KESÄKUUN VAUVAT 2007 (2)

[päivitys]

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto

 

[wilma83..]

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks

 

[-Fiona-]

Hieman muokkaa jos sopii??

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks

3 poikaa ja 5 tyttöä

toivottavasti tässä oli kaikki synnyttäneet
Iisa taisi puuttua ainakin? Lisätään kun ehditään

Fiona

 

[-Fiona-]

Lisään siis Iisan

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
-Iisa-, 30.5, tyttö 3270g /48cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks

3 poikaa ja 5 tyttöä

 

[-Fiona-]

Virhe tyttöjen määrässä.. korjaan..

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
-Iisa-, 30.5, tyttö 3270g /48cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks

3 poikaa ja 6 tyttöä

 

[Jogi72]

Kaisuu ja Nuppu, täälläkin 40+5 ja samat fiilikset kuin teillä!
Kävin eilen synnärillä tarkistuksessa kun tuntui että lapsivettä tihkuu, mutta ne pari tirauttelua olivatkin ilmeisesti limatulppaa, jota tulee nyt joka vessakäynnillä vähäsen. Käyrässä oltiin 20 min, ja mulla näytti kunnon supistuksia n. 5 min välein, vaan ei tuntunut kuin pienenä kiristyksenä masussa. Taneli yritti potkia mittauslaitteet mahastani pois, joten sen sydänkäyrä vaihteli 130-165 välillä. eli oikein hyvä. Olin yhdelle sormelle auki ja kanavaa 1 cm jäljellä, kätilön mukaan voi tapahtua milloin vaan, mut täällä vielä ollaan kotona kärsimättömänä....

Täytyy vaan ajatella että kun kroppa ja pikkuinen ovat valmiita, niin saamme palkintomme!

Jaksamista!

Jogi & taneli 40+5

 

[Nuppu84]

Toivottavasti jogi pääset pian synnyttämään
Haluaisinki tietää juuri ton kohdun suun tilanteen meillä päin pääsee vasta kontrolli käynnille kun on 12 pvä yli lasketun ajan mulla olisi toi ens ke sit varmaan vasta loppu vkolle saan sen ajan ja tuskinpa ne sitä ainekaan juhannusta vasten käynnistelee no juu onhan tässä vielä aikaa tuohon mutta oon kyllä niin asennoitunu siihen ettei tää kamu masusta ulos tuu ku käynnistämällä.Tosissaan kun ei oo mitään suppareitaka juurika ollu aina pari hassua silloin tällöin...Ja kaikki ässätkin on kokeiltu moneen otteeseen ei ne auta

Jeps jatketaan odottelua

 

[Sasa_sofia]

Onnittelut kaikille vauvan saaneille..Ja yliaikaset lenkille ja kyykkyhyppelyä, kyllä se siitä lähtee(paraskin neuvoja) ... =o)

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
-Iisa-, 30.5, tyttö 3270g /48cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
Sasa_sofia, 8.6, rv 39+6, tyttö, 3860g/51.5cm, Seks
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks


3 poikaa ja 7 tyttöä

Wilma: Olitko jonainen päivänä imettämässä kahvisalissa tyttöäsi, ja miehesi oli vieressä luki jotain kuvastoa tai jotain. Jos olit niin me istuimme vastakkaisessa pöydässä ukon kanssa aamukahvilla...Jos sulle vain käy voitaisiin joskus treffata kuhan pääsee tästä alku tohinasta eroon. Me asumme täällä kären asuntoaluella..

Mutta nyt kutsuu tuoksuva ruuan haju

 

[lena ei kirj.]

Moi!

Käyn täällä lukemassa synnytyskertomuksia kun oma häämöttää tuolla elokuussa. Teistä oli joku synnyttänyt haikaranpesässä? Kertoisitko kokemuksia ko. paikasta. Itse olen tosiaan menossa elokuussa sinne, mikäli kaikki nyt menee mallilleen.

Lena rv31

 

[ontämävaikiaa]

Mielellään kuulisin Haikaranpesäsynnytyksistä minäkin, sinne suuntaamme mekin. Toivottavasti pian... Eilen mulla oli oikein touhukas päivä kävelylenkin ja kokkailun ja leipomisen merkeissä, ja illalla saunottiin. Sitten 2 tuntia saunomisen jälkeen tulikin yllättäen kunnon supistuksia 21.30 lähtien, ensin aaltomaista menkkajuilintaa selän puolella, siirtyi sitten myös alavatsaan ja heijasteli yläreisiin ja nivusiin. Ei ne liian kipeää tehnyt, olivat just kuin kunnon kuukautiskipuja. Niitä tuli ehkä 10 minuutin välein ja kesti kai minuutin verran kerrallaan, vaikea arvioida kun aluksi ne oli sellaista tasaista jomotusta. Pystyin kuitenkin vaipumaan horrokseen siinä ja heräilin vessaan vielä yhden aikaan ja silloin niitä tuli vielä vähän aikaa. Mutta sitten loppuivat. Nyt on olo ollut ihan tavallinen taas. Pitäisköhän saunoa tänäänkin tai ainakin kokeilla seksiä, siivous ei innosta niinkään.

Kuulin, että vauvan liikkeet vähenee kun synnytys lähenee. Meidän veijari ei sitten sen perusteella kyllä tuolta vielä tule, sen verran rouheasti se vielä sätkii. Huomenna menen taas lääkärille, ultrataan ja tarkennetaan painoarviota ja saan tietää loputkin tulokset magneettikuvista, mutta sieltä tuskin enää uutta tietoa tulee. Eli häntäluu joustaa ja paikat on sen kokoiset että vauva mahtuisi. Oon saanut ajatukset kokoon tämän asian suhteen ja odotan innolla synnytystä. Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä tarvitse kiirelliseen sektioon mennä.

Ihanaa kun on viilempää vaikka aurinko paistaakin. Ei ole niin turvonnut valas -olo.

MARIA 38+3

 

[wilma83..]

sasa: en ole ollut päiväsalissa imettämässä joten et oo mua ainakaan siellä nähnyt vähän harmittaa kun ollaan yhtä aikaa siellä sairaalassa oltu mutta ei olla tunnistettu toisiamme!jooo voisi olla kiva tavata joskus,meiltä vaan on matkaa s-joelle yli 80km ja harvemmin tulee siellä käytyä.mun huonekaveri tais muuten asua samlla alueella kuin te!vitsit kun tissejä kiristää,maito on noussut tänään oikeen kunnolla kun tyttö imuutteli koko yön!ja nyt se sitten nukkuu koko ajan eikä tyhjennä mua kun sitä eniten tarvisin

 

[Yasmi]

Me oltiin haikaranpesän osastolla 5 eli läheltä liippas Santtu, varsinaisesti ei haikaranpesässä synnytetty, vaan oli kättärillä paikkapulaa ja olivat tehneet siksi perhehuoneista kahden hengen huoneita.

Evalle: Päivä päivältä tuntuu äidinrakkaus kasvavan tuota pienokaista kohtaan. Aluksi oli tosi puusta pudonnut olo kun synty vielä melkein 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, ja vaikka ennakoivia merkkejä oli, tuntu et ei sitä silti osannut odottaa. Meidän pienokainen on niin helppohoitoinen kaveri et arki on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka mies ei vielä pystynytkään lomille jäämään. Jälkivuodosta: nyt alkaa tavallinen side riittämään jo hyvin, parin viime päivän aikana on vuoto muuttunut selvästi niukemmaksi. Nyt alkaa olo olla jo aika hyvä, ja tuo epparihaavakaan ei ole enää niin kipeä. Epparin kokeneena en sitä kyllä jatkossa kovin löysin perustein haluaisi, kyllä se niin kipeä on ollut ja repes aukikin hieman tuossa yksi päivä. Mutta meidän kohdallahan se tehtiin ihan poitsun hyvinvoinnin vuoksi, joten tottakai hyvä että tehtiin!

Tsemppiä kaikille kärvistelijöille, en aikasemmin uskonut, mutta sitä mahassa potkuttelua tulee tosiaan vähän ikävä. Meillä kyllä liikuttiin vilkkaasti synnytykseen asti, ja koko synnytyksen ajankin. Oli kumallnen olo kun pojalla oli se piuha päässä ja sitten se liikku synnytyksen aikana ja letku heilu jalkojen välissä liikkeiden mukana

Kaveripariskunta kävi tänään kylässä ja kerto, että odottavat kaksosia, saivat eilen tietää ja olivat vielä vallan sekaisin päästään uutisesta

Yasmi ja Yrtsi

 

[S@nttu]

Nyt vihdoin tämä synnytyskertomus. On sit pitkä eli ota hyvä asento...

Lapsivesi meni su 3.6. klo 3.30. Supistukset alkoivat samantien 10 minuutin välein. Parin tunnin päästä ne tihenivät 5 minuuttiin. Hierova tuoli oli aivan ihana kotona näitä ”alkusupistuksia” varten. Kättärille saavuimme klo 8.15. Kohdunsuu oli silloin kätilön mukaan auki 2cm ja kohdunkaula hävinnyt. Sitten odoteltiin, makailin sängyllä ja istuin välillä pitkään suihkussa.

13.30 kätilö huomasikin että oli tunnustellut ensin väärin kohdunsuun. Se olikin hyvin takana, auki vasta sormelle ja kanavaakin jäljellä, aika tylsä takapakki kun koko aamupäivän oli kuitenkin supistellut säännöllisesti. Iltapäivällä sain petidiini-piikin, josta ei kyllä ollut apua kipuihin. Klo 18 kohdusuu oli auki 3cm ja reunaa vielä jäljellä, suihkussa istuminen ei enää auttanut, niinpä siirryin ilokaasuun. Inhottavan pöpperöinen olo siitä tuli, ihan kuin ois ottanut pikaisesti 3 drinksua peräkkäin. Supistuksia oli koko päivän 3-6 minuutin välein.

Klo 21 kohdunsuu oli vihdoin auki 5cm ja sain epiduraalin, aivan kaikki kivut häipyivät yli 3 tunniksi! Lapsiveden menosta oli jo tosi kauan ja rupesin saamaan antibioottia suoneen. Puolen yön aikaan sain lisää epiduraalia, tulehdusarvot alkoivat kohoamaan ja kuume nousemaan. Klo 2 mulla oli kuumetta jo yli 38, normaalisti mulla nousee tosi harvoin kuume. Tulehdusarvotkin olivat koholla.

Sitten alkoi ponnistuttamaan. Olin kuunnellut naapurihuoneista huutoja ja aattelin että ite pysyn hiljaa mutta ei hemmetti – pistin tyynyn suulle ja huusin ihan täysiä. Vauva oli vielä liian korkealla vaikka kohdunsuu olikin auki jo 9cm eli en saanut ponnistaa.

Klo 2.30 paikalle tuli toinen kätilö ja lääkäri, kohdunsuu auki 10cm ja vauvan sydänäänien takia oli pakko ruveta ponnistamaan vaikka pää oli vielä liian korkealla. Miksi kukaan ei ollut kertonut kuinka kauheelta se tuntuu?!? Mun jalat laitettiin niihin telineisiin ja siinä riuhtoessani reväytin oikean nivusen. En jaksanut enää välittää vaikka kaikki kuulis ja huusin vaan aina kun ponnistutti. Epiduraali vei poltot pois mutta kun tuntui että vauva syntyy jostain nivusen tienoilta niin tuli pelottava olo eikä meinannut haluta ponnistaa. Tunsin puudutuspiikin ja välilihaa leikattiin oikeaan nivuseen päin kahteen kertaan. Lääkärille tuli kiire saada vauva ulos. Vauva syntyi leuka edellä, lääkäri auttoi imukupilla (onneksi jälki on jo parantunut). Hartiatkin jäivät jumiin, niiden irrottamiseen meni 2 minuuttia, joka kuulemma on pitkä aika. Toinen lääkäri oli jo kutsuttu paikalle ja meidän tyttö vietiin hänen hoidettavakseen ihan löysänä. Hengitystä piti vähän stimuloida, pulssi oli onneksi koko ajan hyvä. Kaikki kipu häipyi multa heti kun vauva tuli ulos ma 4.6. klo 2.49. Istukka tuli helposti ulos, painoa 750g, iso löllykkä oli.

Vauva sai ensin 5 pistettä, minuutin päästä 7 ja ”loppupisteet” 9. Piste jäi puuttumaan jäntevyydestä – täytyy vaan sanoa että oon aina pelännyt vauvojen niskan puolesta mutta meidän tyttö on kyllä niin jäntevä ettei tartte yhtään pelätä. Sain vauvan puolen tunnin päästä rinnalleni ja se rauhoittui siinä pian.

Mut vietiin sit hetken odottelun jälkeen leikkaussaliin ommeltavaksi. Onneksi sain nukutuksen, koska en yhtään halunnut tietää sillä hetkellä mitä 3. asteen repeämät tarkoittaa. Episiotomian lisäksi repesin emättimestä ja osittain peräsuolestakin. Olin tunnin ommeltavana. Menetin yön aikana melkein 2 litraa verta ja hemoglobiini laski 84:ään. Sain seuraavana päivänä 2 pussia punasoluja, hemppa nousi 95:een. (Eilen neuvolassa mitattiin jo 110, enkä oo ees syönyt rautalisää, oma ”luontainen rautaisuus” varmaan nostaa sen itsestään?)

Vauva oli syntyessään 3486g ja 50cm. Kukaan ei ikinä arvannut etteikö niin keskikokoinen vauva mahtuisi musta ulos. Jos ikinä saamme toista lasta, en varmaankaan uskalla edes harkita alatiesynnytystä, oli sen verran karmaiseva kokemus. Edellisten lisäksi mulle paukahti synnytyksessä peräpukamat, ihan kuin ei istuminen muuten olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa. Onneksi mulla oli mies mukana Haikaranpesässä, liikkuminen oli ekoina päivinä tosi työlästä ja raskasta ja osasto oli ihan täynnä, ei varmaan ois hoitajat ehtinyt auttaa.

Jatkan toisessa viestissä lisää...

 

[S@nttu]

Toinen mistä aina puhutaan, on että ”vauva tulee rinnalle ja rupeaa imemään piste”. Meillä ei ole vieläkään näin, pumppaan kaikki maidot hänelle pulloon. Hirveesti tytsi hamuaa rintaa muttei malta pitää imuotetta. Multa tulee maitoa aika lailla, oon nyt joka päivä pumpannut 4 kertaa ja yhteensä maitoa tulee päivässä 5-6dl. Lisäksi harjoittelemme 3-4 kertaa päivässä imemistä, siinä hän viihtyy 10-30 minuuttia. Yleensä nukahtaa sit mun viereen. Viime yönä tuli voittajaolo kun hän imi 15 minuuttia päästämättä kertaakaan irti, ehkäpä hän vielä oppii kun kasvaa. On niin pikkuinen ruususuu ja mulla jätti-iso tissi ja nänni verrattuna vauvan kokoon. Eilen illalla oli tosi kipeet rinnat, toinen ihan täynnä pahkuroita kun maitoa kehittyy niin paljon. Pumppasin alle puolessa tunnissa yhteensä yli 2dl.

Me tultiin kotiin pe 8.6. Sairaalassa laitostui nopeasti ja kun olin melkein vain huoneessamme, alkoi ajatukset kulkea turhan pienissä ympyröissä. Imetystä ylikorostettiin niin, että kun vauva ei malttanut imeä (hörpytimme mun pumppaamaa maitoa mukista) eikä maitoakaan ekoina päivinä tullut paljoa, olin jo ihan huolissani asiasta. Lisämaidosta puhuttiin ihan kuin rangaistuksena. Menimmekin heti kotimatkalla kauppaan ostamaan Tuttelia, kun aattelin että varmaan se vauva nyt sit kuolee kun ei saa ruokaa. Heti kun pääsimme kotiin, tulvahdin täyteen maitoa ja nyt ne Tuttelit sit pölyyntyy hyllyllä...

Oikeestaan toi imetyksen ylikorostaminen olikin ainoa huono puoli (kovan sairaalasängyn lisäksi) Haikaranpesässä. Kätilöt oli tosi kivoja ja ammattitaitoisia, heidän osaamistaan arvostetaan kyllä liian vähän. Me oltiin osasto 15:llä. Ruuat tuli tarjottimilla tiettyihin aikoihin ruokalaan ja sieltä ne sai hakea huoneeseensa tai sit syödä siellä muiden kanssa. Sänkyvaatteet ym. vaihdettiin itse, sai toki pyytää laitosavustajan luuttuamaan lattiaa tms. jos siltä tuntui, mutta me tehtiin kyllä kaikki itse.

Kotona aika menee älyttömän nopeesti. Ei kannata ohjelmoida mitään hommia millekään päivälle, ei niitä kuitenkaan ehdi tekemään. Vauvaa tekis mieli vaan koko ajan katsoa ja kun joku soittaa, ei malttais kauaa puhua. Meillä nukutaan 3-4 tunnin pätkissä, öisin välillä syöminen kestää 2 tuntia, hirmu tankkaus silloin päällä. Napanuora irtosi jo lauantaina eli 5 päivän iässä.

Vauvan lähtöpaino sairaalasta oli 3150g, melkein 10% tippui paino. Eilen kävimme neuvolassa, neljässä päivässä paino oli noussut yli 200g eli on pian takaisin lähtöpainossaan. Täytyy melkein seurata ettei tule liian pulska tyttö Päivä päivältä olen alkanut itse kuntoutumaan, uimarenkaalla pystyy jo hyvin imettämään ja istumaan nyt koneellakin. Kaikki raskauden aikana kertynyt paino on jo lähtenyt, vähän enemmänkin. Maha on litistynyt, löllyrähän se vielä tietty on, mutta ”omat vaatteet” menee hyvin päälle, mitä nyt vähän rinnoista kiristää.

Raportin tähän päättää Santtu

 

[Salsa74]

Voi Santtu, onhan sulla ollut koettelemus. Onneksi miehesi oli mukanasi ja tukenasi laitoksella. Vaikka päätinkin jo ajat sitten etten enää lue/kuuntele toisten synnytyskokemuksia, ne kun on jokaisella omanlaisensa, niin silti teidän kesäkuulaisten kertomuksia on kiva lukea. Tuntuu nyt että haluan "putsata" mieleni kaikesta turhasta ja mennä synnyttämään ilman ennakko-odotuksia suuntaan tahi toiseen. Toisilla synnytys on nopea ja toisilla se kestää pitkään, toiset repeää pahasti ja toiset ei ollenkaan... Lähden synnyttämään sillä mielellä että kaikki menee hyvin ja homma sujuu luonnostaan. Saas nähdä kuinka todellisuudessa sitten käy.

Joka toinen ilta ja yö tuntuu jomotuksia, muttei vielä mitään säännöllisiä supistuksia. Tosin viikkojakin on kasassa vasta 38+4 eli mikään hoppu ei tässä vielä ole. Väsymys painaa kun ei joka yö saa nukuttua kunnolla ja päivätkin touhuan koko ajan. En vain malttaisi pysähtyä lepäämään pitemmäksi aikaa. Jos nukun päivällä ihan oikeesti, niin sittenpä en nuku yöllä sitäkään vähää eli rytmi menee sekaisin.

Nyt on mullakin aamuisin turvotusta, sormet on kuin nakit eikä käsiä tahdo saada puristettua nyrkkiin. Samoin jalat tuntuu turvonneilta. Pitänee vähentää suolaisen syöntiä ja lisätä vedenjuontia.

Yliajalla kärvistelijöille tsemppiä!
Odotellaan, odotellaan... vielä.

Salsa ja Otto 38+4

 

[ontämävaikiaa]

Huijui tuota S@ntun synnytyskertomusta... Onpa ollut kokemus. Toivottavasti toivut hyvin.

Mä nukuin viime yön kuin pieni possu, heräsin vain kerran vessaan. Ei supistuksia, paitsi kaksi mojovaa joskus kasin aikaan illalla - ei siis seksi tehnyt siinä mielessä tehtäväänsä Täytyy ehkä panostaa tuohon saunomiseen ja siivoukseen. Tänään on kuitenkin vielä lääkäri ja ultrataan, jospa se samalla tarkistaisi että onko tuolla alakerrassa tapahtunut yhtään mitään.

Kuulin eilen älyttömän jutun. Miehen työkaveri (nainen) sanoi, että ennen synnytystä naisen koko keho jotenkin valahtaa. Ei pelkästään maha kun vauva laskeutuu ja kiinnittyy, vaan myös kasvot, ja koko lihaksisto jotenkin "lullahtaa ja lösähtää". Öh, kuulosti erittäin oudolta. Onko kukaan muu kuullut tai kokenut tällaista??

MARIA 38+4

 

[Vuokko..]

Huh, olipa sulla Santtu kokemus. Toisaalta hyvä että voi lukea teidän erilaisia kertomuksia synnytyksistä, huomaa että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta lopputulos on ihana vauva. Ei mene sitten itsekään paniikkiin synnytyksessä, jos tulee jotain yllättävää käännettä vastaan.

Mullakin alkaa vihdoin tapahtua. Viime yönä oli ensimmäisen kerran kivuliaampia supistuksia, mutta niitä kesti vain pari tuntia ja sitten nukahdinkin, joten kovasti eivät lopulta häirinneet. Alkuun olivat kyllä yllättävän kipeitä, ja aloin jo miettimään kuinkahan selviän kipujen kanssa itse synnytyksessä. Ehkäpä ensi yönä jatkuu sama meno ja päästään vaikka synnyttämään.. Vauva kyllä möyrii mahassa entiseen malliin, yhtään ei ole liikkeet vähentyneet.

Vuokko 38+2

 

[Eva_82]

