Oma kirjoittelu on jäänyt täällä todella vähäiseksi, mutta aktiivisesti olen käynyt kirjoitteluanne lukemassa.
Miirabel: Samankaltaisia fiiliksiä kirjoittelin itse tammikuussa, juuri tuo edellisen keskenmenon ajankohta raskausviikkoina tuntui kaikista vaikeimmalta, ja aika kului tuolloin todella hitaasti. Siitä kun yli pääset niin varmasti helpottaa!!
Kukkurukuu: Keskenmenoa kokemattomat voivat joskus sanoa mitä sylki suuhun tuo, koska eivät voi tietää, mitä keskenmenon saanut on joutunut kokemaan. Ne arvet ovat syviä ja parantuminen kestää pitkään. Kannattaa yrittää suodattaa ärsyttävimmät kommentit parhaansa mukaan, koska ystäväsi ei varmastikaan tarkoittanut asiaa sillä tavalla kuin sen otit, vaan yritti vain saada ajattelemaan asioita toiselta kannalta. Hyvä kuitenkin, ettet jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kerroit ystävällesi, miltä sinusta tuntuu. Itsekin olen kiukunnut raskauden aikana milloin mistäkin, välillä aiheesta ja aiheettomasta, joten tosiaankin kanssaeläjät sitä onnea tarvitsevat!
iitu85: Laskettu aikani on parisen viikkoa sinun jälkeesi, ja samankaltaisia ajatuksia pyörii täälläkin päässä. Vielä pari viikkoa sitten pelkäsin synnytystä ihan kamalasti, mutta onneksi pelon tunteet ovat laantuneet, ja koitan keskittää voimani positiiviseen ajatteluun. Vieläkin hetkittäin ajattelen, että mitä jos jotain menee kuitenkin pieleen, ei tämä voi olla näin helppoa.. Meilläkin vauva oli melko pitkään perätilassa, mutta viimeksi neuvolassa sen todettiin kääntyneen raivotarjontaan. Nyt ei vielä ole edes mitään ennakoivia supistuksia ollut, ja semmoinen fiilis on tällä hetkellä, että menisi yli lasketun ajan..
Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti, kun nyt jo loppusuoralla ollaan... Toisaalta nämä viikot tuntuvat matelevan, kun haluaisi jo niin kovasti pikkuisen maailmaan. Johtunee siitäkin, että pidin ennen äitiyslomaa kaikki kertyneet lomani pois, ja olenkin nyt saanut lomailla jo seitsemän viikkoa. Kuulostaa varmaan ihanalta, mutta kovin tylsäksi tämä on käynyt, kun mies on päivät pitkät töissä ja usein sen jälkeen vielä harrastamassa (mikä taas aiheuttaa välillä suhteettoman paljon kiukkuuntumista
), enkä suhteellisen hyvästä voinnista huolimatta ole mitään ihmeellistä saanut aikaiseksi. Vauvaa varten ainakin kaikki on valmiina jo hyvissä ajoin! =)
Kaikille uusille kovasti tsemppiä ja positiivista ajattelua matkaan! En olisi itsekään uskonut, että näin pitkälle päästään. Itsellä pahin stressaaminen loppui rakenneultran jälkeen, vaikkei tunnemyrskyiltä ole vältytty sen jälkeenkään.
Tänään 36+0 POKSPOKS :heart: