Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Heippa! Pikaiset ultrakuulumiset täältä muuttopuuhien keskeltä. Nt-ultra oli siis tänään, kaveri vastasi viikkoja 12+1, LA ei kuitenkaan muutettu. Kovasti heitteli voltteja ja lekotteli toinen käsi niskan takana. :heart: Niskaturvotusta oli 1,0 mm eli ihan hyvät lukemat. Kaikki näytti muutenkin hyvältä, hematoomaa ei enää nähty. Täällä ollaan väsyneitä mutta kovin onnellisia! :) Palailen taas kunhan saadaan muuton pahin vaihe pois alta. Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
Moikkamoi!

Kävin heti alkuraskaudesta kertomassa plussasta ja peloista, mutta muuten kuulumiset onkin jääneet minimiin sillä oon ollut koko raskauden todella väsynyt ja nytkin olen parasta aikaa sairaslomalla raskausajan uupumuksen ja väsymyksen vuoksi (lääkäri sivusi myös depressiota; pitäisi käydä psyk.sairaanhoitajan keskusteluarvioinnissa..) Muutoin raskaus on sujunut suht ongelmitta. Väsymyksen takia oon ollu aikamoinen hormonihirviö. Kuukausi sitten sairastuin enterobakteeriin ja oksensin 30h putkeen ja sen jälkeen päivittäin on kiusannut päänsärky. Mulla on myös todella alhainen verenpaine.

Ensimmäisen neuvola-ajan sain jo tosi aikaisin ja samaten neuvolalääkäriajan. Omien laskujeni mukaan tuolloin oli rv7+6 ja neuvolan mukaan rv8+5. Lääkärillä oli mukana matkaultra, jolloin näin sitten tyypin ensimmäisen kerran :) Lääkäri varoitteli kovin ettei niin aikaisilla viikoilla välttämättä näy mitään, mutta koska näkyikin ja tyypillä oli todella vahva syke niin lääkäri totesi että keskenmenon riski on enää todella olematon.

Neuvolan mukaan nt-ultra oli varattu rv12+0 enkä ollenkaan yllättynyt kun kätilö mittasi tyypin koon vastaamaan viikkoja 11+1. Olin siis oikeassa koko ajan :) Näin ollen laskettuaikakin siirrettiin eteenpäin ollen 11.11. Ultrassa kaikki hyvin ja meillä on erittäin vilkasliikkeinen tulokas, hyvä kun viimeksi saatiin edes sydänääniä kuuluviin kun karkaili koko ajan. Ensimmäiset hipaisut olen tuntenut jo rv11+6 ja mieskin tunsi liikkeet rv15+2 ekan kerran, nyt on ollut hiljaisempaa noiden osalta mutta ehkä on eri asennossa tai jotakin =)

Lapsille ja läheisimmille ihmisille kerrottiin vauvasta rv9 aikoihin, lopuille paljastettiin äitienpäivänä. Ja niin kovin meidän piti olla juhannukseen asti hiljaa muttei maltettu :D

Rakenneultra meillä on juhannuksen jälkeen ja seuraava neuvola kuukauden päästä. Pyrin vielä palaamaan töihin, mutta tämä viikko seurataan ensin oloa. Näillä laskuilla 31.7 olisi viimeinen työpäiväni, kun pidän kaikki lomapäivät pois alta ja jään varhennetulle äitiyslomallle. Aika on kulunut hurjan nopeasti plussauksesta!

Oikein ihanaa kesäaikaa kaikille :heart:
heidip* ja nyymi rv16+5
 
Laurelii
Olen 38v kolmen pojan äiti. Eron jälkeen uudessa suhteessa vauvaa ei olla saatu, kovasti sitä olemme toivoneet( ja yrittäneent..). Kaksi keskenmenoa ollut 1,5v aikana ja vihdoin saimme ajan lääkärille hieman tarkempiin tutkimuksiin. Palasimme ulkomaanreissulta 3pv sitten ja tuli kummallinen pakottava tarve tehdä raskaustesti. Vastausta odottaessani en jännittänyt, joka oli todella kummallista. Katsoin tikkua ja tiesin olevani raskaana! :) Kaksi viivaahan siihen ilmestyi. Onnenkyyneleet vierivät poskille ja tietysti samalla se pelko hiipi mieleen. Laskujeni mukaan olisi 10.2. -16 LA. Reissun aikana näin vain raskaana olevia naisia, pieniä vauvoja ja ihania pikkulapsukaisia, sekin oli outoa :) Olin huomaavinani alamahassa ruskean himmeän " hormooniviivan", nauroin vain itselleni että hölmöä.
Nyt mieheni kanssa puhumme vauvasta vain kuiskaten, ettei taika katoa....
 
Huomenta kaikille. Eilen oli rakenneultra äitiyspolilla. Kaikki hyvin, rakenteet kunnossa. Kasvot piilotti aina käden tai käsien taakse. Mutta siltä osin mitä lääkäri näki ei pitäisi olla halkiota. Karkuun meni anturia koko ajan vaihtamalla paikkaa. Sukupuolikin selvisi, sen verran auliisti esitteli kiveksiään.

Seuraava käynti sovittiin rv 28 kasvukontrollin merkeissä ja ehkä vielä viikolla 34 käyn siellä. Primaspan pitäisi lopettaa viimeistään 34 viikolla. Ajatuskin hirvittää, mutta synnytykseen asti jatkettuna lisää vuodon riskiä sekä minulla että hänellä aivan liikaa.

CVAD
 
Hei taas vaan täältäkin suunnalta ja onnea kaikille hyviä uutisia saaneille! :)

Kulutan aikaa terkkarin hyvin epämukavalla penkillä, sokerirasituksesta vielä viimeinen verikoe ottamatta. Tyttö onneksi potkii mahassa niin, että paidankin alta erottuu välillä vatsan muljahdus :) seurantaultra olisi ensi viikolla, gyne valitettavasti vain tällä kertaa eri kuin mun vakkarini.

Vointi on pysynyt edelleen hyvänä, vielä kun reilut 3 viikkoa jaksaisi töissä, niin sen jälkeen saisin jäädä kokonaan kotiin. Alkaa aamuisin ylösnousu tekemään jo välillä niin tiukkaa, että loma ei ole alkamassa yhtään liian aikaisin :)

Mitä muille kuuluu?
 
Heips
Onneksi olkoon Laurelii!

Ihanaa, kun on hyviä uutisia monilla!

Täällä ollaan vielä kasassa 29+2 tänään. Diabetes jonkinlaisessa kondiksessa, tänään ei aio mitata ollenkaan ja huomenna mittaan ne 8 kertaa että sormet taas mustelmilla jonkun aikaa. Maanantaina oli äpkl kontrolli ja vauva on tasaisesti kasvanut, painoarvio oli reilu 1300g. Olen neulonut nyt hahtuvahousuja ja imuja, ajatuksena olisi ainakin osaksi kestovaippailla. Mitään muita tarvikkeita en ole ostanut, ei ole tutin tuttia vaunuista puhumattakaan. Ja kämppäkin niin täynnä tavaraa, ettei vauva mahtuisi tänne. Mutta sitten kun pääsen vuodelevosta, olisi tarkoitus tuota roinamäärää vähentää ja saada tilalle uutta :)

Tsemppiä kaikille!
Niplis
 
Huomenta!
Mukavaa, että tämäkin keskustelu on elossa ja voi paksusti!
Hienoa, että Heidip:n pikkuinen voi hyvin, toivottavasti omakin olosi tuosta kaikin puolin tasaantuu!
Tervetuloa Laurelii, ihania kesätaikoja olette tehneet! Onnea matkaaaaaan! :)
Onnea CVAD hyvistä ultrakuulumisista! Näin se vain homma etenee hienosti.
Jento kuinka sokerirasitus sujui? Jaksamisia viimeisille työviikoille ennen lomaa!
Niplis hurjaa, että 8 kertaa joutuu päivässä pistämään. Kuulostaa kuitenkin, että tilanne on hallussa ja vauva voi hyvin. Tuo roinamäärästä eroon pääsemisprojekti on täälläkin menossa. Voi että tuntuu hyvältä saada tilaa, en voinut kuvitella, että vaatehuoneeseen pystyisi raivaamaan ihan tyhjiä hyllyjä!:D Tsemppiä urakkaan!
Neyda ihana kuulla, että np-ultrassa kaikki hyvin!!

(.) Sokerirasitukseen varattu aika heinäkuulle, toki sitä ennen käymme Italiassa syömässä riittävän määrän jäätelöä. :pJoudun/pääsen siihen ikäni vuoksi. Tässä juuri pohdin, lähteäkö päivystykseen, kun eilen neuvolassa oli pissassa lähes kaikki pielessä. Terkka sanoi, että voi johtua niukasta näytteestä. Ehkä pitäisi kuitenkin käydä tsekkaamassa, onko tulehdusta.

Oletteko hankkineet vakuutuksia vauvalle? Jos, niin mistä firmasta ja millaisiin hintoihin?

Odotan itse jo perhevalmennuksen alkamista etenkin siksi, että siellä voisi tutustua toisiin odottajiin. En tunne kerrassaan ketään raskaana olevaa, kaveritkin ovat pitkälti lapsensa jo saaneet...

Mukavia kesäkuun tunnelmia ja lomia lomalaisille!

Ariel ja PikkuKettu 22+4
 
Moi,

Tervetuloa Laurelii!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista neyda, heidip ja cvad!

Miten meni Jento rasitus?

Mukava lukea, että Nipliksellä on mennyt hyvin, vaikka sokereita saatkin vahtia. Mulla ois uusia kestovaippoja ihan pienelle. Kaksi suojaa ja 4 imua ja lisäksi se äitiyspakkauksessa ollut. Halvalla lähtisi, kun taatusti tule käyttämään ;)

Ariel, mene ihmeessä päivystykseen, jossa pissassa kaikki pielessä. Tsemppiä!

