Keskenmenon jälkeen kuumeilevat ***syksyllä***

celinee :hug: muistan sut tuolta plussatestiketjusta, plussattiin samaan aikaan. Sulla taisi aavistuksen kauemmin vain kestää raskaus kuin minulla. Jospa seuraava plussa malttaisi pysyä kyydissä 9 kuukauden ajan..

Sanle ymmärrän vallan hyvin. Mun puolestani voit kirjoitella tännekin kuulumisia, itse ainakin saan voimaa ja toivoa onnistumistarinoista keskenmenoja kokeneilta. Toivottavasti löydät jostain myös onnenhetkiä pienen kyytiläisen kanssa, esim. pidät kättä vatsalla iltasella tms. Voihan olla että nyt käykin hyvin, kannattaa varautua myös siihen vaihtoehtoon vaikka ymmärrän ettei se ole helppoa. Itse tulen olemaan tasan yhtä vainoharhainen jos meille raskaus vielä suodaan. Ennalta murehtiminen ei keskenmenon tuskaa lievennä yhtään mutta on varmasti vaikeaa antaa itsensä tehdä tunnesidettä vauvanalkuun jonka menettämistä pelkää jatkuvasti.

ON: dpo2, terolut ja minidisperin korkattu. Ovulaatio tuli vasta kp32 joten toiveet ei ole korkealla... folli oli ainakin ultrassa kaunis ja suuri ja ovulaatio todella voimakaskipuinen ja vahvahormoninen. Hellyyttävästi mun kehoni yrittää vielä raskautua kaikkien epäonnistumisten jälkeen. Joululahja haaveissa... toivotaan...

 

Heippa!

Onnea kaikille plussanneille!:heart: Ja tervetuloa uusille! Ikävää, että joudutte tekin tälle puolelle tulemaan, mutta onneksi on tämä pino, sillä itselleni ainakin ollut tästä tukea!

Mäkin tuun kertomaan piiiiiitkästä aikaa kuulumisia! Tuli vietettyä hiljaiseloa täältä, kun odoteltiin tuulimunan jälkeen pari normikiertoa.. Ja nyt sitä ollaan sitten raskaana taas! Kolmas kerta puolen vuoden sisään! Ja KUINKA PALJON sitä toivookaan, että tällä kertaa kaikki menis hyvin ja saatais elokuussa vauva!:heart: Mutta EI SAA onnitella! Mieluummin vaikka toivottakaa tsemppiä ja pitäkää peukkuja, että kaikki menis hyvin! Niin tuoreessa muistissa nuo kaksi kurjaa kokemusta!

Sanle: Mulla on IHAN SAMA fiilis tosta elokuisten pinosta! Ja itse tosiaan ikävä kyllä joutuu vaan päivä kerrallaan mennä ja vaikka mä en oikeesti haluisi stressata vaan haluisin vaan unohtaa tän koko asian ultriin saakka, koska siitä murehtimisesta ei oo MITÄÄN hyötyä, niin en vaan osaa. Koko ajan sitä kuiteskin käy vessassa tarkastamassa, et tuleeko verta jne!
Sen lisäks tein taas ison liudan testejä! Tällä kertaa eroa kahteen keskenmenneeseen on, että nyt sain heti tosi vahvan plussan ja viikkoa aikaisemmin kuin tuulimunassa sain "raskaana 3+". Eli tuon tuloksen sain nyt rv4+5. Ja mitä hyötyä taas noistakin testeistä oli?! No sain kyl hiukan mielenrauhaa ehkä päiväks pariks, mutta kyllä mulla tuulimunassakin viiva vahvistui ja lukemat saatiin digitestiin.. tosin silloin olin huolissani miksi nousee niin "hitaasti" vaikkakin marginaalissa... Esikoisesta hormoni nousi myös tosi nopsaa ja jo päivä menkkojen alkamispäivän jälkeen plussa oli toooosi vahva.... Ja miksi selitän näitä! Koska etsin epätoivoisesti merkkejä siitä, mikä tässä raskaudessa olis eri tavalla kuin keskenmenneissä jne.

