Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Mammulinos: Hienoja ultra kuulumisia ja onnittelut poika veikkauksesta :heart:

Mulle ei mitään ihmeempiä kuulu, olokin on ollut ihan hyvä. Aamuisinkin mulla on olo ihan hyvä mutta aamupalan jälkeen saattaa yrjö tulla ihan yhtä äkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia, sen jälkeen on taas ihan hyvä olo. Eka neuvola ois viikon päästä ja ultra sitten loman jälkeen viikolla8.

Jokos kipinäkenkä on päässyt clomikiertoa aloittamaan?

 

Mammuliinokselle onnea ihanista ultrakuulumisista :flower:

Rosetta: No en oo... Ja se ketuttaa. Jotain hiton valkkaria lorottelee mutta siinäpä se. Tänään kp38 muistaakseni ja alkaa jo pelottaa, että mitenhän pitkä kierto tästä taas tulee. Kyllä hetkittäin tulee vihattua tätä omaa kroppaa niin paljon, miksei se voisi vaan toimia... Tää odottaminen on niin raskasta, kun pää vatkaa ees taas kaiken suhteen. Mie tiiän, että kun ne menkat alkais ja pääsis taas tositoimiin, sitä ois paljon varmempi olo sen suhteen mitä haluaa. Mutta nyt, argh. Tuuliviiri, se mie olen.

Miehen kanssahan me päätettiin, että kesätaukoon asti yritellään ja jos tulee tulosta, hyvä niin ja jos ei, niin sittenhän se on pitemmän tauon paikka. Alkaa olla sen verran kurja olo reuman kanssa, että pakko on alkaa miettiä lääkityksen aloitusta. JOS sitten siinä tauon aikana sais painoa pois ja JOS vaikka kuukautiskiertokin sen myötä normalisoituisi. Toivossa on hyvä elää

Possupiikin kävin eilen hakemassa, sen verran sain ajoiksi. Nyt on sitten sekin alta pois. Että yksi raskaus tänne kiitos, nyt on kaik kohillaan

 

Voi Kipinäkenkä, ei tod. kuullosta kivalta nuo sun pitkät kierrot. Miusta tuntuu ihan ihmeelliseltä miten voi olla niin pitkiä....itellä kun on suunnilleen sama ollu aina 26-28 kierron pituus. Ainoastaan synnytyksen jälkeen oli hetkellisesti sekasin, mutta tasottuivat puolen vuoden jälkeen. Toivotaan nyt kuitenkin tätiä kylään teille pikapikaa...
Mun miehellä on kohta kans työpaikalla tuo possupiikki..jo varottelin että miten kipeeks se voi tullakkaan...mie olin monta päivää tosi kipee.

 

Kipinäkenkä: Niin tutulta kuulostaa nuo kierron sekoilut . Se on oikeasti tosi rasittavaa, kun ei yhtään tiedä milloin menkat on alkamassa. Toivottavasti menkat nyt kohta alkaisi ja hirmuisesti toivon että clomit tekisi tehtävänsä ennen kesätaukoa.

Mulla kipeytyi vaan käsi possupiikistä, muuten ei tullut mitään sivuoireita. Mieskin sai rokotteen tällä viikolla ja ei sillekään tullut sen kummempia sivuoireita.

 

Miun possukäsi meni pistoskohdasta kipeeks, mutta ei niin kipeeks, etteikö sen käden päällä ois voinu maata. Monet kerrat yöllä vaihdoin asentoa ja ei tuo käsi tykänny kyttyrää, vaikka alle jäi. Pistoskohta punotti ja oli hieman koholla, mutta siinäpä ne oireet mitä on tähän asti tullu.

