nyt vähän luottoa siihen, että kaikki menee hyvin loppuun saakka Voi kun tuo vuoto nyt vain loppuisi kokonaan eikä enää tulisi takaisin! kiinnikkeet varmasti aiheuttaa kipua. Mullakin kaikenlaista tuntemusta ollut koko raskauden ajan, kun on se sektio tehty aikaisemmin. Nyt mielenrauhaa ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin en jotenkin sisäistä sitä, että tämä raskaus on jo ihan loppusuoralla. Enää reilu viikko siihen, ettei vauvaa enää laskettaisi ennenaikaiseksi. Hurjaa! Viikon päästä saatetaan myös tietää tuleva syntymäpäivä. siinä tulee huomattua aika äkkiä, että kyllä ihmisellä on vaan se oma reviirinsä jota ihan jokaisen ei pitäisi ylittää keskiviikkona tosiaan on se synnytystapa-arvio, että sitä vähän jännityksellä odotellaan. Sektiosta jos sovitaan, niin varmaan tiedetään ensi viikolla, milloin se tehdään. Jännää! Voi olla, että sitten alankin taas ottamaan paniikkikierroksia mitään hiplaajia en siedä, enkä sietänyt ensimmäisessäkään raskaudessa. Onneksi niitä on aika vähän, jotka edes yrittää. Tosi kiusallista mun mielestä, jos joku tulee kysymättä lähmimään. Tietysti mies ja tyttö on ihan eri asia, eikä niiden taputtelut haittaa edellisessä raskaudessa anoppi tuli lähmimään ja teki sen vielä lääkärityyliin oikein kunnolla puristellen ja painellen :O pääsi yllättämään ihan täysin, kun me ei todellakaan olla läheisiä (juurikaan tulla edes toimeen) ja anoppi tasan tiesi, etten halua mitään lähmintää. Oli kuulemma muut paikalla olleet ihmiset pidättäneet henkeään, että koska nyrkki heilahtaa ja varmasti olisin anopille sanonutkin, jos ei olisi yllättänyt niin täysin. Muuten töissä samana päivänä kaksi ihmistä kysyi, että olenko raskaana, oliko silloin ollut 13+3 tms. Ja se on näkynyt jo aikaisemmin, mutta koska työkaverit tietää aiemmasta myöhäisestä keskenmenosta, kynnys kyselyille on paljon korkeampi. toivottavasti olet vielä monta viikkoa synnytystapa-arvioon meni tunnin verran. Oli oikein ihana nuori naislääkäri. Kyseli ja kuunteli. Sektioarven katsoi ultralla sekä mahan päältä että alakautta ja näytti kuulemma siistiltä. Virtaukset oli hyvät, mutta vauvan kasvu on kuin onkin hidastunut. Nyt oli painoarvio 2178g, kun se 4 viikkoa sitten oli 1700g. Lääkärin mukaan kasvu ei ole dramaattisesti hidastunut, eikä mistään tarvi olla huolissaan, mutta menen kuitenkin sunnuntaina käyrille oman mielenrauhani takia. Lääkäri oli sitä mieltä, että mun kannalta on hyvä mennä, mutta vauvalla ei ole hätää, joten vauvan takia ei kuulemma olisi mikään "pakko" mennä. Menen ihan mielelläni. Ensi viikon perjantaina kontrolloidaan taas tuota kasvua. Lääkäri päätyi suunniteltuun sektioon, vaikken varsinaisesti sitä toiveena esittänyt. Mun kanssa juteltuaan oli vaan tullut siihen tulokseen, että selvästi olen enemmän valmistautunut ja asennoitunut siihen sektioon, jolloin se on mun kannalta parempi ratkaisu. Kysyi vaan, että onko se mulle ok ja sovitaanko alustava päivä niinpä meillä on nyt takaraja sille, milloin vauva viimeistään syntyy! Ensi viikon perjantai näyttää sen, tarviiko sektiota aikaistaa, vai mennäänkö suunnitelman mukaan. Jos vauva ei ole juurikaan kasvanut, niin aion jo itsekin vaatia sektion aikaistamista. Ei mun pää kestäisi miettiä, miksi ei kasva. Eikä mun mielestä ole kummankaan etu odotella lähemmäs laskettua aikaa, jos vauva ei kasva. Sovittua päivää en kuitenkaan aio kertoa, kun se pidetään kaikilta salassa siihen saakka, että vauva on syntynyt vain lapsenvahti saa tietää päivän etukäteen. Se on jo pakkokin keskiviikkona sitten neuvolaan ja perjantaina taas kasvukontrolliultraan. Vähän painostavaa, kun ei voi oikein mitään suunnitelmia tehdä, kun ei tiedä, vieläkö sektiopäivää aikaistetaan. Autoon pitäisi tehdä huoltoa, että saisi katsastuksesta