Tyttö tuli! Viikko sitten, 25.6. klo 22.44 syntyi meille tyttö, täydet 10 pistettä. Tässä on viikko mennyt ihan sutinalla, synnytys oli nimittäin vaikea ja päätyi sektioon. Mulla alkoi supistella 23.6. lauantaiyönä, jatkui säännöllisinä, mentiin su-aamuna Kättärille, olin auki vain sentin, määräsivät kotiin takaisin ja sain jotain lääkettä mukaani. Lääke ei auttanut yhtään, olin tosi kipeä ja hermostunut kun en ollut nukkunut yhtään edellisenä yönä. Palattiin sunnuntailtana Kättärille ja sanoin että en mene enää takaisin, sattui niin paljon. Supistukset tuli 5-7 min välein mutta kohdunsuu oli auki vasta 1,5 cm. Käyrillä vähän vauvan sydänäänet heitteli, joten mut otettiin osastolle yöksi seurantaan. Sain vähän torkuttua 15 min. välein tulevien supistusten välissä, maanantaiaamuna 25.6. klo 7 alkoi taas säännölliset supparit 5 min välein kipeinä. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa auki 2 cm, hidasta oli!!!! Sydänäänet heitteli edelleen vähän joten mut otettiin Haikaranpesän puolelle, klo 12 puhkaistiin kalvot ja vauvalle pinni päähän. Se oli vähän harmillista, en päässyt enää sitten suihkuun helpottamaan oloa. Istuskelin keinutuolissa ja keskityin hengittämään rauhallisesti supistusten aikana, mies hieroi välillä päätä ja oli apuna. Lämpöpussi helpotti myös, pääsin vajoamaan aika hyvään synnytysregressioon ja hengittämisen keskittymällä selvisin supistuksesta toiseen. Mutta mitään ei tapahtunut kohdunsuulla, olinkohan iltapäivällä jotain 3 cm auki. Sitten päätettiin antaa oksitosiinitippaa voimistamaan supistuksia, ja samalla epiduraali. Kivut helpotti, sain levähtää vähän. Sydänäänet edelleen heitteli väliä 88-200, oksitosiinia ei voitu enää lisätä sen vuoksi. Kohdunsuu aukesi yhteensä n. 4 cm:iin ja kohdunkaula alkoi kehittää jo pahkaa. Lääkärit päätyivät kiireelliseen sektioon ja vauva syntyi siis leikkauksella 22.44. Yhtenä syynä kohdunsuun aukeamattomuuteen oli vauvan lakitarjonta, oli siis tyrkyllä kasvot edellä.
Ei mulla jäänyt yhtään traumoja tuosta, pysyin jotenkin tyynenä koko ajan ja luotin siihen että lääkärit ja kätilöt osaavat tehdä oikeat päätökset synnytyksen etenemisestä. Anestesialääkäri oli ihana, sai epiduraalin hyvin pistettyä ja muutenkin kaikki synnytyksessä mukana olleet ammattilaiset olivat rauhallisia ja hyviä. Kauhein paikka oli heräämössä puudutuksen häipyessä elimistössä sain ihan hirvittävän horkan. Tärisin holtittomasti, eikä lämpöpeite auttanut yhtään. Lopulta sain petidiiniä joka laukaisi horkan heti. Pääsin aamukahdelta huoneeseen jossa vauva ja mies jo odottivatkin. Mies oli kylvettänyt ja hoitanut kätilön opastuksella vauvaa hienosti ja kun vauva nostettiin mun rinnalle, se imi heti ja multa tuli maitoakin. Oli ihana tunne!!
Viime viikko meni siis toipuessa, väsymyksestä ja leikkauksesta vaikka itse haava on parantunut hyvin ja olen päässyt jalkeille vauvaa hoitamaan hienosti. Pikkuisen takapakkia otettiin tuossa keltaisuuden vuoksi. Päästiin jo torstaina kotiin, vointi oli vauvalla ja äidillä niin hyvä mutta palasimme perjantaina kontrollikäynnille kellertävyyden takia. Ja jouduttiin jäämään 24 h:ksi valolampun alle.
SE oli lohdutonta!! Vauvaparka siellä makasi alasti lampun alla eikä rauhoittunut nukkumaan. Mulla nousi samaan aikaan maito rintoihin ja tissit oli julmetun kipeät ja ISOT. JÄrkyttävä reissu se sairaalayö. Lauantaina palattiin onneksi kotiin kun bilirubiiniarvot laskivat hyvin. Tänään käytiin viimeisen kerran kontrollissa siellä, arvot laskeneet huomattavasti ja vauva on reipas ja pirteä, nukkuu hyvin, syö hyvin (syntymäpaino ylitetty jo 132 grammalla!), pissaa ja kakkaa kunnolla joten ei huolta enää sen suhteen.
Nyt voidaan aloittaa vauva-arki!