Jospa nää miun kierrot saatais sitten kuriin, kunhan täti ensin kurvaa paikalle. Ainakin haluan uskoa, että kunhan tästä on päästy uuden kierron kimppuun, ahdistus kierron pituuksien suhteen vähenee.
Joskus kun sais vastauksen sille, että mitä miun kehossa tapahtui sen ensimmäisen keskenmenon jälkeen, (kun tää hiton kiertohelvetti alkoi vasta sen jälkeen) oisin kyllä tosi iloinen. Mutta mahtaa jäädä arvoitukseksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

kipinäkenkä kurjaa toi kierron kaa temppuilu. Aina vaan asioille ei löydy vastauksia, ja siihen sopeutuminen vie aikaa. Ainakin miun oli tosi vaikee hyväksyä sitä, ettei mitään alkuhetkeä tai syytä miun ovuloimattomuudelle koskaan löytynyt.... :headwall: no, onneksi nyt asiat hyvin ja välillä toivon, että vaikka raskauden jälkeen elimistö jotenkin palautuisi...?

miulla oli vaan possupiikistä pari päivää pistoskohta kipee, ei muuta ja samoin miehellä. sanoi terkkari neuvolassa, että ollu "jännä" rokote, toiset reagoi todella vahvasti ja toiset ei mitenkään, ei oo sellasia välimalleja

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

soja ja nappulat 21+4

 

Hei kaikille!

Sellaista pitääkin tässä ehdottaa heti ensin että entäs jos odottavat siirryttäisiin eri ketjuun tuonne odottavien puolelle? Tämä ehdotus ihan saamani sähköpostin perusteella, jossa kirjoittajasta oli sääli kun täällä on nt enimmäkseen odotuskeskustelua. Ja toki herkissä tilanteissa ei ole kiva lukea odotusajan juttuja, se on ihan ymmärrettävää.
Mitä olette mieltä asiasta?

Kipinäkenkä, toivottavasti kiertohässäkkä selviää pikkuhiljaa, odottavan aika on vaan niin älyttömän pitkä. Muistelin tässä just vuotta taaksepäin, miten erilainen tilanne silloin oli, odoteltiin kiihkeästi ivf:n alkamista.. Niin se elämä yllättää. Possupiikistä minäkin selvisin ihan vaan kipeällä kädellä, se olikin tosi kipeä, mutta ei mitään muita oireita.

Mitenköhän Ricoletolla menee?

Mites Rosetta voi? Aamupalat vaikka vähän lentääkin, niin toivottavasti voit muuten hyvin? Ens vk tais olla neuvolakin? kiva :heart:

Sojalla senkun nappulat kasvaa hurjaa vauhtia :heart: :heart: Voikaa hyvin!

Mammuliinoksen pienikin tuntuu voivan hyvin ja kasvavan, mukava kuulla!

ON: Massu kasvaa ja sen asukki myös, liikkeet on jo ihanan voimakkaita ja jokapäiväisiä juttuja. Sukupuolesta ei ole tietoa, ei pieni halunnut paljastaa. No, ihan molemmat käy, kaikki kun tuntui olevan kunnossa muten. Selkäkipu on hankala ajoittain, ja lyhyitä pätkiä oon ollu poissa töistä sen takia. Mut pärjää sen kanssa. Sopiva liikunta auttaa.
On tää elämä muuttunu niin paljon, en voi muuta kuin toivoa että ihan jokaiselle teille, jotka ootte tän taistelun käyneet loppu olisi tällainen. Paljon lämpimiä ajatuksia ihan jokaiselle :heart:

Aurinko ja osku 23+5 :heart:

 

Mullakin on käynyt mielessä tuo että pitäs avata ketju tuonne toiselle puolelle, en vaan ole saanut aikaiseksi ehdottaa sitä tänne. Ehkä tännekin puolelle löytyisi sitten enemmän kirjottelijoita , kun ei mitään raskaus juttuja ole enää täällä. Se on ihan totta ettei silloin kun itsellä on hoidot menossa yms. hirveästi välttämättä huvita mitään toisten raskauksiin liittyvää lukea. Nyt en kerkiä ketjua avata, mutta myöhemmin sitten tai joku muukin saa toki avata jos kerkiää ensin

 

Avasin uuden ketjun. Mammulinos, soja ja Aurinko käykäähän kuulumisilla siellä. Haluan jatkossakin tietää mitä teille kuuluu

 

Hei,
olen uusi osallistuja täällä. Nyt kun uusi ketju aloitettiin tuolla toisella puolella, kiinnostaa tietää, jäikö tänne ketään tai innostuuko muut uudet jäsenet kirjoittelemaan? Saadaanko PKKS ketju pysymään ylhäällä? Tätä on ollut mielenkiintoista lukea, joten ilmianna itsesi...