läpi... Mutta sen verran epävarmoja aikoja eletään, että sanoin miehelle, ettei se nyt voi mitään huoltoaikaa varata. Ei ennenkuin ensi perjantaina ollaan taas viisaampia. Tuo kun tuntuu miettivän just niistä pahimpia päiviä auton huollolle... Miehet. "Pakkohan se on korjata, että saa katsastuksesta läpi". "Joo, mutta ei ne siellä sairaalassa kysy, milloin mulle sopii tulla sektioitavaksi, kun suunnitellut sektiot tehdään tiettyinä päivinä... Ja varsinkin jos vauva ei ole kasvanut tarpeeksi..." Tuli hiljaista miestä. toinen lonkka rusahti eilen niin, että mieskin kääntyi katsomaan. No, ei enää montaa viikkoa. Jos kaikki menee hyvin, niin 3 viikon päästä olen jo kotiutunut sairaalasta toivottavasti vauvan kanssa. onhan sekin yksi etappi. Ja mä aloin tuntemaan liikkeitä kunnolla tässä raskaudessa vasta puolenvälin jälkeen. Se vähän huolestutti, koska ensimmäisessä tunsin liikkeet jo rv 16 ja aina sanotaan, että toisessa tuntee aikaisemmin. Rakenneultrassa sitten selvisikin, että istukka on edessä ja vauvan kasvot mun selkärankaan päin. Ei siis ihme, että liikkeitä tuntui tosi huonosti. ymmärrän kyllä pelkosi. Mulla oli ihan sama alkuraskaudessa niillä viikoilla, kun edellinen meni kesken. Näin paljon vuoto-unia ja ne unet kyllä jatkuikin tosi pitkään. Ja kun maaliskuussa tuli kuluneeksi vuosi keskenmenon toteamisesta, olin myös ne päivät ihan paniikissa ja varma, että jotain kamalaa tapahtuu. Kai se on jotain taikauskoa. Suosittelen käyttämään sitä doppleria, jos olet aikaisemmin sen kanssa sykkeet löytänyt hyvin, että saisit mielenrauhaa ja luottoa siihen, että kaikki on hyvin pelot kuuluu raskauteen ja keskenmenon jälkeen niitä pelkoja taitaa olla vieläkin enemmän ja ne on voimakkaampia. Ainakin mulla tässä raskaudessa pelot on olleet välillä ihan järjettömissä mittasuhteissa ja niitä on riittänyt. olen jopa pessyt pyykkiä ja oltiin tytön kanssa ulkona pari tuntia. Aika pitkälti istuskelin vaan, mutta eilen sekin aiheutti tosi epämukavaa oloa. Kivutonta ei ole nytkään ja supistelee, mutta tämä on pientä viime päiviin verrattuna! Melkein tekisi mieli tarttua haravaan, kun tyttö herää päikkäreiltä, mutta se varmaan kostautuisi ja pahasti olen niiiiiin onnellinen näistä vähemmän tuskaisista hetkistä, tunnen oloni jopa ihmismäiseksi. Toki vähän hämmentävääkin tämä on, kun on ollut tosi kipeä viikkokausia eiköhän tässä taas viimeistään illalla tai yöllä tuskat iske. Mutta nyt nautin tästä sullakin jos istukka on edessä ja sattuu, että vauva potkii selkärankaan päin, niin eipä noita liikkeitä hirveän hyvin tunnukkaan vielä. Mulla ainakin katosi tosi hyvin vielä puolenvälin jälkeenkin. olo alkaa olla melkoisen hankala ja nyt jännittää, että pysyykö tämä sinne sovittuun päivään saakka, vai päättääkö ottaa varaslähdön. Eilen oli uusi kasvukontrolli ja painoarvioksi saatiin 2687g lääkäri oli sama kuin viimeksi ja meinasi, että viime kerralla olisi käynyt mittausvirhe. Nyt vauva oli kuulemma paremmassa asennossa mittaamista ajatellen ja lääkäri mittasikin moneen kertaan samat osat ja sai joka kerta samoja mittoja, joten piti nyt tätä luotettavampana painoarviona. Olen niin iloinen! helpottavaa, että vauva on sittenkin kasvanut hyvin (viidessä viikossa melkein kilon) ja olisi nyt jo päälle sen 2,5kg. Ehkä meillä on pieni mahdollisuus välttää se vauvateho tällä kertaa, jos vauvakin on isompi sen varaan en kyllä laske, mutta olisihan se ihanaa. Nyt taas jaksaa näitä omiakin oloja paremmin, kun tietää vauvan kasvaneen. Viikko sitten tuntui, ettei tässä ole mitään järkeä, jos vauvakaan ei kasva ja oma olo on surkea. Antaa nyt vielä kasvaa viimeiset päivät/viikot rauhassa. Vaikka pirun kipeästi se tuolla mönkiikin Paljon hyviä kuulumisia täällä! Osaa ottaa paljon rauhallisemmin nyt.