Hui kun Santun kokemus kuulostaa karmaisevalta! alkoi taas vähän pelottamaan synnytys! Tai siis tuo ponnistusvaihe on se joka pelottaa, ei avautumisvaiheen kivut, koska uskoisin että omaan melko korkean kipukynnyksen. Juuri repeytyminen on se pelottavin asia! Toivottavasti paranet nopeaan ja paikat entiselleen! Oliko sulla Santtu tehty synnytystapa-arvio ja kaikki todettu ihan normaaliksi? Mulla on pelko siitä että vaikka lääkäri koitti että lantio on normaali niin kun ite olen sormella koittanut emätintä niin siinä jo parin sentin päässä reunoilla tuntuu kuin olisi jotain rustoa tai luuta joka on tosi kovaa, siis että miten ihmeessä vauva voi tulla sieltä ulos?!? Pitäisköhän mennä äkkiä vielä johonkin yksityiselle tarkistuttamaan paikat kun sillä neuvolalääkärillä oli niin kova kiire ettei siinä paljoa ehtinyt kysellä mitään ylimääräistä ja noista "kovista seinämistäkin" kysyin mutta en saanut mitään järkevää vastausta tai siis ei hän sitä juuri huomioinut.
Olin vielä pari viikkoa sitten ihan luottavaisin mielin odottamassa synnytystä mutta nyt mitä pidemmälle se menee ja vauvakin tuntuu kasvavan isommaksi ja isommaksi kokoajan niin enemmän ja enemmän se alkaa pelottaa. Olis siis ollut kiva jos olisi hän voinut syntyä jo 38 tai 39 viikolla. Nythän mennään jo 40+5, hui!
Mullakaan ei liikkeet ole vähentyneet, tai siis vauva on pidempiä jaksoja liikkumatta kerrallaan mutta sitten kun liikkuu niin ne tuntuu vaan enemmän.
Flunssakin vaivaa. Anteeksi valitukset. Toivottavasti me muutkin loput päästään pian synnyttämään vaikkei se nähtävästi kauhean kivaa olekaan mutta väistämättä edessä joten alta pois vaan äkkiä!

hieman jo raskaana olemiseen kypsynyt Eva

 

[ontämävaikiaa]

Mä täällä online again... Kävin Kättärillä lääkärin tarkistuksessa, omien sisämittojeni puolesta alateitse kyllä pitäisi vauva mahtua. Ei siis mun murheenkryyni häntäluukaan näillä näkymin ole este. Ultrattiin, ja nyt painoarvio oli 3500 g, eli se mitä 2 viikkoa sitten arveltiin syntymäpainoksi! Kääk, minkä loppukirin veijari on ottanut!! Ei nyt enää kasvais... Koko raskauden ajan ollaan menty pikkuisen keskikäyrän alapuolella ja nyt pompsahti keskikäyrän yläpuolelle. Oiskohan sittenkin mittavirhe... Mut tää lääkäri oli tosi ihana ja mukava, oispa jokaisella kerralla ollut tämä lääkäri. Muuten siellä on ollut vähän nihkeet lekurit tuolla Kättärillä...

Kohdunsuu oli vielä kiinni eikä muitakaan muutoksia tilanteeseen, eli nää laimeat supistukset eivät ole tehneet mitään alakerrassa. Harmi sinänsä kuitenkin. Täytyy varmaan alkaa siivota ihan hulluna ja saunoa joka ilta. Ne ainakin saa aikaan supistuksia. Nytkin tosin supistelee kun istun tässä, ja kun viiletin tuolla stadissa pitkin kauppoja niin tuntui mukavaa juilintaa. Tekis nyt tehtävänsä sitten! En millään jaksais odotella lasketun ajan yli, vaikka lääkäri vähän varoitteli että niin saattaa käydä.

Eva_82, mä en usko että sullakaan nuo kokeilemasi emättimen reunat on mikään este. Luota siihen että lääkäri on kokeillut ja tunnustellut paikat sellaisiksi että vauveli mahtuu ulos. Tsemppiä!

MARIA 38+4

 

[kata..]

voi että santtu... tuo ponnituspakon tunteen puutos on yks iso epiduraalin haitapuoli ja siks en sitä koskaan ole ottanutkaan.
kärsin ennemmin avautumisvaiheen kivut kuin sen etten osaa/pysty ponnitamaan tehokkaasti vauvaa ulos.

niin monelta oon kuullut synnytyksen pidentyneen ja vaikeutuneen ja iso osuus epiduraalilla sillä se on tehokas kivun lievittäjä mutta synnytyksessä kivulla on iso osuus ja tehtävä.

no,se tuosta mun epiduraalikammosta!!

ihanaa sain viime yön nukuttua ihan koko yön kun ukkeli otti yövuoron.ja poika oli isiltä vaan syönyt kolmen aikaan.aamu 8 toi ikukki tissille vasta.ihanan olo kun ei päässä jyskää kokoaikaa.univaje alkoi tuntumaan aika konkreettisena jo.jaaha poik aljkaa vööntöö sylis siihen malliin että tissiä...
moikka!!

 

[@ikku]

Päivitystä...