Jos kaikki nyt sujuu, niin 27.12 on varhaisultra yksityisellä. Sillon kasassa pitäis olla rv 7+0. Saan kyllä lähetteen myös kunnalliselle puolelle sen tuulimunan takia, mutta sitä ei yhtään tiedä koska pääsis ja mä haluan HETI nähdä onko missään mitään, kun se vaan on mahdollista. Olisin omalla vastuulla halunnut mennä jo rv 6+ vaikkei sillon väldesti mitään näkyiskään viel, mut eihän tääl tuppukyläs oo aikoja! Sanle Etkö sinäkin pääsis varhaisultraan sieltä neuvolan kautta?

No joo, kyllä mä päällisin puolin hyvillä fiiliksillä tietenkin olen! Mutta on se vaan ikävä fakta, että vaikea se on nauttia, kun on keskenmenoja taustalla. Onneksi on myös yksi onnistunut raskaus! Ja nyt toivon, että masussa on tarrattu kiinni niin kovasti, että vasta elokuussa nähdään!:heart:

 

Sanle I feel you... Minä todella ihmettelen sitä miksi jotkut naiset oikeasti tekevät suuren numeron keskenmenostaan joskus rv 5 tietämillä jolloin raskaus on ollut lähinnä kemiallinen, mitään ei ole koskaan kunnolla edes kiinnittynyt. Ihan naurettavaa huomionhakua mielestäni. Elokuun pinkassa olin minäkin hetken mutta just 5 + 0 alkoi vuoto kovien vatsakramppien ja hyytymien saattelemana. :x

Mutta arvon ladies, älkää suotta olko pessimistejä raskautumisen suhteen, tai mieti ja vatvo sitä keskenmenoa vain. Keskittykää positiivisiin ajatuksiin, miettikää ihania asioita ja päättäkää että nyt se raskautuminen onnistuu. Jos vatvoo jatkuvasti vain sitä että koska se vuoto alkaa, kropan hormonitoiminta varmistaa että jos vain on mahdollisuus - vuoto todella alkaa. Meidän ajatuksemme kun ohjaa hormonituotantoa; jos olet iloinen erittyy mielihyvähormoneja ja jos surullinen - niille omiaan. Kun olet surullinen, kroppa toimii "huonommin" ja olet ehkä väsynyt tai ruokahaluton tjsp. Näin ollen jos keskitytte ajattelemaan positiivisesti, raskautuminen on myös todennäköisempää koska kroppa hormonituotannollaan tekee paikat vastaanottavaisemmiksi..

Jos km tullut, mitä sitten? Jos se on tullut ihan alkuvaiheessa etenkin niin todella; mitä sitten? Uutta yritystä, ei se elämä tähän lopu. Itse olen monelle sanonut, että omalla kohdallani ainakin jos raskaustestejä ei oltaisi kehitetty - en olisi edes tiennyt raskaudestani. Eikä kukaan tietäisi. Olen monta kiertoa kuitenkin kuvitellut itselleni ne oireet jo hyvinkin varhain - ilman istukkahormonia kun oireita ei vaan pitäisi edes olla. :kieh:

Tsemppiä, ja hei naiset; mitäs jos raskauduttais ens kierrosta? =)

 

Pipsapippuri Pahoittelut puolestasi...toivottavasti tärppää kohta uudelleen!

Hiukan eri mieltä olen kanssasi siitä, että alkuraskauden keskenmenot olisivat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin myöhäisemmät. Ja kaikki nämä asiat ovat henkilökohtaisia ja jollekin toiselle se voi olla iso pala ja jollekin toiselle ei. Varmaan riippu hiukan taustoistakin ja kenties siitä, onko aikaisempia onnistuneita raskauksia jne. Minä olen sitä mieltä, että jos joku kokee kemiallisen olevan keskenmeno niin kyllä hän sitä mielestäni saa surra. Onhan sekin menetys.

Toinen juttu mistä olen hiukan eri mieltä on tuo, että omilla ajatuksillaan voisi vaikuttaa keskenmenoon! En ole samaa mieltä... mielestäni joku joskus kirjoitti jossain täällä palstalla hyvin, että jos ajatukset yms. vaikuttaisivat niin ei varmasti sodan aikana tai kehitysmaissa jne. syntyisi lapsia ollenkaan... Vaikka sitä haluaisi olla murehtimatta niin aina ei vain pysty! Ihmisten luonteet ovat erilaisia ja toiset ovat perusluonteeltaan jo pessimistejä...

