**Keskenmenon jälkeen kuumeilevat**Syksyllä 2012**

MIWWI, ai että mua ärsyttää kun ne neuvolassa suhtautuu noin. Kuitenkin MUN MIELESTÄ pitäs poissulkea esim. kohdunulkoiset yms kun sulla kipujakin on:O, eikä ole ensimmäinen km....
Mä olen mennyt päivystykseen vuotojen takia aina, siellä lääkäri tutkinut (painellut kohtua, katsonut kohdunkaulan) ja lähettänyt äitiyspolille eteenpäin tarkastettavaksi. Yleensä lähetteeseen laittanut omat merkinnät (esim. kohtu ei vastaa viikkoja päältä kokeillen). polilla AINA ultrattu ja jopa klamydia testejä on otettu (ja VTI yms)
Raumalta siis Poriin polille lähetetty ja siellä aina ollut todella, TODELLA hyvä palvelu, ja tarjottu mm. keskusteluapua yms. (mulla km:t siis rv 6-8 välillä tapahtuneet)

 

Kiitos kaikille ketkä kirjoittavat tänne. Aika vähän näistä asioista irl puhutaan, kiva saada vertaistukea tällaista kautta.

Neiti-81 aika paljon olet saanut kaikkea kokea, toivottavasti saat kaksoset syliin. Kiva, että jaksat jakaa kokemuksia ja kannustaa muita. Mä taidan olla vielä jossain epäuskon ja vihan rajamailla. En vaan oikein tiedä mitä vihata tai sitten mulla ei ole vielä voimia sellaiseen. Me miehen kanssa yritettiin ekaa raskautta 2.5v, eli pelottaa se miten kauan uusi mahdollisuus ottaa taas aikaa.

EVO Ikävää, että olet kokenut saman. Mäkin taisin mennä vähän shokkiin. Muistan lääkärin sanat "Nyt ei ole hyviä uutisia. Ei sykettä. Keskeytynyt keskenmeno. Olen pahoillani." Sen jälkeen muistan kyllä tapahtumat, mutta ilman ääniä. Vähän sellainen "mykkäleffapätkä" elämässä. Tsemppiä ovulaatioaikaan!

Mirrimami Onneksi joku on tajunnut tälläisen perustaa ja tätä ylläpitää. Sai mutkin ekaa kertaaa kirjottamaan foorumille.

Miwwi Osaanotto. Ikävää, ettet ole päässyt mihinkään ultraan.

Iitu85 viestin nähneenä mäkin laitan tietoja punaisella kunhan löydän kohdan mistä vaihdetaan väriä.

 

Simpu Mua suututti myös toisten rauhoitteluyritykset ja puheet siitä, että huolehdin varmasti turhaan. No, oikeaksihan nuo huolet sitten osoittautuivat. Muutenkin on ollut aika vaikea kestää kaikkia lohdutuksia ja neuvoja, vaikka kyllähän sen toisaalta ymmärtää, et yrittävät vaan hyvää eivätkä tiedä parempaa tapaa toimia.

 

Pahoittelut Miwwille Aika tökeröä neuvolalta minusta... pitäs päästä tarkastuttamaan tilanne jos sitä pyytää. Parempi se kai olis varmistaa että mikä on tilanne kuin sitten odotella ja kuulostella ja joutua ehkä mahdollisesti myöhemmin kaavintaan. Jos vaan soittaisit sinne neuvolaan uudestaan ja yrittäisin saada ajan neuvolalääkärille ultraan? Tai sit tosiaan johonkin päivystykseen kuten neiti-81 sanoi tehneensä, ei kai ne sieltä kehtaa takaisin käännyttää tuollaisessa tilanteessa?

Quu ONNEA ONNEA, unohtui onnitella!

Hyvä pointti Iitu85, vain "neuvolassa tai lääkärissä todetut" ja kirjoihin ja kansiin merkatut km:t lasketaan. On aika surullista. Juuri esim. Miwwin tilanteessa tuntuu epäreilulta.

Tsemppiä Simpu83:lle! Voimia toipumiseen. Mä huomasin että leppoisat kävelylenkit auttoi fyysiseen oloon ja myös siihen henkiseen puoleen. Vaikka tuntui ettei oikein halunnut kotoa poistua oli sit lopulta tyytyväinen että sai ulos mentyä. Happi tekee hyvää.
Mä muistan selvästi vaan kun kätilö ensin aika kauan ultrattuaan sanoi vain että "joku aika pieni täällä on.." siitä jo tiesin että liian pieni, ja arvasin ettei sykettä enää olisi. Varmasti muistan sen hetken ikuisesti. Teillä oli yritystä jo aika kauan takana, voi kunpa pian tärppäisi uudelleen ja kaikki menisi hyvin loppuun saakka!
Ja kiitos tsempeistä

Jaa-a milläs tempulla tuon miehen sais tänään kellistettyä... toissapäivänä on kokeiltu ja toimivaksi todettu: "hei hieroisinko sua vähän? Alasti."

