Meille syntyi 20.6. suunnitellusti sektiolla poika, 2920g, 50,5cm, pipo 33,5cm
Vauvan sokerit heittelehti pari ensimmäistä päivää ja minulla ei oikein maito meinannut nousta. Varmaankin stressasin sitä sokerihommaa, kun kokoajan oli pelko että vauva viedään lastenteholle tiputukseen. Nyt kuitenkin imetys sujuu, vauva on ollut ensi-imaisusta asti tosi tehokas syömään. Harmi että joutui tyytymään pulloon alussa, mutta pääasia että evästys oli kunnossa. Vauva on todella jäntevä ja pirteä, valvoo joskus jopa yhden syöttövälin ja katselee ympärilleen. Ihana tapaus :heart:
Vauva oli tosiaan masusta tulossa jalat edellä ja napanuora oli kietoutunut kahdesti kaulan ympäri sekä kerran vartalon ympäri. Alakautta synnyttäminen olisi siis ollut todella vaarallista taikka mahdotonta. Nytkin kuulin lääkärin sanovan että "onpa tämä tiukassa täällä". No on varmaan jos napanuora ei anna juurikaan liikkumatilaa. Vauvalla ei ollut mitään mahdollisuuksia kääntyä itse rt:hen juuri tuon napanuoran takia, saati että minulla on herttakohtu (varmistui nyt leikkauksessa) eli jumissa oltiin.
Sektio ja sen jälkeinen aika on mennyt hyvin. Kamalinta sektiossa oli se virtsakatetrin laittaminen, joka kertoo varmaan toimenpiteen "helppoudesta" omalla kohdalla. Ensimmäisen päivän olin tehokkailla kipulääkkeillä, mutta sitten aloin sairaalassa pyytämään vähempää lääkitystä. Pystyssä olin jo samana päivänä ja jo seuraavana pystyin toimimaan normaalisti, jollei oteta lukuun istumaannousemista taikka kyljen kääntämistä. Nyt oikeastaan vaivaa enää joku tiukempi tikki tuossa oikealla puolen ja sekin vain jos teen jotakin äkkinäistä. Nauraminen sattuu vähän.
Kaikki siis todella hienosti ja vauva-arki on lähtenyt todella käyntiin
-iitu ja poju 5vrk
PS. Älkää teistä nyt sit kukaan vaan alkako päivittelemään, että "olipa hän pieni". Mulla on ihan palanut käpy kaikkiin asian päivittelijöihin. Saan jatkuvasti viestejä, että älä välitä vaikka hän on pieni, kyllä hän siitä kasvaa (no eipä kukaan oo vielä syntymäpainoonsa jäänyt!). Tai kun kaikki hokee, että jos hän syö hyvin niin kyllä hän vahvistuu ja todellisuudessa meidän vauva oli synnärillä paljon jäntevämpi ja pirteämpi kuin moni nelikilonen. Mä oikeesti tirvasen seuraavaa joka mulle naamatusten päivittelee hänen pienuuttaan. Siis onhan hän "vastasyntyneen pieni", mutta ei hän ole
pieni. Melkein kolmekiloinen ja jos olisi saanut syntyä itse, niin olis varmaan ollutkin. Heiveröiseksi häntä ei ole sanonut kukaan sen jälkeen kun on hetken sylissä pidellyt
Mahdoton menijä tämä kaveri
(kopsin tämän tuolta toisesta ketjusta, kun nyt on sen verran hoppu etten ehdi muutakaan kirjoittamaan, ymmärrätte varmaan