Hyvää juhannusta koko porukalle... :hug:
Täällä yritetään suunnata katse tulevaisuuten ja syyskuussa (toivottavasti) olevaan PAS:siin..
Edelleen tuo km käy mielessä joka päivä, jopa useita kertoja.. ja vuorotellen olen surullinen/vihainen... Onnellinen olen kyllä siitä että tuo plussa edes saatiin.. sanoivat poliltakin että tuokin pieni aika raskaana voi parantaa mm. kohdun limakalvoa tjn.. Voisi olla otollisempi myös siis uudelle raskaudelle.. (Jos vielä joskus saan ne maagiset kaksi viivaa, pelkään varmaan hysteerisesti uutta keskenmenoa)...
No sen aika ei ole vielä.... taitaa olla taas pitkä taival edessä.. onneksi on kesä ja kärpäset
Tässä vielä aivan ihana teksti, jota lukiessa olen saanut vollottaa moneen kertaan, surullinen mutta kai samalla vähän toivoakin antava...
Syntymättömän lapsen rukous
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
(Tuntematon)
Ehkä jonain päivänä me kaikki saadaan ne pienet tuhisijat syliin asti... :heart: ehkä.....