 

Miwwi Itse olen ollut aina yhteydessä naistentautien poliklinikalle jossa myös viime kertaiset varhaisultrat tehtiin. Sanoivat myös että naistentautien osastolle voi aina olla yhteydessä. En tiedä sit että onko kaikissa sairaaloissa sama käytäntö mutta ainahan voi soittaa ja kysyä. Tsemppiä!

Edelleen todella suuresti ihmettelen miten eri käytäntöjä ja tapoja on sairaanhoitopiireissä. Toisia kohdellaan silkkihanskoin ja toiset saavat tökeröä palvelua ja joutuvat kärsimään kotona eikä kukaan vastaile tuhansiin kysymyksiin joita pyörii mielessä.

Itse olen saanut niin loistavaa hoitoa ja palvelua. Monesti osastollakin kerrottiin että mihin voi ottaa yhtyettä eikä mitään sellaista asiaa oo etteikö voisi soittaa mihin aikaa tahansa. Nyt kun oon kokenut kaksi keskenmenoa niin sain suoraan lähetteen poliklinikalle jotta pääsen heti varhaisultraan. Neuvolastakin saa ekstra aikoja, jotta pääsee kuuntelemaan sydänääniä.

Kaikille suuri halaus :hug:

ON: Kolmen päivän työreissu auttoi hieman pääsemään viime viikosta irti ja nyt ehkä pohjaton suru on hieman helpottanut. Huomaan kyllä vielä että sydäntä riipaisee kun näkee pienen vauvan.
Vihdoin loppu vuoto ja nyt sitten odotellaan menkkoja...ei kyllä odotella niitä sen takia että sitten alkaa vasta yrittäminen - nyt on vaan eletty menkoista menkkoihin viimeinen vuosi. Oon ite sitä mieltä että kyllä oma kroppa sen tietää että onko valmis uuteen raskauteen.

 

Hanne Mä en varsinaisesti harmistunut rauhoitteluyrityksistä niitä saadessani. Ainut ihmetyksen aihekin oli vähäiset raskausoireet. Ymmärtääkseni se on kuitenkin suht normaalia. Eniten ehkä kiukuttaa se, että uskoin kaiken olevan kunnossa kunhan ei ole vuotoa. Pitkän yrittämisen takia en aluksi antanut itselleni lupaa uskoa raskautta todeksi. Lopulta sen uskoin, näyttihän useampi raskaustestikin niin. Ja sitten annoin kehoni huijata mua 5 viikkoa. Harmittaa, että sanotaan tommosta mikä ei ole totta. Vaikka suurelle osalle ehkä onkin. Mutta ensi kerralla uskallan uskoa vähän myöhemmin ja rakentelen vähemmän pilvilinnoja. Periksi en tosin anna.

 

Kiitoksia kaikille tsempityksistä! Kaavinta meni eilen ihan hyvin, ja pääsin onneksi kotiin vaikka vähän hutera olo olikin. Tänään toooodella niukkaa vuotoa ja hieman kipuja. Ja mikä parasta, jälkitarkastus on 3-4 viikon päästä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin toivon niin.

tillukas hurjan kuuloista vuotoa, kuulostaa samalta kuin minulla oli viime viikon perjantaina. Toivottavasti tuo syy (ja samalla syy kemiallisiin) löytyy ja mieskin pysyisi vielä positiivisella mielellä vauvaprojektissa mukana.

EVO ja Simpu itselläni ei myöskään ollut mitään oireita keskeytyneessä keskenmenossa, päinvastoin kovin oli raskausoireita. Se shokki kun kätilö ilmoittaa kohdun olevan tyhjä, oli aikamoinen. Itse en kokenut pahoitteluja ja kannustuksia ikävänä, lähinnä positiivisena. Enemmän loukkasi se, ettei esim. anoppi asiaa ole pahoitellut ollenkaan.

mumina nuohan voi olla juuri valemenkkoja, jos ovat hyvinkin niukkoja. Onnea testailuun!

Miwwi kannattaa varmasti olla asiassa yhteyttä juurikin naisten poliklinikalle/päivystykseen tms. Koska niin kuin moni on sanonut, ainoastaan nuo kirjoihin merkityt keskenmenot lasketaan. Voimia kovasti, toivottavasti pääset tarkastukseen. :hug:

Mosmos pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta!

Mirrimami tsemppionnea, toivottavasti oviksesta on napannut kyytiläinen!

hanja kiva kuulla että vuoto on loppunut ja elämäkin alkaa vähän näyttää valoisammalta.

Haluan kiittää teitä kanssakärsijät että olette täällä ja jaatte kanssani ilot ja surut. Niin kuin moni on todennut, ei tätä surua pysty käsittämään ellei se ole omalle kohdalle sattunut. Jotenkin pahinta tässä silti on nähdä miehen suru, hänen on selkeästi sitä vaikea jakaa muille kuin minulle.

