Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Huh, huh! Kasvaakohan mulle juuret tuonne meidän sohvaan tän kahden viikon aikana. Yleensä en ole mikään himo penkkiurheilija, mutta nyt nuo olympialaiset on jotenkin vaan tempaisseet mukaansa. Tykkään seurata sellaisia lajeja, joita ei yleensä telkussa näytetä. Tänään on tulossa half-pipeä ja eilen katsoin curlingia. Taitoluistelu on tietysti miusta ihan ykköstä. Olen tykännyt siitä pikku-tytöstä asti. En yleensä valvo puolta yötä pidempään, vaan pistän sitten nauhalle kun en jaksa katsoa. Ja pitäähän sitä selvitä normaaleihin arkiaskareisiin olympialaisista huolimatta. Joku unitutkija olikin jo ehtinyt huolestua suomalaisten nukkumisesta, tai sen vähyydestä kisojen aikana. Tuskinpa se kax viikkoa aina neljän vuoden välein kenenkään elämää ihan raiteiltaan suistaa. Ja eihän ne kisatkaan aina ole "kaukaisilla mantereilla".

Tuosta lapsettomuudesta syyllistämisestä tuli mieleen, että ei se varmaan ole kokonaan meidän omaa keksintöä. Kyllähän sitä viestiä joka "tuutista" tulee ja voi aistia sellaista asennetta, ettei naiseutta arvosteta ilman äitiyttä. Pakostakin varmaan moni meistä onkin miettinyt, että mitkä ne "oikeutetut" perustelut on haluta sitä vauvaa. Aikaisemmin mie koin huonommuuden tunnetta, kun ymmärtämättömät ihmiset saattoivat tivata multa jotain perusteluja hoitoihin hakautumisesta tai siitä, miksi haluaa vauvaa. Kerrankin työkaverini kysyi multa että, miksi juuri NYT halutaan lasta? Ei suoraan sanonut, mutta tarkoitti siis sitä, että ollaan kumpikin melko "varttuneita" ihmisiä ja olis ne lapset pitänyt tehdä nuorempana. Niin, olis pitänyt tehdä...niinkuin se oliskin niin helppoa. Multa jäi suu auki, enkä osannut sanoa mitään. Huultani vaan purin, kun itku meinas tulla. Nyt mie suorastaan suutun vastaavista kommenteista, enkä rupea kenellekkään tiliä tekemään. Mitä se kellekkään kuuluu ja eihän normaalistikkaan kenenkään tarvitse selitellä sitä, miksi haluaa lapsia. Ei edes niiden äitien, joiden olis todellakin parempi olla saamatta lapsia. Tarkoitan päihdeäitejä ja sellaisia, joiden omat asiat pitäisi saada kuntoon ennenkuin lapsesta voi ottaa vastuuta.

Okei. Nyt taas takaisin urheilun pariin. Palataan.

 

Hyvä, että lautailijat menestyvät Vancouverissa!! Mietohan se eilen totesi, että menestys on nyt lökäpöksyjen varassa (vaikka odotti kyllä 13 mitalia). Suomalaiset suosikit eivät hiihdossa pärjänneet, mutta puolalainen suosikkini ei pettänyt (Justine K, en yritäkään kirjoitaa nimeä).

En kyllä yöllä katsonut olympialaisia - en jaksa valvoa tai enkä voikaan, kun pitää jaksaa olla suht täysjärkisenä töissä. Lääkkeet jo väsyttää ihan tarpeeksi. Eilenkin nukahdin melkein kahdeksi tunnksi sohvalle hiihtojen aikana. Töissä iltapäivällä meinaisin nukahtaa. Onneksi oli tarpeeksi tuttu yhteistyökumppani, jonka aikana haukottelin vähän väliä.

Äsken etsiskelin vessan lattialta pyörivää lugepalloa Sitä ennen mietin kovasti, olinko jo ottanut päivän annokset. Mulla alkaa vaikuttaa taas muistiin nämä lääkkeet. Lääkäri kysyi viimeksi polikäynnillä, onko lääkkeistä tullut sivuvaikutuksia, koska zumemäärää oli lisätty. Osasin sanoa vain, että sekavaa oloa aiheuttaa. Olen nyt yli vuoden ollut lääkkeiden vaikutuksen alaisena (taukoa tietty ollut kesällä ja välikuukausia) ja tähänkin jotenkin tottuu - siis outoon oloon - voikohan tähän tulla riippuvuus

Tänään käyn ostamassa kaksi raskaustestiä. Maanantaina on eka testi ja teen todella vasta silloin, koska en halua kokea pettymystä kolmea kertaa. Tunnollisena tyttönä teen aina ekan ja tokan testin (pp14 ja pp16), vaikka toka testi tuntuukin turhalta. Viime keväänä kysyin ihan itkuisena sairaanhoitajalta, miksi pitää jatkaa lääkkeitä negatestin jälkeen, että en halua ja vastaus oli, että saan tietysti itse valita. Sitä vaan jatkaa lääkkeitä ja tekee testin, vaikka tietää, ettei tulos muutu, koska aina on kai pienen pieni mahdollisuus (ja jos ei jatkaisi lääkkeitä tulisi syyllinen olo). Tuo mahdollisuus se tässä voimia antaakin kaikesta huolimatta - ainakin minulle.

Mukavaa päivää kaikille!!

 

Niin, [/b]NeitsytMaria ymmärtämättömiä ihmisiä on paljon (itse mukaan lukien jossain toisessa asiassa). Toki kaikki meidän ikäiset tietää, että lapset olisi kannattanut hankkia nuorempana. Minua lohduttaa ajatus siitä, että olen silloin nuorempana tehnyt parhaani niillä taidoilla, jotka minulla on ollut. Jos olisin tehnyt muita ratkaisuja olisin varmasti silloinkin pärjännyt (esim. yh-äitinä), mutta ne ovat olleet kuitenkin omia ratkaisujani. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi tehdä lapsia, koska oman äitini malli oli niin huono. Tämän asian sain käsiteltyä noin kolmikymppisenä. Siinä vaiheesa erosin silloisesta avomiehestä, koska en missään nimessä olisi halunnut hänestä isää lapselle. Syitä oli toki muitakin. Nyt minulla on(vikoineenkin) maailman paras ja turvallinen mies, mutta 10 vuotta liian myöhään. Liian myöhään siksi, että aika saattaa loppua kesken tässä raskautumisasiassa.

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.
-Eeva Kilpi-

 

Hyviä pohdintoja. Mie olen jotenkin aina pitänyt älyvapaana tuota pointtia, että lapset pitäis tehdä jossain tietyssä iässä. Biologisesti näin toki on, mutta mulle lapsen saaminen ei ole biologinen asia vaan hyvin sosiaalinen seikka. Halu saada lapsi liityy elämäntapaan ja -tilanteeseen. Mullakin oli nuorempana pitkäaikainen avoliitto, johon lapsi ei sopinut. Sitten piti työstää sitä, haluaako sellaiseen suhteeseen jäädä. Olin jo lähempänä kolmeakymppiä kun erosin ja nyt mulla on loistava parisuhde, johon lapset ovat tervetulleita. Ikää 32 v. En siis kadu lainkaan, etten ole tehnyt/saanut lapsia aiemmin. Jos niitä ei nyt tule, niin se on tietysti ikävää, mutta ei sitä puutetta paikkaisi lapset aiemmasta suhteesta, kun mie haluan niitä tähän suhteeseen ja tälle miehelle. Mulle lapsen saaminen ei ole oma henkilökohtainen juttu vaan meidän juttu.
Kerttu-Kaarinalle täytyy kommentoida, että mulle myös oman suhteen kelaaminen omiin vanhempiin on "taittunut" vasta tuossa kolmenkympin kieppeillä ja siihen rytäkkään meni sitten tuo avoliitto ja "entinen" elämä. Paljon olen myös pohtinut suhdettani vanhempiini ja kotoa perittyä mallia tämän oman lapsihaaveen yhteydessä. Tässä iässä tuntuu olevan valmiuksia luoda omanlainen vanhemmuus, kun ei enää ole riippuvainen vanhoista malleista. Tai ainakaan kokonaan, joitain käyttäytymismalleja varmasti jää menneestä roikkumaan, niin hyvässä kuin pahassa.
Voimia piinailuun. PP=peukut pystyssä!

 

Kiitos Garfield peukuista! Sinulla se leikkaa...

Meni edellisssä viestissä lihavoidut ja hymiötkin ihan sekaisin, mutta laitetaan sekin lääkityksen piikkiin tai alkavan dementian.

Mullekin lapsenhankinta on nykyisin meidän juttu. Joku vuosi sitten se oli enemmänkin oma juttu, eri elämän tilanteessa siis. Nyt on hyvä kun tietää, että haluan olla tämän miehen kanssa tuli lapsia tai ei. Nimittäin eräs ystäväni sanoi, että varmaan eroaisi, jos ei olisi saanut lapsia. Hän onkin aina halunnut lapsia. Itse ajattelen nykyään, että kun kerran olen löytänyt hyvän isäehdokkaan, en halua erota hänestä, koska on silloin kaikin puolin hyvä mies. En tiedä mitä olisin ajatellut vaikka 10 vuotta sitten.

