Mulla on ollut ongelmia netin kanssa, työkone ei anna mun kirjottaa tänne palstoille mitään. Linkit ja tyhjät laatikot puuttuu. Tänään laitoin modeille viestiä, että onko mut bannattu ja miksi. Joskus nytillä kirjotan harmaana, ja ihan millä nimellä sattuu, periaatteessa kai eri nimimerkeillä kirjottelu ei ole sallittua. No mode vastas mulle, että ilman iptä ei voi tietää. No mä luulin, että se sen näkis.. Kaivoin ipn ja laitoin sen, mut sit ne ei ookkaan enää vastanneet. No, huomasin että se ip kattaa koko työpaikan, että periaatteessa voin elätellä toivoa, että joku muu on vittuillut palstalla, mutta ei voi varmaksi tietää. Jos mä oon jotain epäsoveliasta ja asiatonta laittanu, ni enpä oo huomannu, että jännä homma. Toisaalta, jos banni oikeesti ois päällä ja muhun kohdistettu ni sit mä oon nyt laiton ku kotikoneelta kierrän bannin, että jos mua ei kohta taas näy ni ehkä mut on bannattu lopullisesti. Ehkä mode ei oo tykänny mun lima-analyyseistä?
Mutta asiaan.... Kävin maantaina lekurissa. Vuoto oli rauhottunu. Lekuri sitten kaivo ja ronkki ja ultras ja lopulta löysi sykkeen. Musta tuntui jotenkin, että siellä melkein näki kuinka sikiö vahingoniloisesti vilkutteli, että vielä olen täällä, mutta kohta en. Siinä vaiheessa mulla kyllä tuli aivan outo olo, hyvä etten hakannu sitä ultralaitetta ja totesin vaan että miksi HITOSSA se urpo on elossa vielä kun se kuitenkin KOHTA kuolee. Lekuri melkein säihkähti, mutta ammattitaitonen kun oli ni totes vissiin samantien, että tossa muuntajassa vetelee oravat jo ripaskaa, ei auta lässytys. Mulla siis ihan oikeesti tuntu, että hitsaa kiinni just eikä melkein, perhana viimeksikin vuosi ja viimeksikin sykki vielä näillä viikoilla. Että nyt ei psyyke kestä enempää.
Lääkäri oli oikeasti todella mukava, todella sympaattinen ja oikein ymmärtäväinen. Kyllä se näki, että mulla oli paha olla. Ekaa kertaa tuntui, että joku oikeesti kuuntelee ja VASTAA kunnolla kaikkeen mitä kysyin. Ois antanu mulle vissiin pidemmänkin hermosaikun, mutta en mä sitä ottanu, vielä hullumpi olisin kotona. Lopputuloksena setä sitten oli ihan realistinen ja totesi, että tämä on yksi etappi, ei voi tietää mitä tulee ja että ei auta kuin ilota juuri siitä hetkestä ja odottaa seuraavaa ilon hetkeä. Antoi mulle oman suoran numeronkin, että JOS menee oravilla letkajenkaksi ni saa soitella ja katotaan samantien uusi aika.
Olo ei siis mitenkään muuttunu riemukkaaksi saati tyytyväiseksi. Nyt parin pvän jälkeen olen rauhallisempi eikä ihan tunnu siltä, että sekoan, mutta fiilis ei missään tapauksessa ole hyvä. Vuodot toki ovat nyt sitten olleet pari pvää poissa. Sain np-ultra-ajan jo, se ois ollu parin viikon päästä, mutta ma siirty viikot taaksepäin, että siirsin sen npn kolmen viikon päähän, että on viikkoja yli 10. Jos sinne jaskais, ja jos siellä vielä olis...
Eli kiitti teille huolenpidosta ja haleista, yritetään olla vaan ja toivotaan parasta. Ny on pakko auttaa miestä että saadaan lapset hiihtokouluun, morjens ja hyviä vointeja kaikille!!!!
w taantuneena rv 7+
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: