Kiitos tsempeistä
Tosiaan, tavallaan on valtavan helpottunut ja positiivinenkin olo, kun tämän päätöksen myötä pääsi suuntaamaan katseensa eteenpäin. Siinä on taas uutta toivoa vastapainoksi sille toivottomalle ololle joka on vaivannut siitä lähtien kun käytiin ultrassa ja todettiin että alkio on aivan liian pieni. Tiesin ettei myöhäisempi hedelmöittyminen ollut mahdollista ja vaikkei se lääkäri silloin siitä sanonut mitään, näin ruudulta että syke oli liian hidas.
Nyt edessä on taas uusia mahdollisuuksia. Odotusta että kierto lähtee käyntiin, että ovuloi, kierron lopun jännitystä... Katselin huvin vuoksi, että jos kävisi superhyvä tuuri ja tulisin heti onnistuneesti raskaaksi, laskettu aika osuisi touko-kesäkuun vaihteeseen. Hääpäivämme tienoille. Ei sekään paha olisi. Ajatus ainakin hymyilyttää
Ja toisaalta ei tässä tilanteessa haittaisi vielä ollenkaan, vaikka joitakin kiertoja menisi ilman tärppiä. Ei tunnu siltä, että olisi "pakko" tulla uudestaan raskaaksi mahdollisimman pian. Saisipahan vähän hengähtää, etenkin kun tietää miten raastavaa se alkuraskaus varmasti taas tulee olemaan. Ja jos tärppi tulee pian, niin se on sitten positiivinen yllätys.
Joten nyt on rauhallinen olo. Kävin eilen ostamassa uuden kirjan, koska tyhjennys tehdään osastolla. Onpahan hyvin kiireisen ja työntäyteisen kesän jälkeen tilaisuus vaan makoilla ja lueskella. Pitää vaan toivoa etteivät kivut ole kovin pahoja.
Tuntuu että surutyön tein enimmäkseen jo viime viikolla ensimmäisen ultran jälkeisinä päivinä. Silloin itkin itkuni sängynpohjalla ja mieheni kainalossa. Se hyvä puoli siinä on, että kaikki ei tapahtunut yhtäkkiä, että on ollut paremmin aikaa sulatella asiaa ja hyväksyä mitä tapahtui. Ajatuksen tasolla hyvästellä se pieni sitkeä toukka, josta ei ollut eläjäksi.
Taidankin tilata ensimmäistä kertaa elämässäni raskaustestejä. Pitää kuitenkin testata, että hcg laskee tyhjennyksen jälkeen. Sen jälkeen voikin sitten alkaa testata uuden raskauden toivossa, lähteekö se joskus taas nousemaan