Moikka!
Pitkästä aikaa kirjoittelen, mutta täällä siis kaikki hyvin. Ajatukset ei vaan valitettavasti ole ihan vielä tämän raskauden tasalla, en oikein uskalla vielä olla iloinen tai uskoa tähän. Tänään rv 17+0, kun viimeksihän raskauden todettiin päättyneen rv 17+4... Eilen oli neuvola, missä kaikki hyvin ja hienot sykkeet kuultiin heti, kun doppler saatiin mahan päälle. Pari viikkoa sitten kävin ylimääräisellä käynnillä, kun alkoi niin ahdistamaan kun en yhtään uskonut, että raskaus voisi jatkua normaalina. Silloinkin kaikki onneksi hyvin, pääsin jopa omalle terkalle sattumoisin joten ei paljoa tarvinnut ahdistusta selitellä. Pitkään sitten kuunneltiin hienoa sykettä... Nyt pikku hiljaa yritän antaa ajatuksissa tilaa positiivisuudelle, kun maha kuitenkin kasvaa ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Eilen kerrottiin myös lapsille, 4v on kovin innoissaan, on jo pitkään sanonut, että toivosisi meille vauvaa, että saisi sitä hoitaa. Rakenneultraa odotan kovasti, siihen vielä nelisen viikkoa...
Sokerirastukseen menen minäkin, en ole aikaisemmissa raskauksissa käynytkään kun ei ollut riskitekijöitä. Kuopus oli kuitenkin iso syntyessään, lähes 4,5 kg ja ulosautto oli hankala ja pieni sai lopulta solisluun murtuman ja lievän hermovaurion joka onneksi parani itsestään. Joten nyt sitten varmistetaan, ettei ole rd:ta. Ja terkka lupasi laittaa lähetteen sairaalaan painoarvioon loppuraskaudessa, jotta nähdään miten iso sieltä on tulossa. En pelkää itse synnytystä (ainakaan vielä), mutta pelkään isoa vauvaa... Alateitse on molemmat lapset tulleet, ja sitä toivon nytkin. Mieluummin vaikka ettäkäynnistetään, kuin että joudutaan sektioon ison koon takia tms. Tuntuu kyllä vielä aikaiselta miettiä synnytystä, mutta tuli näitä juttuja mietittyä jo edellisessä raskaudessa..
Lisärautaa en ole vielä tarvinnut, onneksi, kun menee vatsa siitä ihan sekaisin. Eilen oli hb 120, mikä on minulle vielä oikein hyvä arvo. Esikoista odottaessa hb tippui ollen 92, silloin kyllä sen huomasi kun väsytti, huimasi ja parin rappusenkin nousu pisti puuskuttamaan. Tällä hetkellä kyllä väsyttää, mutta pärjään munhan saan hyvät yöunet nukutta, mies onneksi antaa minun nukkua aamuisin vaikka lapset heräävätkin viimeistään kuudelta...
Kodehulle vielä onnea vauvasta, ja iitulle samoin! Ihanaa! Meilläkin lähipiirissä kaksi noin parin kuukauden iläistä vauvaa, on ne vaan ihania, ja niin avuttomia... Suojeluvaisto herää kyllä noin pienistä
ja niitä voisi vain katsella tuntitolkulla, vaikka ne vaan nukkuisikin
Voikaahan hyvin! Miehen loma alkaa tänään ja suunnataan mökille saunomaan ja nauttimaan.
Miirabell ja maha 17+0