Moikka! Eipä ole tullut kirjoiteltua, ehkä lähinnä sen takia kun on niin epäuskoiset fiilikset edelleenkin. Tänään viikkoja 14+4, ja eilen iski jonkinlainen ahdistus päälle. Pari viikkoa np-ultran hyvät näkymät pitivät pahat ajatukset loitolla, mutta nyt ei tahdo millään uskoa, että raskaana ollaan. Viimeksihän sikiön todettiin kuolleen rv 17+4, mutta kehitys oli loppunut joskus rv 14+. Juuri näitä viikkoja osasinkin pelätä, ja nyt tuntuukin pahalta. Huomaan selvästi, että aivoissa on jonkinlainen blokki tämän raskauden suhteen, yhtäkään iloista ajatusta en saa menemään läpi, heti tulle stoppi että äläpäs mitään luule, ei vielä saa iloita yhtään mitään... Aktiivisesti huomaan "unohtavani" tämän raskauden, varsinkin nyt kun pahoinvointi on poissa, vaikka vatsa pömpöttääkin eikä sitä saa kohta peiteltyä enää. Seuraava neuvola on vasta kahden viikon kuluttua, en taida siihen asti kestää tätä ahdistusta. Huomenna on onneksi mahdollista mennä neuvolaan ilman ajanvarausta, taidan siis suunnata sinne ja toivoa parasta sydänäänten suhteen. Pientä kutittelua on tuntunut pari kerta vatsanpohjassa, mutta en luota tuntoihini lainkaan sen suhteen, uskoin viimeksikin viimeiseen asti, että tunsin jotain liikkeitä (jopa silloin, kun olin tuomion jo saanut)...
Että tämmöisiä apeita fiiliksiä täällä tänään, anteeksi omanapaisuus... Toivoisin niin, että osaisin vain ottaa rauhassa päivä kerralaan, mutta eipä taida nyt onnistua....
Tervetuloa uusille ja paljon paljon onnea plussista ja kovasti peukkuja, että raskaudet saavat jatkua loppuun asti onnellisesti!
Kukkurukuu: olisi melkein voinut olla minun tekstini, kovin epäuskoisena olen minäkin, vaikka np-ultrassa käyty ja kaikki. Paljon tsemppiä piinaaviin ensiviikkoihin. Kuulosti hyvältä ultrasuunnitelmalta, mielestäni saa käydä vaikka kerran viikossa ultrassa jos vain sitä tarvitsee oman mielenrauhansa takia.
Miirabell ja rv 14+4