Puuh. Luin koko ketjun alusta loppuun saakka yhdeltä istumalta.
Ilmottaudun mukaan keskusteluun. Olen 28-vuotias, ja minulla todettiin PCO vuonna 2005 jo. Lopetin tuolloin pillerit kolmen vuoden jälkeen maksa-arvojen noustua pilviin, ja sen jälkeen kuukautiset eivät tulleet vuoteen. Ennen pillereitäkin menkkani olivat tosi epäsäännölliset, tulivat milloin sattuu, välissä oli kuukausia, ja otin pillerit jotta saan mielenrauhan enkä kokoajan pelkäisi raskautta puuttuvien kuukautisten takia. Silloin ei kukaan puhunut mitään PCO:sta, en ollut kuullutkaan sellaisesta.
Rakkuloita oli kuitenkin vain toisessa munasarjassa, ja terolut-reseptiä en koskaan ehtinyt hakea, kun kuukautiset alkoivat gynekäynnistä seuraavana päivänä ja tulivatkin sitten 3 vuotta säännöllisesti 28 päivän välein.
Aloin karppaamaan vuonna 2006, mutta sitä kesti vain 4kk, en jaksanut enempää. Maitosuklaanhimo voitti. Ja kaikki pekonit sun muut rasvaiset ruuat alkoi yököttämään pidemmän päälle, ja luisuin takaisin normaaliruokaan. Karppauksella lähti kumminkin 9kg pois, akne hävisi, vatsan turvotus katosi, ja muutenkin voin äärimmäisen hyvin. Sinänsä se oli kannattavaa, ja minua harmittaa, etten enää kykene syömään niitä ruokia. Olen yrittänyt taistella liikakiloja vastaan koko aikuisikäni, ja paino on sitä vastoin hiissautunut 30kg ylöspäin siitä mistä laihdutuksen aloitin. Ei ole helppoa ei, kaikki tulee takaisin korkojen kera.
Raskaushaaveita oli jo pidemmän aikaa, mutta yrittämään aloimme syksyllä 2007, jolloin kuukautiset alkoivat tietysti jälleen temppuilla ja loistaa poissaolollaan. En ovuloinut moneen kuukauteen. Vihdoin tammikuussa 2008 saatiin luomuplussa, ja lapsi syntyi lokakuussa 2008. Painoa tuli raskausaikana vain 7kg, ja koskaan ei ollut pissassa sokeria ja sokerirasitustestitulokset olivat normaalit.
Imetin lasta 1v1kk asti, ja aika tasan vuosi synnytyksestä alkoi kuukautiset jälleen. Ensin pari kiertoa 28 päivää, mutta sen jälkeen ne sekosivat, 35-38 päivän kierroiksi. Nyt oisi taas kp14 käsillä, vaan ei tunnu ovista. Olemme yrittäneet saada sisarusta aikaan elokuusta 2009 saakka, mutta ei onnistu.
Kävin lääkärissä, ja en edes pääse gynelle ultrattavaksi, koska olin lääkärin mielestä ylipainoinen BMI 29, ja ei ole kuulema hyötyä ultrata, kun on PCO jo todettu 5 vuotta sitten ja koska olen lihava. Oisin vaan halunnut tietää, onko niitä rakkuloita jo molemmissa munasarjoissa, vai mikä on tilanne. Olen huomannut, että mielenrauhalla on tekemistä ovuloinnin onnistumisen kanssa.
Mutta lääkäri passittaa minut sokerirasitustestiin, katsoakseen onko minulla insuliiniresistenssi tai II-tyypin diabetes sekä ravitsemusterapeutille laihdutuskeskusteluun.
No, onkait sekin jotain, mutta olen pettynyt. Ei minua auta lääkärin "pienennä annoskokoja, syö terveellisesti ja liiku enemmän" neuvot, kun teen juuri niin, en voi annoksia enää pienentää, tai en kohta syö enää yhtään mitään, niin minimissä ne on, ruoka on terveellistä kotiruokaa, hyväkarpin suuntaan, ja jumppaan& lenkkeilen 2-3 kertaa viikossa, enenpää en ehdi kun ei ole lapselle vahtia useammin. Ja silti vaan lihon ja paisun, tai jos tuosta vielä yritän lisätä liikunnan rankkuutta ja syödä vähemmän, paino jumahtaa paikoilleen. En laihdu enää millään ilveellä! Imetys ei minua laihduttanut, ja kun imetys loppui, olen lihonut 5kg sen jälkeen, muuttamatta mitään muuta elintavoissa. :headwall:
Nyt luin täältä ketjusta ja itse googlettelemalla lisää mm. Pubmed tietokannasta tuon D-vitamiinin yhteydestä PCO:hon. Minulle sanoi lääkäri silloin 5v sitten, ettei kukaan tiedä mistä PCO johtuu. Että sitä vaan on ja piste. Se oli aika paksua köyttä nieltäväksi, olen sitä mieltä, että kaikkeen on jokin syy. Olen nyt valaistunut noista D-vitamiini artikkeleista, ja olen melkein varma, että koko PCO onkin ehkä vain D-vitamiinin puutostilan seurausta!!
