Olipa tullut tekstiä sitten viime lukeman, mainiota
Täällä mökkeilty ja palattua kotia, oli ihana rentouttavaa päästä vähän toisiin maisemiin välillä. Kävin tuossa viikolla myös neuvolassa, kahden viikon välein olen nyt käynyt hermoja lepuuttamassa, ja hyvä niin. Kaikki siis oli hyvin, hb vähän laskenut mutta vielä ihan siedettävissä luvuissa eikä normaaliväsymystä pahempaa vielä ainakaan. Painoa tullut pari kiloa lähtöpainosta. Ja ne ihanat sydänäänet <3 mieskin oli tällä kertaa mukana kuuntelemassa. Fyysisesti jaksan tällä hetkellä todella hyvin, on kyllä helpoin keskiraskaus ikinä, varsinaisia kremppoja ei ole ollut sen jälkeen kun pahoinvointi ja oksentelu loppuivat. Olen jopa jaksanut käydä jumpassa ja lenkillä (kävelyä ja kevyttä hölkkää), välissä oli pitkä tauko, eikä pyöräilykään tunnu vielä pahalta. Maha on kyllä nyt pullahtanut kunnolla esille ja tuntuu jo olevan vähän tiellä kun esim kyykistelee. Mielikin on paljon rauhallisempi nyt kun liikkeitä tuntuu joka päivä. Lähinnä olen nyt vain jatkuvasti ihmeissäni siitä, että todella olen raskaana ja maha sen kun kasvaa. Monta kertaa olen herännyt yöllä/aamulla niin, että toinen käsi on mahan päällä
mutta vähän kyllä hermoilen nyt jo rakenneultraa, siihen vielä aikaa 11 päivää ja sitä kovasti odotan. Hui. Vähän on mielessä, että olisiko tyttö tulossa, mutta enpä tiedä. Kaksi poikaahan meillä on ja kolmaskin raskaus oli poika joten vähän epäilen että osataankomuuta tehdä kuin poikia
vähän kyllä toivon tyttöä, ja varmaan tyttöajatukset ovatkin prosessointia siitä, jos ei meille koskaan tulekaan tyttöä. Kolme lasta taitaa olla tämän perheen juttu, jos sinne asti päästään. Eli poika olis ihana mutta tyttö ihana yllätys!
Stellini: onnea hienoista ultra-kuulumisista!
Ammiinalle myös onnea hyvistä ultrauutisista!
Tillukas: onnea, onnea tytöstä! Olipa hyvän kokoinen ja tutulta kuulosti tuo synnytystarinasi: kuopus painoi sun tyttöäs 40g vähemmän ja oli lähes kilon isoveljeään isompi, sydänäänet laski ja huone oli täynnä porukkaa... Huhhui! Onneksi kaikki meni hyvin! Meidän pojalla murtui solisluu ja sai lievän hermovaurion siihen käteen, joka onneksi parani itsekseen ajan kanssa.
Marlin: meillä ei solisluun murtumaa huomattu sairaalassa vaan huomasin sen kotona pojan ollessa 1-2 viikon ikäinen, kun kaulan vieressä oli yhtäkkiä iso patti (kun murtuma parani siihen muodostui paksumpi kohta joka vähitellen sitten hävisi). Neuvolan ekassa lääkärintarkastuksessa huomattiin, että käsi oli "laiska", eli moro-refleksi oli selvästi hitaampi sillä puolella. Sitä seurattiin, ja kuj ei parantunut saatiin lähete fysioterapeutille, mutta kun sinne saatiin vihdoin aika oli käsi jo niin hyvässä kunnossa ettei tarvinnut mitään jumpata tms. Kotonakin sen kyllä huomasi, kun tiesi seurata, että käsi oli vähän laiska ja poika käytti sitä vähemmän. Mutta itsestään se sitten tosiaan parani, noin puolivuotiaana muistaakseni oli jo ihan normaali. Terkka lupas laittaa neuvolasta lähetettä synnytystapa-arvioon sairaalaan loppuraskaudessa, että vähän tietäis minkäkokoinen olis tulossa...
Olen muuten huomannut saman kuin sinä: tämäkij masuvauva liikkuu selväsit eniten illalla
ja tosi hienoa, ettei raskausdiabetestä ole tällä kertaa! Pitäis varmaan minunkin vähiteleen varailla sitä aikaa siihen sokerirasitukseen... Ja tsemppiä hei työrupeamaan! Toivottavasti jaksat sen pari viikkoa, mutta ei kannata myöskään vaatia liikaa itseltään, jos ei pysty niin ei pysty!
