti tapaaminen houkuttelis.

 

Woe elämä tuota elämää, miten se voi heitää kasvoille aina juuri ne tilanteet joita ei todellakaan toivoisi! Carpalolla on vähän samaa elämän jatkumoa kuin minulla, yleensä juuri kun saan itseni kasaan jotenkuten, tulee puskasta joko "Raskaana"-pallo tai joitain karmeita kysymyksiä jonkun ihmisen taholta, joihin ei tahtois vastata.

Nyt näyttää ja kuulostaa hyvältä hyvä naiset, ilman muuta sitten katsotaan joku sopiva lattetuokio meille ketkä haluaa tulla epävirallisesti hengailemaan jonkin juoman äärelle puhumaan mistä vaan tai ei mistään.

Itselläni on nyt tullut aika kadota hetkeksi maan alle, sillä lähden sinne reissun päälle ja jään toiselle paikkakunnalle Suomessa sitten kun palaan Suomeen. Eli marraskuun puolelle varmaan menisi sitten tapailut! Palataan asiaan! Eihän sitä tiedä vaikka siihen mennessä saisin kahvini niellä yksin, miten täällä asiat sillä välin muuttuvat!

Onnea matkaan kaikille, kukin omissa vaiheissaan jännittäviä tai odottavia tunteita kokeva. Adios amigos!

 

No niin, Nyt on sitten käyty nollaultrassa. E.K. oli TAAS myöhässä. Se on aina!

Huomenna jo alkaa piikittelyt. Luulin että vasta viikonloppuna. Maanantaina eka ultra. Tästä se lähtee. Pitäkäähän peukkuja!

 

Garfield peukut!!

heh, E.K. on tosiaan aina myöhässä

 

Garfiels peukut ja varpaatki pystyssä täällä )))

ON sain sit tiedon et menen sisuksilla käymään 3.11 ja ne sit päättää siirtyykö hoito...jos ei niin nollaultra on sit 9.11...alotan nyt terot 26. päivä..eli epävarmuudessa eletään nyt täs sit viel monta viikkoa...tää on aika syvältä...mie olen nyt asennoitunu, et hoito siirtyy helmikuulle. Toki toivon,et nyt alkas,mut olen yrittäny tehdä ajatustyötä ettei pettymys olis niin kamala...

 

morjens,

mammy: voi hiisi tuota siun tilannetta. Kyllä sitä aina miettii, kun tää on muutenkin niin P:stä että miks ei asiat voi järjestyä parhain päin. kaikenlainen vitkuttelu ja vastoinkäymiset helposti tuntuu liian paljolta. Koetanhan jaksaa ja toivottavsti asiat järjestyy.

Täällä alkaa alavatsa oireilla. Huomenna ultra. Toivon niin kovasti että ois enemmän soluja kuin viimeksi, mutta olo ei ole sen mukainen, joten kaipa on turha toivoa liikoja.

 

kyl mie jakselen,,,,jotenki mulla ei koskaan mee nää niinku on suunniteltu...nii tottunu tähän...eniten mua harmittaa se, että mie ite soitin eka käynnin jälkeen ja kysyin tuota lääkityksestä!!!!miks se hoitaja ei varmistanu asiaa lääkäriltä vaan sano, et sen ehtii vaihtaa myöhemmin,sillon jos hoito alotetaan?? tähän kysymykseen en varmaan koskaan saa vastausta...ja mitäpä mie sillä vastauksella loppujen lopuks tekisinkää,myöhästä rykii ko paskat on jo housussa...

 

Minäkin liityn joukkoon tummaan eli PKKS hoidoissa...

 

Terve vaan simpli! Mikä vaihe sulla?

