Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

Jaaha meikäläinenki on takas täällä. Eilen rv 9+4 alko verenvuoto ja tänään vatsakrampit, ei tule tammikuista meille.

@Loree Mulla meni tuulimunassa vuodon alkamisesta 2vko siihen että raskaustestissä oli enää ihan haalea viiva ja samana päivänä gynellä todettiin että kohtu on tyhjä ja munasarjat siinä tilassa kuin kuukautisten jälkeen. Tästä meni 2vko ovikseen!

Voi ei, ihan hirmuiset pahoittelut. Ei tällaista soisi kenellekään.Kävitkö tarkistuttamassa vielä, voiko kyse olla jostakin muusta?

 

Meidän pienen sydän oli lakannut lyömästä 9+0. Tyhjennyslääkkeiden ottoa tässä odotellessa

Anteeksi, en ollut lukenut ketjua loppuun ennen edellistä viestiäni. Todella suuret pahoittelut. <3 Täältä vertaistukea. Pääsettekö selvittämään keskenmenon syitä, vai meneekö vielä sattuman piikkiin?

 

@Santso No huonon tuurin piikkiin kai menee, edellinen oli tuulimuna ja nyt tämä... Kolmannen jälkeen sit selviteltäis. Syksyllä voidaan ottaa yhteyttä lapsettomuuspolille kun me oltiin jo jonossa sinne, lääkäri sit katsoo olisko jotain mitä vois tehdä vai yritetäänkö luomuna.

Huomenna pitäis ottaa cytotecit, pelottaa ihan hulluna millanen helvetti siitä tulee. Eilen supisteli ihan hirveesti jo ku sain sen yhden avaavan lääkkeen mut sit sekin loppu enkä vuoda kauheasti enää..

 

Tänään 16 päivää lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen ja tein r-testin joka oli aika tyhjä, ehkä vielä hieman haamuili, mutta olo on jo niin normaali ja mitään kipuja ei ole ollut, joten oletan tyhjennyksen onnistuneen ja toivottavasti kroppa alkaa taas pian toimia normaalisti. Tein myös ovistestin, joka oli yllättävänkin tumma, ei vielä plussa mutta selkeä toinen viiva näkyi. Vv on runsasta ja paksua. En tiedä mitö seuraavaksi tapahtuu

 

Milloinkohan voisi tehdä varhaisen raskaustestin? Viime viikon maanantaina liuska ovulaatiotesti näytti plussaa ja seuraavana aamuna digitestiin tuli hymynaama. Sunnuntaina tuntui pieniä vihlaisuja vasemmalla alamahassa. Nyt kp 23.. Mitään raskausoireita ei oo, tuskin on tärpännyt

 

Milloinkohan voisi tehdä varhaisen raskaustestin? Viime viikon maanantaina liuska ovulaatiotesti näytti plussaa ja seuraavana aamuna digitestiin tuli hymynaama. Sunnuntaina tuntui pieniä vihlaisuja vasemmalla alamahassa. Nyt kp 23.. Mitään raskausoireita ei oo, tuskin on tärpännyt

Mulle tuli tyhjennysvuodon jälkeen uusi plussa vasta kp 34. Ovis oli varmaan joskus kp 23 aikaan.

 

Onko ovulaatio edes mahdollinen, jos raskaustesti ei oo nega km:n jälkeen?

Minä sain spontaanin keskenmenon 2,5 viikkoa sitten. Vuoto oli todella rajua joten ei epäselvyyttä etteikö ois menny kesken, mutta ultrattu ei ole. Olen itsekseni tehnyt raskaustestejä jotka on lähteneet haalentumaan, nyt on haalea mutta silti hyvin selvä viiva. Sanotaan nyt vaikka yksi kolmasosa kontrolliviivan vahvuudesta, herkällä testillä.

Mulla on silti ollut aivan päivänselvät ovisoireet, tunnistan siis nornaaliolosuhteissa hyvin oviksen ajankohdan. Tein nyt sitten ovistestin, joka oli erittäin selvä plussa, testiviiva kontrolliviivaa vahvempi. Luin kuitenkin että hcg sotkee ovistestiä, joten tuohon ei voi luottaa.