(.) täällä oli raskauden toinen sokerirasitus ja nyt sitten viimeinen arvo oli liian korkea ja tuli raskausdiabetesdiagnoosi mullekin. Kahden viikon tehoseuranta menossa eli kuudesri päivässä mittailen sokereita ja toivon, että pysyisi aisoissa ruokavaliolla. Jos pysyy, niin hyvä. Liitoskipuja on todella paljon ja nyt säteilee jo ikävästi nivusiinkin. Pienen potkut kuitenkin antavat voimaa. Jään töistä pois juhannuksen jälkeen, koska istuminen on haasteellista. Ariel kyseli vauvavakuutuksista. Meillä on anomus sisällä op-pohjolassa. Ehdittiin hakea juuri ennen radia, mutta koska kysyvät neuvolasta tiedot jossain vaiheessa, niin radi siellä näkyy. En tiedä miten vaikuttaa asiaan. Pohjolassa on nyt eka vuosi -30% tarjouksessa ja koska meillä on siellä kotivakuutus, niin oli helpoin valita. Ehdot on ihan hyvät siinä. Jos sitä ei saada, niin harkitaan kaikkien vakuutusten siirtoa muualle. Vauvavakuutus pitää ottaa muistaakseni 3 kk ennen laskettua eli kohta on jo kiirus.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Vauvis ja prinsessa 25+1
 
Huomenia!

Vauvis toivottavasti sokrut pysyy aisoissa ruokavaliolla. Tsemppiä liitoskipujen kanssa, hieno asenne sulla niihin :)

Olisin kiinnostunut sun kestovaipoista, laitetaanko vaikka yksityisviestiä asiasta? Minkä ikäiseksi / kokoiseksi asti ne mahtuisivat? Teen ostovarauksen! :)

Kiitos vinkeistä vakuutusten suhteen, pitääkin kohta alkaa toimia!! Saattaa meidän tapauksessa olla fiksua ottaa if:ltä, kun sieltä on muutkin vakuutukset.

(.) Terkkarissa selvisi, että pissa on ihan kunnossa eli voin jatkaa taas hetken huolettomana tämän suhteen.

Mukavaa aurinkoista päivää!
 
piiuli77
Hei :)

Ja toivottavasti ketjuun mahtuu kirjoittelemaan. Olen googletellut viimeisen viikon ja löysin tämän ketjun ja tämä tuntui heti omalta. Luin alusta loppuun, itkien ja iloiten teidän tarinoista.

Oma tilanne:
Viimeisin keskenmeno joulukuussa 2014. Kolme syntynyttä lasta. viimeisin 9/13. Joulukuisen keskenmenon jälkeen päätimme että lapsiluku on kolmessa. Söin minipillereitä, kylläkin vaihtelevin muistamismenestyksin. 7.5.2015 antoi digi tuloksen raskaana 1-2. Yllätys oli suuri mutta ihana. Kunnes.... tiedätte sanomattakin. Pelko tuli mukaan.

Kaksi ensimmäistä raskautta meni pelkäämättä. Vaikka niidenkin välissä oli yksi keskenmeno. Mutta olin silloin nuori eikä googleja ollut. Näistä on aikaa 17 vuotta. Kolmas raskaus vuonna 2013 ja google -> panikoin koko ajan ja kaikesta. Keskenmenneessä joulukuussa panikoin mutta myös TIESIN että raskaana en ole, positiiviset testit ei lähtenyt tummumaan eikä digi noussut. Ja onneksi kesken meni suht pian rv 5+3.

Tämän raskauden olen ollut viime maanantaihin asti suhteellisen rauhallinen. Digit on noussut ihan normaalisti ja oloja on vaikka muille jakaa. Olo tuntuu raskautuneelta. Olin päättänyt että en mene varhaisultraan kunnes viime maanantaina halusinkin mennä. Halusin varmistua että kohdussa on elämää. Varasin ajan, kerroin lääkärille taustat ja arvioin itse olevani noin 7-8 viikolla raskaustestien perusteella. Tarkkaa en tiedä koska kuukautisia ei ole ollut. Lääkäri ultrasi, odotti tietenkin näkevänsä suht ison alkion mutta sanoi alkion olevan 4-5 viikkoa vanha koon perusteella. Syke kyllä löytyi. Hän sanoi että ei kannata huolestua, koon mittaaminen on vaikeaa ja tärkeintä on että alkio on kohdussa ja syke löytyi. Koko saattaa kiriintyä nt-ultraan mennessä.
Tämähän ei minua auttanut. Kaikki paniikin aineet kasassa. Ja vaikka kuinka yritän olla luottavaisin mielin niin mikään ei auta. Eikä sekään auta että juoksen varhaisultraan koko ajan ja siihen ei ole varaakaan. Torstaina oli neuvola, kerroin peloistani terkalle ja pyysin hcg mittausta mutta kertoikin että heillä on ultra ja voi katsoa. Mutta mahan päältä. No, sepä ei paljon auttanut kun minulla on taaksepäin kallistunut kohtu ja massaa mahassa niin näkymä oli todella huono. Näki vain se että kohdussa on jotain. Ja kohtu suurentunut. Onneksi laittoi viikot sen verran pidemmälle jotta pääsen noin kolmen viikon päästä nt-ultraan.
Ja toivon yli kaiken että pieni kulta kasvaa! Olo edelleen on hyvin raskautunut, kaikki klassiset oireet on. Mutta pelkään niin paljon että kehitys on lakannut :( Sykkeestä huolimatta. Mikään eikä kukaan tätä oloani ole saanut tyynnytettyä.
Olen miljoonia kertoja kalenterista laskenut voiko viikot mennä yksiin jos 7.5. tehty testi niin jotenkuten voisi mennä niin että nyt olisi menossa 6+ viikot. Mutta se tarkoittaisi sitä että 7.5. minulla on ollut 3+ viikot ja digi näyttänyt jo silloin plussaa. Ei sekään mahdotonta ole.. Kai.

