Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->
- Viestiketjun aloittaja Sanmar82
- Ensimmäinen viesti
Heinis: Jaksamista! :hug:
Tillu: Toivottavasti lepo auttaa ja saat viikkoja vielä lisää!
Malttamaton: Ihanaa, sulla on huono-olo
Tästä ei voi kuin tykätä!
).( Ei mitään erikoista täällä. Pikkuvuodot (vanhaa verta) muuttui tuhruksi ja tänään ei enää edes sitä. Toivottavasti ei tulis uudelleen. Tai ainakaan niitä hulahdusvuotoja oikeeta verta sillälailla kun kahdessa edellisessä.
Keskiviikkona neuvolaan ja seuraavan viikon tiistaina seurantaultraan. Olo on kyllä ihan luottavainen.
-iitu 8+2
Tillu: Toivottavasti lepo auttaa ja saat viikkoja vielä lisää!
Malttamaton: Ihanaa, sulla on huono-olo
Tästä ei voi kuin tykätä!).( Ei mitään erikoista täällä. Pikkuvuodot (vanhaa verta) muuttui tuhruksi ja tänään ei enää edes sitä. Toivottavasti ei tulis uudelleen. Tai ainakaan niitä hulahdusvuotoja oikeeta verta sillälailla kun kahdessa edellisessä.
Keskiviikkona neuvolaan ja seuraavan viikon tiistaina seurantaultraan. Olo on kyllä ihan luottavainen.
-iitu 8+2
heinis Voi ei :'( Paljon voimia ja tsemppiä sinne :hug:
Tillu Oot ajatuksissa! :hug: Toivotaan, että lepo auttaa ja viikkoja tulis lisää ainakin se pari viikkoa, mutta tietysti mielummin rutkasti enemmän! Tsemppiä!!
malttamaton hienoa, että paha olo palasi! Tässä tapauksessa voi varmaan niin sanoa Peukut pystyyn, että huominen ultra tuo hyviä uutisia!!
Tillu Oot ajatuksissa! :hug: Toivotaan, että lepo auttaa ja viikkoja tulis lisää ainakin se pari viikkoa, mutta tietysti mielummin rutkasti enemmän! Tsemppiä!!
malttamaton hienoa, että paha olo palasi! Tässä tapauksessa voi varmaan niin sanoa
Peukut pystyyn, että huominen ultra tuo hyviä uutisia!!).( lääkärissä käyty ja masussa kaikki hyvin Eli olen siis luulosairas, mutta ei sillä ole välilä, koska pienellä oli kaikki hyvin. Sydän sykki niin vimmatusti ja pää-perä mitta oli yli tuplaantunut viikossa. Viime ma siis rv 6+3 koko 6mm ja tänään koko 12.4mm vastasi rv 7+3 eli hienosti kasvaa. Nyt lupaan itselleni, että lopetan stressaamisen ja alan vähän luottaa tähän raskauteen.
Eli olen siis luulosairas, mutta ei sillä ole välilä, koska pienellä oli kaikki hyvin. Sydän sykki niin vimmatusti ja pää-perä mitta oli yli tuplaantunut viikossa. Viime ma siis rv 6+3 koko 6mm ja tänään koko 12.4mm vastasi rv 7+3 eli hienosti kasvaa. Nyt lupaan itselleni, että lopetan stressaamisen ja alan vähän luottaa tähän raskauteen.Mahtavaa malttamaton!! hyvä juttu että kaikki ok,nyt tosiaan voit jo vähä huokasta ja rentoutua!
Neuvolassa pyörähetty,kelan laput saatiin. Nyt pitää myös alottaa rautalisä,hemppa oli laskenu 113. Toivottavasti maha kestää...
Huomenna töihin,käski täti kokeilla miten menee ja sitten torstaina äippäpolilla pyytää saikkua jos ei onnistu,supistusten takia siis.
Neuvolassa pyörähetty,kelan laput saatiin. Nyt pitää myös alottaa rautalisä,hemppa oli laskenu 113. Toivottavasti maha kestää...