Mutta, periksi ei anneta, eihän? Itsellä on tällä hetkellä sellainen taistelutahto päällä ettei mitään rajaa. Kyllä me kaikki vielä päästään omaa nyyttiä suukottelemaan! :heart:

 

**Keskenmenon jälkeen kuumeilevat**Syksyllä 2012**

Sunnuntaina 16.9.2012

HAAVEISSA ESIKOINEN

Starhope___37v__KKM 3/12_________________________KP 85/34-37
Miramei___24v___KKM 4/12_________________________KP 6/33-38
Mosmos____22v___KKM 5/12________________________KP 4/30-32
zapata______KKM 6/12, KEM 8/12_____________________KP ?
Emppuli83___29v____KM 8/12________________________KP 14/28
Cattibrie___25v__KKM 4/12___________________________KP 24/28-30
hanja___KM 4/12, KM 8/12___________________________KP ?
iitu85__27v___KKM(rv18)11/11,KKM 1/12,KKM 5/12________KP 10/?
Simpu83___29v___KMM 9/12_________________________KP 11/26-42

HAAVEISSA TOINEN

MiNalo__27v___KKM 6/11, KKM 3/12, KEM 8/12_________KP 9/30-32
pupu75__36v____KM 1/12_____________________________KP ?
kultakimpale2___KM 10/08,KKM 3/09,KM 12/10,KKM 4/12___KP 12/30-32
Lilleri82__30v___TM/KM 11/11________________________KP 40/31
Haaveissani____KM 1/12, KM 6/12______________________KP 22
mumina___22v___KM 7/12___________________________KP 31/30-34
Pippari_____KKM 10/11, KKM 7/12______________________KP ?
EVO_____KKM 7/12_________________________________KP 16/28-30

HAAVEISSA KOLMAS

Tulkinnanvarainen___KM 4/12_________________________KP 9/30
tillukas__32v__KM:t 3*-09,2*-10,5/12,7/12,8/12________KP 5/28-33
Marlin__28v___KM 7/12_____________________________KP 27/28
Mirrimami___TM 7/12_______________________________KP 22/28
suhveli__28v__TM 7/11, KM 9/12_____________________KP 3/28-30

HAAVEISSA NELJÄS

Lapinmaria___37v____KM 1/12________________________KP 20/28-32

HAAVEISSA VIIDES

puskajussi__40v__KKM 12/11_________________________KP 50/28-30
Carolina30+____KM 06/09,TM 03/12___________________KP 35/28-30
piuu__30v__KU 3/12________________________________KP 11/28

:heart: :heart:PLUSSANNEET :heart: :heart:

Tammikuu: Koski, adora, Riikka90, _Lumi_, Fantteli
Helmikuu: Unelma kolme, Micaela, Johnu, Idylli?
Maaliskuu: Nellielli, Ipna, rontti1, Missa-76, Daizy06, Jenksula
Huhtikuu: mame31, malttamaton, Wandii, tiiru, vaavimasu, meadow, Lynette, Suerte, m1n1
Toukokuu: zoobles, *kenguru*, adora, Aniit, diiselikissa, Pink89, Sirel, Toivotonko
Kesäkuu: Tuuliannaliina, Neiti-81, Sanniz, cannes, mamiksi monelle, kodehu, heidukka, Jiiii, Suikkis, Missa-76, P12
Heinäkuu: kwaidan, kokkeli, dyddö, Whisky Peat
Elokuu: Naneni, Sussu -72, Hanne_, tiinelli, miwwi, Mimmiel
Syyskuu: Quu

TAUSTALLA:
mammuzki, DingeLiDong, miinu92, maikkuliini, beebe010, taraolivia, Suerte, cannes, miinä, fossiili, hannahi1, salasei, Scarleth, duello, Vinku85, kattikati, Taivaanrannan maalari, Sachie, miss bamse, miuku9

Linkki odotuspuolelle siirtyneisiin:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2106856-keskenmenon-jalkeen-plussanneet-kevat-2012-a/

Päivityspyynnöt punaisella kiitos!

 

Heippa! Ilmoittautuisin mukaan kuumeilemaan! Pääsin jo kirjoittelemaan viikoksi odotuspuolelle, kunnes vuoto eilen alkoi. Eli tästä lähdetään yk2.

Olen 28-vuotias, kahden pojan 9/08 ja 11/10 äiti. Kolmatta lastamme yritämme saattaa maailmaan. Taustalta löytyy myös tuulimuna 7/11.

Palailen paremmalla ajalla kirjoittamaan lisää. Taustaillut jo vähän olenkin

 

Okei, nyt löyty. Punainen väri löytyy mustan A-kirjaimen alta.
Eli mun tiedot:
Simpu83, 29v, keskeytynyt km 09/12 (rv 12, alkio 7vko), kp 11/26-42, esikoista yritetty 2.5 vuotta
Ihan varma en ole, että lasketaanko heti keskenmenon alusta kierto. Kun mulla ei vielä ole ollut varsinaisia menkkoja.

