Paljon onnea
@Alinna86! Tämä palsta tuli mieleeni, kun luin jostain vertaistuen tärkeydestä. Tämän vuoden alussa tämän palstan löytäminen ja uskallus liittyä keskusteluun olivat mulle merkittävä askel kohti tilanteeni (4 keskenmenoa vajaan kahden vuoden aikana) hyväksymistä. En tiedä, johtuiko kohonneesta mielialasta, mutta pian raskaustesti näytti taas plussaa ja joulukuun alussa pieni tyttäremme syntyi. Keskenmenot jättivät kuitenkin jälkensä ja raskaudesta oli ajoittain vaikea nauttia, vaikka kaikki meni hyvin. Pelkäsin kovasti, että vauvalla ei ole kaikki kunnossa, vaikka mikään ei siihen viitannut. Loppuraskaudessa sitten ultrassa löytyi poikkeavuus, jota nyt syntymän jälkeen vielä tutkitaan. Ei mitään vakavaa, mutta olin kyllä tosi hajalla ne pari viikkoa ennen synnytystä ja loppuun asti pelkäsin, että kyse on jostain vakavammasta, mikä huomattaisiin vasta syntymän jälkeen. Kympin tyttö kuitenkin tuli, mutta lisätutkimuksia on vielä tulossa ja lisää huolenaiheita on myös ilmaantunut ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta sitä tämä vanhemmuus varmasti on. Kävin raskausaikana muutaman kerran psykologilla. En kuitenkaan päässyt neuvolapsykologille, joka olisi voinut osata auttaa paremmin pelkojeni kanssa. Omasta kokemuksesta suosittelen vaatimaan apua matalalla kynnyksellä jos raskausaikana nousee liiallisesti pelkoja pintaan. Vaikka nyt moni varmasti ajattelee, että kunhan raskaus alkaa ja jatkuu, niin kaikki on hyvin, mutta omasta mielestä kannattaa muistaa myös huolehtia. Paljon voimia kaikille ja hyvää joulun aikaa!