Huomenna töihin,käski täti kokeilla miten menee ja sitten torstaina äippäpolilla pyytää saikkua jos ei onnistu,supistusten takia siis.
tillu: voi että tuota sun tilannetta, varmasti hermoja raastavaa vaan maata, odottaa ja pelätä! Onko mietitty tukiompeletta kohdunsuulle?
).( Sieltähän ne vuodot sitten taas tuli. Vanhaa verta onneksi. Ja tulee aika vähän. Pikkusiteellä pärjäis vuorokaudenkin, jollei sitä nyt hygieniasyistä vaihtelis. Aika vähän siis. Aamuisin tulee hiukka enempi, johtuu varmaan siitä että on yön makoillu. Päivisin tulee hyvin hyvin vähän.
Väsymys on kyllä sitä luokkaa, että voi kiesus! Otin lugen puolisen tuntia sitten ja nyt meinaan nukahtaa pystyyn, ja töihinhän tässä pitäis valmistautua! Eilen illalla nukahdin ekan kerran joskus puolikasin jälkeen. Ei vaan pysynyt silmät auki. Ilmeisesti luget nukuttaa tälläi?
Huomenna olis neuvola, lähinnä otetaan vaan pakolliset verikokeet ja kirjataan mun tiedot sinne taas. Ja viikon päästä ultraan! Sitä odotan kyllä innolla. Ja tämän viikon jälkeen loma, jes!
iitu 8+4
Väsymys on kyllä sitä luokkaa, että voi kiesus! Otin lugen puolisen tuntia sitten ja nyt meinaan nukahtaa pystyyn, ja töihinhän tässä pitäis valmistautua! Eilen illalla nukahdin ekan kerran joskus puolikasin jälkeen. Ei vaan pysynyt silmät auki. Ilmeisesti luget nukuttaa tälläi?
Huomenna olis neuvola, lähinnä otetaan vaan pakolliset verikokeet ja kirjataan mun tiedot sinne taas. Ja viikon päästä ultraan! Sitä odotan kyllä innolla. Ja tämän viikon jälkeen loma, jes!
iitu 8+4
iitu: siis mä oikeasti ole kuullut, että luget aiheuttaisi väsymystä enkä huomannut. Mähän aloitan ne aina 3 päivää ovulaatiosta ja kyllä väsymys iski vasta plussauksen aikoihin. Mä kanssa nukahdan joka ilta viimeistään klo 22 ja herään aamuisin noin klo 7.30. Ai niin, piti kommentoida sitä että se eilinen lääkäri oli tiukasti sitä mieltä, että se mun hematooma ei ole hematooma vaan jäänne siitä, että siellä olisi ollut toinen alku. Yritin kertoa mun hematooma taustoista ym mutta sanoi, että on ihan sen muotoinen ja se viittaisi siihen ettei ole vuodellut sen yhden vuodon jälkeen yhtään. En kyllä usko ja ihan sama, mutta oli niin varma asiasta.
M1n1lle unohtui viimeksi sanoa, että tervetuloa joukkoon mukaan :wave: Päivitin sut etusivun listaan.
Tillu :hug: Täällä kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että lepäily tuottaa tulosta ja pieni pysyisi vielä masussa useamman viikon. Saatko käydä edes vessassa vai ootko ihan totaalisessa levossa? Tsemppiä makailuun!
Naive vai meinaat säkin käydä kohta jo jakaantumaan Siis apua, mihin tää aika on kadonnu, vastahan säkin plussasit!! Tässähän alkaa tulemaan itelläkin ihan paniikki, kun la vaan lähenee. Ei sillä ettenkö jo haluaisi pienen syliin, mutta synnyttäminen itsessään ei niin houkuttele
Sanmar + superpapunen 36+4 :heart:
Tillu :hug: Täällä kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että lepäily tuottaa tulosta ja pieni pysyisi vielä masussa useamman viikon. Saatko käydä edes vessassa vai ootko ihan totaalisessa levossa? Tsemppiä makailuun!
Naive vai meinaat säkin käydä kohta jo jakaantumaan
Siis apua, mihin tää aika on kadonnu, vastahan säkin plussasit!! Tässähän alkaa tulemaan itelläkin ihan paniikki, kun la vaan lähenee. Ei sillä ettenkö jo haluaisi pienen syliin, mutta synnyttäminen itsessään ei niin houkuttele Sanmar + superpapunen 36+4 :heart:
Miten mä voin edelleen olla näin katkera ja vihainen kaikesta menneestä! Pöh!
Just nyt en voi edes lukea muiden kanssa odottajien kirjoituksia, kun ne pöhköt on hommaamassa jo vaunuja jne ja kuitenkin alkuraskaus kyseessä! Meneekö hieman liian pitkälle. Joudun oikein tosissani hillitsemään, etten mene pelottelemaan ja trollailemaan tuonne toisten joukkoon.
Miten minusta, joka yleensä on niin positiivinen ihminen, tuli tälläinen äkäpussi. Eihän se multa ole pois, jos toiset hankkii tavaroita aikaisin. Eikä se multa ole pois, jos joku onnistuu vauvan odotuksessa ekalla kerralla.
Ja sitten ne riskiviikot... Mulla näyttää menevän tänään herne nenään siitä, että joku edes mainitsee riskien olevan ohi rv12 jälkeen. Pitäähän se paikkansa, että sen jälkeen km-riski on huomattavasti paljon pienempi, mutta se riski on silti olemassa.
Voi kunpa itsekkin olisin vielä se huoleton odottaja, joka voisi laskea virstanpylvääksi sen rv12 ja kertoa sen jälkeen raskaudesta koko maailmalle! Vaan enpä ole. Mä olen huolestunut ja kiukkuinen odottaja, joka ei voi olla varma omasta nyytistä ennen kuin se on sylissä asti.
Onko täällä muita myöhäisen km-kokeneita? Missä kohdassa raskautta teillä loppui tälläinen asioiden stressaaminen?
Ja nyt mä tulin trollailemaan tänne teidän joukkoon
Km-kokeneen onni mulle on jotenkin helpommin otettavissa kuin muiden. Mistähän se johtuu...
-iitu
PS. Teidän kaikkien (ja vähän minun) kohdalla me uskotaan, että rv12 jälkeen kaikki on hyvin, eiks je
Just nyt en voi edes lukea muiden kanssa odottajien kirjoituksia, kun ne pöhköt on hommaamassa jo vaunuja jne ja kuitenkin alkuraskaus kyseessä! Meneekö hieman liian pitkälle. Joudun oikein tosissani hillitsemään, etten mene pelottelemaan ja trollailemaan tuonne toisten joukkoon.
Miten minusta, joka yleensä on niin positiivinen ihminen, tuli tälläinen äkäpussi. Eihän se multa ole pois, jos toiset hankkii tavaroita aikaisin. Eikä se multa ole pois, jos joku onnistuu vauvan odotuksessa ekalla kerralla.
Ja sitten ne riskiviikot... Mulla näyttää menevän tänään herne nenään siitä, että joku edes mainitsee riskien olevan ohi rv12 jälkeen. Pitäähän se paikkansa, että sen jälkeen km-riski on huomattavasti paljon pienempi, mutta se riski on silti olemassa.
Voi kunpa itsekkin olisin vielä se huoleton odottaja, joka voisi laskea virstanpylvääksi sen rv12 ja kertoa sen jälkeen raskaudesta koko maailmalle! Vaan enpä ole. Mä olen huolestunut ja kiukkuinen odottaja, joka ei voi olla varma omasta nyytistä ennen kuin se on sylissä asti.
Onko täällä muita myöhäisen km-kokeneita? Missä kohdassa raskautta teillä loppui tälläinen asioiden stressaaminen?
Ja nyt mä tulin trollailemaan tänne teidän joukkoon
Km-kokeneen onni mulle on jotenkin helpommin otettavissa kuin muiden. Mistähän se johtuu...
-iitu
PS. Teidän kaikkien (ja vähän minun) kohdalla me uskotaan, että rv12 jälkeen kaikki on hyvin, eiks je
iitu85 heh,olipas kuin ois teksi tullu omalta näppikseltä!
meilläkään ei tosiaan ole riskiviikot ohi rv12,meille se on rakenneultra,jonka jälkeen voidaan huokasta. (jos sittenkään)
en ole kokenut myöhäistä keskenmenoa,vaan keskeytyksen rv 22+3.