 

Täällähän on keskustelu käynyt vilkkaana. Koetin huolella lukea teidän kaikkien viestejä, sillä niissä oli asiaa tosi paljon. Ja hyvää asiaa. Komppaan sinua Garfield siinä, että lapsen saaminen on mitä suurimmassa määrin henkinen ja sosiaalinen seikka ja on todellakin aivan älytön ajatus odottaa kaikkien aikuisten kulkevan samaa elämänkulkua. Mutta miun mielestä yhteiskunnassa ja ihmisten ajattelussa on joitakin "kirjoittamattomia ja sanattomia"-raiteita, joiden seuraaminen olisi ns. tavoiteltavaa/hyväksyttävää. Täytyy olla todella varma omasta identiteetistään, jotta voi arvostaa itseään ja omia ratkaisujaan. Niitä, joita on tehty jossakin tilanteessa, siinä ymmärryksessä, minkä on silloin katsonut oikeaksi. Mulle tämä lapsettomuus on ollut tärkeä matka oman identiteetin tutkimiseen. Ilman tätäkin olisin tietty hyvilläni , mutta on tää niin paljon mulle opettanut. Olen monessakin suhteessa erilainen ihminen kuin 10 vuotta sitten, enkä sano että huonompi tyyppi :saint: . On edelleen aivan selvää, että yhdessä porskutetaan eteenpäin, vaikka lapsia ei tulisikaan. Tää elämänvaihe ja nää hoidot on vaan tietynlainen "kupru" meidän parisuhteessa, mutta ero ei ole ollut meille mikään ratkaisu. Lapsen kaipuu ei kuitenkaan ole niin suuri, että sille uhraisin elämäni kumppanin.

Tuo Eeva Kilven ajatus oli muuten tosi oivaltava. Elämä on epätäydellisyyden hyväksymistä, niin omassa itsessään kuin lähimmäisissäänkin. Peukkuja Kerttu-Kaarinalle testipäivän lähestyessä.

 

NeitsytMaria: oon samaa mieltä siun kanssa tuosta "kirjoittamattomia ja sanattomia"-raiteita" -teemasta. Ne ovat juuri niitä, joita vastaan teininä kapinoin ja nuorena aikuisena kopioin. Onneksi sitä on kasvanut niistä ulos ja omat valinnat ovat aidosti omia valintoja.

Täytyy muuten tässä kehua retostella, että miulla oli eilen aivan MAHTAVA päivä. Otin varaslähdön töistä ja ajelin ystäväni luokse päiväkahville. Aurinko paistoi, oli mukava ajella ja ystävän kanssa olikin laatujutut, niin kuin aina. Heillä on pieni tyttövauva, joka on saanut alkunsa tälleen mittatilauksena niin kuin myökin kovasti yritetään. Sanomattakin selvää että tarinaa riitti. Ihanaa vertaistukea.
Siitä ajelin sitten siskoni luokse ja laatuaika jatkui aina vaan. Laittauduin kuntoon ja lähdin baanalle. Nyt siis vietettiin se buari-ilta mihin kaverini tuossa aiemmin houkuttelin. Shotit bar&play:ssa ja sapuskat coikkiksessa. En olekaan siellä ennen käyny, ihan hyvä ruoka.

Ei varmaan olla nyt kavereiden kanssa ihan varmoja, mikä meidän luukku on, kun ei oo käyty juurikaan joraamassa, joten päädyttiin ensin Kareliaan Souvareita ihmettelemään. Sain parit hientuoksuiset valssit, mutta sitten oli kyllä pakko antaa periksi ja suunnata vielä Kimmeliin. No, siellä sentään sai jorata ihan kunnolla!
Nyt kotona hyvissä fiiliksissä. Ei pahaa oloa, kun on tullut järki tuohon juomiseen. Kaiken kaikkiaan ihana ilta pienessä pierussa hyvien ystävien kanssa. Kylläpä nyt kelpaa kellotella.

 

Hauskalta kuullostaa Garfieldin ilta. Mun rentoutumiseen kuuluin viikonloppuna kirjan lukeminen yhdeltä istumalta lauantaipäivän aikana ja sipsien syönti.

Arvasinkin jo etukäteen, että tulee negatiivinen testitulos. Aika monennen siirron jälkeen ei juuri nyt sureta yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tai kävin asiaa läpi itkienkin jo viikonloppuna olemalla itsekseni ja tekemällä ainostaan sellaisia asioita, mitä itse halusin tehdä. Ja lisäksi on oikeastaan helpotus, että pakastealkiot vihdoin ja viimein loppuivat, että pääsee yrittämään taas tuoresiirtoa. Toki olisi eri tunnelmat ellei enää olisi mitään mahdollisuuksia. Ei silti ole yhtä innostunut kuin edellisen 1. IVF:n alkaessa.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

 

Kerttu-Kaarina: meillä meni sitten viikonloput ihan eri tunnelmissa. Myötätuntoiset tervehdykset minulta.