Mutta toivottavasti tosiaan sinä ja muutkin plussaa kaipaavat plussaisitte PIAN!!!:heart::heart::heart:

 

No, ehkä oma mittapuuni sen suhteen mitä suren ja mitä en on vaan erilainen. Tottakai se inhottaa kun kovasti on esikoista toivonut ja ikää on mittarissa 26 että hyvinkin saisi alkaa jo tulemaan. Keskenmeno ei siis ole koskaan "hyväksyttävä", mutta mielestäni kemiallinen raskaus on eri asia kuin keskenmeno. Mielipideasioita vain.

Omalla ajattelulla voi ihan oikeasti vaikuttaa moneenkin asiaan. Pessimistillä kaikki menee päin persettä aika järjestäen ja aina. Ei sillä positiivisuudella varmasti keskenmenoa estetä, mutta onnistumista voi edistää ja hedelmöittymisen todennäköisyyttä nostaa.

 

Pipsapippuri Joo ei positiivinen asenne ainakaan koskaan huonoa tee!

 

Pipsapippuri..minähin eriävän mielipiteeni lausuisin keskenmenoja/kemiallisia koskien..

Kyllä meille monelle naiselle se kemiallinenhin ON ihan oikia, alkanut raskaus - munasolu hedelmöittynyt ja ainahin hetken käynyt kohdun pinnalla.
..monella paaaaljon oirehia jo ennen kierron loppua ja minä esim. itse olen tietänyt jo niistä tärpin käyneen - ennen testaamista.
Itselläni takana välillä: 2.2 2010-23.7 2011-->1 keskeytynyt km rv8+3 ja 3 kemiallista välillä rv 4+2-5+6

..ja sattuneet aika kipiästi jokainen(ensimmäisestä aivan lamaannuin surusta/ lääkkeellinen tyhjennys sairaalassa):'(..toki pidemmälle edenneissä raskauksissa, se pikkinen on jo todellisempi esim. jos ultrassa pikkisen sydän jo pumpsutellut liikeetkin jo alkaneet tuntumaan.

..sitä minä vain, että kannattaa tällaisessa pinossa olla hieman..hmmm..varovainen ja hienotunteinen, kirjoitellessaan noinhin vahvoja, rempseitä mielipiteitä - to-ki jokaisella ON oikeus mielipiteeseensä.
..sanathin vain voi niin kovin satuttaa sellaista, jolla km tapaus vielä tuore ja olet aivan vereslihalla vielä:ashamed:

T. :heart:mur-mur

Ps. ja se on paljon luonne kysymyshin, kuinka kukin reagoi tuollaiseen menetykseen..koska - sitähän se kemialinenhin on.
..ei voi p a k o t t a a itseään olemaan reipas, ei millään..
Siinä, missä toinen ajattelee: "tämä on vain elämää jne"..voi toisella maailma melkeinpä hetkeksi romahtaa..

Muistaa täytyy sekin, että meillä monella niitä keskeytyneitä on ollut takana jo hyvinkin monta - jopa peräkkäisinä kiertoina!
..kyllä se iskee reippaammanhin naisen maahan, pidemmän päälle ja sieltä EI ole aina helppoa nousta.

 

Envya olen todella pahoillani puolestasi, lämmin lohtu:hug:

 

Sanle I feel you... Minä todella ihmettelen sitä miksi jotkut naiset oikeasti tekevät suuren numeron keskenmenostaan joskus rv 5 tietämillä jolloin raskaus on ollut lähinnä kemiallinen, mitään ei ole koskaan kunnolla edes kiinnittynyt. Ihan naurettavaa huomionhakua mielestäni. Elokuun pinkassa olin minäkin hetken mutta just 5 + 0 alkoi vuoto kovien vatsakramppien ja hyytymien saattelemana. :x

Mutta arvon ladies, älkää suotta olko pessimistejä raskautumisen suhteen, tai mieti ja vatvo sitä keskenmenoa vain. Keskittykää positiivisiin ajatuksiin, miettikää ihania asioita ja päättäkää että nyt se raskautuminen onnistuu. Jos vatvoo jatkuvasti vain sitä että koska se vuoto alkaa, kropan hormonitoiminta varmistaa että jos vain on mahdollisuus - vuoto todella alkaa. Meidän ajatuksemme kun ohjaa hormonituotantoa; jos olet iloinen erittyy mielihyvähormoneja ja jos surullinen - niille omiaan. Kun olet surullinen, kroppa toimii "huonommin" ja olet ehkä väsynyt tai ruokahaluton tjsp. Näin ollen jos keskitytte ajattelemaan positiivisesti, raskautuminen on myös todennäköisempää koska kroppa hormonituotannollaan tekee paikat vastaanottavaisemmiksi..