 

Garfield: Mie nyt ainakin jäin vielä tänne... En tiedä onko muita?
Tervetuloa kirjoittelemaan! Pidetään me ketju ainakin näin alkuun ylhäällä, jos siten muutkin löytäisivät tänne!

 

Miun taustoista:
v. 2000 leikattu oikeasta munasarjasta dermoidikysta, vuonna 2002 sama juttu vasemmalle puolelle. Tuon toisen leikkauksen yhteydessä sitten löytyi ja poistettiin endometrioosia. Endo ei kuitenkaan ole oireillut juuri lainkaan. Puolitoista vuotta sitten aloitettiin yrittää lasta. Jonkin aikaa menikin innokkaassa yrittämisessä, mutta puolen vuoden jälkeen alkoi epäilyttää, että ei tää nyt taida onnistua. Silloin oli alkukevät 2009. Gyne kuitenkin kehoitti vielä luomuilemaan kesän yli. Kun klinikka syksyllä aukeni ja meillä oli vuosi yritystä takana, niin saatiin lähete eteenpäin, mutta ensimmäinen käynti vasta joulukuulle. Kyllä oli piinaava syksy, kun asia ei edennyt minnekään.

Joulukuussa oli keskustelukäynti ja tammikuussa tehtiin aukiolotutkimus. Siellä olikin sitten yllätys, munajohtimet täysin tukossa. Siis täysin, ei mitään virtauksen yritystäkään. Muuta syytä ei keksitty kuin tuo endo, joten nyt arvellaan, että se onkin ollut pahempi kuin oireista olisi voinut päätellä. Harkittiin pitäisikö leikata, tähystää siis, että nähtäisiin tilanne, mutta itse en ole siihen innokas, leikkasujonot on pitkät ja kun muuten homma tuntuu pelittävän, kierto säännöllinen ja ovulaatiokin kai tapahtuu, niin kova halu ois päästä edes yrittämään, eikä jäädä leikkausjonoon.

Päätettiin siis kokeilla ainakin kerran ivf ja katsoa sitten miten edetään ja miten käy. Inssihän meille ei nyt tule kyseeseen, kun tukokset on noin pahat.
Keljuttaa vaan taas tämä odottaminen. Saatiin ivf neuvottelutuokio vasta viiden viikon päähän viime käynnistä laskien. Odottelua jäljellä vielä noin kuukausi. En siis tiedä vielä, milloin päästään aloittamaan. Malttamaton olen.

 

garfield Tervetuloa! olisi kiva että pino pysyisi hengissä, toki luonnollinen poistumahan se on paras vaihtoehto. Mielelläni olen tukemassa ja vinkkejä antamassa muille samalla taipaleella oleville :hug:

Onpa kurja tilanne teillä, ja odottamista jo ollut ja lisää tulossa :headwall: Jaksamista, jaksamista! Onko sitten tietoa millon se IVF olisi? varmaan kuitenkin tässä kevään aikana? ja onneksi PAS:ja ei tarvii ihan niin kauaa aina odottaa, niitä tekeevät aina ihan klinikan aukiolojen mukaan alusta loppuun.

PItää jatkaa töitä, palataan!

 

moi soja: tosiaan lämpimät onnittelut kaikille, jotka jatkaa tuolla toisella "puolella". Sinnehän tässä itsekin kovasti pyritään...
Uskoisin että tänä keväänä vielä päästään, sain jo reseptitkin. Siellä on procren ja puregon. Mitähän se mahtaa tarkoittaa, kun olen kuullut ja lukenut näistä lyhyistä ja pitkistä kaavoista. Osaatko sanoa?

Tuosta odottelusta vielä, onhan se piinaavaa, mutta toisaalta toiset odottelee vielä pitempään hoitojen eri vaiheissa, joten kai tässä vaan täytyy alistua... Tuo tukkoisuus oli siinä mielessä hyvä syy (?), että se heitti meidät suoraan ivf:ään. Jotenkin koen sen hyvänä asiana, en kai oikein jaksa uskoa tuhon inssiin. Mutta kai sekin joillakin toimii.
Lääkärin mukaan, jos tuo tukkoisuus on ainoa syy, niin todennäköisyys onnistua ivf:ssä on hyvä. En nyt tiedä sitten onko se meidän ainoa syy, kun tuo endo kummittelee taustalla ja tässä välillä uumoiltiin jo keltarauhasen vajaatoimintaa miun oireiden perusteella. Nuorempana joku gyne totesi myös, että mulla on lievää monirakkulaisuutta. Sen jälkeen kun noita kystia leikattiin, niin sarjat jäi niin pieniksi, ettei tuo rakkulaisuus ole joko vaivannut tai sitten näkynyt. Jännä nähdä, miten ne reagoi noihin hormooneihin.
Saatiinkin kuulla, että ollaan pari, jolla voi olla "vähän sitä sun tätä" ja mitään ei kuitenkaan tiedetä varmasti. On tämä sellainen: "suattaahan se olla, vuan suattaapa olla jotta ei oukkaan" -maailma.