 

Onpas tänne tullut paljon tekstiä, ihanaa kun on aktiivista keskustelua. Mä käyn kyllä koko ajan lueskelemassa, mutta en oo saanu kirjoteltua.

Simpu 83 Tällä tuli ainakin kkm ihan yllätyksenä. Oireita oli vaikka miten ja kuvittelin vielä että aletaan ihan just olemaan pahimpien riskiviikkojen yli. Ekassa ultrassa todettiin. Jouduin vielä sieltä lähtemään välittömästi keskussairaalaan, kun terveyskeskuksessa oli niin antiikkiset ultrauslaitteet+mulla reilusti taaksepäin kallistunut kohtu, ettei ollut varma mistä on kyse. Oli aivan kamala se parin tunnin odotteluaika keskussairaalassa.

Miwwille pahoittelut. :hug:

Ihanaa Zapata että kaikki meni hyvin! Olet ollut ajatuksissa :heart: (hassua, mä en yleensä paljon palstan ihmisiä mieti! ) Loistava asenne! Periksi ei tosiaan anneta!

Mulla nyt kp24, piinailua siis.. Tänä aamun jouduin juokseen pissalle kauheella vauhdilla etten vaan alkais testaileen. Toissa päivänä oksensin roskista tyhjentäessä (hyi! sinne on jääny jotkut vanhat marjat! ) Mutta en mä nyt tosta kauheen toiveikkaaksi alkaisi, oon aika herkkä muutenkin.

Vauvauutisia on lähipiiristä kuulunut. Herättävät kaipuun, että voi kunpa mekin pian, muttei surua tai katkeruutta. Hyvä niin. Olisi kamala himo alkaa kutomaan vauvan vaatteita! Mutta en mä noille lähipiirinkään vauvoille vielä, ne raskaudet on niin alussa. Peiton alotin terapiatyönä keväällä. Päätin että tän mä saan tehdä kun tää ei oo kellekkään, enkä oo ees raskaana, eikä oo tarkotus hetkeen ollakaan. Mutta siitä piti tulla sellanen että siinä on tyttöjen ja poikien värejä ja nyt mulla on vaan kaikenlaisia punasia lankoja. Varman käytävä ostamassa muitakin.

Niin ja ikä jäänyt multa mainitsematta, 25-vuotta sitä on kertynyt.

 

Huomenta.

Jos nyt jatkaisin vähän enemmän.
Olemme tosiaan kolmatta lasta haaveilleet reilun vuoden. Ehkäisy jätettiin 6/11 sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Yllätykseksemme plussasinkin heti ekasta kierrosta, mutta osoittautui sitten rv9 tuulimunaksi. Vuoto ei itsekseen alkanut. Sitten jatkoimme seuraavan vuoden tjottaillen, mutta nyt kesän aikana huoli alkoi painaa, että eikö tosissaan tärppää huolettomalla asenteella vaikka peitotkin meillä heiluu joka kierrossa suhteellisen säännöllisesti. Virallinen "yrittämällä yrittäminen" aloitettiin sitten viime kierrosta ja heti tuli plussa, mutta tosiaan nyt päättyi keskenmenoon. Aiemmin emme ole vastoinkäymisiä joutuneet onneksi kokemaan. Molemmat pojat tärppäsivät heti ja menivät hyvin loppuun saakka. Nyt hiipii pelko, josko meille ei enempää lapsia suodakaan. No, aika näyttää...

Rankkoja tarinoita teillä monella takana. En voi kuin toivottaa jaksamista ja toivoa ja sisua jatkaa etiäpäin. Sitä tarvitsee meistä jokainen, tarinoistamme riippumatta. Tsemppiä meille kaikille yritykseen, pidetään toisemme ajantasalla!

Täällä tänään siis kp 3/28-30. Vai kuinka te muute olette laskenet kiertopäivät spontaanin, varhaisen keskenmenon jälkeen. Googlettamalla sain sellaisen käsityksen, että voisi suoraa alkaa tästä laskea normaalisti...

 

heissan kaikille! kokeillaan josko tämä nyt onnistuisi..moneen kertaan yrittänyt kirjoitella mutta aina tulee jotain häikkää ja teksti katoaa bittiavaruuteen

itsestä kertoilen että meillä kaksi lasta ennestään 09 ja 11 syntyneet ja nopsaa ovat molemmat silloin alkunsa saaneet, pari kuukautta odottelua kunnes onnisti.aikaisempia keskenmenoja ei siis ole takana ja tätä kolmatta oltiin sitten asenteella että saa tulla jos tullakseen, ehkäisyä ei kakkosensyntymän jälkeen ole ollut, imetys hoitanut sen puolen. yllätys oli kyllä että ihan nopsaa tärppäsi kun menkat taas alkoivat synnytyksen jälkeen... itse ajattelin että ovis aika ei kovin hyvin tullut silloin hyödynnettyä...