 

Kerttu-Kaarina:lle jaksamista taas eteenpäin. Olisin niin toivonut sulle plussaa. On totta, mitä sanoit, että monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen ikäänkuin "turtuu" tapahtuneeseen, eikä jaksa olla enää surullinenkaan. Se minua joskus ihan huolestuttaakin, että tuleeko sitä loppujen lopuksi ihan tunnottomaksi tyypiksi. Milloinkas teidän suunnitelmiin sopii se 2.IVF? Ollaanko sitten samassa veneessä huhtikuussa, vai miten ootte ajatelleet? Onhan siinä klinikalle haastetta, kun on "kaksi vanhaa varista" hoidoissa samaan aikaan

Mukava kuulla, että sulla Garfield oli kiva ilta kavereiden kanssa. Sie olet tainnut säilyttää ystävinä myös raskaaksi tulleet ystäväsi, hyvä niin. Sekään ei nimittäin ole aina niin itsestään selvää. Millos sulla olikaan se Päivillä käynti? Eihän siihen enää ole pitkä aika...päivät kuluu niin nopsaan.

 

Olipahan kiva käydä pitkästä aikaa hiihtämässä alle 15 asteen pakkasessa. Takapuoli tosin meinasi jäätyä, vaikka kuulemma luulisi fyllin lämmittävän. En tiedä, minkälaista rasvaa alkaisin käyttää, ettei palele. On nimittäin hoitojen aikana tullut 6-7 kg painoa lisää.

En ole jutellut polilla seuraavan IVF:n aikataulusta, mutta saamme itse päättää jatketaanko heti perään vai vasta syksyllä. Minä haluan jatkaa heti perään. Kesällä on taukoa joka tapauksessa. Jos sattuu jotain, ettei tule alkioita tms., ehditään vielä syksyllä jatkaa 3. IVF:llä julkisella puolella (luulisin) ennen ikärajaa. Voi olla, että aloitan sumuttelun jo seuraavassa kierrossa eli maaliskuussa, jos menee taas pitemmän kaavan mukaan. Soittelen loppuviikosta polille ja eiköhän ne hoitoasiat siitä selviä tällekin varikselle

 

Moi varikset...
Joo, meillä on ensi viikolla se käynti. Nyt jo tuntuu että se on ihan kohta, ja on jo maltillisempi mieli. Mie oon kyllä TOSI surkea odottamaan. Ekakertalainen kun olen niin sellaista positiivista jännitystä on fiiliksissä. Toivotaan nyt, että päästään sitten heti kohta aloittamaan ettei tule taas pitkää odottelujaksoa. Jotenkin tuntuu kummalta, kun viime kesälomien jälkeen oltiin eka kertaa klinikkaan yhteydessä, ja yhtään hoitoja ei ole vielä kokeiltu. Mutta jospa se tästä.

 

Kerttu-Kaarinalle pahoittelut negasta. :hug:

Garfield on oppinut saman ku miekin tässä vuosien varrella, nimittäin "sivistyneen" juomisen Kummasti sitä vaan podetut "elämäni pahimmat krapulat" on tuoneet järkeä päähän ja nykysin on osannut ottaa silleen nätisti Mukava fiilis illan aikaan ja helppo elämä seuraavana päivänä!

Omaa napaa sen verran, että tänään kävin taas polilla tsekattavana pistettyäni kolmena päivänä Menopuria (75 IU) Clomien perään. Oikeassa munasarjassa oli 17 mm kokoinen folli, ja Esa oli sitä mieltä, että se on ihan passeli. Pistän tänään vielä Pregnylin jos lh-testi on edelleen nega. Inssiin me nyt ei sitten vielä mennäkään, vaan hommaillaan ihan vaan kotosalla vielä tämä kierto.

Luget sain myös, jäi vaan vähän epäselväks millo ne nyt sitten alotetaan... En taaskaan kuunnellut kunnolla. :| Mikä lie tarkkaavaisuushäiriö tai sitten muistissa vikaa. Oikeasti. Monena iltana huomaan miettiväni, että olikos se tänään kanyylin vaihto vai ei... Ja en millään muista. Pakko oli alkaa merkkailla ylös näitä tärkeitä juttuja, kun päähän ei voi enää luottaa.

Päästä puheenollen, lie korvatulehdus tms tuloillaan, kun tänään alkoi vasenta korvaa pistää ja kipeähän tuo on kun painelee. Nuhaakin on ollu jo viikkokausia ja ei näy loppua. Epäilen, että meiän työpaikalla luokassamme on hometta. :/ Siellä tuoksahtaa oudolle ja aiemmin eräs astmaa sairastanut harjoittelija ei pystynyt luokassamme olemaan saamatta oireita... Pitäs varmaan käydä työterveyshuollossa tämän jatkuvan nuhan takia.

Töitä olisi vielä 8 päivää ennen talvilomaa, siinä ne vaan on taas vähiin käyneet vaikka äsken vasta tuntui, että mahdottoman monta viikkoa on vielä jäljellä ennen lomaa.