Mulla tänään itku päivä. Ultrakuulumiset ei tietenkään ollu niin hyvät kuin olin haaveillut. Nyt jopa vähemmän rakkuloita kun viimeksi. Vain 5 yhteensä. Kun kato käy joka vaiheessa, niin on vain pieni todennäköisyys että päästäisiin siirtoon asti. Viimeksi meni näin 7 rakkulaa - 5 solua - vain yksi jakautui.
Ja tiedän, tiedän! Se yksi riittää jne. Mutta juuri nyt en jaksa uskoa. Uskon enemmän tilastollisiin todennäköisyyksiin ja se kertoo, että tuuria pitää olla, jotta noista saadaan lapsi aikaan. Miestä inhottaa ja ärsyttää miun pessimistinen asenne. Jotenkin on vaan vaikea hyväksyä että kaiken tämän rääkin jälkeen täytyy vielä pelätä sitä ettei päästä siirtoon. Mulla on paikat nyt jo kipeytyny samoin kuin viimeksi. Kävelen hissukseen, paikkoja särkee, kouristaa ja kramppaa.
P:rs::st: tämä kaikki. Ei jaksa, ei.
Huomenna ehkä jo jaksan taas, nyt ahdistaa.

 

Ensimmäinen inssi takana ja pp:t päällä. Nyt on vasta 3pp, mutta olen ollut huolestunut erityisesti tänään alamaha särkyjen vuoksi. Lääkärin kanssa olemme alustavasti keskustelleet Clomien annoksen lisäämisestä, sillä ovuloin vain yhden nyt tällä kieroksella. Alustavasti myös on sovittu että ehkä enää yksi kerta ja rupeamme katselemaan muita hoito muotoja. Itselläni kun on taustalla PCOS eli ovuloimattomuus ja puolisolla on heikkoa tuo spermanlaatu.

 

Hei simpli: voimia piinailuun, on se raastavaa. Kuulostaa siltä, että IVF hoito voisi teillä olla tehokkampi keino kuin inssi. Mutta toivotaan ettei siihen tarvitse mennä! Jaksamista.

 

mammy: onpa tympee tilanne! Tsemppiä ja jaksamista kovasti! Lisäodottelu tässä kaikessa muussa odottelussa vie kyllä varmasti voimia. Vaan jospa ne lähtee asiat rullaamaan, sitä toivon kovasti.
Garfield: miten jakselet? Voimia kovasti myös sinulle! Vaikea sanoa mitään, kun tietää miten hankalaa on välillä pitää yllä toivoa. Mutta niin kuin itsekin totesit, se yksikin voi riittää. Jaksamista!
simpli: Tervetuloa! Voimia piinailuun!

Mitenkäs kaikki muut jakselee?

ON täällä otetaan hoidoissa seuraava askel ja siirrytään ivfään, eli odottelua luvassa. Nyt odottelen, että saisin aloittaa sumuttelun ja niitä ihanaisia mummo-oireita. Ensi viikolla se riemu alkaa. Välillä meinasi iskeä epätoivo ja uupumus, mutta keskustelu polilla valoi taas uskoa asiaan. Jännittää...

 

Niiskuselle ja Carpalolle pahoittelut negoista.. :hug:

Ja Carpalolle tervetuloa vaan mummokerhoon

Mammy toivotaan parasta.

Garfield mie toivon ja luotan että edes yhden alkion saisitte!! Milloin sulla seuraava ultra?

Mites LMLB eikös siun inssistä ole jo pian 2 viikkoa?

ON viikon päästä nollaultra. Menkat loppui juuri. Muutamia hikoilukohtauksia on ollut, mutta ei mitään pahoja. Väsymystä on myös ollut, onkohan se sivuoire procrenista vai pelkkää syysväsymystä??
Nyt sitten tulin vielä kipeäksi, eilen kuumetta yli 38 astetta. Huomisen ainakin vielä sairaslomalla lepäilen.. kylläpä stressaa olla töistä pois, kun lisää sairaslomaa tiedossa ainakin punktion jälkeen.. jos ei jo sitten kasvatteluvaiheessa.. :|

 

simpli: :Tervetuloa joukkoon Taidetaan olla samaa ikäluokkaa ja meilläkin takana ensimmäinen inseminaatio..

Ja omasta navasta: Juu elikkäs huomenna ois sit se odotettu pp14.. huoh.. inhoon niin nähdä sen negatiivisen testituloksen... Ei oo sellainen olo että ois tärpännyt nytkään... Ajatukset jo ensikuun hoidossa..

 

Moikka!