mulla oli jotenkin alusta saakka melko lievät raskausoireet ja ajattelinkin että voiko oikeesti näin oireetonta raskausaikaa ollakkaan.väsymys oli ainut joka vaivasi todella. kun menin ekaan ultraan rv 7+6 niin kun näin pikkuisen ruudulla niin ajattelin heti että näyttääpä hän jotenkin pieneltä verrattuna siihen mitä aiemmat lapset ovat näyttäneet samoilla viikoilla. ja kun se sykekin oli niin heikkoa jotenkin arvasin heti että kaikki ei ole kunnossa..

en kuitenkaan heti niin menettänyt toivoani kun laitettiin uusi kontrolliaika 1,5 viikon päähän ja ajattelin että kun kierto ollut vähän hakusessa että jospa viikot olisikin oikeasti vähemmät mitä menkoista laskettuna pitäis olla...mutta kuitenkin jotenkin sitten aavistin kun kontrolli ultra läheni että pieleen taisi mennä..mahan turvotus ja kaikki vähäisemmätkin oireet oli hävinneet tyystin olo oli aivan normaali kuin en olisi edes raskaana.

ultra sitten paljasti että pikkuinen ei ollut kasvanut 1,5 viikon aikana juurikaan ja sykettä ei enää löytynyt...en tiedä jotenkin olin sisäisesti valmistautunut tähän uutiseen ja se ei tullut niin yllätyksenä...itkua kyllä pidättelin kun terkan kans puhuttiin siinä asiasta ja sain lähetteen äippä polille vielä uuteen ultraan ja lääkkeelliseen tyhjennykseen koska mitään vuotoja ja kipuja minulla ei ollut kokoa aikana ollut...kotia kun pääsin ja mies odotteli uutisia miten ollut niin sitten itku tuli vasta ....terkka osasi kyllä hyvin puhua lohduttavasti ja yksi kaveri jolle kerroin oli hyvin tukena..äippä polin lääkäri , nainen, oli jotenkin kylmän oloinen, liukuhihna meininkiä mutta sairaanhoitaja jolta sain tyhjennyslääkkeet oli taas ihan eri oloinen..

suhveli, pahoittelut tälle puolelle joutumisesta:hug: pitää vain yrittää saada positiivista mieltä ja uskoa että kyllä se onni vielä meillekkin suodaan.

zapata, mukava kuulla että siellä kaikki sujunut hyvin.niin hyvin kuin nyt nämä asiat voivat sujua.vaikka toimenpiteet menisivät ok, henkinen puoli onkin sitten toinen juttu. se vie parantuakseen kauemmin...

onnittelut Quulle!!!

itsestäni olen huomannut sen että kun näen raskaana olevia käännän katseen aika nopeasti pois ja heti tulee mieleen että minullakin saattaisi toisessa tilanteessa olla kohtapuoliin tuollainen ihana masu...vaikka muuten olenkin jo aika sinut asian suhteen huomaan kuitenkin ajattelevani asiaa paljon ja vertaistuki ja ne jotka ovat kokeneet saman ovat tärkeitä asian käsittelyssä. itse en ainakaan asiasta osaa puhua monellekkaan, eikä tästä kukaan oikeastaan tiedäkkään kaverin lisäksi, hyvä jutella sellaisten kanssa joilla sama kokemus takana.

uskon että jos ja kun tässä uudelleen taas raskautuisi niin uuteen raskauteen keskenmeno tuo ihan uudenlaista pelkoa ja epävarmuutta mukaan. jo huomaan että vauvakuume on vaan yltynyt tämän myötä niin paljon että tuntuu todella pitkältä ajalta jos odottelisi niitä ekoja menkkoja ennen uutta yritystä....

tsemppiä meille kaikille ja positiivista mieltä!

 

Heisu81 sun tekstisi voisi olla kuin mun kirjoittama! Niin samat fiilikset ja kaikki...

 

Tervetuloa kaikille uusille, toivotaan että pian pääsette jatkamaan eteenpäin (ja tietysti kaikki vanhatkin kirjoittelijat )!

Hienoa zapata että kaikki meni hyvin, onnea jälkitarkastukseen ja uusia plussatuulia päin!

Cattibrie kuulostaa aika lupaavalta tuo yökkäily, toivottavasti olis tärpännyt

ON Tein pe testin jossa ei näkynyt mitään, mutta tänään aamulla onnistuin saamaan haalean, mutta selkeästi erotettavan viivan testiin Jännittää ja kauhistuttaa, en uskalla vielä lukea itseäni plussanneisiin, kun vielä voi tapahtua mitä tahansa.. Juurikaan oireitakaan en ole huomannut, väsyttää ja hajuaisti on herkistynyt, päätä särkee helposti. Ei kuitenkaan oikeastaan mitään masunippailuja, mitä esikoisesta oli, joka siis viittasi kohdun kasvuun.. Voi miten hirvittää, peloissaan saa käydä vessassa ja puoliksi odottaa näkevänsä verenvuodon alkaneen.. Huh, no nyt vaan jäitä hattuun, ihanaahan tämä on jos kaikki sujuu hyvin

 

Tervetuloa joukkoon suhveli ja pahoittelut tähän ketjuun joutumisesta.