Muhku, 26.5, rv37+6, poika 2380g/47cm
Kata, 29.5 rv 39+4, poika 3340 g / 50 cm
-Iisa-, 30.5, tyttö 3270g /48cm
Vilkkis, 2.6, rv40+1, tyttö, 3820g/51cm, Naistenklinikka
Maaria, 2.6, rv39+4, tyttö, 2970g/48cm
Yasmi, 3.6, rv37+2, poika, 3575g/52cm, Kätilöopisto
Santtu, 4.6., rv39+3, tyttö, 3486g/50cm, Kätilöopisto
Fiona, 7.6, rv 39+2, tyttö, 3740g/51 cm, Kätilöopisto
Sasa_sofia, 8.6, rv 39+6, tyttö, 3860g/51.5cm, Seks
wilma83 10.6 rv 39+5 tyttö 3800g/51 cm,seks
Aikku 10.6 rv 38+4 tyttö 2470g/46 cm, Kätilöopisto

3 poikaa ja 8 tyttöä

Pienenpieni tyttövauva syntyi kymmenen päivää etuajassa sektiolla... Neuvolasta laitettiin kohonneen verenpaineen takia Kätilöopiston päivystyken viikko sitten ja sinne jäin, kun huomattiin sydänkäyristä että pikkusen käyrät aleni kun supisteli, seurattiin tilannetta tiiviisti. Virtsaan alkoi myös valkuaista pikkuhiljaa kertymään, ja lauantaina käyrät olivat aika alhaisia, joka alkoi kyllä huolettamaan. Su-yönä klo 2 heräsin supistuksiin, tuli kolme joiden jälkeen en tuntenut vauvan liikkeitä, hälytin hoitajan ja pikkusen sydänkäyrä oli 100, lääkäri päätti sekunnissa että kiireiseen sektioon. Ehdin juuri soittamaan miehelle joka ei ehtinyt tietenkään paikalle, 25 min soiton jälkeen klo 3.22 tyttö parkaisi ensimmäisen kerran. Luoja että oli helpottavaa kuulla se!!! Aika sekavat tunnelmat oli koko sunnuntain, olihan tuo aika rankka kokemus, ehti käydä läpi jo kaikki mahdolliset asiat... Mutta nyt on kaikki hyvin, päästiin eilen kotiin kun tyttö on alkanut syömään hyvin ja paino lähti nousemaan, ja on tosi terhakka ja touhukas. Palautuminen vie nyt sitten oman aikansa, onneksi mies on nyt neljä viikkoo kotona niin voin keskittyä omaan paranemiseen ja pikkuisen imettämiseen ja hoivaamiseen.

Fiona, missä huoneessa olitte osastolla 6? Me oltiin huoneessa 7. Olin kyllä sen verran tokkurassa sunnuntain, ma pääsin sitten ekaa kertaa vessaan ja suihkuun mutta oikeestaan vasta ti jalkeilla, en varmaan ole teitä siellä sitten nähnyt mutta mies varmaan on!

Onnea kaikille jo vaavin saaneille, oman nyytin paijaaminen on kyllä uskomattoman hienon tuntuista, ja tsemppiä muille joilla koitos vielä edessä!

Aikku

 

[Nuppu84]

Hui olipa Santulla aikamoinen synnytys....Omaani edelleen odottelen josko sitä ens vkol jo saisi sen käärön syliinsä
Onnea kovasti pienestä tytöstä Aikulle

Jokohan Jogi on päässyt synnyttämään?

Nuppu rv 40+6

 

[Maaria_]

Nyt on meilläkin jännät paikat edessä, kun tyttömme sai yllättäen kotiuttamisluvan, joten pääsemme huomenna lähtemään vihdoin kotiin. Mies ja esikoinen lähtivät jo illalla ajelemaan ja me tytöt seuraamme sitten huomenna lentäen, koska lääkäri ei halunnut pikkuisen lähtevän vielä niin pitkälle automatkalle. En saa kyllä varmasti yöllä nukuttua, kun jännittää niin paljon kaiken sujuminen ja täytyy varmistaa jatkuvasti mieheltä, että ei vaan nukahda rattiin. Yötä vasten ajo on kuitenkin paras vaihtoehto esikoisen kannalta, niin saa nukkua koko matkan.

Kotiin meitä seuraa nyt nenä/mahaletku, kun imeminen pullosta tai rinnasta ei vieläkään suju, harjoitellaan sitä sitten kotona enemmän. Omassa maidossa olen pystynyt kuitenkin tytön pitämään, nyt pumppaan n. 4dl/pv, mutta kotona otan sitten yhden yöpumppuksen lisää. Olisihan se ihana, että oppisi syömään rinnasta, mutta ei se minulle mikään hirveän tärkeä juttu ole, vaikka esikoisen imetys sujuikin hyvin eikä pulloa käytetty ollenkaan. Pääasia että lapsi voi olosuhteisiin nähden hyvin ja on aivan ihana pakkaus!