 

Hei vaan kaikille palstalaisille!
Ja erityiseti sinulle Garfield! Kipinäkengän kans ollaankin kamuja aikaisemmin tältä ja sokeritautisten-palstalta. Voin sanoa olevani jo melko konkari näissä lapsettomuus ja -hoitokiemuroissa. Hoitojen myötä aina pientä vikaa siellä ja täällä on ilmaantunut. Välillä pisti miettimään olisivatko hoidot onnistuneet paremmin, jos vaivat olisi huomattu aikaisemmin. Ihan tuli tuttu tunne tuosta Garfieldin kommentista: "Suattaahan sitä olla, mutta suattaahan sitä olla olematta". Jos raskaaksi tuleminen on ongelmallista, niin monien pikkuruistenkin asioiden summa saattaa olla juuri se ratkaiseva tekijä. Viimeisimpinä "pikkuruisina" asioina mulla ovat syksyllä todettu diabetes ja joulun alla todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Lieneevätkö olleet mulla kauankin....suattaahan ne olla, vuan suattaapa jotta eivät oukkaan . Mäneppä tuota tiijjä.

No, näillä kuitenkin mennään. Maaliskuussa olis 3. IVF, semmosella "lyhyemmällä kaavalla". Ymmärtäisin, että sulla Garfield on se pitempi kaava, koska on Procren. Onhan se semmonen vaan yx piikki? Jos on, niin sillä on tarkoitus "ajaa alas" munasarjojen hormooni toiminta. Tuntemukset saattavat muistuttaa vaihdevuosioireita, sillä estrogeenin tuotanto nollaantuu. Sitten sillä Puregonilla aletaan uudelleen herätellä niitä munasarjoja ja saada sitä munarakkuloiden kehitysta aikaiseksi. Mulla kun on lyhyt kaava, niin en saa sitä "alas ajo-piikkiä" vaan aloitan semmosilla Synarela-nenäsumutteilla, joiden tarkoitus olis kans pienentää sitä hormoonin tuotantoa ennen munarakkuloiden kasvattelua. Tää nyt oli hiukan tämmönen suurpiirteinen selitys. Kysy vaan tarkennusta, jos joku jäi mietityttämään.

Joo, odottelua ja epävarmuuttahan tää on kaikki tyyni ja sittenkään ei ole varmaa, että onnistuu. Vaikka hoitojen alettua olin tosi toiveikas, niin vuodet ovat tehneet tehtävänsä enkä enää juuri edes odota mitään. Pitää katsoa vaan, mitä elämä tuo tullessaan.

 

Moicca..ilmoittautuu olevan vielä elossa..vaikka hiljaaaaselossa. Vuodenvaihteen jälkeen on tullunna taas palstaa lueskeltua..vaan eipä mittään kirjotettavaa, kun ei mittään oo tapahtunna tällä rintamalla.

ehkä sitä virkistyy, kun saadaan lisää porukkaa tänne.

niin joo..meillä seuraava punktio ois alustavasti viikolla 11. Se, että siirtyykö seuraavalle viikolle, jään nähtäväksi sit lähempänä.

Mie olen vaan keskittyny nää viikot käsittelemään omaa pahaa oloa ja tätä agressioo raskaana olevii kohtaan. Että pinnalle nousemassa, hiljakseen. Kait sitä alkaa alistua siihen että tän vuoden jälkeen tääki viiden vuoden piina loppuu ja alkaa se adoptio-asioiden selvitys.

