Cofeebrake pahoittelut tädistä :hug:
Keskenmenon jälkeen menkat oli aika normit, seuraavat järkyn runsaat ja keskenmeno aika iisi vuotoineen ja kipuineen
Fujin jee,oisko se huhtikuiset?!? Voi että kun ois!
Evaparadise musta tuntuu, että mä olen jotenkin "toipunut" mun keskenmenosta. Ei sureta, vituta ja pelota niin paljoa. Mutta se ehkä siksi, että mä vaan jotenkin oon niin varma, että se vauva oli kehitysvammainen ja siksi kävi niinkuin kävi. En mä oikein keksi muuta syytä, miksi istutin miehen alas ja pyysin keskustelemaan vakavastis iitä, ettämitä jos meidän pieni ei ookkaan niinkuin muiden pienet ja asiasta keskusteltiin muutamaan otteeseen ja pyysin häntä varautumaankin siihen, sekä siihen, etten mä voi/pysty välttämättä tehdä keskeytystä. Joten ehkä mä oon vähän helpottunutkin asiasta, jos näin saa sanoa? Mutta se hyväksyminen kuitenkin, ettei tämä keskenmennyt lapsi, niin se ei ollut meille tarkoitettu kuin siksi 12 viikoksi mitä kannoin, on nyt tosi vahva tunne. Ja silti, että se kulkee tässä mukana, istuu hiljaa sydämen päällä ja lämmittää
Niwhai määe ntiedä mistä lasketaan, mut tänään just luin yhen kirjoituksen, jossa eräs mamma kertoi tulleensa raskaaksi ekana vuodottomana päivänä, eli ovis oli heti menkkojen jälkeen Joten ei se ovis kai mikään kiveenhakattu juttu oo tulemisineen ja menemisineen
RosuliinaMä käyn lukemassa useesti aj kattomassa on onko uusia kirjoituksia, mutta en jaksa ite kirjottaa
Mariah33 ja Rosulina haha, liityn teidän "luulen raskautuneeni" joukkoon..mun Dbo on kyllä joku kaks tai kolme
Omaa napaa pitäkää hulluna tai elkää, mutta mä luulen, että änkeän väkisin huhtikuisiin. Mulla on vaan sellainen olo, mun kropalla on sellainen olo ja musta vaan tuntuu siltä (jep, tiputaan ja lujaa, taas). Joko mä olen raskaana tai mä kehittelen itelleni PCO:ta. Tissikipu ei oo hävinnyt oletetun oviksen jälkeen minnekkään. Niitä juilii, ne "kipuilee ja on olemassa" kokoajan, vihloo ja tuntuu raskaalta. Mahaa särkee menkkamaisesti, on särkenyt sen oletetun oviksen jälkeen joka päivä, niin että ihan selästä asti polttelee. Ja väsymys, se ei oo mikätahansa väsymys, se on ääretön väsymys kerä päänsäryn, joka ei oikein mee pois. Sellanen lievä krapula fiilis, joka on nyt jatkunut muutaman päivän. Tai sit mä olen tulossa kipeäksi. Kaikkein tyhmintä tässä on se, että mä tiedän, ettei tää ole mahdollista, oireet ja se tietäminen ja silti, mä ajattelin, että tilaan hemppaselta ne paidat ja vaatteet, johon sopii maha, joissa voi imettää. Meinasin jo tilata yhdet mammafarkut ja muutaman paidan, mutta sain sentään puhuttua itelleni järkeä. Ettei nyt ehkä kuitenkaan viellä.
Mä en edes odota testipäivää, mä odotan sunnuntaita/maanantaita, jolloin mä ehkä voin jo sanoa (vaikka en testata voi) että olenko ihan harhaluuloinen pipipää. Vai tarttisinko raskaustestiä enemmän jotain lääkitystä mun päänupille Mä veikkaan että en, mutta pelkään että joo. Ja 14 päivä mulla pitäis VASTA alkaa menkat...voi elämä mun ja mun kropan kanssa! Vai päätäköhän tässä pitäis haukkua...?