LMLB: jännää, jännää. On se niin ihmeellistä. Muistan ajan jolloin luulin että sen TIETÄÄ milloin on raskaana ja milloin ei. Miten se voikin olla niin harmaa alue ettei ole varma. Käyhän kertomassa miten kävi.

Danita: höh. ikävää sairastella hoitojen aikaan. Niin kuin ei muutenkin väsyttäisi.

carpalo: hyvä että klinikalla käynniltä jäi hyvät fiilikset. Mullakin aina mieli nousee juuri ennen hoitojen alkua, kun saa taas toivoa ja haaveilla.

Onnea teille molemmille tulevaan ivf.ään.

ON: täällä edelleen jotenkin masentunut olo, on niin epävarma olo itsestä ja näistä hoidoista. Toisaalta on myös alistunut olo, kun mitään ei voi tehdä tilanteen parantamiseksi. Hieman lohduttaa tarinat, joissa vähilläkin soluilla on onnistuttu. Toivotaan nyt että kaikissa rakkuloissa olis solu eikä tulisi totaalista katoa jakaantumisvaiheessa. Hieman jo alkaa mietityttää punktio. Itse en osaa kunnolla vaatia kivunlievitystä. Viimeksi annettu humautus ei mulla paljoa auttanut. Mies on päättänyt nyt tulla miun tueksi huomenna klinikalle ja kysellä miksi julkisella puolella ei käytetä anestesialäääkäreitä kivunlievityksen hoidossa. Huh. Toivottavasti lääkärit klinikalla ymmärtää... Huomenna siis toinen ultra. Ensi viikolla joskus punktio.

 

Nega testattu aamulla... :headwall: kyllä se aina kirpaisee vaikka siihen asennoituis miten...
No nyt odotellaan menkkoja ja sit voi soitella polille ohjeita tämän kuun menopur-piikityksiin..
Nyt jää siis clomit kokonaan pois (onneksi, ei sopineet mulle yhtään):x kärsin kaikista mahdollisista sivuvaikutuksista ja kohdunlimakalvokin kuivui kasaan. Jospa nuo menopurit ois sit parempi vaihtoehto mulle....

 

LMLB :hug: kyllä se vaan kirpasee tosiaan vaikka kuinka ajattelis ite et niin se kuitenkin on...mie olen ikuinen pessimisti,joten kun tulin raskaaksi ivf:llä kuvittelin kaikki raskausoireet johtuvan pistetyistä hormooneista jne...Esa totesi edellisten hoitojen aikaan että : "Pessimistille ei tuu pettymyksiä,mut optimistilla on paljon hauskempaa"

Garfield meillähän ei saatu kuin kaksi munasolua, mutta mie en osannu sillon ajatella et se olis jotenki vähä Esa sit kysy et laitetaanko molemmat ja toki oltiin sitä mieltä et joo,toinen oli jakautunu paremmin ja se on todennäköisesti sit tuo Eeka <3 toinen tosiaan tuli vissiin viikolla 5+4 pois...oli kaiketi hipaisuut reunaa,mut ei ollu kiinnittyny..

Tsemppiä siis sinne ja mie jaksan uskoa kaikkien teidän puolesta että onnistutte,vaikka omalla kohdalla usko onkin tällä' hetkellä aika lailla matalalla noiden pitkittymisten takia...viikko pitäs viel kärvistellä et saan tietää et siirtyykö hoito vai ei..sit pääsis lopulta oikeesti sopetumaan siihen et se siirtyy..(ai miten niin pessimisti )

 

LMLB pahoitteluni :hug:

Garfieldtsemppiä sulle. On miun tietysti helppo sanoa, mutta leuka pystyyn. Yrität vaan ajatella että asiat menee parhain päin ja teillekkin pikkuinen suodaan, sitten kun on teidän pikkuisen aika. Mie ajattelen, että jos stressaa liikaa, niin asiat menevät helpommin pieleen. Sen lisäksi ajattelen, että ei kenellekkään tätä lapsettomuuden taakkaa anneta kuka sitä ei kestäisi. Myö ollaan vahvoja naisia!!
Toivottavasti et loukkaannu miun yltiö optimistisista sanoista. No minnuu ei ainakaan pessimistiks voi sanoo Itse kuitenkin ajattelen tuolla tavalla, enkä oikein tiedä miten tästä muuten voisi selvitä kuin optimistisesti eteenpäin katsomalla.