Mutta tervetuloa Garfiel. Miulla oli eka IVF lyhkäsellä kaavalla, nyt on pitempi ja miulla alkaa noi synarelat 16.2. ett' kait ne sit erilaisia yhdistelmiä käyttää eri ihmisillä nois kaavois jos kerta lyhyes on NeitsytMarialla sama lääke..mee tiiä. Mie teen vaan niinkuin lääkärit käskee.

 

Moi Ricoletto! Mie jotenkin aavistin, että sie olet kuitenkin siellä jossain....vaikka et olekkaan kirjoitellut, mutta mietin samalla miten olet jaksellut? Kiva kuulla, että olet ainakin "henkitoreissasi", eiköhän se elämä tästä selkiinny. Eipä tässä tosiaan ole oikein ollut mitään kirjoittelemista omissa kuulumisissa. "Kohtalo toverit", siis ne joiden hoidot menivät mönkään, vetäytyivät ymmärrettävästi taka-vasemmalle ja palstalle jäivät hoidoissa onnistuneet. Niinpä, luonnollinen poistuma voi toimia myös tällä tavalla. Katsotaan nyt, vieläkö joku vanha tuttu tai ihan uusikin tuttavuus kömpii esiin piilostaan B) .

 

Moi.
Lueskellessani huomasin,että ei NeitysytMariaakaan ollunna näkyny aikoihin, eli mukava kun palasit sieki!
Meillä on töissä tähän vuoden aikaan sen verran hulina, että se aika hyvin pitää poissa päivisin ajatukset näistä lapsettomuus-asioista. Mutta illat olleet sit toinen juttu.
Välillä lamaannutti tosi pahasti, että tointaako ees jatkaa, jos taas tuloksena yksi munis ja epäonnistuminen. Mutta niin sitä vaan jatketaan seuraavaan yritykseen. tuleepa ainakin käytettyä ne kerrat jotka saatavilla.
Tällä kertaa mie en oota mitään, otan vaan lääkkeet vikisemättä ja pien kädet ristissä.

Vähän valoa tunneliin tuo se, että tän vuoden aikaan koitetaan ratkaista meidän asuntokysymys. Eli ens joulua en vietä tässä kämpässä, vietänkö sitten taivasalla, jää nähtäväksi

Eiköhän tämä palsta tästä vilkastu..osaltaan varmaan auttaa sekin että on taas kevät ja klinikallakin säpinää ja meillä kaikilla on taas mahdollisuuksia onnistua.

 

NeitsytMaria ja Ricoletto kiitos vastauksista. Pitänee malttaa odotella sitä käyntiä siellä. Siellähän ne sitten kertoo, mitä ne haluu meikäläisen tekevän ja milloin noilla rohdoilla. Odottavan aika kun on pitkä ja tässä ehtii miettimään yhtä sun toista. Välillä parasta terapiaa on tosiaan sulkea koko asia mielestä pois ja olla niinkuin tätä asiaa ei oliskaan. Eikä auta kieltää, etteikö täällä palstoilla roikkuminen aina aktivoisi ajatuksia. Mutta tiedonhalu on kova ja kokemuksia on kiva jakaa.

Ricoletto: uskaltaako kysyä? Mainitsit tuon adoption. Onko se ollu teille koko ajan sellainen selkeä vaihtoehto vai onko ajatus kypsynyt vasta vähän kerrassaan? Teillä on pitkä odotus takana. Kysyn, kun meille tuo adoptioaihe on jotenkin niin vaikea, ettei oikein olla siitä edes osattu puhua.