 

Moi Kipinäkenkä.
Joo on se ihanaa kun järkeä on tullut päähän, vaan mihin lienee se muisti sitten kadonnut? Sen järjen tieltä varmaan... :kieh:
Kaikenlainen unohteleminen voi olla stressin oire. Toisaalta joskus mie unohtelen asioita juuri silloin kun en jaksa tai välitä stressata. Kun ottaa liiankin löysin rantein. Kumpi diagnoosi lienee sulle sopiva?
Toivotaan, että passellista tulee passeli juttu.
Nuo homeongelmat kannattaakin ottaa vakavasti. Miulla itselläni on astmaa. Mieheni on ollut aina ns. ikuterve tyyppi, mutta nyt viimeisen vuoden aikana sillä on ollut tosi pahat poskiontelo- ja nuhakierteet. Niiden työpaikalla onkin todettu homeitiöitä, mutta niitä on kuulema niin "vähäisissä määrin, ettei ole haittaa". Siis---Mitä tuo nyt on? Jos on, niin on. Ja jos oirehtii niin eikö siitä sillon ole haittaa? Kannatan nostamaan kissan pöydälle.

 

Tertsut vaan kaikille!
Sitä on liikkeellä...meinaan tuota muistin menetystä. Mie jo ajattelin, että se tää ikä, mutta onnex oireita on nuoremmillakin. Ja Kipinäkenkä kunhan sie aloitat ne Luget, niin muisti ja tarkaavaisuus ei ainakaan parane..päinvastoin . Siinä sitä saa ihmetellä, kun kaikki tuntuu olevan häveyksissä ja aina vaan väsyttää.

Mie kysyin fertiltä sitä IVF:n ajankohtaa ja hoitaja sanoi, että viikolta 9 eteenpäin aloitellaan semmoset hoidot. Ennen sitä tekevät OI:tä ja PAS:ja sekä muunlaisia hoitoja, mutta nuo "kovemmat" hoidot alkavat myöhemmin.

Mulle tuo sivistynyt juominen tuli ajankohtaiseksi noiden sokerilääkkeiden ja kilpirauhaslääkkeiden alettua. Huomasin, että jos juon kunnon aterian kanssa viiniä tai olutta, verenpaineet laskevat, että mustenee silmissä. Mitäs tästä pitäsi päätellä. Pitäisi siis joko syödä tai vaan juoda , että paineet pysyis kohdillaan. Nyt viikolla oli yövieraita kylässä ja syötiin hyvää ruokaa viinin kera. No, mie sitten "kupsahdin"kesken ruuan ja mittasin verenpaineeksi 90/40. No, eipä mitään. Pikkusen pötköttelin soffalla ja siitä se olokin korjaantui.

Kohtapa taasen urheilun pariin. Naisten viesti ja taitoluistelun vapaaohjelma olis tänään suosikkilistalla. Mukavaa illan jatkoa kaikille! :wave:

 

Morjens, nyt pukkaa työpaikan vaihdosta... huhtikuun alusta. Yhtenä ehtona uudelle duunille oli se, että jo maaliskuussa täytyy tehdä yksi ulkomaan työmatka. Menin ihan paniikkiin, kun ajattelin, että eihän se mitenkään käy NYT. Onneksi sain P:n klinikalta kiinni puhelimella ja hän vakuutteli, että ihan hyvin voin lähteä vielä reissuun. Miun hoidot alkaa yhdellä jarrupiikillä (procren) ja sitten odotellaan kolme viikkoa, ennen kuin mitään tapahtuu seuraavan kerran. Toivottavasti ei tule pahoja oireita tuosta. Vähän jänskättää, joudunko olemaan paljon sairaspäivillä ja saan näin tehtyä häikäisevän alkuvaikutelman uuteen työnantajaan!! :kieh:

 

Voi hiivatti. Nyt alkoi tuhruttelu. Vasta kp 19. Jarrupiikki pitäis kai laittaa kp 21. Se on siis ylihuomenna ja meille sattuukin klinikkakäynti juuri samalle päivälle. Toivottavasti tää aikaisessa alkanut tuhruttelu ei nyt sotke tätä kuviota. Miun tuhruttelut kyllä kestää yleensä 4-5 päivää ennen varsinaista vuotoa. Joka tapauksessa kierto jää nyt aika lyhyeksi. Todella, todella toivon, että ei tarvitse lykätä tätä hommaa.

Mites NeitsytMaria ja Kerttu-Kaarina? onko jo selvillä, onko teillä ivf vielä tänä keväänä?

Ja kipinäkenkä, mitkä fiilikset?

 

Kyselen varmaan tyhmiä, mutta kyselen nyt kuitenkin. Tuolla kun NeitsytMaria kertoi polille soittaneensa ja saaneesa kuulla, että vkolta 9 eteenpäin alotellaan mm. IVF:t. Tehdäänkö niitä vaan tiettyinä ajankohtina? Mistä syystä...?

Garfield: Toivon todella, ettei siun hoitosuunnitelmat menis nyt mönkään sen tuhruttelun takia.
Työpoissaoloista... Mie sanoin jo pomolle, että samat poissaolot tulenee sitten muutaman viikon päästä, kun alotellaan uutta kiertoa. Että näin luottavaisin mielin täällä. :/
Miulla on ainakin 5 vuosilomapäivää jäljellä ja ollaan sovittu pomon kanssa, että tarpeen mukaan käytän niitä näihin possaoloihin. Lasken poissaolotunnit yhteen ja kuudesta tunnista tulee sitten yksi lomapäivä. Miun on hankala tehdä tunteja sisäänkään joten mennään nyt sitten näin.