Mutta silti mietityttää oisko silti voinut olla ovulaatio, vaikka hcg-testi ei oo vielä nega? Lähinnä että odottelenko nyt sitten menkkoja parin viikon päähän, ja alan ihmetellä jos ei kuulu. Ei nyt sillä että voisitte tuon tietää, mutta että onko jollain vaikka kokemusta että oisi ultrattu munasarjoja kun vielä hcgtä veressä, tai onko jonkun lääkäri kommentoinut.

 

Hei, en tiedä onko tää palsta miten aktiivinen enää, mutta kirjoitan silti. Vähän reilu kk sitten sain rv 11+5 keskenmenon. Vuoto alkoi silloin ja ultrassa todettiin että sikiön kehitys on keskeytynyt viikolla 6-7.. Raskaus oli ensimmäinen ja todella toivottu, nyt on aivan rikki. Alussa osasin olla yllättävän positiivinen surun keskellä, mutta nyt on alkanu suoraan sanottuna vituttaa että kävi näin. Ehkä myöskin osittain siitä ettei kukaan kysele miten voi tai mitään, se on vain unohdettu ja jos asian ottaa puheeksi esim töissä (läheinen työporukka jossa tietävät tästä) niin porukka kattoo vähän siihen malliin et "miks puhut vielä tosta, eikö se oo mennyttä elämää"..

Kuukautiset alkoi aikalailla 31 päivää siitä kun keskeytysvuoto alkoi, joten siitä olen kiitollinen että kroppa vaikuttais toimivan. Nyt vain pelottaa perhanasti että joutuu taas osottamaan yli puoli vuotta raskautta, tuntuu ettei pääkoppa kestäis sitä. Lähipiirissä myös yksi raskaana aikalailla samoilla viikoilla, niin tekee ihan sika kipeää katsoa kun se päivittelee someen ja iloitsee omaa raskautta. MUTTA SIIS olen tietenkin maailman onnellisin hänen puolesta, enkä toivois heille mitään pahaa, mutta todella todella vaikeaa yrittää olla tuntematta näitä tunteita.

Te joilla on alkanut uusi raskaus keskenmenon jälkeen, kauanko teillä meni ja menikö uudestaan kesken vai menikö kaikki hyvin?

 

@Enerisa3 Suuret pahoittelut! <3 Elämä on niin epäreilua. Mulla on paljon samoja ajatuksia kuin sulla. Mun raskaus keskeytyi kesäkuussa rv 9+0 ja siinä alkushokissa jotenkin keskittyi paljon siihen että siitä selvisi fyysisesti, nyt käyn edelleen tosi vahvasti läpi sitä henkistä tuskaa. Harva tosiaan enää kyselee jaksamista ja olen itse huono ottamaan asiaa puheeksi.. Mä voisin suositella keskusteluapua, mä kävin tapahtuneen jälkeen sairaalan kautta juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja musta siitä oli paljon apua Menen varmaan vielä toisenkin kerran. Mun läheinen ystävä tuli samaan aikaan raskaaksi kun itse sain keskenmenon ja oon myös läpikäynyt kamalia tunteita. Muista että kaikki tunteet on sallittuja ja niistä ei pidä itseään soimata <3 Mä luulen että ihan jokainen tällaisen kokemuksen läpikäynyt tuntee jonkunasteisia katkeria tunteita onnellisesti odottavia kohtaan.

 

@Enerisa3 Suuret pahoittelut! <3 Elämä on niin epäreilua. Mulla on paljon samoja ajatuksia kuin sulla. Mun raskaus keskeytyi kesäkuussa rv 9+0 ja siinä alkushokissa jotenkin keskittyi paljon siihen että siitä selvisi fyysisesti, nyt käyn edelleen tosi vahvasti läpi sitä henkistä tuskaa. Harva tosiaan enää kyselee jaksamista ja olen itse huono ottamaan asiaa puheeksi.. Mä voisin suositella keskusteluapua, mä kävin tapahtuneen jälkeen sairaalan kautta juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja musta siitä oli paljon apua Menen varmaan vielä toisenkin kerran. Mun läheinen ystävä tuli samaan aikaan raskaaksi kun itse sain keskenmenon ja oon myös läpikäynyt kamalia tunteita. Muista että kaikki tunteet on sallittuja ja niistä ei pidä itseään soimata <3 Mä luulen että ihan jokainen tällaisen kokemuksen läpikäynyt tuntee jonkunasteisia katkeria tunteita onnellisesti odottavia kohtaan.