Oletteko koskaan miettineet, että jos myö lapsettomat oltais ensimmäisellä yrittämällä tultu raskaaksi, niin jospa myö oltais oltu surkeitä äitejä?? Nyt kun tässä kasvetaan henkisesti ja fyysisesti ja odotetaan ja toivotaan raskautta, niin ollaan kaikki varmasti lapsillemme hyviä vanhempia ja osataan niitä arvostaa ja rakastaa!
joo, tämmöisiä miettii kohtaloon uskova danita tänään

 

Mammy- Sama vika rahikaisessa eli täällä.Täytyy myöntää etten voinut olla repeillemättä kun luin lauseen "Pessimistille ei tuu pettymyksiä,mut optimistilla on paljon hauskempaa".


En tiedä voiko olla mahdollista, inseminaatiosta on siis nyt 5 päivää, ja minulla on seuraavia oireita; palelua, alamahasräkyjä, väsymystä, päänsärkyä, ala selkä kipuja, valkovuotoa(?) ja rinnat ovat kipeät, nipistelee. Jotenkin vain odotan kuukautisia alkavaksi vaikka toivon että olis tapahtunut pieni ihme...

 

Kiitos tsempeistä!
En suinkaan loukkaantunut, päinvastoin. Silloin kun ei itse jaksa pitää päätä korkealla, on toisten se nostettava. Kiitos, Danita.
Aloitin tuolla toisen ketjun tästä solujen "vähäisestä" määrästä ja siellä on hyviä kokemuksia siitä, kuinka yhdellä tai kahdellakin päästään siirtoon. Se on lohduttanut. Minun huolta lisää se, että alkiot eivät viimeksi oikein jakautuneet. Mutta se yksikin riittää, ja kuten joku sanoi, näillä mennään mitä on annettu ja täytyy vain tottua ajatukseen, että jokaisesta punktiosta ei välttämättä pääse siirtoon.

Tänään kävin toisessa ultrassa ja siellä näkyi edelleen ne 5 rakkulaa. Hyvin olivat kasvaneet ja olivat "tasalaatuisia" tai siis kokoisia. Se on hyvä se.
Mieheni oli tällä kertaa mukana, kun hän halusi puhua lääkärille kivuista ja punktiosta, joka minua jo kovasti ahdistaa. Viimeksi se sattui niin lujaa, että mieli murtui. Olin itkuinen pari päivää. Alettiin siinä sitten keskustella yleensä miun kivuista ja miulle alkoi selvitä, että ei nämä kivut ole lainkaan tyypillisiä. Miun EI siis pitäisi olla näin kipeä, kun soluja on noin vähän. Syytä kipuihin ei tiedetä (endoa epäillään). Mutta vasta nyt minusta tuntui että klinikalla otettiin nämä miun kivut vakavasti ja tajuttiin että mie ihan oikeesti oon kipeä. En ehkä itse ole sitä tarpeeksi painokkaasti osannut sanoa, vaan siihen tarvittiin tuo ulkopuolinen (mieheni) arvio. Minua on myös ärsyttänyt sellainen tunne, että ikäänkuin kipujani "psykologisoitaisiin". Ikäänkuin ne syntyisivät korvien välissä eikä jalkojen välissä...

Kiitos teille tsemppaamisesta, siitä on ollut apua. Kivut tahtovat viedä mielen matalaksi, ja sitten alkaa epäillä ihan kaikkea ja katsomaan maailmaa nurin kurin. Mutta yritän nyt taas jaksaa vähän paremmin ja olla luottavaisin mielin.

 

Huhuu, missä kaikki ovat? Onks kaikki siellä pornomessuilla?

Kyllä menee hitaasti nyt nämä päivät, tahtosin jo päästä piikittämään itseäni
Tänään aamulla sain taas töissä hikoilukohtauksen, kiva oli siinä esittää että ei oo yhtään kuuma. Toiset kun valittaa miten talo on mennyt kylmäksi syksyn myötä

 

Hei vaan Danita,
tiedän tunteen... Itse yritän peitellä irvistyksiäni kun saan kipukohtauksen....
Ootan tosi kovasti kans, että homma etenis seuraavaan vaiheeseen. Punktio tiistaina, tänään viimeinen puregon, huomenna pregnyl...