Sapettaa kyllä kun joutuu töihin korvaamaan kaikki sairaalakäynnit ja niitä kun tuppaa tulemaan näiden hoitojen ja kahden kroonisen sairauden takia. Harvoin edes saa mitään käyntejä samalle päivälle.

omia fiiliksiä: Luge-palleroiden kanssa oon pärjänny yllättävän vähällä valumisella. Illalla nukkumaan käydessä laitetut ei valu yhtään ja nyt vkl:na aamullisetkin kestää hyvin sisällä kun vaakatasoilee laiton jälkeen.
Lattialta niitä on kyllä saanut keräillä monta kertaa, herkkiä ovat käsistä lähtemään.

Oon pystyny vielä olemaan hyvin jalat maassa raskaaksi tulon suhteen. Ehkä nuo vastoinkäymiset ovat opettaneet suhtautumaan elämään hieman maltillisemmin...

Mittailin tuossa äsken lämpöjä ja näinköhän tämä likka on taas tulossa kipeäksi. Korvia pistelee taas, lämpöä 37,12, palelee, nuhaa... Vko ois töitä ennen lomaa ja taidan kyllä nyt sen verran ajatella itseäni, etten yhtään päivää käy kipeänä töissä. Sillä keinolla sitä sairastaa hyvässä lykyssä sitten lomankin... Joskus se sairauslomalle jääminen vaan tuntuu jotenkin niin vaikealle. Varsinkin jos poissaolo johtuu jommasta kummasta kroonisesta sairaudesta.

 

Tertsut taas kaikille!
Ja mukavaa maaliskuun alkua :wave: . Viime viikko menikin todella nopsaan. Niin äkkiä, etten oliken ehtinyt edes täällä palstalla käymään. Kaikenlaista puuhaa oli...lumien pudotusta katolta, yökyläilyä tuttavilla ja mitä nyt mieleen júolahti. Mies oli nimittäin talvilomalla ja oli mukava tehdä yhdessä...vaikka vain tavallisia kotihommia.

En tiedä siitä, miksi jotkut hoidot aloitetaan vasta tällä viikolla. Luulisin, että syynä saattaa olla henkilökunta resurssitkin. Joskus fertillä on ollut pula fertin labran bioanlyytikoista/labranhoitajista ja hommia on pitänyt järjestellä niin, että labrakin toimii. Kyllä me siihen huhtikuun hoitoon tähdätään. Sitten on valmiina nekin miun kilpirauhasarvot. Niistä sitten näkee, onko järkeä hoitoja vielä silloinkaan aloittaa.

Garfield Mulle Procrenista ei juurikaan tullut oireita. Ehkä pikkusen saattoi hiki kihahtaa pintaan satunnaisesti, kuitenkin vain sen verran, että jonkinlaista esimakua vaihdevuosista tuli koettua. Ymmärrän pointtisi uuden työnantajasi suhteen. Kivahan se on hikeä pyyhkiä ekassa palaverissa ja koettaa vakuuttaa uusi pomo

Missähän se Ricoletto on? Ei ole kuulunut pitkään aikaan. Toivottavasti et tuu kipeäksi Kipinäkenkä. Ei kannatakkaan mennä töihin puolikuntoisena, tulee vaan enemmän kipeeksi. Toivottavsti tuo lämpöily onkin merkki alkion kiinnittymistä, eikä flunssasta.

Jep, täytyy nyt rientää opintojen pariin. Kolmesta eri kirjastosta on kirjoja lainassa, ja mie menin jo ihan sekaisin niiden eräpäivistä. Pitää jonkunlainen inventaario tehdä, ettei joudu turhaa sakkoja maksamaan. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

 