Lisäys muoks. Ja pitäisi varata sokerirasitukseen aika mutta tuntuu että turhaan vielä varailen jos tulee huonoja uutisia, inhottava niitä sitten on perua.. Ja tuntui tyhmältä kun terkka varasi lääkäri ajan rv 16 kun ajattelin mielessäni että turhaan kun joudun kuitenkin perumaan. Tää on ihan syvältä. Miehellekin jo sanoin että hän saa sitten ne perua jos siihen tilanteeseen joudutaan. Minä en pysty.

Tässä nyt ei auta muuta kuin odotella, niinkuin tiedätte. En vain kestä ajatusta että nt-ultrassa katson pientä jolla kehitys ja syke loppunut :( Toivon täältä saavani tukea ja ymmärrystä, en kestä niitä "koita nyt rauhoittua, kaikki on hyvin" kommentteja mitä läheiset minulle toitottaa. Se ei auta ja olen yrittänyt sanoa että kuunnelkaa minua älkääkä jauhako tuota mistä ei ole mitään apua. Huhhuh, tulipa vuodatus mutta heti helpotti :rolleyes:

piiuli ja pieni 6+5

muoks. ja ikää minulla on 37 vuotta :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tervetuloa piiuli ja kovasti tsemppiä nyt raskauden etenemiseen! Tänne nimenomaan saa vuodattaa tuntemuksiaan. Vaikka huoli ja stressi on varmasti vielä kovaa, on ainakin se oikein hyvä merkki, että varhaisultrassa syke on jo löytynyt :)

Mä teen töiden lomasta nyt tällaisen pikapostauksen, pakko intoilla jonnekin suuntaan. Keräsin tänään rohkeuteni ja soitin neuvolaan sokerirasituksen tuloksista - tähän saakka oon seurannut OmaKantaa, mutta sinne tulokset ei päivittyneet. Helpotus oli äärimmäisen suuri, kun neurolaterkka kertoi sokerirasituksen tulosten olleen tosi hyvät! Eniten ennakkopaniikkoa mussa nimittäin aiheutti se, että lokakuisissa km-tutkimuksissa paastosokeriarvo oli 5.9, mikä normaalitilanteessa olisi arvona korkeamman puoleinen, mutta normaalivaihtelussa, mutta radi-arvoissa olisi pompannut heti punaiselle. Nyt kuitenkin paastoarvo oli 5.1, eli jotain vaikutusta pienillä elämäntapamuutoksilla on tässä välissä ollut! :) 1 ja 2 tunnin arvoista en muista enää muuta, kuin että ne eivät olleet lähelläkään raja-arvoja (en tuossa vaiheessa osannut enää helpotukseltani keskittyä lukuihin :D).

Huomenna kasvunseurantaultra, sitä seuraavaksi jännittäessä siis..

Jento & pieni, 26+3
 
Tervetuloa uudet! :)

Paljon onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille :)

Piiuli, mullahan on molemmissa onnistuneissa raskauksissa viikot heittäneet melkoisesti. Ensimmäisessä 2 viikkoa ja toisessa 6 päivää. Tässä toisessa vielä ihmettelin, miten voi olla heittoa noinkin paljon, kun plussasin heti, kun menkat piti alkaa ja petipuuhatkin oli osuneet niin, ettei heittoa ihan hirveästi olisi pitänyt olla. Mun vauvat on kasvaneet alakäyrällä koko ajan ja olleet pieniä syntyessään, mutta muuten terveitä :) kaikki voi siis sullakin mennä hyvin loppuun saakka, vaikka vauvanalku olikin ultrassa pienempi, mitä olit laskeskellut :) tämä nyt tuskin sinua rauhoittaa, mutta halusin omasta kokemuksesta kertoa, että toivo ei ole menetetty.