Minä vetäsin herneet,maissit ja paprikat nenään myös siitä,että jotkut hehkuttaa raskauttaan heti plussan ilmestyttyä facessa ja muualla. Ja se vaunujen ostelu ym. en voinu käsittää! Kaipa sitä sitten on vaan niin sinisilmäinen jos ei ole menetystä kokenut.
Meillä nyt menossa rv 22+3,nyt siis samassa missä viimeksi keskeytys,enkä ole vieläkään ostanut kun yhden bodyn. Vaikkaa ra-ultra takana ja vauvalla kaikki ollu ok tähän mennessä,en siltikään uskalla vielä nauttia ja iloita 100%.
Eihän se tosiaan multa ole pois jos toiset uskaltaa olla onnessaan heti plussattuaan ja ostaavat vauvalle kaiken ennen ekaa neuvolaa
Kaktuspiikki 22+3
meilläkään ei tosiaan ole riskiviikot ohi rv12,meille se on rakenneultra,jonka jälkeen voidaan huokasta. (jos sittenkään)
en ole kokenut myöhäistä keskenmenoa,vaan keskeytyksen rv 22+3.
Minä vetäsin herneet,maissit ja paprikat nenään myös siitä,että jotkut hehkuttaa raskauttaan heti plussan ilmestyttyä facessa ja muualla. Ja se vaunujen ostelu ym. en voinu käsittää! Kaipa sitä sitten on vaan niin sinisilmäinen jos ei ole menetystä kokenut.
Meillä nyt menossa rv 22+3,nyt siis samassa missä viimeksi keskeytys,enkä ole vieläkään ostanut kun yhden bodyn. Vaikkaa ra-ultra takana ja vauvalla kaikki ollu ok tähän mennessä,en siltikään uskalla vielä nauttia ja iloita 100%.
Eihän se tosiaan multa ole pois jos toiset uskaltaa olla onnessaan heti plussattuaan ja ostaavat vauvalle kaiken ennen ekaa neuvolaa
Kaktuspiikki 22+3
voe kuule,minä toivoin kans,sillon kun en ite ollu vielä raskaana ja luulin etten ikinä oiskaan...ne päivitykset oli kun piikki lihassa! Toki ne sai pois näkyvistä,mutta tällänen masokisti kävi niitä silti kattomassa! :ashamed:
Sama juttu!
Sun kokemus on vielä kurjempi kun mun. Mulla sentään luonto teki sen päätöksen, enkä minä joutunut asiaa pohtimaan ja päättämään. Mun piti vaan kärsiä se tilanne.
Mikä teillä oli vialla silloin, että jouduitte keskeytykseen? Ei ole pakko vastata jos tuntuu liian henkilökohtaiselta.
Meillä ei koskaan selvinnyt syytä sille myöhäiselle keskenmenolle. Mahdollisesti infektio, joka tuli niistä alkuraskauden vuodoista. En kyllä huomannut mitään erikoista. Se muuten kaiveli pitkään; millainen äiti mä olisin, jos en edes huomaa että mun pieni on menehtynyt pari viikkoa aikaisemmin...
Sun kokemus on vielä kurjempi kun mun. Mulla sentään luonto teki sen päätöksen, enkä minä joutunut asiaa pohtimaan ja päättämään. Mun piti vaan kärsiä se tilanne.
Mikä teillä oli vialla silloin, että jouduitte keskeytykseen? Ei ole pakko vastata jos tuntuu liian henkilökohtaiselta.
Meillä ei koskaan selvinnyt syytä sille myöhäiselle keskenmenolle. Mahdollisesti infektio, joka tuli niistä alkuraskauden vuodoista. En kyllä huomannut mitään erikoista. Se muuten kaiveli pitkään; millainen äiti mä olisin, jos en edes huomaa että mun pieni on menehtynyt pari viikkoa aikaisemmin...
iitu Jep, tuo sun kirjoitus oli kyllä kuin omalta näppikseltä, niinkuin kakstuspiikki tuossa jo totesi! Et siis todellakaan ole ainut, joka vetää herneet nenuliin, kun toiset suunnittelee heti vaunujen ostoa ja niillä on suurinpiirtein pinnasänky pedattuna, kun rv:t on 5!
