Kiitos kaunis osanotoista ,kyllä tämä elämä alkaa voittamaan,pakkokin...
Sitä mietin ,että jos mä en menis hautajaisiin?kaikki tutut on sitä mieltä,koska matkaa tulee yhteensä päivän aikana n.500km ja mulla ei tuo selkä kestä mitään...ja autossa istuminen saa supisteleen...Mutta sit ajattelen ,et mitä muut ajattelee siitä ettei tytär ole isänsä hautajaisissa...kaikki kyllä on sanoneet ,ettet lähde sinne.ukkoni ja tyttöni ovat menossa "edustamaan" meidän perhettä kuitenkin ja sitten tietenkin siskoni perheineen...Voin kait muistaa isääni muullakin tavoin,kuin olemalla paikan päällä,onko sen pakko tapahtua hautajaisissa?...sytyttää kynttilän ja muistella yhteisiä aikoja...Moni sanoi ,että sun on pakko ajatella tätä uutta elämää ja suojella vauvaa nytten...mutta,mutta,mutta...omatunto...
Asiasta kolmanteen...te kenellä on se raskausajan diabetes,niin onko teillä ollut sen jälkeen mittari näyttänyt liian suuria lukemia...meinaan,et olen parina aamuna mitannut paastoarvon(siitä jäin kiinni tutkimuksissa) ja se on ollut molemmilla kerroilla alle raja-arvon hyvinkin,vaikka eilen söin suklaatia klo22 jälkeen...(tein testin aamuksi:/ ) ...mikä se tämmöinen diabetes on jossa ei arvot ole kohollaan....*tyhmänä*
Ois taas neuvola aika(ma oli viimeksi),katsellaan nuo paineet jälleen...kotimittarilla olen saanut oikeat lukemat ja vien sen mittarin sinne ,et katsovat et näyttääkö suht.samaa,neuvolan täti pyysi...
Miten muuten liikkeet teillä,tunnetteko kunnon potkuja?mä just tänään mietin et seppo ollut hiljaa jo pitempään...tunnen kyllä,et liikkuu,ja käsien nykerrys tuntuu sekä yksittäisiä potkuja,mut ei ole moneen päivään tuntunut niitä mahtavia potkusarjoja et ois toinen maailmasota mahassa...sen suhteen niin hiljaista...
Mut nyt suihkuun(hrr...miten tarkenen,-20 astetta pakkasta ja ulkokautta pitäs huitasta suihkuun)...rohkea rokan syö...
aamuterkuin :ryhis ja seppo 29+1