Meidän poika täytti aamulla jo 3 viikkoa! Pieniä vatsavaivoja on ollut, joten käytiin apteekista hakemassa disflatyliä. Nyt on saanut sitä kolme kertaa ja varsinkin röyhtäisyt syömisen päälle irtoaa paremmin. Muuten onkin ollut tosi huono röyhtäilijä, joten ei ihme, että ilmat mahassa kiusaa. Poika ei kuitenkaan itke ja on ihan tyytyväinen, mutta pieruja ähisee kovasti. Kotona ollaan torstaina oltu 3 viikkoa ja sinä aikana poika on itkenyt ehkä 2 kertaa. Ekalla kerralla säikähti, kun oli umpiunessa miehen sylissä ja mies vaihtoi pojan asentoa ja toisella kerralla säikähti, kun naapuri tuli oven taakse kolmelta yöllä ja koirat nosti metelin...

Poika siis tosiaan on varsin tyytyväinen tapaus :) seurustelee välillä pitkiäkin aikoja, nukkuu hyvin. Viime yönäkin veteli unta ensin 5 tuntia, kunnes herätin, kun olin itse hereillä (kiitos naapurin, vaihteeksi) ja seuraavan kerran söi 3 tunnin päästä. Öisin siis nukkuu usein oikein mukavia pätkiä tämän ikäiseksi. Päivisin tankkailee 2-3 tunnin välein ja eilen illalla roikkuikin tissillä ensin kolme varttia ja tuntia myöhemmin uudelleen toista tuntia. Maitoa tuleekin tosi hyvin ja ihan pelkällä imetyksellä mennään :) nyt pojan painokin oli noussut ke-ma välillä 170g, joka on ihan hyvä.

Väsymys on mulle tuntematon käsite :D liekö näillä hormoneilla osuutta asiaan. Viime viikolla oli useampi katkonainen yö, kiitos tuon naapurin. Yhtenä yönä soitettiin sinne poliisit 2 kertaa ja yhtenä yönä tuo tosiaan oli meidän oven takana kolmen aikoihin, kun sen asunto oli myllätty sillä aikaa, kun oli ollut viihteellä. Ja niin ärsyttävää kuin tuon naapurin yöelämä onkin, niin silti se onnistui herättämään mun hoivavietin tai jotain, kun niin säikähtäneenä tuli oven taakse :D sehän on tosi nuori poika ja minussa taitaa olla vähän jotain kanaemon vikaa...

Vauvasta nautin suuresti :) ihan kaikesta. Tämä kun nyt tosiaan on se viimeinen, niin aion ottaa kaiken irti tästä vauva-ajasta. Välillä tuntuu tosi haikealta ajatella, ettei meille enää tule vauvoja ja kun tämäkin kasvaa niin hirvittävän nopeasti! Mutta ehkä mun pääkoppakaan ei kestäisi enempää raskauksia, vaikka vielä saisinkin raskautua. Turha sitäkään on miettiä, kun kielto tuli muutenkin :)

Tsemppejä teille muille mahan kasvatteluun :)

Pihla ja poika 3vko
 
piiuli77
Kiitos kannustavista sanoista :)

Np-ultra 29.6 joten sinne asti odotellaan. Jostain sain voimaa rauhoittua ja luottaa. Viikonloppu meni itkiessä ja olin ihan lamaantunut mutta maanantai aamuna päätin että nyt riittää. Surraan sitten jos on surtavaa. Nyt yritän luottaa ja uskoa

Piiuli rv 7-9
 
Hei! Ihana, että täällä ketjussa on vielä eloa.

Kovin omalta tämmöinen ketju tuntuu, sillä olen kirjoittanut vastaavassa viimeeksi 2013 esikon raskausaikana.

Meillä siis kovasti ja hartaasi kakkosta on toivottu 11/14 lähtien, maaliskuussa teinkin plussan, mutta keskeytyi rv 6+. Sitten tulivat ne yhdet menkat ja nyt maanantaina plussasin rv 3+3. Ikinä en ole aiemmin näin aikaisin plussaa edes tehnyt (neljä raskautta, kkm 1/13, synnytys 12/13, kkm 4/15 ja nyt tämä raskaus).

Meillä siis päiviä ilostuttaa tuo 12/13 syntynyt poika. Olo vaihtelee varovaisen toiveikkaasta silkkaan paniikkiin. Yritänkin nyt vain ajatella omaa poikaa, päivittäisiä askareita ja töitä, jotta pääsisin järjissäni 3.7 varhaisultraan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää!
 
Heippa, täällä ollaan vielä :) oon vaan ollu poissa täältä, miten tää uus systeemi puhelimella tuntuu jotenki oudolta...

Tänään rv 14+3, tosiaan nt-ultrassa kaikki hyvin, neuvolassa ollaan käyty tässä välissä kerran ja siellä kaikki hyvin ja syke jumpsutti 150 <3 ens viikolla sokerirasitus, isännän kanssa festareille lähtö 2vkon päästä ja lääkäri sit heinäkuun alussa. Rakenneultra heinäkuun lopussa ja sit ollaan jo puolivälissä! Huh Huh! Koitan yrittää nauttia tästä, ei mitään oireita ja Rooman reissun jälkeen sain kotona sykkeet kuulumaan <3 muutama aika kova repäisykipu on tuntunu sektiohaavassa kun on tullu joku äkkiliike, mut ei tässä oikein muuta...