Cattibrie Hmm, kuulostaa tosiaan mielenkiintoiselta, jospa olisikin kyytiläinen siellä sulle pahaa oloa tuottamassa. Itse myös tykkään tehdä paljon käsitöitä ja nuttua aloinkin silloin ekan raskauden aikana tekemään. Sen kuitenkin purin keskenmenon jälkeen, jotenkin en vaan pystynyt enää jatkamaan sen tekemistä. Nyt tekeillä kivat villasukat itselleni, ehkä tuota peittoa voisin myös harkita. Pikkuisia sukkia ja nuttuja rupean tekemään seuraavan kerran vasta kun massu on iso, ei vaan uskalla aikaisemmin aloittaa. :ashamed:

mumina uu, ihanaa ja onnea haamulaisesta! :heart: Raportoipa meille sitten kun olet uudestaan testannut.

Mä keskityn nyt jonkin aikaa jännäilemään vaan teidän muiden puolesta! Yhdet menkat tosiaan tulee nyt odottaa että limakalvo ehtii toipua. Onhan tässä kroppa aikamoisen rääkin läpikäynyt.

 

Jaa'a enkai varmaan sitten pääse enää mihinkään tarkastukseen, kun vuotoakaan ei pahemmin enää oo.. Toivon tosiaan, että kohtuun ei jää mitään.. Mistä muute tietää että kohtu on tyhjä ja että ei oo mitään tulehdusta? Ja mikään ei oo taas kurjempaa kun odotella muutamat menkat ja taas yrittää tärppiä..

Oletteko joka kerta käyneet yksityisellä tarkastuksessa kun on vuotoa tai muuta tullut? Vai oletteko pääseet julkiselle?

 

Pahoittelut Miwwi uudesta keskenmenosta ja kovasti voimia toipumiseen :hug: :hug:!

Oikein paljon kiitoksia onnitteluista! Uskaltaudun nyt siirtymään plussanneisiin, päivä kerrallaan nyt sitten eteenpäin, mutta tällä hetkellä, tänään kaikki on ainakin hyvin.
Olette olleet mittaamattoman arvokasta vertaistukea minulle, en edes tiedä kuinka siitä kiittäisin. Monta kertaa on joku osannut niin osuvasti pukea tekstiksi niitä samoja tunteita, joita itse on käynyt läpi. Kiitos, kiitos teille siitä!! Toivon kovasti, että pian tavataan odotuspuolella!

 

Jaa'a enkai varmaan sitten pääse enää mihinkään tarkastukseen, kun vuotoakaan ei pahemmin enää oo.. Toivon tosiaan, että kohtuun ei jää mitään.. Mistä muute tietää että kohtu on tyhjä ja että ei oo mitään tulehdusta? Ja mikään ei oo taas kurjempaa kun odotella muutamat menkat ja taas yrittää tärppiä..

Oletteko joka kerta käyneet yksityisellä tarkastuksessa kun on vuotoa tai muuta tullut? Vai oletteko pääseet julkiselle?

Minähän epäilin, että kaavinnan jälkeen olisi jotain jäänyt. Vuotoa ei ollut alkuun juuri ollenkaan, mutta 5 päivää myöhemmin housuun tipahteli peukalonpään kokoisia mustia klönttejä. Eli sitä vanhaa verta. Raskaustestissä kävin labrassa 1kk:n päästä, se arvo oli alle 1, joten asia katsottiin päättyneeksi. Toki jos tiputtelee pitkään (+haiskahtaa) tai vatsaa särkee, nousee lämpöä jne. täytyy ottaa yhteyttä esim. neuvolaan. Itsellä meni kaikki kuitenkin ok, kaavinnasta meni 5,5 viikkoa seuraaviin menkkoihin.

Ja mulla siis tuulimuna, mikä huomattiin vasta np-ultrassa 11+5. Tippaakaan en vuotanut koko aikana.

 

miwwi jos yhtään huolestuttaa ja rahatilanne antaa myöten menisin sinuna yksityiselle tarkastukseen. Siellä jos jotain todetaan on julkisen puolen pakko reagoida. Mutta vaikka kaikki olisikin ok, saisit mielenrauhan. Vaikka itse saan nyt jälkitarkastuksen (tod. näk. veritesti) menen silti jossain vaiheessa vielä omalle gynelle käymään, juurikin etten stressaa itseäni asioilla hengiltä. Voimia tilanteeseen! :hug:

Quu Ihanaa! :heart: Tervemenoa plussanneisiin mutta älä unohda meitä. Kaikki kyllä kovasti yritetään pikaisesti esimerkkiäsi seurata ja vaihtaa sinne puolelle turisemaan!

 

mumina Onnea!

