A
argh
Vieras
MOI
eli tänä aamuna taas raskaus keskeytyi, vkoja oli 6+1.
Olen aivan kammottavan surullinen,pettynyt, vihainen..kaikkea mahdollista.
Takana on kaksi onnistunutta raskautta, vuosina 1997 ja 2000. Kummallakin kerralla raskauden alulle saaminen oli pitkä prosessi, esikoista tehtiin vuosi, kuopusta 2.
Kuopuksen jälkeen päätettiin ettei mitään ehkäisyä oteta käyttöön, vaan kolmonen saa tulla kun on tullakseen..ensimmäinen positiivinen raskaustesti tuli elokuussa 2004, eli 4 vuotta kuopuksen syntymän jälkeen. Olimme tietysti aivan onnemme kukkuloilla, mutta silloin raskaus meni kesken vkolla 6+5.
sen jälkeen taas yritystä, ja muutan kerran olen onneton testannut ennen kuin menkat olleet myöhässä, ja plussaa ollut, mutta menkat alkaneet ajallaan.
No, nyt sitten vihdoin ja viimein raskaus sai alkunsa, kovien oireiden kera, ja jo viikkoa ennen testiä tiesin että nyt on tärpännyt. Eilen aamuna raskausoireet loppui kuin seinään, ja yöllä alkoi tuhruvuoto.
Aamulla päivystykseen ja siellä todettiin keskenmenon alkaneen. Ja äsken alkoikin kunnon vuoto.
On vaikeaa hyväksyä että taas tämä meni näin.
nyt sentään lääkäri oli jo sitä mieltä että voitaisiin tutkia missä on vika kun raskaaksi tuleminen sekä raskauden jatkuminen on näin vaikeaa.
Tiedän että tämä oli vasta toinen "virallinen" keskenmeno, monilla on useampia, ja että minulla on jo 2 lasta..silti tämä tuska on aikamoinen.
Olen aina haaveillut isosta perheestä, en voi käsittää miksei se voi onnistua?
Nyt kaikki taas alusta..ensin seuraillaan tämä keskenmeno loppuun, odotellaan kuukautisia, aletaan etsimään ovulaatiota ja toivotaan että tärppää..sitten jos joskus ehkä onni käy ja hedelmöitys tapahtuu, on se pelko jatkuuko raskaus..
Miten te muut olette päässeet yli näistä?
Tuntuu nyt että pää vaan kertakaikkiaan hajoaa.
eli tänä aamuna taas raskaus keskeytyi, vkoja oli 6+1.
Olen aivan kammottavan surullinen,pettynyt, vihainen..kaikkea mahdollista.
Takana on kaksi onnistunutta raskautta, vuosina 1997 ja 2000. Kummallakin kerralla raskauden alulle saaminen oli pitkä prosessi, esikoista tehtiin vuosi, kuopusta 2.
Kuopuksen jälkeen päätettiin ettei mitään ehkäisyä oteta käyttöön, vaan kolmonen saa tulla kun on tullakseen..ensimmäinen positiivinen raskaustesti tuli elokuussa 2004, eli 4 vuotta kuopuksen syntymän jälkeen. Olimme tietysti aivan onnemme kukkuloilla, mutta silloin raskaus meni kesken vkolla 6+5.
sen jälkeen taas yritystä, ja muutan kerran olen onneton testannut ennen kuin menkat olleet myöhässä, ja plussaa ollut, mutta menkat alkaneet ajallaan.
No, nyt sitten vihdoin ja viimein raskaus sai alkunsa, kovien oireiden kera, ja jo viikkoa ennen testiä tiesin että nyt on tärpännyt. Eilen aamuna raskausoireet loppui kuin seinään, ja yöllä alkoi tuhruvuoto.
Aamulla päivystykseen ja siellä todettiin keskenmenon alkaneen. Ja äsken alkoikin kunnon vuoto.
On vaikeaa hyväksyä että taas tämä meni näin.
nyt sentään lääkäri oli jo sitä mieltä että voitaisiin tutkia missä on vika kun raskaaksi tuleminen sekä raskauden jatkuminen on näin vaikeaa.
Tiedän että tämä oli vasta toinen "virallinen" keskenmeno, monilla on useampia, ja että minulla on jo 2 lasta..silti tämä tuska on aikamoinen.
Olen aina haaveillut isosta perheestä, en voi käsittää miksei se voi onnistua?
Nyt kaikki taas alusta..ensin seuraillaan tämä keskenmeno loppuun, odotellaan kuukautisia, aletaan etsimään ovulaatiota ja toivotaan että tärppää..sitten jos joskus ehkä onni käy ja hedelmöitys tapahtuu, on se pelko jatkuuko raskaus..
Miten te muut olette päässeet yli näistä?
Tuntuu nyt että pää vaan kertakaikkiaan hajoaa.
. Koita jaksaa ja hyvä juttu jos tutkimukset käynnistetään!