Vielä toinen arka (?) kysymys. Kaikille jotka on pinossa. lapsettomuushoidot tuntuvat useimissa voimistavan vauvakuumetta, siis halua saada oma lapsi. Oikein kunnolla. Niin ettei muita vaihtoehtoja halua edes ajatella. Onko kellekään kuitenkaan tullut sellaisia tuntemuksia, että käykin päinvastoin? Miusta joskus tuntuu, että jos jossain miun sielun sopukoissa on joskus ollut epävarmuus siitä, että haluaako lapsiperhe-elämää ylipäätään, ja onko itsestä siihen, niin tämä lapsettomuushoitoihin päätyminen ruokkii myös tuota epävarmuutta. Tää tilanne ikäänkuin kaivelee sisimmistä ne kaikkein pahimmat pelot ja epävarmuudet itsestä ja omista toveista, eikä se aina sitten ole niin kaunista pastillinsävyistä ja pukluntuoksuista kuin voisi olettaa.
Tähän täytyy nyt kuitenkin todeta, että aina noiden epävarmuusjaksojen jälkeen sitä prosessoi ja päätyy uudestaan siihen, että kyllä, lapsia kiitos. Kaikista maailman vaihtoehdoista se kuitenkin aina nousee ykköseksi, joten sitoutuneita ollaan tähän hommaan. Meille se ei vaan ole ollut niin itsestäänselvää, vaan on tosiaan kyselty itseltämme kaikenlaisia kysymyksiä ja kyseenalaistettu välillä koko homma. Sieltä pohjalta sitten taas vaan kaiveltu itsemme ylös ja todettu, että kyllä tää sittenkin on se, mitä halutaan.
Mieli on joskus tosi kiero. Onhan se nyt hullua, että lapsettomuushoitoihin hakeutunut nainen miettii välillä, haluaako lainkaaan ädiksi. Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että voiko tuollainen epävarmuus syntyä ikäänkuin itsesuojeluvaistona, ettei pettymys olisi niin kova.
Toivottavasti nämä miun epävarmuudet ei loukkaa ketään.
Eri vaihtoehdoista kaikkein pahimmalta kuitenkin tuntuu se ajatus, ettei me saataisi lapsia. Siihen aina päädytään ja eteenpäin mennään.

 

Garfield: Saapihan sitä kyssyy

Noi sinun tuntemukset on viittä vaille samat kuin mitä itsellä on ollut. En ikinä ole ollut lapsirakas, enkä paaponut yhtään kenenkään vauvoja. Ja todella usein, vieläkin, mietin, että onko minusta ädiksi. Elämä tällä kokoonpanolla olisi helppoa. Minua siis ainakaan tuo sinun kirjoituksesi ei millään tavalla loukkaa. Enkä pode huonoa omaatuntoa ajatuksieni juoksusta tai siitä että olen silti hoidoissa. uskon että enemmän katuisin viisikymppisenä sitä, että ei tullut hoitoja kokeiltua. Ja uskon, että se rakkaus lapseen kyllä syntyy, jos hänet saa. Niinhän ne sanovat, että vieraan kakarat ja omat lapset..

Ja ristiriitaiset tuntemukset kuuluvat myös miun arkeen siinäkin suhteessa, että raskaana olevia on vaikee nähdä ja vauvoja ja sitten kuitenkin väliin tulee mieleen ne vaatteet jotka kaapissa odottaa ja tulee haikee mieli..siis tää on niin tätä ja mie kannan nämä tuntemukset ihan luvallisesti ja en niitä keneltäkään anteeksi pyytele. Parempi antaa itsensä tunte sitä miltä sillä hetkellä tuntee kuin alkaa patoamaan niitä.

Meillä tuo adoptioasia on ollut minulle aina selviö, mies ei viisi vuotta sitten vielä ollut valmis sitä miettimään, mutta nyt sitten kun tämä asia on lähtenyt näille raiteille ja biologisen lapsen saaminen tuntuu päivä päivältä mahdottomammalta, niin hänkin on ajatukseen sopeutunut. Kun hänelle syksyllä tokaisin että voidaanhan sitä olla lapsia hankkimatta sitten ollenkaan (ivf-n jälkeistä kiukuttelua, kun nega tuli), niin hän sanoi että kyllä se yksi, vaikka sitten adoption kautta =)

Meillä on siis yksi pieni biologinen "enkeli", kun vuosi sitten päättyi raskaus keskenmenoon viikon 12 alussa. Ja nähtäväksi jää oliko hän sitten ainoa, joka meille halusi luonnollista kautta yrittää perheeseen.

voi kuinka monta kertaa olen toivonut ,että suomessakin ois kohdunvuokraus luvallista... :headwall: arvatkaa vaan tarttuisinko tilaisuuteen!