Jos km tullut, mitä sitten? Jos se on tullut ihan alkuvaiheessa etenkin niin todella; mitä sitten? Uutta yritystä, ei se elämä tähän lopu. Itse olen monelle sanonut, että omalla kohdallani ainakin jos raskaustestejä ei oltaisi kehitetty - en olisi edes tiennyt raskaudestani. Eikä kukaan tietäisi. Olen monta kiertoa kuitenkin kuvitellut itselleni ne oireet jo hyvinkin varhain - ilman istukkahormonia kun oireita ei vaan pitäisi edes olla. :kieh:

Tsemppiä, ja hei naiset; mitäs jos raskauduttais ens kierrosta? =)

Jokainen saa kokea asiat tavallaan, kuitenkin on ihan turhaa arvostella, kenen menetys on isoimman porun arvoinen. Kyllä se varmaan lujille ottaa, jos kerta toisensa jälkeen luvataan muttei annetakaan.

Itselläni oli tuulimuna kesällä, kaikki raskausoireet oli + vatsa kasvoi ja vasta viikoilla 12+3 kaavittiin. Tuosta plussasta on nyt yli puoli vuotta, että pistäähän se ajattelemaan.

Periksi ei pidä antaa.

 

En minäkään menis jaottelemaan onko keskenmeno jotenkin vähemmän pahempi rv 5 kuin rv 11. Eniten mulla ottaa päähän jos joku vertaa tosi varhaista keskenmenoa siihen että joku joutuu joskus puolivälin paikkeilla synnyttämään kuolleen sikiön. Mutta siis raskaintahan keskenmenossa on se ajatuksesta luopuminen että meille tulee lapsi. Ja sen kannalta on aika sama millä viikoilla alussa ollaan.

Meillä kun ei raskaaksi tulemisen kanssa ole ikinä ollut ongelmaa niin itse en omalla kohdallani osaa hirveästi uskoa tuohon stressaamiseen ja muuhun. Tämä meneillään oleva raskaus on 6. alkanut raskaus ja meillä kaikki ovat saaneet alkunsa yk 1, paria viikkoa pidempään ei siis positiivista raskaustestiä ole tarvinnut odotella. Ja mulla kun nämä 2km on edennyt oppikirjojen mukaisesti sinne rv11 asti. Sit on vaan np-ultrassa huomattu että sydän ei enää sykikään. CHAMON Kyllä mä pääsenkin ultrailemaan luultavasti parin viikon sisään kunhan soitan neuvolaan. Täällä neuvola tarjoaa alkuraskauden ultran, kun täällä ei mitään raskaustestejä tk:ssa tehdä vaan lääkäri toteaa raskauden ultralla. Ja kun nyt on poliltakin kehoitus ottaa nopeasti neuvolaan yhteyttä että varmistavat raskauden sijainnin, vaikkei mulla kohdunulkoisia olekaan ollut. Yhdessä keskenmenossa en kerinnyt käydä ultrassa ollenkaan kun tuli spontaanisti ulos rv7 mutta noi 2 muuta jotka huomattiin np-ultrassa niin niistä taisin kummastakin käydä jo ennen noita ultria käydä parikin kertaa ultrassa. Ekassa mulla oli pieni hematooma joka vuoti ja toisessa raskauden kestoa määriteltiin useampaan kertaan kun edellisiä menkkoja ei ollut vaan tulin heti raskaaksi tuon spontaanin keskenmenon jälkeen.

 

Hei hei hei.. tokikin nuo pidemmälle ehtineet on jo ihan oikeasti kovia asioita. Oma kliininen näkökulmani vain mieltää, että jos hedelmöitys on tapahtunut muttei mikään ole koskaan ollut varsinaisesti osa minua, ei ole kyse minkään kesken menemisestä koska mitään ei ole kiinni ollutkaan vaikka kroppani luulee niin. Tarkoitan niitä keskenmenoja joissa kuukautiset ovat alkaneet pari päivää myöhässä eli siis raskaudesta on itse ollut herkkien testien ansiosta tietoinen pari päivää. Ikävä tunnehan se on, mutta näin minä olen asian kokenut.

Pahoitteluni ihan joka ikiselle jolla raskautuminen ei onnistu tai menee kesken. Mutta seuraavasta kierrosta eiks je ja ne keillä onni on potkinut, tarrasukissa saa luvan olla tällä kertaa tuhtia liimaa!!!

p.s: tuo minun "mitä sitten"-spekulaationi on tarkoitettu rohkaisemaan ja jatkamaan eteenpäin, ei vähättelemään miltä se voi hyvinkin näyttää. nettikirjoittelun perus ongelmia, kun vuorovaikutuksen suurin osa eli nonverbaalius jää pois.. Elkää käsittäkö väärin, pyrin vaan sparraamaan teitä :heart:

 

p.s: tuo minun "mitä sitten"-spekulaationi on tarkoitettu rohkaisemaan ja jatkamaan eteenpäin, ei vähättelemään miltä se voi hyvinkin näyttää. nettikirjoittelun perus ongelmia, kun vuorovaikutuksen suurin osa eli nonverbaalius jää pois.. Elkää käsittäkö väärin, pyrin vaan sparraamaan teitä :heart:

En uskonutkaan, jotta jotenhin vähättelisit muiden menetyksiä..me vaan ei kaikki jakseta olla tuollaisessa tilanteessa yhtä optimistisia ja reippahia.

Minä kyllä olen perusluonteeltani - reipas ja sosiaalinen..se on auttanut tietenhin käsittelemään menetyksiä ja varsinhin keskeytyneitä raskauksiani - terapioin itseäni puhumalla kaikille, jotka vain jaksaneet kuunnella.

Kiitos tsempeistä ja kiva, jotta kuitenhin vielä tarkensit edellistä viestiäsi.:wave:

.

 

terapioin itseäni puhumalla kaikille, jotka vain jaksaneet kuunnella

Loistavaa ja niin pitääkin. Omaa asennettani avaa varmaan hieman se seikka, että terapoin ihmisiä ammatikseni. =)

 

PP kirjoittelit:
Oma kliininen näkökulmani vain mieltää, että jos hedelmöitys on tapahtunut muttei mikään ole koskaan ollut varsinaisesti osa minua, ei ole kyse minkään kesken menemisestä koska mitään ei ole kiinni ollutkaan vaikka kroppani luulee niin.

Mielenkiintoista pipsapippuri..
Varsinhin suomalaisilla sivustoilla raskautestin sanotaan näyttävän sitten vasta positiivista kun alkio kiinnittynyt ja istukka alkaa toimimaan..

..KUN taas ulkolaisilla sivustoilla mainitaan, jotta jo pieni määrä HCG:tä, on elinmistössä melkein HETI munasolun hedelmöityttyä - tähän miekin uskon.=)
..siksi noita oirehiakin voi tulla todella aikaiseen.

Nainen joka tarkkailee itseään paljon - tuntee oman kroppansa hyvin, voi tuntea jo aika pian hedelmöittymisen jälkeen, että NYT kävi tärppi.

..tästähin voisi vääntää kättä..mutta MIE uskon tuohon ja jo ihan oman kokemuksen syvällä rintaäänellähin sen sanon..nimittäin - mie jos kuka, olen sellainen kontrolli immeinen ja kuulostelen ittiäni TOSI tarkasti

Kuumeiluahin takana jo 2v. 9kk..ja muistiini en luota(tällä ikää) satasella, joten muistiin olen asioita/tapahtumia laitellut ja sieltäpä helppo katsoa.."mitenkäs se menikään" jos on tullunna taas outoja "oirehia"?