Roomassa käytiin nauttimassa lämmöstä, reissu meni kaikkinensa hyvin, mutta syötyä tuli vähän huonosti.. Ärtyvä suoli, laktoosi-intoleranssi ja herkkä vatsa muutenki ni ei oikein liiemmin uskaltanu kunnolla syödä... Mut nyt kotona kaikki hyvin (paitsi maha sekasin edelleen...)

Tervetuloa uudet :) yritän itsekin nyt taas palailla linjoille :)
 
Kesäiltaa!
Sateista sellaista, mutta vielä se paistaakin... oli ihanan hapekasta metsässä.

Piiuli77 ihana kuulla, että löysit jostain luottamusta ja rauhaa. Täällä on ymmärrystä tarjolla keskenmenopelkoihin ja tietenkin muihinkin pelkoihin.

Equus kiva, kun kirjoitit! Toivotaan kovasti hyviä uutisia heinäkuun alun ultraasi!

Enkeli30 mahtavuutta, np-ultra jo ohi ja reissustakin selvisit :) Ite oon lähdössä juhannuksen jälkeen Italiaan.... Jospa se vatsakin asettuisi ja saisit nauttia kesäherkuista. Toi on kyllä ihanaa, kun saa sykkeet kotona kuulumaan.

Pihlan vauvaonnesta on ilo lukea!! Kiitos, kun jaksat laitella kuulumisia edelleen.

(.) Vauva on alkanut tulla jotenkin todellisemmaksi. Liittyy varmaan potkuihin ja liikkeisiin osaltaan. Mutta myös mielessä...olen uskaltanut jotenkin luoda mielikuvaa pikkuisesta, miettiä nimeä, rakastaa. Yhtenä päivänä säikähdin, kun ei ollut mitään liikehdintää, silloin kotidoppler oli kullan arvoinen!!! Muodot muuttuvat hurjaa vauhtia, en ymmärrä, millaiset housut puen päälleni syksyllä! Paino nousee ihan sopivaa vauhtia, mutta tuo lantio leviää aika tehokkaasti. Vauvavakuutusta harkitsen parhaillaan, pianhan se pitäisi ottaa. Ja KELA-papereitakin pääsee täyttämään tukia varten. Ekoja hankintojakin tein kirpparilta vauvalle. Se oli ISO askel mulle. Kaiken kaikkiaan vointi on mainio, iltaisin toki väsyttää ja kolottaakin hieman, mutta uusi päivä on aina pelastus.

Oikein ihanaa juhannusviikkoa kaikille!
 
Hyvää juhannusta kaikille!

En voi juuri nyt sanoa oikein muuta kuin huh huh! Vauvan tulo on yksi asia, joka tulee mullistamaan meidän elämää lähiaikoina, mutta olemme ilmeisesti riittävän hulluja, että päätimme pistää elämän mullistuksen alle muutoinkin. Hyvällä tavalla onneksi ;)

Olemme puhuneet pitkään siitä, pitäiskö joskus muuttaa takaisin kotiseudulle (140km päähän) jossa meillä olisi paremmin turvaverkkoja oman perheenkin kanssa. Kotipaikkakuntamme on vain melko pieni ja hyviä työtilaisuuksia siellä vähän. Alkuviikosta päätimme kuitenkin kokeilla jäätä ja mies pisti avoimen hakemuksen menemään oman alansa alueen isoimmalle työnantajalle. Yhteydenotto tuli jo parin päivän päästä ja nopealla aikataululla sovitun työhaastattelun tulos oli se, että syyskuun alussa miehellä alkaisi työt uudessa paikassa. Meillä on siis kesä aikaa saada oma talo myyntiin (ja toivottavasti myytyä!) ja sen jälkeen ostaa uutta kotiseudulta. Tarvittaessa katto pään päälle löytyy mun vanhemmilta, mökiltä tai anoppilasta, mutta täytyy sanoa että kovasti toivoisin saavani kotiutua syksyllä synnäriltä ihan omaan kotiin ;)

7 työaamua jäljellä, tulipahan nyt sitten huolehdittua ettei hoidettavat asiat lopu kesälomallakaan :D

Jento & tyty 28+0
 
Equus, tervetuloa! :)

Jento, sellainen pieni muutos elämään raskauden viimemetreille :D toivottavasti uusi oma koti löytyy ajoissa, ettei tarvi majoittua muiden nurkkiin vauvan kanssa. Mukavampaa, kun ei ole ylimääräisiä ihmisiä hääräämässä vauvan kimpussa. Ainakin mä itse olen sellainen, että olen tykännyt "omia" vauvan ensimmäisinä viikkoina ja jakaa vain miehen ja tytön kanssa :)