On tää kyllä yhtä... !!!! |O |O prkl... Nyt tulee omaa napaa!
Meillä piti tänään olla se kauan kaivattu käynti polilla. Ja siellä oli tarkoitus laittaa tuo jarrupiikki. Mie kun en ole aiemmin tehnyt mitään tuttavuutta piikkien kanssa. No. Eikös aamulla joku soita ja sano, että "nyt tää teidän vastaanottoaika jouduttaisiin perumaan". Siis anteeksi mitä! Polilla oli joku kumma sählinki ja porukkaa sairaana, niin eikös ne nyt sitten mene ja peru meidän ajan. Ikävä homma tietysti heille, mutta enhän mie nyt mitenkään voinut tätä hyväksyä. Aloin jo siinä laskeskelemaan että jos piikkiä ei laiteta nyt vaan vasta ensi kierrossa, niin eihän myö ehkä ehditä koko hoitoihin tänä keväänä. Tai sitä ainakin aloin panikoimaan. No mie nyt sitten sanoin sinne polille, että miepä tulen silti. Tehkää mitä haluatte, mutta mie aion tulla sinne käytävälle ja etsiä ihmisen joka pistää tuon piikin, makso mitä makso. Noo, kyllähän hyö itsekin sitten sitä ehdottivat, kun kuulivat että tää on nyt se kriittinen kierron 21. päivä. Jotta ei nyt lykkäänny koko homma. Kyllä mie olin kiukkunen kuin pieni orava ja paniikissa ja ahdistunut ja kaikkea mahdollista.
Kävin kuitenkin piikin laitattamassa ja sain samalla selville, että miusta ei oo naista sitä ruuttaa iskemään mahanahkaan. Kokeilin, mutta luonto ei antanut periksi. Kun ei pysty niin ei pysty. Kun olin seisaallaan, tuntui että pyörryn. Kun olin istuallaan, tuntui, että oksennan. Hoitsu sitten iski piikin ja nyt odotellaan niitä "aaltoja".
Mukava kuulla NeitsytMaria ettei sulle tullu tuosta pahoja oireita. Se hoitaja kyllä ei maininnut lainkaan ettei kaikille oreita tule. Tuumasi vaan että nyt se mummotauti sitten alkaa ja yritähän pärjäillä ja jos on tukalaa, niin soita. Hmmmm. Katsotaan nyt. Pääasia että homma etenee.
Päiville sain uuden ajan kolmen viikon päähän ja sitä seuraakin jo heti se nollaultra ja uudet piikitykset. Mie luulen kyllä,, että se "kynä" on jo semmonen minkä kanssamiekin pärjään tai opin pärjäämään.
Jos hormoonit toimii niin kuin toimii, niin punktio voisi olla viikolla 14. Toivottavasti pääsiäinen ei sotke kuvioita. Kaikkea miekin murehin koko ajan.

Kipinäkenkä: vaikea homma yhdistää näitä hoito- ja työkuvioita. Ikävä, että siulla tuollain "palaa" lomat. Miulla palaa myös kaikki kesälomat tuon työpaikan vaihdoksen takia. En ehdi lomia nyt pitämään kun uusi duuni alkaa jo 1.4 ja aika paljon hommia kesken nykyisessä. Mutta ehkäpä palkatonta vapaata vaikka sitten... Ois ihana olla kesällä hieman vapailla.

Kiitos, oli kiva purkaa, kylläpä oli ahdistava aamu. Voikaa hyvin!

 

Garfield: No jopas meinas ikävästi käydä, mutta hyvä, että olit tiukkana. Eihän nyt yks piikki tosiaan vaadi mahdottomasti aikaa keneltäkään. Mie oisin varmaan vastaavassa tilanteessa menny puhelimessa ihan lukkoon ja kiltti minä olisi myötäillyt, vaikka sisällä kiehuu. Sitten puhelun jälkeen oisin itkenyt pari päivää kun kaiken pitää aina mennä päin veetä. Meen herkästi lukkoon tollasissa yllättävissä tilanteissa ja en oikein meinaa saada suutani auki, tartteis varmaan harjotella sitä puolta.

Tuosta pistämisestä... Muistan ku pikkulikkana ekan kerran kokeilin pistää vatsaan insuliinit, kynä tais olla sillo jo käytössä. Otin ihopoimun, työnsin h i t a a s t i neulan nahkaan ja ÄKKIÄ vetäsin pois. Sitten meniki kuukausia ennen kuin uskalsin yrittää uudelleen. Ei se miltään tuntunu, koskenu tai mitään, mutta jotenkin se oli vaan niin pelottava juttu, että huh huh...

Joku hyöty on deestä ja reumasta; piikkihommat on hanskassa. Edes se puoli näissä jutuissa on yksinkertaista ja ei aiheuta mitään stressiä.
Varmasti siullakin garfield homma alkaa luistamaan, kunhan pääset sillä kynällä pistelemään. Alkuun on varmasti pelottavaakin, mutta rohkeasti vaan!

).( Miulla edelleen jatkuu tää pieni lämpöilu ja vilunväreet. Töissä oon ollu ja huomennakin sinne kampeudun. Jospa se tää loppuviikko tässä menis ilman, että korkeemmalle kuume nousee. Johan tässä huomenna ollaan puolessa välin viikkoa!

Mukavaa viikon jatkoa! :wave:

 

Garfield Olipa tosi hyvä, kun pidit puolesi siellä polilla. Niin sitä pitää! Olishan tuo ollutkin aivan kohtuutonta, että yhden piikin takia koko hoito olis siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Siellä taitaakin olla henkilökuntapulaa sitten yllin kyllin. Toivottavasti saavat kuitenkin nää kevään hoidot tehtyä. Tai mistäs sitä tietää, kevään korvalla saattaa meitä hoitamassa olla sinihaalarisia, vasaramiehiä. Kun ei enää löydy sairaanhoitajia ja labranhoitajia, niin otetaan sitten varamiehistöä tuolta kiinteistöhuollon puolelta.