 

En tunne alan tutkimusta noin hyvin, mutta itse olen ainakin aivan maestro kuvittelemaan oireita että jos joltakulta loppuu mielikuvitus niin minä voin keksiä vaikka muillekin oireet

 

Tilasin muuten viimein sen foolihapon, onko siitä tutkimustietoa paljonko prosentuaalisesti nostaa raskautumisen todennäköisyyttä? Eläinmaailmassa käytetään merilevää erityisesti urosten hedelmällisyyden parantamiseen, toimisikohan ihmisillä myös? Tosin se että saisin miehen nielemään spirulinatabuja päivittäin olisi varmaan oma hommansa...

 

PipsaP - hywäinen juttu, muistanpa sinut kun oirehia ei ala kuulumaan jollahin kierrollansa..
..mutta aikuisen oikiasti - vaikka sanotaan, jotta jokainen raskaus on omanlaisensa..ne R-oireet on tulleet ja pysyneet 99.99% saman moisina(miulla näin)!

 

PipsP - muisteleisin, että Foolihapon "voima" käytettäessä olisi juurikin tuo:
Foolihapon riittämätön saanti raskausaikana voi aiheuttaa erilaisia hermostoputken sulkeutumishäiriöitä sikiölle.

..ja..Matalat foolihappo pitoisuudet näyttäisivät liittyvän miehillä sperman heikkoon laatuun.
..eli olemme sit yhdessä miehen kera popsineet ja annos vähintään - 800 microgrammaa/vrk

Muutahin merkitystä uusimpien tutkimusten mukaan:
Foolihapon merkitys uskottua suurempi?

"Foolihappo on ainoa vitaminiini, jonka syömisestä on todistetusti etua raskautta suunnitteleville. Se on äärettömän hyvä ja halpa keino ehkäistä ongelmia", sanoo HUS:in naistenklinikan lääkäri, dosentti Vedran Stefanovic.
..tuolla juttu:
Raskautta suunnittelevien naisten kannattaa sy

Suositus tuolla sivustollahin vain 400 microgrammaa..
Erityisohjeet ja rajoitukset
..MUTTA..voi turvallisesti ottaa sen 800mikrogrammaa/vrk

Suomessa nuo suositukset ovat aika pienet yleensä, ollaan varuilta varovaisia - sekin hyvä.

Olen löytänyt paljon kuitenhin tietoa tuosta tuplamäärästä joka on turvallinen annos/vrk.
..jos jotahin "sivuoirehia" tulee, ne ovat yleensä tuo pahoinvointi.

Tuolla vielä juttua..ja on käännös eli: hooonoa suomea vähän
Foolihappo ja terveys

Paljon näytäisi olevan Foolihaposta hyötyä tuonhin julkaisun mukaan ja sekin hyvä juttu, että on vieläpä edullinenhin vitamiini.=)

 

Kiitos *mur-mur* vastauksestasi!

 

Tekisi mieleni jotain sanoa pipsapippurin mielipiteisiin siitä, miten kauan raskauden on kuulunut kestää ennen kuin naisella on lupa surra... tai oikeastaan eniten tekisi mieli tietää hänen tilanteensa, eli milloin hänen kemiallisensa ovat keskeytyneet, millä viikoilla hänen "oikeat keskenmenonsa" ovat tapahtuneet ja onko hänellä entuudestaan lapsia. Ikää ei varmasti kovin pitkälti päälle 20 löydy, ajattelutapa kun on minun silmääni erittäin mustavalkoista.

Mutta enpä enempää sano. Mur-mur ehti jo

muokkaus.. lainaan sinua pipsa vähän tähän..
"Minä todella ihmettelen sitä miksi jotkut naiset oikeasti tekevät suuren numeron keskenmenostaan joskus rv 5 tietämillä jolloin raskaus on ollut lähinnä kemiallinen, mitään ei ole koskaan kunnolla edes kiinnittynyt. Ihan naurettavaa huomionhakua mielestäni. Elokuun pinkassa olin minäkin hetken mutta just 5 + 0 alkoi vuoto kovien vatsakramppien ja hyytymien saattelemana."