 

Terveppä teille!
Garfield Ei todellakaan loukkaa tuo sinun kysymyksesi. Kaikkea suapi ja pittää kyssyy!! Kunhan oot täällä pitempään, huomaat, että ne kauhistuttavimmatkin ajatukset, joiden kanssa luulit olevasi yksin...joku toinen tai usea meistä jakaa kanssasi. Ekassa hoidossa hyvä resepti onkin: "tee mitä käsketään!" Jostain pitää aloittaa ja "jollakin kaavalla", kun ei voi tietää miten lääkkeet kellekin tehoavat. Mutta älä kuitenkaan unohda kysyä hoitohenkilökunnalta, jos sulle jää jotain epäselviä asioita. Sitä vartenhan he siellä ovat immeisiä auttamassa ja neuvomassa.

Meillä alkaa kymmenes vuosi tätä lapsettomuusasiaa, vaikka vain 3 vuotta ollaan oltu hoidoissa. Siihen aikaan on sopinut jos vaikka minkämoista tuntemusta. Juuri nyt olen siinä pisteessä, että elämä ei siihen kaadu vaikka 3. IVF ei toisikaan toivottua tulosta. Ironista kyllä, ehkä juuri nyt toivon äidiksi tuloa kaikkein vähiten ikinä. Se, miksi käytetään vielä tämä tilaisuus johtuu siitä, ettei jäisi mitään jossiteltavaa sitten myöhemmin. Mulla ikäkin (39v) alkaa tulla vastaan ja ilman Kela-korvausta hoidot on tosi kalliita. Opiskelijan pitää siis miettiä asiaa monelta kantilta. Ollaan jo hiukan suunnitellut tulevaisuutta, mikäli vauvaa ei tulekkaan. Adoptio ei taida olla meidän juttu, kuten ei sijaisvanhemmuuskaan...joten eletään sitten hyvää ja toisenlaista, täysipainoista elämää ilman lasta. Pitkään siinä kohdallani meni, mutta nyt alan olla sinut tämän koko ajatuksen kanssa.

Ricoletto Kuinkas mones hoito sulla on nyt tulossa? Sen mie muistan, että aika vähän niitä muniksia kehittyi. Sen takia varmaan sulle tuota "pitkää kaavaa" ehdottivat. Pitkässä taitaa nimittäin olla pikku peikkona se hyperi. Mullakin oli semmonen keskivaikea tapaus silloin ekan kerran jälkeen. Mutta siun kohdalla uskon, että se on vain hyvä systeemi. En tarkoita hyperiä vaan sitä, että munasarjat stimuloituu oikein kunnolla.

Vaikka tää onkin lapsettomuuspalsta, miusta olis kiva jos voitais jutella aivan kaikista elämän asioista. Ihan tyyliin: "ottaa pannuun, kun sain kaupasta homeista juustoa". Vaikka lapsen kaipuu on iso asia, pitäis välillä muistaa jutskata ihan muistakin asioista, mikä ihmisiä liikuttaa, eix vaan? Tai sitten mie oon vain niin laiska ihminen, kun en kehtaa mennä juustopalstalle avautumaan vaan haluun , että kaikkea käsitellään täällä

Jep, palaillaan baanalle!

 

NeitsytMaria ja Ricoletto: huomaan että olette konkareita. Ehkä turhaan pelkäsin lynkkausta. Itse vasta harjoittelen sietämään näitä mielialanvaihdoksia ja poukkoiluja. Lämpimiä ja toiveikkaita ajatuksia teille molemmille. :hug: :hug: :hug:
Ja toki voi haastaa muutakin asiaa.
Meinasin ostaa eilen Runebergin torttuja, mutta jätinkin paketin hyllyyn kun katsoin hintaa, lähes 10 euroa. Paketissa oli neljä kappaletta. Kotona tajusin, että jos se olisi ollut kahden tortun pakkaus ja hinta olisi ollut 5 euroa, olisin ostanut sen. Hassua. Huvittaa vieläkin. Tällainen tarina tänään.

 

Miekin otan kantaa tuohon Runebergin torttu-teemaan. Olen aina pitänyt niitä kovin jauhoisina ja kuivina kapistuksina, mutta eilen ostin pari. Valittavana oli Nurmeksen Porokylän leipomon ja Fazerin vastaavat tuotteet, tosin Fazerin 2kpl maksoi euron enemmän. Porokylän tortut sain alle 3? ja kyllä olivat HYVIÄ . Kehut menee paikalliselle leipomolle, vaikka en olekkaan nurmeslainen .