Ariel, niin ne viikot kasaantuu ja kaikki muuttuu todellisemmaksi :) Ennenkuin huomaatkaan, olet jo synnyttämässä. Mulla jäi tekemättä vaikka mitä ennen vauvan tuloa, vaikka syntymäpäivä oli tiedossa 3 viikkoa etukäteen... :D ei vaan tuntunut todelliselta. Mutta tässä tuo pieni kaveri nyt roikkuu tissillä pelkkä vaippa päällään :)

Imetys tosiaan sujuu hyvin ja poika on täysimetyksellä. Onhan tämä toisinaan aikaa vievää puuhaa. Ristiäiset meillä oli reilu viikko sitten ja me pojan kanssa missattiin koko juhlat. Kastetilaisuus meni hyvin ja sen jälkeen lähdin imettämään poikaa ja kun ruokailut oli hoidettu, oli melkein kaikki vieraat lähteneet. Mutta pääasia, että poika sai :) toisinaan en oikein ehdi syömään tai sitten syön pikaisesti jotain suoraan jääkaapista yhdellä kädellä, vauva kiinni tississä. Myös vessassa tulee käytyä välillä yksikätisesti vauva tississä kiinni. Mies ei voi ymmärtää, miten se onnistuu :D mutta varsinkin näin ilta-aikaan poika saattaa roikkua tissillä monta tuntia. Parhaimmillaan on ollut viisikin tuntia, vain pieniä taukoja pitäen. Öisin syö yleensä kaksi kertaa, päiväsaikaan 2-3 tunnin välein. Maitoa tulee niin, että poika valuttaa sitä välillä omille ja mun vaatteille. Mutta vaikka tämä imettäminen viekin aikaa ja vaatii uhrauksia (se syöminen :D ), niin en ole siitä osannut ainakaan vielä ahdistua :) on vaan muistettava juoda vettä joka välissä.

Nautin taas siitä, että voin käydä lenkillä. Puhtaita vaatteita on aina, koska pystyn taas itse pyykkäämään. Myös siivoaminen ja tiskikoneen tyhjentäminen on ihan kivaa :D ja saunominen! Siitä pidinkin taukoa monta kuukautta. Sektiosta on nyt 5 viikkoa (huomenna) ja tänään sain pienen muistutuksen, että pitäisi vielä vähän rajoittaa. Nappasin hölmöilevän taaperon syliin vähän liian rivakasti ja arven toinen reuna ei oikein tykännyt siitä. Tuntui vähän häijyltä. Periaatteessahan en edelleenkään saisi nostella mitään kovinkaan painavaa, mutta kun ei ole kipuja tms., niin helposti unohtuu.

Mitäs muille kuuluu? :)

Pihla ja vaippasankari 5vko
 
Moi,

Pihlan vauvaelo kuulostaa ihanalta :love: nauti täysillä! Antaa toivoa mullekin tuo, että voi tehdä kaikkea taas synnytyksen jälkeen. Kaipaan lenkille!

Jentolla onkin sitten "rento" loppuraskaus tulossa muuttoineen :LOL: toivottavasti löytyy ihana koti!

(.) tänne ei kuulu suurta uutta. Viimeinen perehdytys oli tänään ja työpaikan ovi nyt pitkään kiinni... Vauvatavaroita on alkanut kerääntyä tytön tulevaan huoneeseen ja kova pesu-urakka on vielä edessä. Kovasti on potkinut ja myyrännyt :love: kipeä olen edelleenkin ja välillä toki huolestuttaa, että enteileekö tämä jotain ennenaikaista synnytystä... Onneksi viikkoja tulee koko ajan lisää. Pieni on meille jo nyt niin rakas.

Hyvää kesää!

Vauvis ja prinsessa 27+5
 
Nyt omanapailu tähän väliin:
Täällä väsymystä ilmassa ihan vaikka muille jakaa. Kirsikkana kakun päälle sain korvatulehduksen alkuviikosta, on meinaan ihan tosi kurja vaiva näin aikuisiällä..

Oi miks viikot matelee tässä vaiheessa???? Nyt 5+6 ja vielä viikko ja 1 päivä varhaisultraan.
 
piiuli77
Ensi viikon maanantaina odotettu ja pelätty np-ultra.. Raskausoireet (siis paha olo) katosi viikko sitten joten tietysti pahin pelko on kova että ultrassa ei näy elävää sikiötä :( pelottaa niin kovasti mennä.
 
Tsempit ultraan menijöille! Toivotaan, että uutiset on hyviä :)

Ja tosiaan tuossa nt-ultran paikkeilla oireet usein lievenee tai katoaa kokonaan, mikä on ihan normaalia :)

Vauvatoiveinen, sullakin jo noin mahtavat viikot! :) ja kyllä sä sinne lenkille pääset. Mulla ainakin valtaosa vaivoista jäi sinne leikkaussaliin ja tosiaan jo 2vrk sektiosta kotiuduttiin vauvan kanssa ja 8vrk sektiosta kävin ensimmäisellä rauhallisella vaunulenkillä. Nyt on jo pari viikkoa käyty vähän reippaammillakin lenkeillä :) että niin kivulias kuin mullakin se raskausaika oli, niin tosi nopeasti ne vaivat on kadonneet.