Kommentoin vielä tuota teemaa, että tuleeko meistä parempia äitejä. Kyllä mie luulen, että tulee. Kun ei vain erehdytä kanavoimaan näitä huolia ylihuolehtimiseen ja varovaisuuteen tai täydellisyyden tavoitteluun. Arvostus lapsia kohtaan ja myös hyvää vanhemmuutta kohtaan on ainakin kasvanut kovasti näiden kokemusten myötä.

 

Pornomessuillapa hyvinkin
Mitenkäs Garfieldin punktio meni? Toivottavasti mainiosti. Millainen on vointi?

Luulin, että nyt saisin odottaa vuotoa innolla, koska nyt se tarkoittaisi sitä, että voisi päästä pistelemään ja etenemän hoidossa. Vaan niinpä se kroppa osaa heittää sekaan omat jännitysmomenttinsa. Eilen kp16 (pp4, jos paikallistin oviksen oikein) alkoi tiputella. Ihan väriksi vain, mutta kuitenkin. Nyt siis jännäilen pääsenkö mukaan mummokerhoon olleskaan. Kintut ristissä toivon, ettei tuo vuoto kovene vielä ja voisin alkaa sumutella to. Saas nähdä. (Toki maalailin jo mieleeni, että niinhän tämän hoidon joutuukin siirtämään keväälle ja loppu vuosi pyöritellään peukaloita. Vaan sittenpähän voisi rentoilla.)

Tuosta parempi äiti teemasta uskoisin miekii, että ainaskin osataan arvostaa omia lapsia eri tavalla. Olisi kummallista, jos tämä kokemus ei jollain tavoin vaikuttaisi omaan äitiyteen. Mutta ei varmasti kannata ottaa paineita, että lapsettomuuden jälkeen pitäisi olla jotenkin paljon paljon parempi äiti.

 

Moikka!
garfieldilla on nyt hyviä uutisia! Ette voi kuvitella miten huojentunut olo on, suorastaan olen onnellinen. Punktio meni hyvin. Noin miljardi tai tsiljoona kertaa paremmin kuin viimeksi. Aivan eri luokkaa oli tämä kokemus. E.K. tuli tekemään sen, vaikka M oli työvuorossa. Olin E:tä pyytänyt kun se on aina ollut niin paljon helläkätisempi kuin muut. Ja tulihan se! Aivan huippua. Tämä auttoi varmasti jo henkisestikin, kun oli eri lääkäri. En tiedä miten se sitä kapulaa piteli, ehkä vinossa tai väärinpäin, mutta terävä ohjuri ei tuntunut lainkaan. Vääntelyt ja kääntelyt sattui, mutta sidettävästi ja jotain rauhottavaakin ne antoi kipulääkkeen rinnalla. Pystyin olemaan rentona. Kyyneltäkään ei tarvinnut vuodattaa ja viimeksi olin ihan hajalla.

Ja se tärkein! Sehän teitä kiinnostaa... Kylläpä vaan kyllä! Saimme 7 solua!!!! Osa rakkukoista oli piilossa. E. totesi jo heti alkuun että kyllä täällä enemmän on kuin 5 ja kun lopullinen lukema labrasta tuli, ne hoitsun kanssa tuulettivat niin kovaa, että eivät meinanneet jakkaroillaan pysyä. Ihania ne ihmiset siellä.

Nyt on olo aika särkyilevä. Mutta ei se haittaa, otin panadolia ja lähden tästä kohta makoilemaan sohvalle. Nyt naiset peukut pystyyn että alkiot jakautuu, vaikka vaan se yksi! Toistaiseksi näyttää hyvältä. Huomista soittoa odotellessa...

Danita: vieläkö hikoiluttaa?

carpalo: kropan armoilla... Jospa se siitä "järkiytyisi"...

 

Ihannaa Garfield!! Mie pien peukut ja varpaat pystyssä!=)