Lauantai jatkunee tavalliseen tapaan. Oltiin tuossa pihalla lumia kolailemassa ja leikkimässä elukoiden kanssa. Leivinuuni lämpiää ja tarkoitus olisi laittaa ihan sitä oikeaa hernesoppaa. Löysin lähikaupasta nimittäin savustettuja possun potkia, jotka tekee hernekeitosta tosi makoisaa . Miun jutut taitaa olla tänään melekosen ruokapainotteisia, syystä että nyt kyllä on armoton nälkä. Joten palailenpa tuonne lihapatojen ääreen.

 

joo, meinasin pyörtyä kanssa kun näin torttujen hinnan kaupassa, yli 4 euroa 2kpl, taisivat olla Vaasan&Vaasan. Olinkin sitten erittäin tyytyväinen itseeni kun jaksoin eilen töiden jälkeen käydä varta vasten ostamassa yhden tortun Houkutuksesta, maksoi 1,80 ja oli iso ja pehmyt ja maistuva ja kostea....

Noista hoidoista. meillä mentiin aina lyhyellä kaavalla, miullakun ei oo omaa kiertoa ollenkaan, eikä siis ovistakaan. väliajat söin femoston nimistä vaihdevuosilääkettä, kun se sopi paremmin. (tai siis pillerit/laastarit yms. teki miut oikeesti ihan vauhkoksi!! :kieh: )

Kyllä nämä lapsettomuusvuosien tunteet on vaihdellu todellakin laidasta laitaan. Itse väsyin noin vuosi sitten keväällä aika pahoin, kärsin univaikeuksista ja melkein masennuksesta ja työuupumuksesta.... kävin sitten polilla juttelemassa Päivin kanssa yksin ja miehen kanssa, se auttoi. ja pari kertaa kävin kotikunnan mtt:ssa sh:n kanssa juttelemassa. Ja lisäksi pari kertaa vielä yksin puhelemassa työterveyslääkärille.... sitten olinkin ensin ykköspäiviä sairaslomalla että sain nukuttua ja kun "jousin" (muka korvaamaton töissä) myöhemmin paremmin, olin pari viikkoa sairaslomalla.... se auttoi. ja moni muukin asia siinä selvisi, aloitettiin adoptioprosessi ja kerrottiin lapsettomuudesta vanhemmille. (aiemmin vaan meidän ystävät tiesi ja sisarukset, eli kaikki muut muttei vanhemmat....)

Adoptioon päätyminen oli minulle iso asia, mietin sitä pitkään, miehelle se oli helpompaa. Mutta kun nyt sit kävi niinkuin kävi, peruttiin ne paperit. Mutta voi hyvin olla että halutaan vielä joskus adoptoida jos ei saada biosisaruksia nyt tulossa oleville. Aika näyttää.

Jaksamista ja rohkeutta teille kaikille.

ja oikein mukavaa loppuviikon loppua kaikille, pidetään lippu korkeella!

Soja

ps. mielelläni osallistun/kuuntelen tätä fiiliskeskustelua, on nuo jutut niin tuoreessa (ja varmasti ikuisessa) muistissa, jos vaan otatte mukaan

 

Moi vaan!

Soja osallistuu vaan =) Kun muistelee sinnuu niin palautuu mieleen että ei kirves vielä meil muillakaan oo kaivoon heitetty.

Ja juu..ihana miusta jutella muustakin elämästä kuin tästä ongelma-alueesta.

NeitsytMarialla olikin niiiiin pitkä putki tätä rumbaa takana..mie en muistannu..(onhan siitä jo reilu puoli vuotta kun ketjun alusta sen hetkiseen tappiin luin.. :ashamed: ja arvatkaa muistanko just mittään...)

Meillä alkaa nyt keväällä kuudes vuosi tätä. Ja viimeinen.

Niin vain on mennyt tää päivä itelläkin kokkaillessa. Noita runebergin torttuja en siedä, jotenkin ne ei koskaan oo miun makuun ollu. Mutta tuossa pekonirullia väänsin ja täytin jo täytekaakun..huomenna mies täyttää 29 v ja mie taas kerran 30

Ja tännään lähetään miehen veljen ja hänen avokkinsa kanssa käymään paikallisessa parilla..pittää nyt käyä kun sitten viikon päästä alakaapi tipaton loppuvuos.. jos hyvin käy