Toivotaan että viiva lähtis vahvistumaan ja pieni pääsee syliin saakka
Kerrothan miten käy! 
Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20
- Viestiketjun aloittaja mursutin
- Ensimmäinen viesti
Kerrothan miten käy! Vähän myöhässä kommentoin, mutta vasta nyt näin tämän. Onpa kauniit sanat taulussasi. Silmäkulma kostui.
Kurjia kokemuksia teillä mahtunut matkalle, mitä täältä lukenut. <3
Itse tein heinäkuussa positiivisen raskaustestin, mutta raskaus meni kesken hyvin varhaisilla viikoilla. Lääkärit epäilivät kohdunulkoista, mutta eivät pystyneet 100% varmaksi sanomaan. Papereihin jäi "epäselvä raskaus". Onni onnettomuudessa että selvisin hCG:n seurantahoidolla eikä solusalpaajia saati leikkausta tarvittu.
Vaikka terveyskeskuksesta oli lähes mahdoton saada minkäänlaista apua, niin psykiatrin kanssa juttelua olisi tarjottu. Jätin sen väliin, sillå vaikka itkin ja olin todella apeana pitkään, niin tuntui jotenkin epämiellyttävältä puhua jollekin täysin vieraalle. Ehkä se olisi tehnyt hyvää, kun en oikein ystävillenikään ole kertonut tapahtuneesta. Mene ja tiedä.
On raskasta kertoa menetyksestä muille, kun koskaan ei voi tietää toisen reaktiota. Pikkuveljeni esimerkiksi totesi vain "no höh" ja se oli siinä, koko keskustelu. Tavallaan sitä kaipaisi, että voisi käydä kokemaansa uudestaan ja uudestaan läpi puhumalla. Just niin kuin @Annu83 sanoit. Toisaalta oikein kukaan ei tunnu ymmärtävän, miltä tällainen tuska on tuntunut.
Minullakin muutama läheinen ystävä odottaa vauvoja samalla lasketulla kuin itselläni olisi ollut. Meni tovi ennen kuin pystyin kuulemaan heidän iloisia raskauspäivityksiään. Sympatian puute heiltä on yllättänyt.
Mutta.... Vaikka aihe tuskin koskaan iloiseksi muuttuu, niin silti katse on eteenpäin ja toive elää, että jossain vaiheessa tärppäisi uudestaan ja toivottavasti silloin myös saisimme lapsemme.
Pahoittelut menetyksestäsi
Itse kerroin aika monelle sukulaisille,ystäville ja töissä raskaudesta kun pahoinvointi oli niin kovaa ettei pystynyt asiaa peittelemään. Yllättävää olikin reaktiot mitä sain kun kkm todettiin viikolla 12.
Kuten: Eihän se ollut kuin solumöykky, hyvä et meni näin alussa ja aina voitte yrittää uudestaan..mikään näistä ei lohduttanut. Yhden ystävän kanssa meni välitkin poikki, toisaalta selvis ettei tainnut kovin hyvä ystävä ollakkaan. Pelkkä halauskin olisi riittänyt ja noi typerät kliseet olisi voinut jättää pois. Onneksi suurin osa läheisistä kyllä tuki ja suri kanssamme. Miehen kanssa puhuttiin asiasta useasti, joskus vieläkin vaikka aikaa on kulunut kohta vuosi. Vaikeaa oli myös ylittää kesällä laskettuaika, varsinkin kun siinä oli muitten vauvajuhlia jne.
Meille se oli toivottu lapsi josta ehdittiin unelmoida pitkään ja sitä raskautta ennen 2 km takana.. tietysti sitä alkaa elämää nähdä jo heti eritavoin kun ne 2viivaa tulee tikkuun ja unelmoida uudesta perheenjäsentä ja kun se unelma viedäänkin pois, suru on suuri
Kaikkea hyvää ja kovasti tsemppiä uuteen yritykseen
Onneksi täällä kukaan ei tuomitse ja tänne voi purkaa omia tuntemuksia ja löytää kohtalotovereita
@Vehkis ja @Alinna86
Ajatukset kohtaa kyllä täysin teidän kanssa! Olen todella onnekas että suurin osa ottivat uutisen todella "hyvin" vastaan ja elivät mukana surussa. Olimme siis perheelle ja ystäville jo kertoneet raskaudesta.. Halusin jakaa tänne myös tekstin jonka itse jaoin eilen omassa instassa. Mulla on monta viikkoa ollut tavallaan "vittuuntunut" olo siitä, ettei keskenmenoista "saa" puhua vaan suretaan yksin, ja halusin nyt rikkoa hiljaisuuden ja auttaa edes yhtä samassa tilanteessa olevaa Päivitys keräsi yli 100 kommentia ja sain myös lukuisia yksityisviestejä jossa ihmiset kiittivät että jaoin tarinani vaikesta mutta tärkeästä aiheesta josta puhutaan ihan liian harvoin
Tuli itselle semmoinen tunne että sain jotain hyvääkin aikaiseksi tästä
"keskenmeno
Se on jotain, mitä kukaan ei halua kokea, mutta niin monet joutuvat kokemaan. Se oli jotain mitä me ei koskaan oltais haluttu kokea, mutta jouduimme kokemaan.
"Valitettavasti sikiö ei vastaa 12 viikkoista eikä sydänääniä löydy". Elämäni onnellisin aika muuttui hetkessä pahimmaksi painajaiseksi. Pieni vauvamme, jota odotimme innolla saapuvaksi helmikuussa, oli poissa..
Miksi kerron tästä? Keskenmenot ovat niin paljon yleisimpiä kuin luullaan, mutta niistä ei puhuta ääneen. Tiedän, että tämän takia niin moni suree ja käy läpi nämä tunteet yksin. Monesti sitä surua ei myöskään ymmäretä tai sitä vähätellään. Se tuntuu niin väärältä, koska se on iso menetys ja suuri suru, riippumatta siitä tapahtuuko se viikolla 5 tai 15. Samalla tavalla kun raskaus, tämäkin on maailman luonnollisin asia. Kun saat keskenmenon et menetä vain vauvaa, vaan koko unelma lapsesta ja uudesta arjesta menee sirpaleiksi hetkessä. Se tyhjyyden tunne on sekä henkistä että fyysistä. Halusin kertoa tästä jotta kenenkään ei tarvitse olla yksin, ellei halua. Jos olet kohdannut tai joudut tulevaisuudessa kohtaamaan saman surun, olen tässä Uskon, että kokemusten ja tunteiden läpikäyminen muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden kanssa voi antaa tukea, voimia sekä keinoja surun käsittelyyn
Olen todella onnekas, että en ole joutunut kohtaamaan tätä surua yksin. Minulla on ihana perhe ja parhaimmat ystävät jotka ovat tukeneet vaikean ajan läpi, tästä olen ikuisesti kiitollinen. Olen myös etuoikeutettu kun olen saanut myös korvaamatonta vertaistukea. Suuri osa tunteista jotka kohtaa ovat niin vieraita ja voimakkaita, osa tuntuu jopa vääriltä ja pelottavilta. Ilman vertaistukea olisin pitänyt itseäni hulluna. Vertaistuen avulla tajusin että nämä tunteet ovat ihan normaaleja ja sallittuja, en ole hullu!
Rinnallani on tietenkin myös seissyt maailman paras ja rakastavaisin mies, jota en vaihtais mistään hinnasta pois! Vaikka olisimme mielummin jättäneet tämän kaiken kokematta, me selvitään tästä yhdessä
Toit meille niin paljon iloa niin lyhyessä ajassa, emmekä ikinä unohda sinua! Rakastamme sinua enkelimme "
Ajatukset kohtaa kyllä täysin teidän kanssa! Olen todella onnekas että suurin osa ottivat uutisen todella "hyvin" vastaan ja elivät mukana surussa. Olimme siis perheelle ja ystäville jo kertoneet raskaudesta.. Halusin jakaa tänne myös tekstin jonka itse jaoin eilen omassa instassa. Mulla on monta viikkoa ollut tavallaan "vittuuntunut" olo siitä, ettei keskenmenoista "saa" puhua vaan suretaan yksin, ja halusin nyt rikkoa hiljaisuuden ja auttaa edes yhtä samassa tilanteessa olevaa
Päivitys keräsi yli 100 kommentia ja sain myös lukuisia yksityisviestejä jossa ihmiset kiittivät että jaoin tarinani vaikesta mutta tärkeästä aiheesta josta puhutaan ihan liian harvoinTuli itselle semmoinen tunne että sain jotain hyvääkin aikaiseksi tästä
"keskenmeno
Se on jotain, mitä kukaan ei halua kokea, mutta niin monet joutuvat kokemaan. Se oli jotain mitä me ei koskaan oltais haluttu kokea, mutta jouduimme kokemaan.
"Valitettavasti sikiö ei vastaa 12 viikkoista eikä sydänääniä löydy". Elämäni onnellisin aika muuttui hetkessä pahimmaksi painajaiseksi. Pieni vauvamme, jota odotimme innolla saapuvaksi helmikuussa, oli poissa..
Miksi kerron tästä? Keskenmenot ovat niin paljon yleisimpiä kuin luullaan, mutta niistä ei puhuta ääneen. Tiedän, että tämän takia niin moni suree ja käy läpi nämä tunteet yksin. Monesti sitä surua ei myöskään ymmäretä tai sitä vähätellään. Se tuntuu niin väärältä, koska se on iso menetys ja suuri suru, riippumatta siitä tapahtuuko se viikolla 5 tai 15. Samalla tavalla kun raskaus, tämäkin on maailman luonnollisin asia. Kun saat keskenmenon et menetä vain vauvaa, vaan koko unelma lapsesta ja uudesta arjesta menee sirpaleiksi hetkessä. Se tyhjyyden tunne on sekä henkistä että fyysistä. Halusin kertoa tästä jotta kenenkään ei tarvitse olla yksin, ellei halua. Jos olet kohdannut tai joudut tulevaisuudessa kohtaamaan saman surun, olen tässä Uskon, että kokemusten ja tunteiden läpikäyminen muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden kanssa voi antaa tukea, voimia sekä keinoja surun käsittelyyn
Olen todella onnekas, että en ole joutunut kohtaamaan tätä surua yksin. Minulla on ihana perhe ja parhaimmat ystävät jotka ovat tukeneet vaikean ajan läpi, tästä olen ikuisesti kiitollinen. Olen myös etuoikeutettu kun olen saanut myös korvaamatonta vertaistukea. Suuri osa tunteista jotka kohtaa ovat niin vieraita ja voimakkaita, osa tuntuu jopa vääriltä ja pelottavilta. Ilman vertaistukea olisin pitänyt itseäni hulluna. Vertaistuen avulla tajusin että nämä tunteet ovat ihan normaaleja ja sallittuja, en ole hullu!
Rinnallani on tietenkin myös seissyt maailman paras ja rakastavaisin mies, jota en vaihtais mistään hinnasta pois! Vaikka olisimme mielummin jättäneet tämän kaiken kokematta, me selvitään tästä yhdessä
Toit meille niin paljon iloa niin lyhyessä ajassa, emmekä ikinä unohda sinua! Rakastamme sinua enkelimme "
@Alinna86 Tosi surullista kuulla, oon niin pahoillani. Ehkä ihmisten on vaikea lohduttaa surussa ja halutaan jotenkin piristää tai kannustaa eteenpäin? Todellisuudessa tuollaiset kommentit vain satuttaa. Joskus halaus ja kuuntelu olisi kaikki, mitä tarvitsee. Menetyksen väheksyminen on jotenkin kaikista ikävintä.
Sanoit @Alinna86 hyvin niistä kahdesta viivasta. Kun ne saa, näyttää maailma toden totta aivan toiselta. Siitä hetkestä toive lapsesta konkretisoituu, unelma on käymässä toteen ja on niin kiitollinen siitä, että onni vihdoin osuu kohdalle. Ja sitten juuri se lapsi, jonka olisi pitänyt syntyä, viedään pois.
@Enerisa3 Kuinka koskettava ja herkkä teksti! Suoraan kuin omat tuntoni. Todella hyvä, että julkaisit asian somessa. Mäkin suunnittelen tekeväni saman, mutta ehkä vasta jonkun ajan päästä, kun en ole niin vereslihalla tästä.
Omasta tuttavapiiristäni vain kaksi on kertonut julkisesti käyneensä läpi keskenmenon. Onhan se hullua, kun miettii, kuinka hirmuisen monelle se osuu kohdalle, kuinka hirmuisen moni nainen siitä kärsii ja silti siitä ei puhuta. Ikään kuin ei ole sopivaa puhua? Siksi todella iso hatun nosto kaikille, jotka niin tekee, koska se voi lopulta olla jollekin toiselle se ainoa vertaistuen muoto.
Tunteet nousee jotenkin pintaan, kun luen näistä teidän kokemuksista. Vaikka ihan karmeeta, että tällaisia joutuu kukaan käymään läpi, niin samalla jotenkin huojentavaa, että ei ole tuntojensa kanssa yksin. Tsemppiä ehdottomasti teille <3
Sanoit @Alinna86 hyvin niistä kahdesta viivasta. Kun ne saa, näyttää maailma toden totta aivan toiselta. Siitä hetkestä toive lapsesta konkretisoituu, unelma on käymässä toteen ja on niin kiitollinen siitä, että onni vihdoin osuu kohdalle. Ja sitten juuri se lapsi, jonka olisi pitänyt syntyä, viedään pois.
@Enerisa3 Kuinka koskettava ja herkkä teksti! Suoraan kuin omat tuntoni. Todella hyvä, että julkaisit asian somessa. Mäkin suunnittelen tekeväni saman, mutta ehkä vasta jonkun ajan päästä, kun en ole niin vereslihalla tästä.
Omasta tuttavapiiristäni vain kaksi on kertonut julkisesti käyneensä läpi keskenmenon. Onhan se hullua, kun miettii, kuinka hirmuisen monelle se osuu kohdalle, kuinka hirmuisen moni nainen siitä kärsii ja silti siitä ei puhuta. Ikään kuin ei ole sopivaa puhua? Siksi todella iso hatun nosto kaikille, jotka niin tekee, koska se voi lopulta olla jollekin toiselle se ainoa vertaistuen muoto.
Tunteet nousee jotenkin pintaan, kun luen näistä teidän kokemuksista. Vaikka ihan karmeeta, että tällaisia joutuu kukaan käymään läpi, niin samalla jotenkin huojentavaa, että ei ole tuntojensa kanssa yksin. Tsemppiä ehdottomasti teille <3
Kemiallinen oli :/ Sinällään yritystö, ku kemiallinen, keskenmeno ja kemiallinen kaikki putkeen.
Tuosta dpo11 vähän vahvempi viiva ku toi dpo10, ja näkyi myös pregcheckin liuskassa ja rfsu herkässä puikossa. Mut sit dpo 12 haaleni ja sit katos. Nyt oon menossa uudesssa kierrossa kp 9 ja oottelen vlopuksi ovista
Onpa ikävä homma
Sitä aina väkisinkin kerkeää innostumaan kun tulee se haamua.. Hyvä puolihan on että ainakin yritystä on niinkuin sanoitkin Mä tajusin kkm jälkeen vasta että mulla suurella todennäköisyydellä on ollut myös kemiallinen ennen sitä. Mulla oli sillon kuukautiset päivän myöhässä, mutta en ollut tehnyt testiä vielä. Yöllä tuli yhtäkkiä ihan sairaan kipee maha niin että makoilin tunnin kylpyhuoneen lattialla ja samaan aikaan alkoi runsas verenvuoto. Ja mulla ei IKINÄ ala kuukautiset yöllä..
Mulla nyt piinapäivät menossa, kp 25 menossa.. Ajattelin viikonloppuna ehkä testata..
Mulla oli ensimmäisen raskauden aikana elohiiri vatsassa ihan alusta saakka, ja eilen oli pitkään elohiiri häntäluun kohdalta väkisinkin alkaa miettii voisko siellä nyt jotain olla.. No hei, siellähän rupeaa käymään jännäksi! Kuulostaa lupaavalta.
Mulla on dpo 8 menossa ja kuulostelen herkällä korvalla joka ikistä rapsahdusta kropassa. Aamulämpöjä ei ehkä kannattaisi tässä tarkoituksessa mittailla, mutta tänään tuli hurja dippi lämpöihin, mistä meinaan salaa innostua - toki ymmärtäen, että se nyt ei automaattisesti tarkoita implantaatiota. Koita tässä itseään hillitä...
Sen sijaan olen vähän huolestuneempi olen siitä, että vasemmalla alamahassa, about munisten kohdalla, on krampannut ja poltellut pitkin päivää. Samanlaista oli viimeksi kohdunulkoisessa heti alusta asti. Toivotaan, että siitä ei ainakaan olisi kyse, jos ylipäänsä jostain.
@Titi-Love Olipa kurja toi kemiallinen Ah, ne tuskaiset kaksi viivaa. Ne tuntuu niin ansaituilta ja omilta, kun ne vihdoin saa, ettei niitä saisi enää ryövätä pois. Mutta... Ens viikonloppuun...
Tilataan hyvä kuukausi meille kaikille, kiitos!
@Vehkis tämäpä. Itsellä on nyt ollu 3 keskenmenoa ja 3 kemiallista täs 1,5 vuoden yrityksen aikana silti vaan sitä jaksaa uskoa ja toivoa että meilläkin vielä onnistaa koska yrittää selkeesti raskaus alkaa, ja nyt kun käytän ekaa kiertoa asetyylisalisyylihappoa pienellä annoksella myös plussatessa eteenpäin, ennen käytin vaan oviksesta plussaan/menkkoihin. Suvussa ollut veritulppaa joten lääkärin ohjeistuksella
Kyllä me kaikki vielä pysyvät plussat saadaan toivottavasti tästä kierrosta
silti vaan sitä jaksaa uskoa ja toivoa että meilläkin vielä onnistaa koska yrittää selkeesti raskaus alkaa, ja nyt kun käytän ekaa kiertoa asetyylisalisyylihappoa pienellä annoksella myös plussatessa eteenpäin, ennen käytin vaan oviksesta plussaan/menkkoihin. Suvussa ollut veritulppaa joten lääkärin ohjeistuksella Kyllä me kaikki vielä pysyvät plussat saadaan toivottavasti tästä kierrosta
Huh, voi hurja! Johan on koeteltu.
Se on varmaan ainakin hyvä merkki, että munasolu hedelmöittyy ja kovasti yrittää tarrautua. Kunpa tuosta uudesta keinosta olisi hyötyä!Pakko ihan kysyä, että miten se happo auttaa? Vilkastuttaako verenkiertoa ja helpottaa tarrautumista? Tää on eka kerta, kun kuulen tästä. Mielenkiintoista!
Joo eli myyntinimellä mm. disperin, aspirin, primaspan ym. Estää veritukoksia, ohentaa verta ja vilkastuttaa näin verenkiertoa.
Sit muistin erään vanhemman ihmisen vinkin, että pitää pitää jalat lämpöisenä, nii kohdussa verikietää, eli villasukat jalkaan piinapäivillä
kesäkuussa pidin vaikka oli lämmin, ja sillon plussasin.Hahaa, kiitos vinkistä. Menee villasukat oitis jalkaan!
Voivoi, kylläpä iski taas kova vauvakaipuu Mulla tosi vaihtelevia päiviä/viikkoja. Joskus tuntuu siltä et tää tilanne on ihan ok ja vauva tulee ku on tullakseen, toisena päivänä tuntuu et elämä on niin hemmetin epäreilua ja haluais vaan sen vauvan jo.. Oonko ainoa? Tuntuu oudolta koska olin "vasta" viikolla 12 kun tuli keskeytynyt keskemeno (ja sikiö oli vasta 6-7viikkoinen), mut kaipaan ihan kauheesti sitä pientä pömppistä mikä kerkes tulla esille jo vähän!!
Mulla tosi vaihtelevia päiviä/viikkoja. Joskus tuntuu siltä et tää tilanne on ihan ok ja vauva tulee ku on tullakseen, toisena päivänä tuntuu et elämä on niin hemmetin epäreilua ja haluais vaan sen vauvan jo.. Oonko ainoa? Tuntuu oudolta koska olin "vasta" viikolla 12 kun tuli keskeytynyt keskemeno (ja sikiö oli vasta 6-7viikkoinen), mut kaipaan ihan kauheesti sitä pientä pömppistä mikä kerkes tulla esille jo vähän!! Ymmärrän enemmän kuin hyvin ja kokenut ihan samanlaisia tuntoja.
Vaikka yritän pitää pään kylmänä, niin välillä vauvankaipuu äityy todella kovaksi. Välillä iskee kauhea epätoivokin, kun miettii, että mikä on kun ei onnistu ja jos onnistuu, niin noinkohan on tuomittu kokemaan saman uudestaan. Olisi niin kestämätöntä. Samaan aikaan ajattelen, että vaikka olen aina halunnut lapsia ja kerran jo hetken aikaa sain kantaa sellaisen alkua, niin nyt jos koskaan arvostaisin sitä vielä niin uskomattomiin sfääreihin. Voi kunpa se onnistuisi vielä.
Epätoivo ja kova vauvankaipuu (malttamattomuudella höystettynä
) muuttuu itselläni helposti ehkä turhaksikin negatiivisuudeksi. Pelko tekee sen. Vaikka vauvan saaminen olisi suurin haaveeni, niin pää ei anna enää edes lupaa kuvitella, millaista elämä vauvan kanssa olisi. Toivon ja pelkään pahinta. Jollain hullulla tavalla se auttaa jaksamaan.Huhhuh. Täällä malttamattomana menin testaamaan kun on kp21 menossa, ja pelottaa hulluna että mitä jos onkin väärä hälytys ja innostun ihan turhaa. Ensimmäinen kuva 6 min jälkeen ja toinen ehkä n. 10, eli vähän testiajan ulkopuolella, mutta selvästi punertavampi siinä kohtaa. Näenkö omia kun nään punaista eikä pelkästään viivapaikkaa? Olen säätänyt kontrastin molemmissa kuvissa että olisi selkeämpi
No niin on, en ikinä testais näin aikasin jos ei olis ollu näin paljon nippailua vatsassa viime päivinä. Uskon että ovis saattana olla aika paljon aikasemmin ku ois "pitäny" Toivotaan todellakin näin!!
Samalla alko pelottaa ihan kauheesti@Enerisa3 Kyllä siellä ihan punaista näkyy, toivotaan kovasti että vahvistuu.
Täällä menossa rv 33+4. Nyt kun katson taaksepäin viime kevääseen, niin tuntuu, että aika on mennyt ihan hullun nopeasti. Siitä on tänään tasan 8 kk kun sain keskenmenon, ja nyt olen jo raskauden kanssa hyvää vauhtia menossa kohti loppusuoraa. Jotenkin ihan hullua. Kävin joitain viikkoja sitten äitipolilla tarkistuksessa, kun huolestuin vauvan liikkumattomuudesta. Siellä olikin yllättäen vastassa sama ihana lääkäri, jonka luona kävin keskenmenon ultralla toteamassa. Nyt kun ei tiedä mihin suuntaan tämä koronatilanne taas menee, ja saako puolisoa mukaan synnytykseen (kun kuitenkin nappaa jonkun nuhan jostain), niin lohduttaa ajatus, että synnärillä saattaa olla edes tuttu, ihana, lempeä lääkäri vastassa.
Täällä menossa rv 33+4. Nyt kun katson taaksepäin viime kevääseen, niin tuntuu, että aika on mennyt ihan hullun nopeasti. Siitä on tänään tasan 8 kk kun sain keskenmenon, ja nyt olen jo raskauden kanssa hyvää vauhtia menossa kohti loppusuoraa. Jotenkin ihan hullua. Kävin joitain viikkoja sitten äitipolilla tarkistuksessa, kun huolestuin vauvan liikkumattomuudesta. Siellä olikin yllättäen vastassa sama ihana lääkäri, jonka luona kävin keskenmenon ultralla toteamassa. Nyt kun ei tiedä mihin suuntaan tämä koronatilanne taas menee, ja saako puolisoa mukaan synnytykseen (kun kuitenkin nappaa jonkun nuhan jostain), niin lohduttaa ajatus, että synnärillä saattaa olla edes tuttu, ihana, lempeä lääkäri vastassa.
Ihana kun oot raskautunut uudestaan niin nopeasti ja vastassa on ollut sama lääkäri!
Mua pelottaa niin paljon että tämä on väärä hälytys etten oo puolisolle edes uskaltanut kertoa että tein testin, innostuisi turhaan.. Ajattelin parin päivän päästä tehdä uus testi ja jos on vahvempi niin sit tietenkin kerron!
@Korallikala Olipa ihana kuulla sun tilanteesta. Toivottavasti kaikki menee hienosti loppuun saakka ja puolisokin pääsee mukaan synnytykseen. Voi että!
@Enerisa3 Ymmärrän hyvin, että jäit pohtimaan, kertoako vai ei. Mä en varmaan olisi malttanut olla puhumatta siitä. Meidän eka plussa keskeytyneestä raskaudesta oli hyvin tulkinnanvarainen haamu. Itse hihkuin onnesta, mutta mies pysyi tyynenä ja halusi odottaa varmempaa tulosta ennen kuin innostuu.
Mulla on dpo 6, ja kohdun suunnalla on alkanut tänään tuntumaan orastavaa painetta ja jomotusta. Voi olla mitä vaan, mutta tuntemuksia on joka tapauksessa.
@Enerisa3 Ymmärrän hyvin, että jäit pohtimaan, kertoako vai ei. Mä en varmaan olisi malttanut olla puhumatta siitä. Meidän eka plussa keskeytyneestä raskaudesta oli hyvin tulkinnanvarainen haamu. Itse hihkuin onnesta, mutta mies pysyi tyynenä ja halusi odottaa varmempaa tulosta ennen kuin innostuu.
Mulla on dpo 6, ja kohdun suunnalla on alkanut tänään tuntumaan orastavaa painetta ja jomotusta. Voi olla mitä vaan, mutta tuntemuksia on joka tapauksessa.
Viimeksi muokattu:
Voi mikä päivä.
Tasan vuosi sitten sain selkeän haamuplussan edellisestä raskaudesta josta iloitiin 3kk. Viikolla 6+2 nähtiin alkio sykkeineen ja oltiin onnemme kukkuloilla kunnes vk 12 nähtiin että kehitys oli lakannut. Uskomatonta että tästäkin jo vuosi aikaa.
Epäonnistuneen keskenmenon jälkeen palautuminen ollut hidasta ja ilman hoitoja ei tärppi kävisi tuskin koskaan tai aikaa voisi mennä kauan, lääkäri sanoi.
Nyt menossa hoitokierto 3, ja mulla on toisinaan vahva fiilis on raskautumisesta ja sit hetiperään tuntuu hölmöltä luoda haavekuvia kun se testi on saattaa kuitenkin olla nega, kait sitä jotenkin suojelee itseensä siltä pettymykseltä.
Mutta mukavempaa näinpäin, kun viime kierrossa oli niin masentunut ja väsynyt fiilis vaan kokoajan.
Lääkäri oli vaan jotenkin niin toiveikas nyt että josko tää 3. Kerta toden sanois
Tänään dpo 10. Testata en voi vielä kun pregnyl käytössä ja voi kummitella testissä. Virallinen testipäivä on ensi ke.
Olishan tää kohtalon ivaa, että menetetyllä ja jos tästä plussa tulis niin la olisi aivan sama.
Tasan vuosi sitten sain selkeän haamuplussan edellisestä raskaudesta josta iloitiin 3kk. Viikolla 6+2 nähtiin alkio sykkeineen ja oltiin onnemme kukkuloilla kunnes vk 12 nähtiin että kehitys oli lakannut. Uskomatonta että tästäkin jo vuosi aikaa.
Epäonnistuneen keskenmenon jälkeen palautuminen ollut hidasta ja ilman hoitoja ei tärppi kävisi tuskin koskaan tai aikaa voisi mennä kauan, lääkäri sanoi.
Nyt menossa hoitokierto 3, ja mulla on toisinaan vahva fiilis on raskautumisesta ja sit hetiperään tuntuu hölmöltä luoda haavekuvia kun se testi on saattaa kuitenkin olla nega, kait sitä jotenkin suojelee itseensä siltä pettymykseltä.
Mutta mukavempaa näinpäin, kun viime kierrossa oli niin masentunut ja väsynyt fiilis vaan kokoajan.