Ja eihän ne pelot vauvan syntymäänkään katoa. Milloin se nukkuu päivällä liikaa, milloin liian vähän. Milloin on tissillä liikaa, milloin liian vähän. Milloin kakkaa liikaa, milloin liian vähän... Mm. pojan hengitystä olen välillä kytännyt vainoharhaisena. Välillä jo muutama aivastus saa minut huolestumaan, että pojalla on flunssa tulossa. Vaikka vauvathan aivastelee jonkin verran ja se on ihan normaalia. Että niin paljon kuin nautinkin vauvasta, niin kyllä niitä pelkoja ja huoliakin riittää. Yritän vaan heittää ne taka-alalle, enkä anna niille valtaa. Aion kyllä jälkitarkastuksessa ottaa puheeksi, vaikkeivät mun yöunia olekkaan vieneet (mutta mähän vietän yöt selälläni nukkuen, poika rinnan päällä... Ja siis oikeasti nukun ihan hyvin). Mutta tätähän tämä äitiys on, jatkuvaa huolehtimista :)
 
Se on 29+0! Viikon päästä päästäänkin jo uudelle kymmenelle. Vointi on ihan ennallaan. Edelleen siis liitoskipuja, mutta välillä on ollut helpompia päiviä. Tyttö tykkää majailla poikittain alamasussa ja se on se kaikkein kipein vaihtoehto. Nyt on joutunut välillä jo muuttamaan ylemmäksi ja ne päivät on helpompia. Kovasti välillä potkii ja jumppaa, mutta välillä on kokonaisia päiviäkin rauhallisempi ja yllättäen silloin hermoilen, että onko kaikki ok. Pelot nostaa muutenkin välillä päätään ja menetyksen pelko on se kovin. Synnytystä en pelkää, mutta sitä menettämistä. Jos tätä aarretta ei saadakaan... Jos jokin menee vielä pieleen ja prinsessa ei tule kotiin asti. Kaikki on täällä jo valmiina ja kaapit pullollaan vaatteita. :love:

Nauttikaahan kesästä!

Vauvis ja prinsessa
 
Aurinkoista iltaa! Pitkästä aikaa taas kotona ja koneella. Terveisiä Italiasta...

Ultrajännääjille kovasti tsemppiä ja mielenrauhaa. Tulkaas sitten kertomaan uutisia. Toivottavasti Ewquusin korvatulehdus on jo parempi, huh ikävä tuollainen todellakin!

Pihlalle ja vaippasankarille edelleen ihanaa kesää! Aikamoisiin akrobatioihin sitä taitaa tosiaan venyä pikkuisen kanssa :) innolla odotan!Ihana kuulla myös, että ne raskausajan vaivat ovat tiessään, nyt vaan sektiohaava kuntoon maltilla!
Nukkuuko poikasi yöt muutoin paitsi herätessään syömään?

Onnea Vauvikselle uudesta viikosta, kohtaa se on jo 30+...! Missä sulla ne liitoskivut tuntuvat enimmäkseen?

Jentolle voimia muuttoon ja onnea talon myyntiin. Niin ja hyvää lomaa!

(.) Italiassa tuli käveltyä ja jopa pyöräiltyä pikkuisen. Joinain iltoina sai kyllä maksaa liiasta rehkimisestä, oli häpyliitoksen kipua (loppui onneksi) ja kaikenlaista kiristelyä alavatsalla, varmaan niitä liitoskipuja? Nyt otan iisimmin. Mutta teki erittäin hyvää saada olla kaksin miehen kanssa muissa maisemissa ja ihmetellä vauvan potkuja. Tuntuu, että pikkuisella on vuoronperään vilkkaampia ja rauhallisempia päiviä ja lähes aina illalla jotain aktiivisuutta. Täytyy muuten sanoa, että tuolla Etelä-Euroopassa suhtaudutaan ihanasti raskaana olevaan naiseen, aina sai paikan vaikka täpö täydessä bussissa tai metrossa, tunsin olevani kuningatar :)

Synnytys on alkanut pyöriä mielessä jonkin verran. Oon ollut yhteydessä yhteen doulaan. Olis kiva hommata sellaista etukäteisvalmennusta, vinkkejä itselle ja miehelle synnytykseen. Itse sairaalaan emme olisi nyt ottamassa doulaa. Onko teille tietoa kokemusta aiheesta?

Posti oli tuonut loman aikana KELAlta päätöksen äitiysrahasta ja äitiyspakkauksesta. Eli sen paketin voisi hakea ensi viikolla!! :D Ihan uskomattomalta tuntuu... Laskettuun aikaan on nyt noin 3kk :D

Ariel ja PikkuKettu 26+6
 

Yhteistyössä