Keskenmenon jälkeen menkat oli aika normit, seuraavat järkyn runsaat ja keskenmeno aika iisi vuotoineen ja kipuineen
Fujin jee,oisko se huhtikuiset?!? Voi että kun ois!
Evaparadise musta tuntuu, että mä olen jotenkin "toipunut" mun keskenmenosta. Ei sureta, vituta ja pelota niin paljoa. Mutta se ehkä siksi, että mä vaan jotenkin oon niin varma, että se vauva oli kehitysvammainen ja siksi kävi niinkuin kävi. En mä oikein keksi muuta syytä, miksi istutin miehen alas ja pyysin keskustelemaan vakavastis iitä, ettämitä jos meidän pieni ei ookkaan niinkuin muiden pienet ja asiasta keskusteltiin muutamaan otteeseen ja pyysin häntä varautumaankin siihen, sekä siihen, etten mä voi/pysty välttämättä tehdä keskeytystä. Joten ehkä mä oon vähän helpottunutkin asiasta, jos näin saa sanoa? Mutta se hyväksyminen kuitenkin, ettei tämä keskenmennyt lapsi, niin se ei ollut meille tarkoitettu kuin siksi 12 viikoksi mitä kannoin, on nyt tosi vahva tunne. Ja silti, että se kulkee tässä mukana, istuu hiljaa sydämen päällä ja lämmittää
Niwhai määe ntiedä mistä lasketaan, mut tänään just luin yhen kirjoituksen, jossa eräs mamma kertoi tulleensa raskaaksi ekana vuodottomana päivänä, eli ovis oli heti menkkojen jälkeen
Joten ei se ovis kai mikään kiveenhakattu juttu oo tulemisineen ja menemisineen RosuliinaMä käyn lukemassa useesti aj kattomassa on onko uusia kirjoituksia, mutta en jaksa ite kirjottaa
Mariah33 ja Rosulina haha, liityn teidän "luulen raskautuneeni" joukkoon..mun Dbo on kyllä joku kaks tai kolme
Omaa napaa pitäkää hulluna tai elkää, mutta mä luulen, että änkeän väkisin huhtikuisiin. Mulla on vaan sellainen olo, mun kropalla on sellainen olo ja musta vaan tuntuu siltä (jep, tiputaan ja lujaa, taas). Joko mä olen raskaana tai mä kehittelen itelleni PCO:ta. Tissikipu ei oo hävinnyt oletetun oviksen jälkeen minnekkään. Niitä juilii, ne "kipuilee ja on olemassa" kokoajan, vihloo ja tuntuu raskaalta. Mahaa särkee menkkamaisesti, on särkenyt sen oletetun oviksen jälkeen joka päivä, niin että ihan selästä asti polttelee. Ja väsymys, se ei oo mikätahansa väsymys, se on ääretön väsymys kerä päänsäryn, joka ei oikein mee pois. Sellanen lievä krapula fiilis, joka on nyt jatkunut muutaman päivän. Tai sit mä olen tulossa kipeäksi. Kaikkein tyhmintä tässä on se, että mä tiedän, ettei tää ole mahdollista, oireet ja se tietäminen ja silti, mä ajattelin, että tilaan hemppaselta ne paidat ja vaatteet, johon sopii maha, joissa voi imettää. Meinasin jo tilata yhdet mammafarkut ja muutaman paidan, mutta sain sentään puhuttua itelleni järkeä. Ettei nyt ehkä kuitenkaan viellä.
Mä en edes odota testipäivää, mä odotan sunnuntaita/maanantaita, jolloin mä ehkä voin jo sanoa (vaikka en testata voi) että olenko ihan harhaluuloinen pipipää. Vai tarttisinko raskaustestiä enemmän jotain lääkitystä mun päänupille
Mä veikkaan että en, mutta pelkään että joo. Ja 14 päivä mulla pitäis VASTA alkaa menkat...voi elämä mun ja mun kropan kanssa! Vai päätäköhän tässä pitäis haukkua...?