Miwwi sanotaan että tulehduksen kyllä tunnistaa, vuodon hajusta, kivuista ja kuumekin voi nousta. Mutta mitä aiemmin se havaitaan, sen parempi. Itse kyttäsin hulluna kaikkia oireita ja pelkäsin sitä, mutta en sitten ollenkaan tajunnut että jatkuvat alaselkäkivut voisi olla oire jostain. Syytin vaan uusia juoksulenkkareita. Mutta tulehdus ei onneksi pahaksi ehtinyt. Mutta tietenkin ne kivut tuntuivat enemmän alaselän puolella mulla, kun kohtu on kovasti taaksepäin kallellaan.

Tää oireiden (ja keksittyjen oireiden) lista alkaa olemaan itsellä nyt niin naurettavan pitkä etten edes kehtaa tänne luetella. Voi kun olisi tärppi käynyt. Kyllä tässä nyt on sen verran alkanut toiveita herättelemään että korkeelta tiputaan jos/kun menkat alkaa. Davidin herkkiä olisi kaapissa, mutta en sitten tiedä näyttääkö nekään mitään vielä tässä vaiheessa.

 

Hienoa mumina! Ja tervemenoa Quu!

Minua ei ole ultrattu kuin virallisten keskenmenojen jälkeen, ennen rv 6 päättyneitä keskenmenojahan ei oikein terveydenhuolto laske. Nuo on kyllä ultrattu julkisella. Nyt tämän vuotohäiriön kanssa olen menossa perjantaina yksityiselle ja jos sieltä jotain löytyy, siirryn kunnalliselle. Aion puhella myös noista kolmesta kemiallisesta, joita taas on ollut. Plus että yritystä on taas melkein ½ vuotta takana, joka on se aika, jolloin uudelleensynnyttäjän kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos alla on endometrioosidiagnoosi. Kierrollisesti menee aika oivaan väliin tuo gyneaika: ovulaatio on 4-8 päivää myöhemmin, eli limakalvon paksuutta ja munasarjojen toimintaa voi jo lukea. Ja se infernaalinen vuoto lyhensi kk-vuotoaikaa lähes kaksi vuorokautta, eli limakalvo on saanut kehittyä jo viikon rauhassa.

 

Vuoto on kyllä tosi runsaasti vähentynyt, ei tule kuin vähän ja myös silloinkun vessassa käy, toivottavasti kaikki on nyt tullut ulos ja voi tästä jatkaa, odotella muutamat menkat, että kierto tasaantuisi, eikä voi oikeen heti muutenkaan alottaa koska pääsen astmatutkimuksiin, niin pitää sen jälkeen sitten katsoa mitä täpahtuu.. Ja mikään ei oo kurjempaa kun odotella vaan, kierrotkin on niin pitkiä ja sitten saa taas odottaa josko se raskaus tällä kertaa kestää.. :ashamed:

Ihmettelen tosiaankin miksi näin tällä kertaa kävi, söin foolihappoa ja greippejä yritin syödä, mutta se vaan ei sitten onnistunut, sit olen miettinyt kun jouduin silloin kun oli ilmeisesti kiinnittymisen aika niin otin sen ibumaxin ja sen seurauksena tuli niin kauheet mahakivut jos se sitten ei tarrautunutkaan kiinni.. : /

 

Mä en oikein tiedä mitä tänne "saa" kirjoittaa, ettei mene aiheen vierestä. Ajattelin kirjoittaa tunteista, millaisena ne koen nyt n. kaksi viikkoa tapahtuneesta.

Suru – tunteista ensimmäisin. Vyöryi päälle kuin hyökyaalto ja muutamana ensimmäisenä päivänä en pystynyt hallitsemaan sitä ja itkua ollenkaan. Suretti ja sattui niin, että välillä jopa hengittäminen oli vaikeaa. Vahva alkureaktio oli jopa vähän pelottava. Keskenmeno todettiin perjantaina, joten oli onneksi mahdollista pysyä neljän seinän sisällä turvassa viikonloppu.

Kapinallisuus – taitaa olla enemmänkin toimintaa, kuin tunnetta, mutta mainittakoon. Mulla se ilmeni niin, että ostin kaupasta pantteripussin (jossa on lakua ja salmiakkia, joita pitäisi välttää raskauden aikana). Tyhjennyspäiväksi ostin pussin vanhan ajan lakua. Mustaa lempiteetä join kannukaupalla (ruusunmarja ja rooibos yöks). Muutama päivä tästä vietettiin miehen kanssa viini- ja juustoiltaa. Ja niin surun keskellä nautin näistä paheista mitä saikin taas tehdä. Minä saan, mutta raskaanaolevat ei. Lapsellista, mutta siinä hekessä helpottavaa.

Kiukku – tunne johon tunsin tarvetta, mutta jolle en oikein löytänyt kohdetta. Ihan aluksi tunsin kiukkua niitä kohtaan, jotka olivat antaneet toivoa. Ehkä kiukuttelen sitten, kun löydän kohteen.