Kyllä siihen pistämiseen tottuu, vaikkei se aluksi mitään miellyttävää olekkaan. Voithan kokeilla, jos reiteen pistäminen ei olis niin ärtsyä. Kunhan mullakin alkaa niiden hormoonien piikitys, niin olo on taatusti kuin neulatyynyllä. Pitää yrittää keksiä uusia pistopaikkoja, kun nuo insuliinitkin pitäis nahan alle johonkin kohtaan tökätä. Pitänee sille Päivillekin se aika varata, joskohan huomenna soittelis.

 

Melko hiljaista täällä.
Miten menee?
Itse olen odotellut niitä kuumia aaltoja vaan eipä ole näkynyt. Päänsärkyä on ollut ja tänään aika kovia kipuja, endokohan siellä nyt kamppailee tuon jarrun kanssa.
Kummallisen paljon levollisemmin jaksaa nyt odotella, kun tietää, että homma on käynnissä ja eteenpäin on jonkinlainen suunnitelma. Parin viikon päästä klinikalle, jos eivät nyt taas sitä peru...
Mites NeitsytMaria saitko ajan varattua?
Ihanaa kun aurinko on näyttäytynyt ja aamulla jo aikaisin on valoisaa. Mie niin tykkään kun kevät tulee!! =)

 

Moi! Joo hiljaista tuntuu olevan. Tosin, olikohan palvelimelle ruuhkaa, kun tosi hitaasti tänä aamuna vaihtuu sivulta toiselle.
Sain soitettua ajan Päiville ja se onkin jo tän kuun lopussa. Puktioita nimittäin tehdään vain viikolle 20 asti, joten meidänkin pitää alottaa jo nyt, että ehtii. Sumut aloitan samana päivänä, kun käyn vastaanotolla. Mulle taas tuli ihan päinvastainen olo, kun sulle Garfield. Tuli semmonen olo, että voi ei, taasko se ruljanssi alkaa. Eihän tähän kukaan tietty pakota...mutta tietänette tunteen. Jos tätä kertaa ei nyt käytä, niin pelkäänpä vaan se saattais joskus ruveta mieltä kaivamaan. Monen asian suhteen yrittää löytää jonkunlaista "kauhun tasapainoa". Myös rahat lääkkeisiin pitäis jostain löytyä, vaikka mie opiskelen ja toisella leijuu lomautuksen uhka, mahdollinen työttömyys. Olishan nää asiat toisaalta pikkusen helpompia, jos olis tosi hyvä palkkaisessa työssä tai sais ensi lauantaina edes pienen lottovoiton . Niinpä niin, luulen vaan. Näillä korteilla pitää pelata ja katsoa, jos olis välillä sitäkin hyvää tuuria.

Tosi kiva, kun aurinkokin on näyttäytynyt ja tuntuu jo pikkusen keväältä. Mie olen taas kovassa flunssassa ja suurimmaksi osaksi punkan uumenissa. Tuntuu vaan, että olen ollut koko talven kipee, viimeksi siis Jouluna...mitenkähän tää tälleen menee. Toivon vaan, että paranen niihin hoitoihin mennessä, sillä mitkään tulehdustaudit ei liene kovin hyväksi.

Toivotaan auringonpaisteisia päiviä tästä eteenkin päin ja valoa meidän kaikkien risukasoihin! =)

 

Moikkis vaan!

Joko Kipinäkengän lomapäivät menivät?

Mulla on huomenna hoidonsuunnittelu. Sumuttelukin alkaa varmaan ensi viikolla (jos on kp 21). En enää noita muista. Olisin toivonut, että mies olisi pässyt pitkästä aikaa mukaan, mutta on työmatkalla. Hän jotenkin kuuntelee paremmin kuin minä ja osaa kysyä eri asioista.

Mulla on vähän samat fiilikset NeitsytMarian kanssa, ei yhtä innolla odottavat kuin edellisellä kerralla. Olen oikeastaan ollut aika vihainen etenkin viime viikolla. Nyt on taas tasaisempaa. Minulle oli helpotus lukea yhdestä kirjasta, että vihan tunne kuuluu asiaan, kun ei saavuta jotain mitä on odottanut. Välillä alkaa itkettää ihan yllättäen. Tämä kaikki ilman hormonikuuria. Mitäköhän sitten kun on lääkitys päällä? Mies luulee helposti, että olen hänelle vihainen, kun olen hiljainen tai eristäytyvä. Ja kyllä vihaisena toisen tekemiset enemmän ärsyttääkin.

Kivaa tiedossa eli pe-su vapaata ja ollaan mökillä hiihtelemässä (toivottavasti auringonpaisteessa). Ostin jo hyvät ruoat ja huomenna menoksi. Viiniäkin voi vielä halun yllättäessä maistella.

Jaksamista ja auringonsäteitä kaikille!