Lääkäri oli vaan jotenkin niin toiveikas nyt että josko tää 3. Kerta toden sanois
Tänään dpo 10. Testata en voi vielä kun pregnyl käytössä ja voi kummitella testissä. Virallinen testipäivä on ensi ke.
Olishan tää kohtalon ivaa, että menetetyllä ja jos tästä plussa tulis niin la olisi aivan sama.
No sitäpä.. Sen lisäks puoliso pitäis mua hölmönä että testasin niin aikasin jos tämä nyt olisikin negatiivinen huomenna, se on kuitenkin hyvin mahdollista.. Mä en jotenki uskalla nyt yhtään iloita tai edes miettiä sitä mahdollisuutta että se ihan oikeasti oli haamu ja olisi jotain tarttunut matkaan. Se pettymys tulee siitä huolimatta olemaan ihan valtava jos huomenna näyttää negaa :'( Toivon sydämeni pohjasta että siellä olisi jotain ja saan yllättää miehen huomenna <3
Mulla oli edellisessä raskaudessa elohiiri mahassa ja nyt se vähän nykii taas mutta vähän alempana. En sit tiedä onko vain sattumaa
Eilen oli kans koko illan vähän huono olo.. Aamulla herätessä alapääkin oli kostee joten jotain sieltä nyt tulee, mut seki voi johtua siitä et näin unta siitä että harrastin seksiä Reino Nordinin kanssa, hahahhahahaha @Alinna86 Vuosipäivät on aina rankkoja, oli sitten minkälaisesta ikävästä muistosta tahansa
Meilläkin tuli vähän aikaa sitten täyteen vuosi siitä kun alettiin yrittämään, ja tuntu hurjalta ajatus siitä että olis voinu ollu pari kuukautinen vauva jo sylissä jos ois tärpänny heti.. Toivon niin paljon että tää olis teidän kierto ja tärppi kävis, pidän sormet ristissä teidän puolesta <3Hei kaikki! Olen tässä muutaman päivän lueskellut näitä ketjuja, kun viime keskiviikkona todettiin keskeytynyt keskenmeno. Mulla on jo kaksi lasta, eikä aiemmin yhtään keskenmenoa, joten tämä oli täysi shokki ja yllätys. Viikkoja piti olla kasassa 9+5, mutta alkio oli lopettanut kasvamisen viikolla 8.
Eilen aloitettiin lääkkeellinen tyhjennys cytoteceillä, mutta niistä ei seurannut mitään kovin suurta vuotoa tai kipua. Yhden kerran tuli pyttyyn kunnon lorahdukset ja hyytymät, ja siinä se. Olen vähän hämilläni, että oliko tämä muka tässä?
Uutta raskautta on tarkoitus yrittää heti kun se vaan on mahdollista. Se on hieman hankalampaa, kuin yleensä, sillä raskautta yritetään lahjasoluilla kotikonstein. Tämä kesken mennyt raskaus sai alkunsa heti ensimmäisellä yrittämällä, mikä sinänsä oli todella erikoista ja yllättävää! Nyt vaan toivoisin, että seuraava ovulaatio tulisi mahdollisimman pian ja päästäisiin uudestaan yrittämään
p.s. Enerisa3 Onnea Ihan selvä plussa siellä! Toivotaan, että pysyy matkassa!
Eilen aloitettiin lääkkeellinen tyhjennys cytoteceillä, mutta niistä ei seurannut mitään kovin suurta vuotoa tai kipua. Yhden kerran tuli pyttyyn kunnon lorahdukset ja hyytymät, ja siinä se. Olen vähän hämilläni, että oliko tämä muka tässä?
Uutta raskautta on tarkoitus yrittää heti kun se vaan on mahdollista. Se on hieman hankalampaa, kuin yleensä, sillä raskautta yritetään lahjasoluilla kotikonstein. Tämä kesken mennyt raskaus sai alkunsa heti ensimmäisellä yrittämällä, mikä sinänsä oli todella erikoista ja yllättävää! Nyt vaan toivoisin, että seuraava ovulaatio tulisi mahdollisimman pian ja päästäisiin uudestaan yrittämään
p.s. Enerisa3 Onnea
Ihan selvä plussa siellä! Toivotaan, että pysyy matkassa!