Ja Vilkkis, olen pahoillani vanhemman lapsenne sydänviasta, tiedän aika tarkalleen mitä hlhs tarkoittaa ja olen tutustunut täällä mäkkärin talolla ja osastolla (k4) muutamiin vastaaviin perheisiin. Olen kuitenkin hyvin vahvasti sitä mieltä, että nämä meidän sydänlapset syntyvät juuri oikeisiin perheisiin, joilla on voimia ja rakkautta kestää kaikki nämä koettelemukset nyt ja tulevaisuudessa.

Synnytyksestä vielä, mikäli joskus vielä synnyttäisin, huutaisiin varmasti jo pihamaalta epiduraalia, sen verran hyvin se vei kivut pois, että mieskään ei vieläkään voi uskoa sitä, miten "helposti" meidän tyttö syntyi, hän kun oli kuvitellut synnytyksen aivan erilaiseksi, kun esikoinenkin tuli sektiolla. Täytyy ihan välillä aina muistuttaa, ettei se synnytys nyt niin helppo ollut, kun kestokin oli 17,5h. Ponnistustarvetta en itsekään kokenut, mutta vauva oli hyvin laskeutunut ja tottelin vaan kätilön ohjeita, eikä tikkejäkään laitettu kuin yksi ja istuminen ei ole tuottanut yhtään vaikeuksia.

Maaria ja tyttö 12pv

 

[S@nttu]

Kun en pysty kunnolla istumaan, joudun pumppaamaan ihme asennoissa eli nyt on sit hartiat ja "keskiselkä" välillä niin jumissa että hyvä kun vauvaa pystyy kantamaan. Tänään ostin sähköpumpun, alko kyllästyttää käsipumpun käyttö. Hirvee meteli vaan siitä sähköisestä lähtee. Vauva on syönyt tänään aivan tajuttomasti, vai osaatteko sanoa minkä verran ne normaalisti syö? Meillä Ronja on siis 10 päivän ikäinen ja söi tänään melkein 6dl!

Mulla on toinen tissi sillä hilkulla että menee tukkoon. On jo aika punoittava toiselta reunalta ja oonkin sitä nyt pumppaillut, käynyt saunassa ja lämpimässä suihkussa. Rintatulehdushan tästä vielä puuttuisi...

Mulla muuten oli hirvee ponnistuksen tarve eli ei epiduraali sitä mihinkään vienyt. Mutta tuli vaan paniikki olo, ettei halua repiä itseään. Avautumisvaihe oli yllättävän hyvin kestettävissä sinne 5cm asti, sitten tuntui että halusi kivut pois. Tosin mulla oli supistellut tuolloin jo melkein 17 tuntia eli ehkä silloin sai jo toivoakin ettei koko ajan supistais.

Mulla ei tehty synnytystapa-arviota, koska vauva näytti sopivan kokoiselta. Olin kyllä aina miettinyt että a) miten se mahtuu mun luuston puolesta tulemaan ja b) mullakin on aina ollut kudokset niin tiukat että melkein arvasin että repeän.

Nyt pitäis mennä nukkumaan kun vauvakin nukkuu, hyvää yötä siis...

=) Santtu

 

[-Fiona-]

@ikku: Oltiin huoneessa 11 eli ihan toisella käytävällä . Juu ja kyllä muistelisin, että olin näkevinäni uusia "isejä" aamu/ruokapalalla. Josko siinä oli sinunkinmies? Oltiin siis aika lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana
Me odoteltiin sunnuntaina jo kovasti kotiinlähtöä. Joten hissuteltiin ukon kanssa aika paljon siinä omassa huoneessa

Jos nyt jou kysyisi ottaisinko epiduraalin niin vastaisin ehdottomasti KYLLÄ! Minulla se vei kivut pois ja ponnistustarvekin oli hyvä. Ainoa mitä haluaisin, että sen saisi jo riittävän ajoissa. Joka tietty on huono supistusten kannslta. Itse ainakin aloin olemaan jo niin kipeä, että itkua jo väänsin ennenkuin sen sain. Mutta sitten pitikin laittaa oksitosiinitippa lisäämään supistuksia.

Ja lisäksi suosittelen peräsuolen tyhjennystä. Siis tunne tuolla takapäässä oli kauhea, kun kakkaa alkoi työntymään. Mielestäni se oli yksi syy ettei ponnistus tapahtunut niin nopeaan..

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa taas herätä tunnin päästä

Fiona