Hei vaan taas. Taustalla olen pyörinyt ja lukenut teidän juttuja.
Onpas sitä käynyt laiskaksi, kun ei ole jaksanut sisään kirjautua.
Moni on käynyt np-ultrassa. Onnea kaikille siellä käyneille ja ihanaa, että olette kaikki saaneet hyviä uutisia. :flower:
Kätsy, minäkin ostin äitiysfarkut ennen np-ultraa. Oli kanssa pakko, sillä normifarkut puristi niin paljon. Pian turvotus alkoi taas helpottaa ja ei tarvinnut äitiysvaatteita käyttää. Vasta pari viikkoa sitten täytyi äitiysfarkut taas kiskoa jalkaan, kun omat farkut aiheutti liikaa mahakipua. Ja
karvankasvu on pantu täälläkin merkille. Vatsaan on ainakin tullut lisää karvoja ja kulmakarvoja saa olla tiuhempaan nyppimässä.
Onnea
omakääryle plussauksesta ja tervetuloa. :flower: Kuten myös
zella83.
Onnea matkaan tähän raskauteen, jotta kaikki menisi hyvin.
Hui
Repa noita sun paineita miten alhaiset. Itsellä jo noin 100:n yläpaine sai olon huteraksi, niin en voi edes kuvitella miten pysyt pystyssä.
Toive, ihana tuo uusinkin masukuva mikä löytyy sun profiilista. :heart: Näkyy hyvin selvästi, kun olet muuten noin hoikka.
Onnea
huisi pienokaisen johdosta koko perheelle! :flower:
Pinon hiljaisuudesta, niin onhan tämä välillä hiljainen, mutta liikakin teksti on pahasta. Tämä tyttö ei ole uskaltanut avata omaa tammikuun pinoaan hetkeen, sillä siellä olisi taas niin paljon luettavaa. :ashamed: Ja jos ne menee nyt lukemaan, niin itse kommentoidessa joudun ne kuitenkin lukemaan uudestaan, jos ei ole tarpeeksi aikaa kommentoida heti samalla kertaa. Ja minä ainakin haluan kuulla
zanz myös loppuraskauden juttuja, vaikken näin ensikertalaisena osaa niihin mitään kommentoidakaan.
Kävin lunttaamassa listasta, että sinnekin esikoista odotetaan.
Sintsulle pahoittelut sokerirasituksessa "kiinni jäämisestä". En ole ihan perillä, mutta tarkoittaako se tiukkaa diabetesruokavaliota vai riittääkö pelkkä ruokavalion siistiminen? Jääköhän sitä itsekin kiinni, jos siihen tässä joutuu.
Onnea
katjahei hienoista varhaisultra-kuulumisista. :flower: Muistan hyvin, miten sitä itsekin oli onnensa kukkuloilla.
Muista nyt nauttia raskaudesta noiden hyvien uutisten voimalla mahdollisimman pitkään.
Seuraavaksi onkin pitkästi
OMAA NAPAA, mistäs sitä aloittaisi.
Neuvolassa kävin viikko sitten maanantaina, silloin oli 18+0. Neuvolatäti oli kesäsijainen. Kaveri oli kovasti piilossa sydänääniä kuunnellessa ja ei suostunut paikallaan pysymään. Kohtu oli navan kohdalla menossa ja painoa oli tullut 300 grammaa viikossa. Terkka sanoi sen olevan ok, mutta kyllä se itsestä tuntuu aika paljolta. :ashamed: Mitähän sitä painaa lopussa, jos nyt on jo nousu tuota luokkaa.
Isovanhemmat tietävät nyt raskaudesta. Asia paljastui hieman mutkien kautta, kun ajatuksena oli, että kerrottaisiin vasta rakenneultran jälkeen. Sekä äiti että anoppi olivat molemmat pistäneet mahan kasvun merkille jo kesälomareissulla, mutta eivät sanoneet mitään, kerran emme itse ottaneet asiaa esille. Kerroin samalla keskenmenosta ja itku taisi tulla kertoessa. Laitetaan herkkyys raskauden piikkiin.
Vihdoinkin tunnen
liikkeitä!
Viime sunnuntaina näin ekan kerran potkun mahan päälle. Parin päivän sisällä sitä oppi tunnistamaan, että mitkä ovat niitä liikkeitä. Olen tuntenut vastaavaa möyryämistä jo useamman viikon, mutta olen luullut, että siellä on vain erityisen paljon ilmaa kiertämässä.
Jälkiviisas on hyvä olla. Mieskin näki potkut eilen illalla. :heart: Tämä meni vähän nurinkurin, sillä olisin luullut että ensin liikkeet tuntuisi ja sitten vasta näkyisi. Minä opin asian vähän väärinpäin.
Nyt tuntuu että liikkeitä on jatkuvasti, tätäkin kirjoittaessa käy jatkuva möyryäminen.
Ai niin ja mies sanoo sikiötä Pojuksi/pojaksi. Noh, onhan siinä 50 %:n mahdollisuus, että osuu oikeaan.
Se ehkä selviää ensi viikon rakenneultrassa.
Tuittu- ja pikkuinen 19+4