Moih
Onpas tänne tullut juttua. Täytyy kohta lukea. Nyt ei kykene.
Itken täällä ihan täysillä. :'( Tämä on niin just tätä mun tuuria. En tietenkään voi päästä sinne ultraan. Miks kaiken pitää olla aina niin vaikeaa ja vastustaa. :'( :'(
Se lääkäri soitti niistä verikokeen tuloksista torstaina. Ja kaikki on sen osalta kunnossa, minulla ei ole diabetestä, ei heikentynyttä insuliininsietoa, eikä ongelmaa kilpirauhasessa. Seerumin D-vitamiinipitoisuus oli 30mmol/l. Mikä on kyllä minusta tosi alakantissa, jos kerran ihmisen fysiologinen tarve sille on 80-100mmol/l. Kysyin siitä heti, ja se vastasi, että ihanne ois tuon 80-100 välillä, mutta koska sitä ei ole juuri kellään, niin katsotaan että yli 25 on viitekehyksessä. Minusta se oli omituinen perustelu, ja koska olen käsityksessä että alle 80 on puutostila, aloin syömään suurempaa annosta D-vitamiinia. Jospa se sillä korjaantuisi.
Kysyin lääkäriltä, että koska ei löytynyt mitään niistä vioista, joita se minulla epäili olevan, siis kilpirauhasen vajaatoimintaa tai diabetestä, joista se oli niin varma, niin voisinko nyt sitten päästä sinne ultraan ja gynelle. Niin ei. Ei kuulema ole tarvetta, kun se PCO on jo silloin 5v sitten todettu.
En tajua, minusta kait sitä ja sen kehittymistä PITÄISI seurata, eikä jättää näin oman onnensa nojaan. Valitin, että kuukautiset on n. 15 päivää aina myöhässä, en enää ovuloi normaalisti, ei ole oikeanlaista limaa ja nippailua, on vain 5 päivää kestävä kamala lamaannuttava toispuoleinen alavatsakipu ja tunne kuin munasarjaa puhkottais sukkapuikolla, mutta sekään ei ollut tarpeeksi hyvä syy päästä ultraan. Sanoi vain, että kun kerran kuukautiset kuitenkin tulee, niin se riittää.
Se lupasi vielä konsultoida ylilääkäriä ja soittaa minulle silloin torstaina iltapäivällä takaisin, muttei koskaan soittanut. Soitin itse perjantaina perään, ja sain kuulla että ei ollut vielä konsultoinut ja palaa töihin vasta keskiviikkona.
Tänään sain sitten joltain sairaanhoitajalta lääkärin nakittamana puhelun, jossa se kertoi, että ylilääkäri ei ole vielä vastannut, ja että lääkäri soittaa sitten kun saa vastauksen. Ja se sairaanhoitaja ihmetteli, miksi en saa lähetettä ultrattavaksi, kun sille kerroin tilanteen.
Minua pelottaa, minkälaiseksi se PCO on kehittynyt, onko sitä nyt jo toisessakin munasarjassa, onko kaikki pilalla, ovuloinko ollenkaan. Onko siellä joku kysta, tai myoomia, joita oli äidilläni minun ikäisenä, siltä jouduttiin leikkaamaan kiireellisesti munasarjan ympärille kiertynyt myooma, oli minuuteista kiinni ettei munasarja mennyt kuolioon. Ja äidilläkin oli ollut alavatsakipuja, joita lääkärit ei olleet ottaneet todesta, ennenkuin se pyörtyi kivusta kotona. Ei minulla varmaan mitään sellaista ole, mutta itkettää ja suututtaa, ettei minuakaan oteta todesta, alavatsakivutkaan ei ole riittävä syy tutkimaan, mitä siellä on, ja pelottaa, että jos joskus sinne ultraan pääsen, on sitten jo liian myöhäistä ja menetän ainoan toimivan munasarjani! :,( :,(
Mua raivostuttaa, että sitä ultratutkimusta pantataan näin, ja minua kohdellaan tällätavoin.
Eli tämä oli tässä tämä tutkimus. Halusin ultraan, sinne en millään ilveellä pääse, mutta sitävastoin minusta otetaan kaikenmaailman turhia verikokeita, ja kun niissä ei ilmene mitään niin "ei voi mitään", ja lähetetään kotia, eikä tutkita enempää mistä tämä sekundaarinen lapsettomuus voi johtua. Ei vaikka pyydän ja vaadin ja vänkään.
On niin avuton olo.Mua ottaa päästä, että mun kuukautiskierto heittelee mitensattuu, mulla on selittämättömiä pahoja alavatsakipuja, en tule raskaaksi ja sitten en vaan voi päästä sinne ultraan tai saada mitään apua tähän kiertojen normalisointiin tai raskautumiseen! :'( :'( :'(
Onpas tänne tullut juttua. Täytyy kohta lukea. Nyt ei kykene.
Itken täällä ihan täysillä. :'( Tämä on niin just tätä mun tuuria. En tietenkään voi päästä sinne ultraan. Miks kaiken pitää olla aina niin vaikeaa ja vastustaa. :'( :'(
Se lääkäri soitti niistä verikokeen tuloksista torstaina. Ja kaikki on sen osalta kunnossa, minulla ei ole diabetestä, ei heikentynyttä insuliininsietoa, eikä ongelmaa kilpirauhasessa. Seerumin D-vitamiinipitoisuus oli 30mmol/l. Mikä on kyllä minusta tosi alakantissa, jos kerran ihmisen fysiologinen tarve sille on 80-100mmol/l. Kysyin siitä heti, ja se vastasi, että ihanne ois tuon 80-100 välillä, mutta koska sitä ei ole juuri kellään, niin katsotaan että yli 25 on viitekehyksessä. Minusta se oli omituinen perustelu, ja koska olen käsityksessä että alle 80 on puutostila, aloin syömään suurempaa annosta D-vitamiinia. Jospa se sillä korjaantuisi.
Kysyin lääkäriltä, että koska ei löytynyt mitään niistä vioista, joita se minulla epäili olevan, siis kilpirauhasen vajaatoimintaa tai diabetestä, joista se oli niin varma, niin voisinko nyt sitten päästä sinne ultraan ja gynelle. Niin ei. Ei kuulema ole tarvetta, kun se PCO on jo silloin 5v sitten todettu.
En tajua, minusta kait sitä ja sen kehittymistä PITÄISI seurata, eikä jättää näin oman onnensa nojaan. Valitin, että kuukautiset on n. 15 päivää aina myöhässä, en enää ovuloi normaalisti, ei ole oikeanlaista limaa ja nippailua, on vain 5 päivää kestävä kamala lamaannuttava toispuoleinen alavatsakipu ja tunne kuin munasarjaa puhkottais sukkapuikolla, mutta sekään ei ollut tarpeeksi hyvä syy päästä ultraan.
Sanoi vain, että kun kerran kuukautiset kuitenkin tulee, niin se riittää. Se lupasi vielä konsultoida ylilääkäriä ja soittaa minulle silloin torstaina iltapäivällä takaisin, muttei koskaan soittanut. Soitin itse perjantaina perään, ja sain kuulla että ei ollut vielä konsultoinut ja palaa töihin vasta keskiviikkona.
Tänään sain sitten joltain sairaanhoitajalta lääkärin nakittamana puhelun, jossa se kertoi, että ylilääkäri ei ole vielä vastannut, ja että lääkäri soittaa sitten kun saa vastauksen. Ja se sairaanhoitaja ihmetteli, miksi en saa lähetettä ultrattavaksi, kun sille kerroin tilanteen.
Minua pelottaa, minkälaiseksi se PCO on kehittynyt, onko sitä nyt jo toisessakin munasarjassa, onko kaikki pilalla, ovuloinko ollenkaan. Onko siellä joku kysta, tai myoomia, joita oli äidilläni minun ikäisenä, siltä jouduttiin leikkaamaan kiireellisesti munasarjan ympärille kiertynyt myooma, oli minuuteista kiinni ettei munasarja mennyt kuolioon. Ja äidilläkin oli ollut alavatsakipuja, joita lääkärit ei olleet ottaneet todesta, ennenkuin se pyörtyi kivusta kotona. Ei minulla varmaan mitään sellaista ole, mutta itkettää ja suututtaa, ettei minuakaan oteta todesta, alavatsakivutkaan ei ole riittävä syy tutkimaan, mitä siellä on, ja pelottaa, että jos joskus sinne ultraan pääsen, on sitten jo liian myöhäistä ja menetän ainoan toimivan munasarjani! :,( :,(
Mua raivostuttaa, että sitä ultratutkimusta pantataan näin, ja minua kohdellaan tällätavoin.
Eli tämä oli tässä tämä tutkimus. Halusin ultraan, sinne en millään ilveellä pääse, mutta sitävastoin minusta otetaan kaikenmaailman turhia verikokeita, ja kun niissä ei ilmene mitään niin "ei voi mitään", ja lähetetään kotia, eikä tutkita enempää mistä tämä sekundaarinen lapsettomuus voi johtua. Ei vaikka pyydän ja vaadin ja vänkään.
On niin avuton olo.Mua ottaa päästä, että mun kuukautiskierto heittelee mitensattuu, mulla on selittämättömiä pahoja alavatsakipuja, en tule raskaaksi ja sitten en vaan voi päästä sinne ultraan tai saada mitään apua tähän kiertojen normalisointiin tai raskautumiseen! :'( :'( :'(