En siis itse ole kokenut myöhäistä keskenmenoa, vaan kaikki mun neljä keskenmenoa on tapahtuneet ennen rv7 täyttymistä. Mutta silti sitä on ollut tosi vaikea luottaa tähän raskauteen, vaikka ne omat "rsikiviikot" on ylitetty moneen kertaan. Joskus rv22 jälkeen sitä uskalsi edes vähän rentoutua, mutta vieläkin on sellainen olo, ettei 100% uskalla luottaa. Ehkä osasyy on sekin, että noiden keskenmenojen lisäksi aikaa tähän "projekti esikoiseen" on kulunut jo kolme vuotta. Joten en osaa edes kuvitella, miltä myöhäisen km:n kokeneista tuntuu, kun ne omat "riskiviikot" on vielä kaukana...
Mutta tosiaan, ainakin itse olin (ja olen) katkera siitä, että jotkut pystyvät sanomaan heti plussatestin tehtyään, että "Meille tulee 9kk päästä vauva". Siis aaarghhh, kuinka ärsyttävän sinisilmäistä ja itsevarmaa!! Ja tuntuu, että useimmiten juuri niillä ihmisillä kaikki myös menee hyvin... Samalla tavalla sitä kai itse oli sinisilmäinen ekan plussan aikana. (Tai en kyllä ollut vielä vaunuja hommaamassa, mutta ihan eri tavallahan sitä suhtautui.) Sen takia sitä kai on helpompi olla onnellinen km kokeneen raskaudesta ja onnistumisesta, kun tietää mitä se toinen on käynyt läpi ja tietää, että se toinen osaa arvostaa sitä raskauttaan ihan eri tavalla.
Mutta todella toivon, että meillä kaikilla tässä ketjussa nämä raskaudet menisivät hyvin ja kaikki saisivat ne nyytit syliin asti :heart:
En siis itse ole kokenut myöhäistä keskenmenoa, vaan kaikki mun neljä keskenmenoa on tapahtuneet ennen rv7 täyttymistä. Mutta silti sitä on ollut tosi vaikea luottaa tähän raskauteen, vaikka ne omat "rsikiviikot" on ylitetty moneen kertaan. Joskus rv22 jälkeen sitä uskalsi edes vähän rentoutua, mutta vieläkin on sellainen olo, ettei 100% uskalla luottaa. Ehkä osasyy on sekin, että noiden keskenmenojen lisäksi aikaa tähän "projekti esikoiseen" on kulunut jo kolme vuotta. Joten en osaa edes kuvitella, miltä myöhäisen km:n kokeneista tuntuu, kun ne omat "riskiviikot" on vielä kaukana...
Mutta tosiaan, ainakin itse olin (ja olen) katkera siitä, että jotkut pystyvät sanomaan heti plussatestin tehtyään, että "Meille tulee 9kk päästä vauva". Siis aaarghhh, kuinka ärsyttävän sinisilmäistä ja itsevarmaa!! Ja tuntuu, että useimmiten juuri niillä ihmisillä kaikki myös menee hyvin... Samalla tavalla sitä kai itse oli sinisilmäinen ekan plussan aikana. (Tai en kyllä ollut vielä vaunuja hommaamassa, mutta ihan eri tavallahan sitä suhtautui.) Sen takia sitä kai on helpompi olla onnellinen km kokeneen raskaudesta ja onnistumisesta, kun tietää mitä se toinen on käynyt läpi ja tietää, että se toinen osaa arvostaa sitä raskauttaan ihan eri tavalla.
Mutta todella toivon, että meillä kaikilla tässä ketjussa nämä raskaudet menisivät hyvin ja kaikki saisivat ne nyytit syliin asti :heart:
Kyllä se katkeruus ja suru ja huoli aina aikansa kestää. Mutta ajatelkaas omia fiiliksiä sen ekan plussan jälkeen, kun yhtään keskenmenoa/keskeytystä ei ollu vielä takana? Mä en ainakaan osannu pelätä sillon keskenmenoa, en osannu pelätä toistakaan. Ajattelin vaan, että ei meille voi käydä niin huono tuuri, että toisen kerran menee kesken. Menihän se. Olin tosi pitkään katkera ja vihanen ittelleni. Muille raskaana oleville tai pienen äideille. Ajattelin jopa muutamasta puolitutusta, että miten heillä on ollut oikeus saada terve lapsi, kun mulla ei ole ollut ja laskin itseni "paremmaksi äitiehdokkaaksi".