Sen verran olet ilmeisesti raskauttasi ilakoinut että olet odotuspinoon päätynyt juttelemaan, kenties jopa suunnittelemaan tulevaa raskautta? Erikoista mielestäni jos et pienintäkään kirpaisua tunne sydämessäsi siitä että raskautesi jäi kesken heti alkuunsa. Itsellä mennyt kesken kolmasti rv 4+6-5+3 paikkeilla, peräkkäisinä kuukautiskiertoina. Ja kyllä ne kirpaisi kun haaveet päättyi kipuihin ja verenvuotoon. Itkin silmät päästäni muutamana iltana, sitten aloin tsemppaamaan itseäni ja aloitettiin uusi yritys. Ja mieheni itki ja suri kanssani. Vieläkin on digitestien kuvat tallessa, ainoina muistoina menetyksistä.

"Naurettavaa huomionhakua"... Sanot olevasi ammatiltasi terapeutti tms jos en väärin lukenut ja tuommoista tekstiä laitat keskenmeno-ketjuun. En voi kuin ihmetellä...

 

Kiitos *mur-mur* ja nellielli lohdun sanoista!

Pakko kommentoida jotain Pipsapippurin mielipiteeseen näin juuri kemiallisen kokeneena. Eihän se kolmen keskenmenon ja yhden kemiallisen jälkeen enää niin kovasti kirpaise, etenkin kun tähän oli varautunut. Mutta kyllä se on minulle alkanut raskaus (ainakin kaikesta siitä ulostulleesta raskausmateriaalistakin päätellen) siinä missä muutaman viikon pidemmällekin ehtinyt ja surra saa. Kemiallisen etuna (jos näin voi asian ilmaista?) on omalla kohdallani ollut se, etten ole vielä ehtinyt rakennella päässäni pilvilinnoja tulevaisuudesta. *muoks. Mutta parasta loppuahan ihminen toki salaa sisimmässään aina toivoo viikoista viis.

En usko, että keskenmenon kokeminen olisi ikään liittyvä asia, ihminen tuskin on missään iässä valmis kokemaan keskenmenoa. Mutta kokemuksiin vaikuttanevat oma tausta, elämäntilanne ja aiemmat kokemukset keskenmenoista. Kun taustalla on enemmän kuin kaksi keskenmenoa ja pyöreät nolla onnistunutta raskautta, on selvä, että jokainen keskenmeno on muistutus siitä, että me emme ehkä saa ikinä omaa lasta.

On: Täällä tosiaan aloitettiin piiiiitkän tauon jälkeen e-pillerit ja olo on jollain tapaa tosi huojentunut, kun tietää, että tämän kierron päätteksi ei tarvitse kokea kipua ja menetystä. Yritänkin tyhjentää päätäni ainakin tämän yhden kierron ajan km-asioista, mutta saattaahan se olla, että ajaudun tuttuun tapaan lukemaan näitä juttuja. Toivon teille kaikille plussatuulia tähän kiertoon! ++++++ Kunpa nämä menetykset olisivat jo mennyttä elämää!

 

Mulle ensimmäinen keskenmeno oli rankin. Tein viikko plussaamisen jälkeen uuden testin kun oli alkanut tulemaan kipuja, vuotoa ei ollut. Sekin oli plussaa ja ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes kivut vaan yltyi ja seuraavana iltana seisoin suihkussa itkemässä, verta ja hyytymiä valui kipujen ja kyyneleiden saattelemana lattiakaivoon. Se oli yksi kamalimmista kokemuksista elämässäni. Toinen kemiallinen seuraavassa kierrossa tuli kiireisen elämän keskellä enkä ehtinyt sitä surra tai miettiä, olin vieläkin turtunut kuukauden takaisesta kokemuksesta. Kolmas tulikin taas heti perään, ja tällä kertaa osasin aavistaa että raskaus keskeytyy vaikka olin vasta pari päivää aiemmin diginkin tehnyt joka näytti raskauden. Niinhän ne kivut taas alkoi ja seuraavana päivänä vuoto. Mutta tällä kertaa itku ja suru liittyi oman kropan toimimattomuuteen. Mitä vikaa minussa on että näin käy. Miksen voi toimia kuten naisen kuuluisi. Teenkö itse jotain väärin. Enkö enää ikinä saa lapsia.