Aloin hetimmiten tarkistaa omaa D-vitamiinin saantia, olen luullut sen olevan kunnossa, mutta ei se taida olla sinnepäinkään. Ennen raskautta en syönyt koskaan mitään D-vitamiinilisiä, ainoastaan maitotuotteita. Välissä oli kausi, jolloin vatsani meni sekaisin maidosta, joten lopetin vähäksi aikaa maitotuotteiden käytön, enkä silti tajunnut lisätä D-vitamiinia purkista. Kun aloin karpata, mahani ei enää reagoinut maitoon niin pahoin, joten jatkoin maidon juontia, mutta myös aloin syödä kalaruokia paljon enemmän kuin ennen. Meillä ei lapsuudenkodissa syöty koskaan kalaa, kun perheessä oli kala-allergikkoja. Omilleen muutettua ei sitä sitten muistanut syödä, kun ei siihen ollut tottunut, vasta karppaaminen toi kalan ruokavalioon! Ja noihin aikoihin kuukautiset alkoivat pelittää, niitä 28 päivän kiertoja.
Kun lopetin karppaamisen, oli kesä, ja viihdyin maaten bikineissä auringossa koko kesän, kun en saanut kesätöitä. Aiemmat kesät vietin sisätiloissa töissä. Ku tuli syksy ja pimeys, kierrot alkoivat taas venyä ja vanua.
Raskausaikaan ja imettäessä en uskaltanut syödä D-vitamiinia kovinkaan paljoa, vain sen 10ug/vrk, mitä raskausmonivitamiinipillereistä saa, kun pelkäsin yliannostusta ja sikiövaurioita. Kun lopetin imetyksen, en enää katsonut tarpeelliseksi syödä D-vitamiinia ollenkaan lisänä. Ja imetys loppui marraskuussa, keskellä pimeintä talvea!
Nyt olen ollut imetyksen lopettamisen jälkeen jo 6 kertaa flunssassa, siis vajaan 4kk sisällä, enkä koskaan ennen ole ollut näin sairas ja näin huono vastustuskyvyltäni.
Enkä tajunnut tätä asiaa, ennenkuin luin nuo PCO ja D-vitamiini artikkelit, että minulla on aivan varmaan aivan kauhea D-vitamiinin puutostila! D-vitamiinihan suojaa flunssatartunnoiltakin, muunmuassa. Jos ei syö juuri mitään D-vitamiini lisää, on raskaana 9kk ja imettää 13kk, niin onko ihmekään, jos D-vitamiinivarastot hupenevat olemattomiin.
Nyt en enää yhtään ihmettele, että PCO ottaa jälleen vallan kropastani, kiertoni heittelehtivät miten sattuu. Voisiko tämä todella olla kiinni näin yksinkertaisesta ja pienestä asiasta?
Artikkeleissa luki, että PCO:laisilla on järestään D-vitamiinin puutos, ja kun sitä lisätään, insuliiniresistenssi paranee, rakkulat häviävät munasarjoista, potilas alkaa laihtua itsestään ja koko PCO lakkaa olemasta. Ja että D:n vaikutus on yhtä tehokas kuin metformiinin.
Se lääkäri meinaa määrätä minulle sokerirasitustestin jälkeen metformiinia, jos tulokset on poikkeavat. Pelkään että ne ovat, koska luin juuri, että jos on D-vitamiinin puutostila, kärsii myös insuliiniresistenssistä. Ja päinvastoin, jos D:tä on seerumissa tarpeeksi, on paastosokeriarvo hyvä, eikä insuliiniresistenssiä ole. Jos nyt kärsin seerumin D-vitamiinin puutteesta, niin minulla voi hyvinkin olla tuo insuliiniresistenssi.
Yritän nyt kuitenkin saada lääkärin vielä mittaamaan D-vitamiinitasoni, ja jos siinä on häikkää, kertomaan kuinka paljon minun pitäisi tankata D:tä, että puutostila korjaantuisi. Ajattelin, että voisin ensin kokeilla D:tä. Jos se ei toimi, alistun metformiiniin.
Mitä mieltä olette? Minusta tässä on aineksia läpimurtoon PCO:n parantumisessa!!