Nyt koitan ajatella niin päin, että mikäli raskaudesta päättää hehkuttaa heti alusta ja hankkii tavaroita, niin samalla tekee myös sen päätöksen, että jos jotain sattuisi täytyisi siitäkin tiedottaa kaikille ja julkisesti, samoin kun katsella niitä jo hankittuja tavaroita omassa kaapissa. Kuinka pahalta se tuntuu? Me oltiin kerrottu molemmissa keskenmenneissä raskauksissa suvulle ja hyville kavereille, ekalla kerralla enemmälle kun tokalla. Mä oon kokenut sen myös hyvänä asiana, ihan sen takia, että on ollut sitten myös niitä ihmisiä keiden kanssa surra asiaa, eikä sitä ole joutunut hautomaan itsekseen tai vaan miehen kanssa. Tokalla kerralla päätettiinkin tietoisesti, että raskaudesta kerrotaan silti niille ihmisille, joille kerrottaisiin keskenmenostakin, vaikka kaikki ei menisikään hyvin. Vaikka aluks asiasta oli vaikea puhua muitten kanssa ja mä ainakin jotenkin pelkäsin muiden myötätuntoa tai "sääliä" niin näin jälkeenpäin ajateltuna se on ollut ainakin mulle oikea ratkasu, koska oon saanu käsitellä asian itse paremmin ja "luonnollisempana". Vasta itse asiasta puhuessani on käyny ilmi, että itseasiassa aika monella tutulla tai esim. työkaverilla on ollu samanlaisia kokemuksia, joista eivät vaan ole puhuneet. Mä nyt olenkin tämmönen hölösuu ja puhun mielelläni asioista muutenkin. Oon jopa ottanut nämä keskenmenot jotenkin tietoisesti monesti puheeksi siksi, että musta on harmillista ja väärin, että ne on edelleenkin aikalailla tabu, vaikka moni joutuu sellasen kohtaamaan. Saatan esim. ihan vieraillekkin kyseliöille todeta reippaasti, että meille on tulossa ensimmäinen lapsi, mutta tämä on kolmas raskaus.
Tämän raskauden kohdalla pääsin ehkä sen rakenneultran jälkeen omissa ajatuksissani siihen, että kaikki todennäköisesti tulee menemään hyvin. Olin pitkään miehelle vihainen ja katkera, kun se puhui edelleen muodossa "jos kaikki menee hyvin" ja "jos meille tulee vauva". Toisaalta, eihän se huoli oikeasti poistu yhtään mihinkään. Jos haluaa kaikki kauhuskenaariot käydä läpi, niin vauvahan voi kuolla vaikka synnytyksessä. Itse epäilen, että kaikista suurin huoli alkaa vasta vauvan tulon jälkeen, olis vielä kauheempaa joutua luopumaan jo syntyneestä elävästä lapsesta.
Sanmar täällä tosiaan vakavasti halutaan jo jakaantua! Plussasta ei tunnu olevan kuin hetki! Just miehen kanssa mietittiin, että johonkin tää koko "yritysaika" on kadonnut, kun ajattelee, että nyt ihan kohta ollaan perhe, mutta toisaalta, jos ensimmäinen raskaus olis onnistunu, niin meillä olis jo puolivuotias lapsi. :O Jotta niin se vaan aika kuluu!
Ei sullakaan enää oo montaa viikkoa edessä! Mulla ne meinaavat käynnistellä ton raskausdiabeteksen takia. Viime lääkärikäynnistä jäi vähän H-moilanen olo, mutta käsitin, että lapsivettä on enää aika niukasti ja istukka jo vähän kalkkeutunu (kuulemma insuliini vaikuttaa siihen), joten kai nekin osaltaan tukee käynnistyspäätöstä. Meen perjantaina kontrollikäynnille suoraan osastolle ja jään sit suoraan sinne käynnistykseen mikäli vaan osastolla on tilaa. Toivotaan siis tosi hiljasta synnytysperjantaita Tayssiin!