Epäoikeudenmukaisuus – tunnen näin. En tiedä miksi minulle ei voisi käydä niin, kuin monelle muullekin. Se on silti väärin. Että näin käy kenellekään. Onko keskenmeno enemmän epäoikeudenmukaista meille, jotka ovat kokeneet pitkään lapsettomuutta? Vai onko minulla vähemmän oikeutta kokea näin, koska tämä oli vasta ensimmäinen kerta ja meni kohtalaisen ”helposti”?

Pelko/epävarmuus – Onnistummeko me koskaan? Milloin? Mitä sitten jos onnistutaankin – miten paljon sitten pelottaa? Uskon pelon vahvistuvan. Joko odottamisesta tai onnistumisesta. Aika näyttää.

Ikävä – Minulla on onnistumisen tunnetta ikävä. Minulla on unelmia ikävä. Minulla on ikävä meidän onnea. Ehkä vähän raskauttakin ikävä, vaikka se saikin minut niin väsyneeksi. Onko minulla ikävä meidän murua? En tiedä. Ei koskaan tunnettu, tiedettiin vain.

Epäusko – Eihän näin voi käydä? Meille – sehän on niin väärin! Kuitenkin alusta asti pelkäsin juuri näin käyvän. Luulin olevani selvillä vesillä, kun ei ole vuotoa. Vaikka eihän se niin ollutkaan. Luulin vain.

Katkeruus – Se on sellainen iso möykky. Laittaa nieleskelemään. Varmaan sekoitus kaikkia näitä tunteita. Peloittava möhkäle mitä en haluaisi. Pelkään sen kasvavan. Haluaisin sen menevän pois.

Omien tunteiden pelko jatkossa – En ole vielä kohdannut yhtään ”mahaa” tai vauvaa ystäväpiirissä. Niitä on kuitenkin tiedossa, ihan lähisuvussa. Miten jaksan hymyillä ja ihastella muiden onnea, miten jaksan osallistua ristiäisiin ja synttäreille. En vielä tiedä. Mutta tiedän, että aion jatkossa osallistua. Kivun ollessa raaimmillaan jätin jo yhdet juhlat väliin. Enää en sitä halua tehdä. Haluan elää mukana muiden kokemuksissa, niinkuin toivon heidänkin elävän osana meidän elämää.

Todellisuus - Välillä todellisuus iskee vasten kasvoja. Meille kävi näin. Tämä on ihan oikeasti totta. Alku meni surun sumussa ja kun sumu alkaa hälvetä, niin todellisuus selkenee. En ole enää raskaana. Meille ei olekaan tulossa vauvaa.

Toivo/usko – Vaikka ikävä kokemus onkin, ja vaikka tämän toteaminen aluksi ärsyttikin, niin myönnettävähän se on, että keskenmeno todistaa raskauden olevan mahdollinen. Kuukausi toisensa perään sitä pohdin, joten nyt sain vastauksen. Edelleenkään en tiedä, miten todennäköistä raskaus meille on. Mutta tiedän ainakin, että on toivoa. Me yhä uskomme.

Miwwi Meille sairaalasta sanottiin, että ylilääkärin mukaan yhtään ei tarvitse odottaa, mikäli ei ole kaavittu. Tietysti jos on muita syitä, niin sitten, mutta lääketieteellistä syytä ei ole. Ultralla kuulemma pystyy hyvin määrittämään raskauden keston.

zapata Ikävää jos koet miehesi surun raskaana. Mua taas hämmentää se, että mies ei sure laisinkaan. Ei ainakaan näytä sitä mulle. Välillä en jaksa jakaa tuntoja ollenkaan, kun tuntuu, ettei toinen ymmärrä.

heisu81 Mulla oli myös tosi lievät oireet. Vähän tissituntemuksia ja hurja väsymys. Mun äidillä on kaikissa raskauksissaan ollut myös näin, joten en usko, että vähät oireet indikoi mitään.

 

Simpu83 koskettava kirjoitus. :hug: Varmasti jokainen meistä tunnistaa osia noista tunteista, tarinoistamme riippumatta. Minä ainakin.

Miwwi mulle sanottiin neuvolasta, että näin aikaisia keskenmenoja ei tarvitse ultralla tarkistella. Jos vuoto on kuukautisia muistuttavaa, niin on epätodennäköistä, että mitään jäisi sisälle... ja yrittämäänkin annettiin "lupa" alkaa heti suoraa tästä kierrosta.

Eräs kaveri, jolle olin ehtinyt plussasta kertoa ja avauduin hänelle pelosta ettemme saisikaan enempää lapsia, yritti lohduttaa, että onhan teillä jo ne kaksi lasta ilahduttamassa. Kyllä, niinhän meillä on ja olemme heistä ikionnellisia ja kiitollisia! Mutta kun vauvankaipuu on suuri, ja epäonnistumisia takana, ollaan samalla lähtöviivalla. Jokainen lapsi on yksilö, joiden maailmaan saattaminen ei riipu toisistaan. Vaikea pukea sanoiksi, mitä tarkoitan... mutta kuitenkin.

Suuret onnittelut Quulle! Pysykin siellä odotuspuolella!