Voi vitsi, heräsin taas klo 5. Minnuu on pitkin kevättä vaivannut tämä aamuyöherääminen, joka kertoo kyllä aina jotain siitä, että on asioita mielen päällä. Välillä oli jo parempi, mutta tällä viikolla ollu taas tätä.
londi, höh, toivottavasti nyt kumminkin tällä kertaa tuo tarkottaiskin jotain muuta... Mie ainakin pidän vielä toivoa yllä! =)
Macy, mites kävi? Miun on kyllä aika vaikea kans ymmärtää tuota asennetta, että miksi ei voisi inssiin lähteä kun sie jo ittees pistelet ja joudut anyway polilla juoksemaan kontrolleissa. Kyllähän se miehen osuus tässä touhussa on todellakin helppo verrattuna meihin, kuten
sojakin sanoi... Mutta jokainen ajattelee asian omalla tavallaan ja kaikilla on omat periaatteensa. Meille kun inssiä ehdotettiin heti ensikäynnillä jo meneilläolevaan kiertoon, niin mies oli kyllä sitä mieltä, että yritetään vaan. Myöhemmin on kyllä ollut lujiakin keskusteluja kummankin osuuksista hoidoissa eikä mies aina ymmärrä sitä, että miksi mie niin paljon aina vatvon näitä aisoita ja haluan puhua niistä ja oon ollu surullinen. Oon yrittänyt selittää, että kun naiselle tehdään se kaikki ja mies vaan purkkiin laittaa oman osuutensa ja se on siinä, niin onhan se eri asia. Ja hormoneilla on vielä oma vaikutuksensa mielialaan. Kyllä miun mies tavallaan ymmärtää, mutta silti se ei jaksa aina kuunnella. Ja varsinkin hoitovaiheessa koin sen välillä loukkaavaksi ja osaltaan se oli lisäämässä miun stressiäkin kun tuntui, että en kotona saanut tarpeeksi tukea. Mies on sanonut, että hän pelkää miun pään kestämisen ja jaksamisen puolesta, mutta välillä tuen osoittaminen ois saanut olla vankempaa. Oon kyllä jo tehnyt selväksi, että syksyllä sais olla asenne pikkusen kannustavampi, kun rankemmat hoidot alkaa. Miun pitää saada tietää, että koti on paikka, jossa saan surra rauhassa kun pettymyksiä tulee ja että saan kaipaamaani tukea. Taitaa se vaan siskot niin olla, että parhaiten näitä juttuja ymmärtää vain toiset naiset, jotka käyvät läpi samaa tietä. :hug:
LMLB, no mie toivon sit vielä siunkin puolesta! Niin kauan kunnes toisin todistetaan =). Mie myös olin ihan epätoivoinen aiemmin keväällä kesätauon takia. Sillon viimeisessä inssissä kun tuli se 5%-mahistuomio ja tehtiin selväksi, että 4. inssi ois aika turhaa hermojenhaaskausta, niin sanoinkin, että "kun sinne syksyyn on niin kamalan pitkä aika!". Joo, tuo oli pääsiäisviikolla, ja tosiaan tuntui, että miten mie kestän monta kuukautta. E kyllä lohdutti että kesä menee nopeasti ja tauko tekee vaan hyvää. Nyt oon miekin vaan helpottunut tästä tauosta. Enkä edes odota tällä hetkellä sitä syksyä niin palavasti. Siis toki odotan hoitojen alkua, mutta ei oo mikään ikävä niitä pistämisiä ja lugeja ja hormonivaikutuksia ja aikataulujen rukkailua polikäyntien takia. Sit miulla on edelleenkin pelkoja liittyen punktioon, hyperiin ja hoitojen onnistumiseen. Että ihan mukava olla vapaallakin välillä!
Hih, tunnustan, oon polilla istuessani miettinyt, että onkohan joku noista palstalainen!
Varsinkin kun viimeisellä inssikierroksella oli polilla just aina ruuhkapäivät ku oltiin menossa sinne ja se odotushuone aina täynnä. Ja miekin oon miettinyt tuota, että ois kiva nähdä teitä ihan oikeesti. Mulla ei ole ketään tuttavapiirissä, joka ois käynyt hoidoissa ja ois voinut siis täysin jakaa näitä tuntemuksia, vaikka ystävät ja perhe hyvänä tukena ovat olleetkin. Siksi tämä keskustelupalsta on ollut korvaamaton tuki :flower:. Ja kun tässä pinossa vielä ollaan todellakin samassa veneessä kaikki, niin olisi minustakin mukava jutella ihan livenäkin!
Eli mie oon mukana ainakin, jos muut innostuu!