Niiskunenä: onnea plussasta ja paljon peukutuksia, että kaikki menee hyvin tällä kertaa! Nuo pienet veriviirut ja rusehtava valkovuoto pelästyttävät varmasti, toivottavasti ovat kuitenkin täysin vaarattomia, aika tavallistahan tuo on mutta keskenmenon kokeneena ei oikein osaa ottaa rennosti muutenkaan.... Mutta pahoinvointi on ainakin hyvä merkki! Voimia odotteluun!
Zannukka: i feel you tuon pahoinvoinnin suhteen, on kyllä vielä tuoreessa muistissa... Se oksentaminen kun ei ole edes pahinta vaan just se jatkuva ällötys joka ei lähde millään ja kaikki ajatuksen pyörii sen ympärillä mitä pitäis/haluaisi/voisi ajatella syövänsä. Tsemppiä! Ja onnea vielä tuplaylläristä! Jännää! Toivottavasti ei sentään tarkoita tuplaällötystä...
Zapata: Olipa sulla hb tippunut alas, niin kävi mullakin ekan kanssa ja ihmettelinkin miksi huimaa ja rappusissa joutuu heit puuskuttamaan... Toivottavasti löydät itsellesi sopivan rautavalmisteen! Ja toivottavasti saisit selän kuntoon, inhottavaa tuollainen
Alexa: tuttuja ajatuksia on sinulla, en minäkään osannut olla nt-ultrn jälkeen stressaamatta, vaikka kuinka yritin. Kävinkin sitten ylimääräisillä käynneillä neuvolassa, ihan vain oman mielenrauhan takia. Olisiko sinun mahdollista käydä vaikka vain sydänääniä kuuntelemassa? Ainakin meidän neuvolassas on avoneuvola-aikoja, jolloin voi mennä ilman ajanvarausta... Ainakin mun terkka sanoi, että saa tulla juuri niin usein kun tuntee tarvitsevansa varmistusta. Tsemppiä!
Miss Piggy: hankalaa myös tuo oireettomuus, jos ei ole mitään tuntemuksia raskaudesta! Mutta kyllähän tuo 170/min oli vauvan syke varmasti, en usko että olit niinhermona
paljon tsemppiä tulevaan nt-ultraan, hyvä jos saat miehen mukaan!
Equus: varmasti tuo edessä oleva istukka vaimentaa liikkeiden tuntemista, ja varsinin kun ekaa odottaa niin on ihan normaalia, ettei liikkeitä tunnista ennen raskauden puoltaväliäkään. Mullakin on tuo tukivyö ollut raskauksissa, ja ainakin liikkuessa oli mulle tosi hyvä. Istuessa vain painoi mahaa ikävästi eikä ollut mitään hyötyä, mutta kävellessä/seistessä tuli paljon käytettyä. Nytkin odottaa kaapissa, vielä en ole tarvinnut...
Pömppis: onnea sinullekin hyvistä ultrakuulumisista! Eiköhän tuo juokseminen ole ihan ok jos vaan tuntuu hyvältä eikä supista. Itse yritin nyt juostessa kuulostella tosi tarkkaan ettei tunnu pahalta, kävelin välillä ja juoksukin oli semmoista matalaa, kevyttä hölkkää. Jos vaan keho on tottunut siihen juoksemiseen niin varmaan voi jatkaa niiin kauan kun tuntuu hyvältä.
Kattikoo: voi ei mikä tilanne sinulla! Toivottavasti kaikki kuitenkin kääntyisi parhain päin ja saisitte asiat selvitettyä miehen kanssa. Näin raskaushormonien kanssa ei muutenkaan aina ole helppoa ja vielä pelkojen kanssa jne... Paljon paljon voimia sinulle loppuraskauteen!
No niin, tulipahan tekstiä, pitäis varmaan käydä vähän useammin lukemassa ja kirjoittelemassa. Toivottavasti en kommentoinut nyt ihan sekaisin kun on niin monta nikkiä muistettavana
Voikaahan hyvin!
Miirabell ja maha rv 19+2 (siis kohta puoliväli jo mitä häh? Vaikka silti tuntuu, että aika vaan matelee)