Suuret pahoittelut sulle myös! <3 Nyt kun ton sanoit, niin luulen kans että alkuun jännitti niin paljon paljonko tulee olemaan kipuja ja vuotoja että se henkinen puoli ei tullu niin vahvasti esille vielä.. Heti kun vuoto loppui ja oli taas normaali olo, se henkinen puoli tuntui paljon raskaammalta. Nyt ajatus siitä että pitäisi nähdä tätä raskaana olevaa kaveria niin ahdistaa ihan älyttömästi. Tai en tiedä ahdistaako oikeastaan sen näkeminen, vaan se tunne kun ei osaa olla aidosti onnellinen vaikka ihan oikeasti haluais, katkeruuden tunne on vaan niin vahva.

Olen aikaisemminkin käynyt juttelemassa työpsykologin kanssa kun on elämässä ollut muita raskaita aikoja, joten voisin kuvitella että kävisin taas hänen luona juttelemassa Toinen vaihtoehto on sit soittaa neuvolaan ja pyytää keskusteluapua sieltä. Nää palstat on myös ihania kun saa vertaistukea Onko sulla ollut kuukautisia nyt keskemenon jälkeen?

 

Tsemppiä @Enerisa3
Meillä kävi joulukuussa sama, samoilla rv. Kehitys oli lakannut pian varhaisultran jälkeen jossa nähtiin sydämen syke. Suru oli kova eikä varmaan poistu koskaan. Eikä tarvitsekaan. Tuntui myös ettei kukaan ymmärtänyt kuinka rikki olin, nyt tajuan ettei sitä voikaan ymmärtää ellei ole samaa kokenut.
Uutta raskautta ei vieläkään ole kuulunut mutta yritämme edelleen

 

Hei, en tiedä onko tää palsta miten aktiivinen enää, mutta kirjoitan silti. Vähän reilu kk sitten sain rv 11+5 keskenmenon. Vuoto alkoi silloin ja ultrassa todettiin että sikiön kehitys on keskeytynyt viikolla 6-7.. Raskaus oli ensimmäinen ja todella toivottu, nyt on aivan rikki. Alussa osasin olla yllättävän positiivinen surun keskellä, mutta nyt on alkanu suoraan sanottuna vituttaa että kävi näin. Ehkä myöskin osittain siitä ettei kukaan kysele miten voi tai mitään, se on vain unohdettu ja jos asian ottaa puheeksi esim töissä (läheinen työporukka jossa tietävät tästä) niin porukka kattoo vähän siihen malliin et "miks puhut vielä tosta, eikö se oo mennyttä elämää"..

Kuukautiset alkoi aikalailla 31 päivää siitä kun keskeytysvuoto alkoi, joten siitä olen kiitollinen että kroppa vaikuttais toimivan. Nyt vain pelottaa perhanasti että joutuu taas osottamaan yli puoli vuotta raskautta, tuntuu ettei pääkoppa kestäis sitä. Lähipiirissä myös yksi raskaana aikalailla samoilla viikoilla, niin tekee ihan sika kipeää katsoa kun se päivittelee someen ja iloitsee omaa raskautta. MUTTA SIIS olen tietenkin maailman onnellisin hänen puolesta, enkä toivois heille mitään pahaa, mutta todella todella vaikeaa yrittää olla tuntematta näitä tunteita.

Te joilla on alkanut uusi raskaus keskenmenon jälkeen, kauanko teillä meni ja menikö uudestaan kesken vai menikö kaikki hyvin?

Mulla ekan spontaanin rv 6+0 km jälkeen meni 10 kiertoa uuteen plussaan, josta saatiin esikoinen.
Nyt maaliskuisen kkm jälkeen jo yk 4 tärppäsi ja toistaiseksi kaikki kai hyvin, rv 12+4 menossa ja huomenna nt ultra. Varhaisultrassa oli yksi sykkeellinen alkio, sekä toinen tyhjä raskaus pussi. Nyt ollut satunnaisesti veristä vuotelua, joten tietysti huolettaa, mutta ultrassa jo varoiteltiin että saattaa tuo toinen alkaa vuotamaan.

 

Tsemppiä @Enerisa3
Meillä kävi joulukuussa sama, samoilla rv. Kehitys oli lakannut pian varhaisultran jälkeen jossa nähtiin sydämen syke. Suru oli kova eikä varmaan poistu koskaan. Eikä tarvitsekaan. Tuntui myös ettei kukaan ymmärtänyt kuinka rikki olin, nyt tajuan ettei sitä voikaan ymmärtää ellei ole samaa kokenut.
Uutta raskautta ei vieläkään ole kuulunut mutta yritämme edelleen

Oon niin pahoillani @mimmi92

Se on ihan totta että ei semmonen joka ei oo kokenut samaa, ei voi tietää miltä tää tuntuu.. Mulla on itellä kehyksessä sanat "You will always be my favorite what if" ja sen edessä palaa joka ilta kynttilä Joittenki mielestä ehkä hassua, mulle ja miehelle tärkeää

Itseä ainakin tässä vaiheessa lohduttaa edes vähän se tieto että ainakin voin raskaaksi tulla. Samalla jännittää kuinka kauan seuraavaan raskauteen menee aikaa..

Voi @mimmi92, toivon sydämeeni pohjasta että tällä kertaa kaikki menis hyvin ja saan vauvan syliin Niinkuin kaikille meille

 

Mulla oli vain kemiallinen, kellään muulla ei kiinnostanut kuin neuvolassa nyt kun taas vaavi tulossa. Olin aivan ihmeissään, kun neuvolalääkäri sanoi että "neljäs raskaus" ja siis toista nyt odotan puoli välissä. Ihme siis että edes terveydenhuolto piti sitä minään! Entiedä eikö ystävät osaa suhtautua, tai halua tuoda ikävää asiaa esille enää jälkeenpäin, jos ei itse puhu niin ajattelevat ettei vaivaa tai jotain? Paljon tsemppiä toivon niin että pysyvä plussa tulisi teille testiin <3

 

Voimia @Enerisa3
Mä koin ehkä vähän samaa, että ei oikein ollut ketään, kenen kanssa käsitellä asiaa. Helposti todettiin että no, siinä oli jotain vikaa ja siksi meni kesken, luonto hoitaa. Niin, onhan se niinkin, mutta olihan se silti jo ajatuksissa vauva, oma lapsi, eikä pelkkä viallinen solumöykky.

Meillä kävi niin onnekkaasti, että tulin raskaaksi heti keskenmenon jälkeen uudelleen. Ovulaatio oli muistaakseni noin viikon myöhemmin kuin normaalissa kierrossa, ja siitä tärppäsi. Nyt menossa rv 27+0 ja tähän asti kaikki mennyt hyvin. Olihan toki alkuviikot pelkkää piinailua ja kulkivat niin hitaasti, etenkin ne viikot kun edellinen meni kesken, aika kului niiiiiin hitaasti kun koko ajan vähän pelkäsi ja kuulosteli tuntemuksia ja oireita.

Toivotaan teille ja kaikille muillekin pian plussaa ja lasta syliin asti.

 

Voimia @Enerisa3
Mä koin ehkä vähän samaa, että ei oikein ollut ketään, kenen kanssa käsitellä asiaa. Helposti todettiin että no, siinä oli jotain vikaa ja siksi meni kesken, luonto hoitaa. Niin, onhan se niinkin, mutta olihan se silti jo ajatuksissa vauva, oma lapsi, eikä pelkkä viallinen solumöykky.

Meillä kävi niin onnekkaasti, että tulin raskaaksi heti keskenmenon jälkeen uudelleen. Ovulaatio oli muistaakseni noin viikon myöhemmin kuin normaalissa kierrossa, ja siitä tärppäsi. Nyt menossa rv 27+0 ja tähän asti kaikki mennyt hyvin. Olihan toki alkuviikot pelkkää piinailua ja kulkivat niin hitaasti, etenkin ne viikot kun edellinen meni kesken, aika kului niiiiiin hitaasti kun koko ajan vähän pelkäsi ja kuulosteli tuntemuksia ja oireita.

Toivotaan teille ja kaikille muillekin pian plussaa ja lasta syliin asti.

Kiitos Tuntuu niin hyvältä että pystyy jakaamaan nämä ajatukset semmosten kans jotka on kans kokenut keskenmenon. Ei oo yhtä yksinäinen olo enää. Ja mitä sanoit siitä että "luonto hoitaa", niin se on totta ja oon onnellinen ettei vauva selvinnyt pidemmälle jos siinä oli suurempaa vikaa, koska jos olis itse joutunut tekemään päätöksen keskeytyksestä, niin olisi ollut vielä vaikeampaa. Mutta sitten taas se ei itselle ollut viallinen solumöykky, vaan ensimmäinen oma rakas lapsi

Onpas ihanaa että tulit noin nopeasti raskaaksi ja olet jo loppusuoralla ja kaikki mennyt hyvin!! Saanko kysyä onko tämä ensimmäinen ja oletko aikaisemmin joutunut yrittämään pitkään?

 

@Enerisa3 Mua on myös helpottanut raskaana olevan ystäväni sensitiivisyys tätä asiaa kohtaan, hän on ihanasti ottanut mut huomioon ja ollaan juteltu asiasta paljon niin hänen seurassaan on helppo olla. Mulla on ollut toinenkin keskenmeno ja silloin mua otti päähän raskaana ollut ystäväni joka ei yhtään tajunnut tilannetta. Toivotaan että voit vaikka jutella kaverisi kanssa aiheesta, se voi auttaa! Mulla on nyt kahdet menkat ollut eikä kauheaa luottoa tärppiin kun viimeisintä raskautta yritettiin yli vuosi. Ollaan juuri suuntaamassa tutkimuksiin että olisko jotain apuja saatavilla.

 

@Enerisa3 Tämä on meidän toinen lapsi, esikoinen on 03/18. Sekä esikoinen että tuo alkuvuodesta keskenmennyt tärppäsivät muistaakseni yk2, eli tosi nopeasti molemmat, esikoista yrittäessä taisi olla kemiallinen yk1. Ei olla siis jouduttu yrittämään pitkään ja ollaan kyllä oltu tosi onnekkaita sen suhteen. Toki keskenmeno on ollut silti kova suru. Hän olisi ollut lokakuinen, ja näillä näkymin mulla alkaa äitiyslomaa edeltävä syysloma samana päivänä, kun olisi ollut lokakuisen la.

 

@Enerisa3 Mua on myös helpottanut raskaana olevan ystäväni sensitiivisyys tätä asiaa kohtaan, hän on ihanasti ottanut mut huomioon ja ollaan juteltu asiasta paljon niin hänen seurassaan on helppo olla. Mulla on ollut toinenkin keskenmeno ja silloin mua otti päähän raskaana ollut ystäväni joka ei yhtään tajunnut tilannetta. Toivotaan että voit vaikka jutella kaverisi kanssa aiheesta, se voi auttaa! Mulla on nyt kahdet menkat ollut eikä kauheaa luottoa tärppiin kun viimeisintä raskautta yritettiin yli vuosi. Ollaan juuri suuntaamassa tutkimuksiin että olisko jotain apuja saatavilla.

Joo, oon ajatellutkin että juttelen hänen kanssa jossakin kohtaa kun kykenen, tai laitan edes viestiä missä mennään Jotenkin ärsyttää, kun olisi toivonut että hän olisi nyt jossakin kohtaa kysellyt miten olen jaksellut, kun alussa keskenmenon jälkeen kuitenkin vielä jaksoin häneltä kysellä miten menee. Ehkä sen takia ketuttaakin tilanne vielä enemmän, varsinkin kun raskaana ollessa vaihdettiin kuulumisia päivittäin

Toivotaan että tärppi tulee!!

 

Suuret pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille!

@Enerisa3 kyselit, että kuinka kauan on mennyt uuden raskauden alkamiseen keskenmenon jälkeen. Mulla tärppäsi keskenmenon jälkeen vasta yk 11. Keskenmennyttä raskautta oltiin yritetty yli puoli vuotta (yk 8 tärppäsi) ja kun uutta raskautta ei kuulunut ja yrittäessä meni vielä pidempää, niin olihan se aika raskasta ja välillä tuli epätoivo, että saadaankohan me koskaan vauvaa. Mutta sitten tärppi tuli yk 11 ja raskaus sujui hyvin. Varsinkin ekaa ultraa jännitin ihan hulluna, koska ekan raskauden keskeytynyt keskenmeno huomattiin juuri ultrassa.

Tsemppiä kaikille ja erityisesti niille, joilla uusi raskaus antaa odotuttaa! Musta tuntui silloin, että melkein kaikki raskautui aika pian uudelleen keskenmenon jälkeen ja jotenkin tuntui, että onkohan joku vialla kun meillä kestää. Käytiin jo lapsettomuustutkimuksissakin ja kaikki oli hyvin. Eli kaikki voi olla ihan kunnossa vaikka uutta raskautta joutuisikin odottamaan!

 

@Enerisa3 Mulla oli neljä keskenmenoa ennen tätä raskautta, joka on nyt viikolla 29. Meillä piti alkaa keskenmenotutkimukset, mutta viides raskaus ehti alkaa ensin. Raskauduin melko nopeasti. Kerran meni puoli vuotta yrittämiseen, mutta sen jälkeen kaksi viimeistä keskenmenoon päättynyttä raskautta ja tämä nykyinen raskaus alkoivat alle puolen vuoden sisällä eli km jälkeen aina noin kuukausi väliä seuraavaan raskauteen. Tosi tutuilta kuulostivat kertomasi tunteet. Itselläni meni välit yhteen kaveriin, kun hän ei raskaaksi tultuaan osannut ottaa tilannettani huomioon, vaikka olin kertonut hänelle tosi avoimesti asiasta. Surin myös todella paljon sitä, että niin harva uskalsi tukea ja kysellä kuulumisia. Näiden asioiden kanssa jää helposti yksin, kun läheiset eivät osaa suhtautua.

 

@Enerisa3 Mulla oli neljä keskenmenoa ennen tätä raskautta, joka on nyt viikolla 29. Meillä piti alkaa keskenmenotutkimukset, mutta viides raskaus ehti alkaa ensin. Raskauduin melko nopeasti. Kerran meni puoli vuotta yrittämiseen, mutta sen jälkeen kaksi viimeistä keskenmenoon päättynyttä raskautta ja tämä nykyinen raskaus alkoivat alle puolen vuoden sisällä eli km jälkeen aina noin kuukausi väliä seuraavaan raskauteen. Tosi tutuilta kuulostivat kertomasi tunteet. Itselläni meni välit yhteen kaveriin, kun hän ei raskaaksi tultuaan osannut ottaa tilannettani huomioon, vaikka olin kertonut hänelle tosi avoimesti asiasta. Surin myös todella paljon sitä, että niin harva uskalsi tukea ja kysellä kuulumisia. Näiden asioiden kanssa jää helposti yksin, kun läheiset eivät osaa suhtautua.

Oon pahoillani että olet joutunut kokemaan noin monta keskenmenoa Ihanaa kuitenkin että nyt tässä vaiheessa

Ja tuo yksinäisyyden tunne on tällä hetkellä todella vahva. Just tämä kun asiasta ei haluta tai uskalleta puhua, vaan lakastaan maton alle niin kuin mitään ei oo tapahtunutkaan.. Ihan tästä syystä oon miettiny, että pitäiskö puhua tästä ihan avoimesti esim omassa somessa. Kertoa ihmisille miten on käynyt, ihan vaan sen takia ettei kenenkään mun tutun tarvis olla yksin asian kanssa jos kävis samoin Ehkä sais jopa itse vertaistukea ihmisiltä jotka uskaltais kertoa omasta kokemuksestaan sen jälkeen. Toki tässä olen kysynyt puolisolta mitä mieltä hän olisi tästä, mutta en ole saanut selkeää vastausta tähän vielä. Koska asia koskettaa tietenkin myös häntä, haluan kunnioittaa sitä jos ei hän halua tuoda tätä asiaa kaikkien tietoon