Naive ja Sissi 38+2
Nyt koitan ajatella niin päin, että mikäli raskaudesta päättää hehkuttaa heti alusta ja hankkii tavaroita, niin samalla tekee myös sen päätöksen, että jos jotain sattuisi täytyisi siitäkin tiedottaa kaikille ja julkisesti, samoin kun katsella niitä jo hankittuja tavaroita omassa kaapissa. Kuinka pahalta se tuntuu? Me oltiin kerrottu molemmissa keskenmenneissä raskauksissa suvulle ja hyville kavereille, ekalla kerralla enemmälle kun tokalla. Mä oon kokenut sen myös hyvänä asiana, ihan sen takia, että on ollut sitten myös niitä ihmisiä keiden kanssa surra asiaa, eikä sitä ole joutunut hautomaan itsekseen tai vaan miehen kanssa. Tokalla kerralla päätettiinkin tietoisesti, että raskaudesta kerrotaan silti niille ihmisille, joille kerrottaisiin keskenmenostakin, vaikka kaikki ei menisikään hyvin. Vaikka aluks asiasta oli vaikea puhua muitten kanssa ja mä ainakin jotenkin pelkäsin muiden myötätuntoa tai "sääliä" niin näin jälkeenpäin ajateltuna se on ollut ainakin mulle oikea ratkasu, koska oon saanu käsitellä asian itse paremmin ja "luonnollisempana". Vasta itse asiasta puhuessani on käyny ilmi, että itseasiassa aika monella tutulla tai esim. työkaverilla on ollu samanlaisia kokemuksia, joista eivät vaan ole puhuneet. Mä nyt olenkin tämmönen hölösuu ja puhun mielelläni asioista muutenkin. Oon jopa ottanut nämä keskenmenot jotenkin tietoisesti monesti puheeksi siksi, että musta on harmillista ja väärin, että ne on edelleenkin aikalailla tabu, vaikka moni joutuu sellasen kohtaamaan. Saatan esim. ihan vieraillekkin kyseliöille todeta reippaasti, että meille on tulossa ensimmäinen lapsi, mutta tämä on kolmas raskaus.
Tämän raskauden kohdalla pääsin ehkä sen rakenneultran jälkeen omissa ajatuksissani siihen, että kaikki todennäköisesti tulee menemään hyvin. Olin pitkään miehelle vihainen ja katkera, kun se puhui edelleen muodossa "jos kaikki menee hyvin" ja "jos meille tulee vauva". Toisaalta, eihän se huoli oikeasti poistu yhtään mihinkään. Jos haluaa kaikki kauhuskenaariot käydä läpi, niin vauvahan voi kuolla vaikka synnytyksessä. Itse epäilen, että kaikista suurin huoli alkaa vasta vauvan tulon jälkeen, olis vielä kauheempaa joutua luopumaan jo syntyneestä elävästä lapsesta.
Sanmar täällä tosiaan vakavasti halutaan jo jakaantua!
Plussasta ei tunnu olevan kuin hetki! Just miehen kanssa mietittiin, että johonkin tää koko "yritysaika" on kadonnut, kun ajattelee, että nyt ihan kohta ollaan perhe, mutta toisaalta, jos ensimmäinen raskaus olis onnistunu, niin meillä olis jo puolivuotias lapsi. :O Jotta niin se vaan aika kuluu!Ei sullakaan enää oo montaa viikkoa edessä! Mulla ne meinaavat käynnistellä ton raskausdiabeteksen takia. Viime lääkärikäynnistä jäi vähän H-moilanen olo, mutta käsitin, että lapsivettä on enää aika niukasti ja istukka jo vähän kalkkeutunu (kuulemma insuliini vaikuttaa siihen), joten kai nekin osaltaan tukee käynnistyspäätöstä. Meen perjantaina kontrollikäynnille suoraan osastolle ja jään sit suoraan sinne käynnistykseen mikäli vaan osastolla on tilaa. Toivotaan siis tosi hiljasta synnytysperjantaita Tayssiin!
Naive ja Sissi 38+2