Mulle terapiana toimii tämä kirjoittaminen. En osaa puhua näistä asioista muille. Kertaan tapahtumia blogissani, kerron niistä täällä palstalla. Ihan sama lukeeko kukaan ikinä, olen ainakin saanut jäsenneltyä pääni sisältöä sanoiksi ja sitä myötä käsiteltyä asioita. Tänne hyvinkin jyrkkiä mielipiteitään laukovat voisivat siis miettiä, että tämä on joillekin keino purkaa omaa surua ja ahdistusta. Mutta toisille tämä on näemmä naurettavaa huomionhakua. Myönnän - loukkaannuin pipsapippurin tekstistä. Enkä varmasti ole ainoa.

 

Siellä on jo heti osteltu vaatteita ja vaunuja ym, kun testi näyttänyt plussaa. Ite vaan laskee päiviä ja odottaa viikkoja kuluvaksi ja koko ajan oottaa että millon se vuoto alkaa ja joka mahatunnetta säikähtää.

Joo rohkeata tuo on alottaa shoppailu heti plussan jälkeen.
Mä taidan tehdä hankinnat vasta 8:lla kuulla
Kyllä mullakin on takaraivossa se, et mietin millon viimeksi meni kesken ja missä nyt mennään. Jokainen kerta kun jotain valuu housuihin, pelottaa ja pitää käydä vessassa. MUTTA mä koitan kyllä kanavoida kaiken positiivisen energian tähän, koska näistä viikoista tulee muuten aivan tuskaset, jos koko aika vaan miettii et millon?
Onhan se niinkin, et pessimisti ei pety
p.s. ootko lukenu sen Eve Hietamiehen Puolinaisen ? Sulla on ihan samanlaiset ajatukset kun kirjassa, kyllä sen pelon kanssa muutkin painii :hug:


Minust on kuitenkin kiva käydä täällä lukemassa kuulumisia ja toivomassa että täältä ponnistetaan pian odottajien puolelle, km:n kokeneelle se on NIIN iso juttu!

Tuohon keskusteluun keskenmenon ajankohdasta tai kemiallisesta en uskalla puuttua :$ Mielipiteet on jokaisella erilaiset koska jokainen meistä käsittelee nämä asiat eritavalla ja miten tahansa omat mielipiteensä kirjoittaa niin joku niistä aina imasee herneen nenään, kun toinen kuittaa olankohautuksella.
Toivottavasti kaikki aina muistaa että jokaisella on omat ajatukset ja siksi me ollaankin niin ihania ja uniikkeja

 

Celinee :hug: Pahoittelut keskenmenosta!

Sanle Ymmärrän kans sua hyvin! Ite tuun oleen varmaan ihan paniikissa alkuraskaudesta, kun joskus viä uudelleen raskaaks tuun..ei varmaan pysty rentoutuun ollenkaan..pelkää vaan hetkee jolloin vuoto taas alkaa..Toivotaan, että sulla menee nyt kaikki hyvin ja se pelko katoaa!

Chamon Pidetään niitä peukkuja nyt ihan hirviästi sulle!

Täällä on nyt kauheesti kommentoitu Pipsanpippurin kirjoitusta..en siis ala enää itse kauheesti kommentoimaan.. Sanon sen verran, että olen aika lailla samaa mieltä mur-murin, pikkuisen, Evyan ja muiden kommentoideinen kanssa! Kyllä se keskenmeno on keskenmeno alussakin ja tuntuu aina pahalta.. Itku tässä meinas silmään tulla lukiessa muiden kirjoituksia..kun muisteli samalla taas omaa keskenmenoaankin..sitä kun kuvitteli jo saavansa vauvan, mutta ei sitten saanutkaan..oli oireet ja kaikki..mutta kesken meni! :'( Jokainen saa surra niin paljon kuin haluaa! Oli raskaus kuinka alussa tahansa mennyt kesken! Mutta tosiaan jokaisella on omat mielipiteensä ja jokainen saa ne vapaasti kertoa!

 

Celinee: Pahoittelut keskenmenosta! :hug:

Evya: :hug:

Tämän aamun kontrollissa kohdussa edelleen tavaraa, vielä vastaamaton Hcg-arvo kertoo sitten jatkoista enemmän mikä tämän tytön eteen vielä tulee. Keskenmenon jälkeinen vuotoviikko nro 5 siis käynnistyy. Joten enpä lähde nyt edes kommentoimaan muuta/edeltäviä keskusteluita.

T: väsynyt ja turhautunut diiselikisu