Olen myös harkinnut työpsykologille menemistä, se on ennenkin helpottanut jos on ollu tarve puhua ja purkaa ahdistusta. Mulla on myös maailman paras mies, joka on niin älyttömän tärkee tuki kun kuuntelee ja antaa itkeä niin paljon kun ikinä haluankaan

 

Oon pahoillani että olet joutunut kokemaan noin monta keskenmenoa Ihanaa kuitenkin että nyt tässä vaiheessa

Ja tuo yksinäisyyden tunne on tällä hetkellä todella vahva. Just tämä kun asiasta ei haluta tai uskalleta puhua, vaan lakastaan maton alle niin kuin mitään ei oo tapahtunutkaan.. Ihan tästä syystä oon miettiny, että pitäiskö puhua tästä ihan avoimesti esim omassa somessa. Kertoa ihmisille miten on käynyt, ihan vaan sen takia ettei kenenkään mun tutun tarvis olla yksin asian kanssa jos kävis samoin Ehkä sais jopa itse vertaistukea ihmisiltä jotka uskaltais kertoa omasta kokemuksestaan sen jälkeen. Toki tässä olen kysynyt puolisolta mitä mieltä hän olisi tästä, mutta en ole saanut selkeää vastausta tähän vielä. Koska asia koskettaa tietenkin myös häntä, haluan kunnioittaa sitä jos ei hän halua tuoda tätä asiaa kaikkien tietoon

Olen myös harkinnut työpsykologille menemistä, se on ennenkin helpottanut jos on ollu tarve puhua ja purkaa ahdistusta. Mulla on myös maailman paras mies, joka on niin älyttömän tärkee tuki kun kuuntelee ja antaa itkeä niin paljon kun ikinä haluankaan

Avoimuus varmasti auttaa, jos kestää sen, että kaikki ihmiset eivät välttämättä osaa suhtautua asiaan. Itse olisin myös halunnut olla avoimempi, mutta pelkäsin sääliä ja sitä, että mua aletaan vältellä/kohdella eri tavalla. Oma perheeni käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ymmärrän kyllä miksi, eivät halunneet puuttua asiaan tai loukata vahingossa, mutta musta se tuntui aivan hirveältä, kun piti esittää, että kaikki olisi hyvin. Äidilleni sain onneksi jossain vaiheessa kerrottua tunteistani ja tilanne muuttui hieman paremmaksi. Nyt olen puhunut keskenmenoista avoimemmin myös töissä. Haluaisin osaltani rikkoa asiaan liittyvää tabua. Toki toivoisin, että rohkeutta olisi riittänyt jo ennen uutta raskautta.

Kävin rankimman keskenmenon (rv 12 todettu keskeytynyt keskenmeno) jälkeen työpsykologilla ja neljännen jälkeen uudestaan. Nyt käyn julkisella puolella juttelemassa noin kuukauden-kahden välein laskettuun aikaan asti. Suosittelen kyllä keskusteluapua. Näitä asioita pitää käydä uudestaan ja uudestaan läpi tosi pitkään ennen kuin mieli on ne käsitellyt. Koko loppuelämänhän nämä kokemukset kulkevat mukana, mutta suru muuttaa muotoaan ja omat arvot muuttuvat kriisien myötä yleensä parempaan suuntaan.

 

Vähän omanapailua! Mulla alkoi menkat aikalailla oman kierron mukaan 31-32pv tyhjennyksen alusta laskettuna, jess! Nyt kp 11 menossa ja alkaa tulee vähän ovislimaa muistuttavaa, joten nyt saa sitten talletella huolella tulevat päivät/viikko

 

En ookaan tänne kirjoitellut hetkeen. Sain kolmannen keskenmenon viime kuussa rv 11. Keskenmeno oli "helppo" viikkoihin nähden, varmaan tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno, sillä testi oli lähtenyt vaalenemaan ennen vuotoa ja oli jo nega vuodon 2. vai 3. Päivä. En ihan kerinnyt np ultraan, olisi ollu suuri suru mennä sinne toteamaan ettei vauvaa oo.
Nyt oon jo uuden kierron dpo 10 ja tänään tein tälläsen https://aijaa.com/QZPNVd toivottavasti olisi oikea haamu, ainakin vahvistunut päivä päivältä. Alotin dpo 8 testaamaan.